tavarapaljous :(

Tampereella voi viedä Nextiiliin nämä rikkinäiset, mutta PUHTAAT tekstiilit. Googlatkaa k.o. puljun sivuilta lisää.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tässä ketjussa hyvin kauan ja vähentänyt tavaraakin kauan. Paras vinkki mitä minulla on, on että rahat on menettänyt jo sillä hetkellä kun on ostanut turhan tavaran.

Samoin kannattaa miettiä niitä työtunteja, joita menee tavaran myymiseen tai myymisen yrittämiseen esimerkiksi netin kautta.

Eli minä ehdotan tarpeettoman hyväkuntoisen tavaran lahjoittamista hyväntekeväisyyteen. Tavaravuori kevenee nopeasti. SPR:n Kontti on suosikkini.

Kun lahjoittaa Konttiin, voi olla aika varma, että tavara menee myyntiin eikä roskikseen. Olen nähnyt Kontissa tosi huonokuntoista tavaraa myytävänä niin kalliiseen hintaan, että tavallisesta kaupasta voisi löytää vastaavan tavaran uutena halvemmalla hinnalla.

"Minulla on esim. raidallinen neulepaita, joka on todella kaunis, mutta se on oikeastaan liian iso minulle, eikä sitä tule nykyään käytettyä melkein ollenkaan. "

Kotona menee varmasti vaikka miten suuret kun kääräisee hihoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin taas paperit läpi ja lajittelin säilytettävät mappeihin, joista myös poistin tarpeettomaksi käyneet. Paperinkeräykseen lähti iso nippu lappusia. Teen tämän noin kerran vuodessa, aina silloin kun irtopaperit alkaa kerääntyä ja on vaikea löytää tiettyä asiakirjaa tarvittaessa. Laitan musiikkia soimaan ja otan ison kupin kahvia ja istun lattialle sortteeraamaan paperikasoja :D

Laitathan kaikki arkaluonteista tietoa sisältävät paperit silppuriin tai jos on mahdollisuus, niin polta ne. Henkilötunnuksiaan jne sairauskertomuksia ei kannata laittaa kaikkien nähtäville..

Revin kirjeistä nimet, osoiterivin ja vastaavat pois. Mitään kovin arkaluontoista, kuten sairaskertomuksia ei ole, joten ajattelen sen riittävän että nimi- ja henkilötietoja ei papereihin.

Vein keväällä 6 kpl Ikean jättipusseja täynnä vaatteita varastoon. En ole kaivannut mitään. Siellä oli käytännössä käyttämättömiä jakkuja, puseroita, mekkoja, vöitä, koruja. Ajatukseni oli laittaa kirppispöytä viikoksi, mutta en millään jaksaisi käydä niitä edes läpi.

Tyhjäsin kokonaisesta vaatekaapista puolet ja jätin puolikkaan + vaatehuoneen käyttööni. Järkyttävää miten paljon vaatetta ja roinaa ihmisellä voi olla. Olen huomannut, että pukeudun yleensä aina samoihin vaatteisiin.  Haaveissani siintää tilanne, jossa kaikki vaatteeni ovat mustia, laadukkaita ja niitä on vain muutama kappale, esim. 3 talvitakkia 15 sijaan.

Tsemppiä kaikille raivaukseen. Ps. paperimapitkin voi laittaa roskiin. Yleensä yksi mappi riittää tai tärkeimmät voi viedä vaikka pankin lokeroon.

Minä oon se joka raivasi viikkokausia ja tilasi siivoojat. Meni hullusti aikaa mutta nyt on koko kämppä siivottu. Tavaraa on kyllä muovisissa laatikoissa vielä paljon. Vein koko ajan säkkikaupalla roskiin ja lahjoitin. Järjetön määrä tavaraa, vaatetta, paperia.

Suursiivous jossa 2 siivoojaa teki lopulta alle 350 euroa ja uskokaa mua niillä oli hommia! Ekaa kertaa IKINÄ on toivoa.

Kun ei ole tilaa edes jaotella tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole tilaa edes jaotella tavaraa.

Siitä hyvä ensimmäinen tavoite - järjestä tila tähän

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole tilaa edes jaotella tavaraa.

Jätesäkki käteen, kerätään säkkiin roskiin menevät ja säkin täyttyessä suoraan roskikseen. Aloitetaan alusta ja toistetaan.

En ole lukutoukka mutta Netflixistä katsoin konmari-sarjan joka motivoi tavaroiden karsimisessavaikken täysin järjestysgurun kaikkia oppeja noudata. Jos tavaralle ei ole paikkaa eikä tarpeellinen taikka tunnearvoa en näe tarvetta säästää

Ooh, niin tuttua. Onkohan meille tavarasta vaikeasti luopuville omaa nimeä? En varsinaisesti pidä itseäni hamstraajana, varsinkaan sellaisena joita näkee telkkarissa.

Itse tein viimeksi raivausta netflixin konmarin ja toisen kodinraivausohjelman tukemana. En siis noudata mitään ohjetta, mutta sain henkistä tukea katsoessani samassa tilanteessa olevia. Raivasin, uuvuin, katsoin ohjelmaa, siivosin.. :)

Vaikeinta on tavaran hävittäminen; myydäkkö (en jaksa kuljettaa, levittää esille, katsella niitä tavaroita, pakata takaisin ja kuljettaa) vai antaa ilmaiseksi rahan arvoista tavaraa tai heittää roskiin?

Olen nyt päättänyt tehdä hyväntekeväisyyttä ja lahjoittaa kaiken punaiselle ristille, joka voi joko lahjoittaa niitä eteenpäin tai myydä. Joka tapauksessa työllistän syrjäytyneitä yms.

Onko tuohon netflixin sarjaan tullut uusia jaksoja?

Mä kans tein suurraivauksen kun jäin äitiyslomalle. Myin paljon tavaraa, vein kierrätyskeskukseen jne. Ihan säkkitolkulla. Etenkin vaatteet ja kengät ovat olleet heikkoutena, ja ihan järkyttyneenä mietin mitä määriä olen esim viimeisen 10 vuoden aikana hankkinut. Vaikkakin jo moneen kertaan kirpparilla myynytkin pois.

Meille tuli siis jo kolmas lapsi, joten tilaa piti tehdä. Vaan miten sitten kävi? Nyt olen puoli vuotta ollut äitiyslomalla ja nythän on tietty ollut aikaa kiertää kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia vauvan kanssa! Ja taas olen hamstrannut esim lastenvaatteita vuosiksi eteenpäin!! Sitten kun ilmaisena vielä jaetaan, niin pakko ottaa kun esim hyviä lastenvaatteita.

Mulla varmaan joku sairaus :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voisi tehdä tavaroille, jotka herättävät lapsuusmuistoja aina kun niitä näkee, mutta niitä ei osaa kaivata? Minulla on monta pahvilaatikollista krääsää ja leluja, joita en jaksa muutosta toiseen roudata kellarista kellariin. Mutta kun avaan laatikot ja katselen tavaroita, nousee mieleen paljon muistoja. En tiedä heittääkö pois vai mitä teen.

Auttaisiko, jos karsisi niin että täyttäisi vain yhden laatikon kaikkein rakkaimilla muistotavaroilla ja lopuista ottaisi kuvan muistoksi? Yksi laatikko on helpompi hallita kuin epämääräinen kasa laatikoita. Ja mikäli tarpeetonta muistotavaraa kertyy lisää, kaikki menee tuohon yhteen laatikkoon ja jotain laitetaan pois jos laatikko on täynnä. 

Itse ajattelin kokeilla tätä metodia kesäloman aikana, kaiken pois laittaminen on vain liian raskas ajatus. Kerron sitten miten käy. 

Lupasin kertoa miten tämä etenee. Kannoin varastosta 10 isoa muuttolaatikollista tavaraa ylös. Laatikoista moni on kulkenut jo useamman muuton varastosta toiseen. Sisältönä sekalaista muistotavaraa ja muuta roinaa, lapsuuden kirjoista ja pehmoleluista valokuviin, nuoruuden tavaroihin, edesmenneiden lemmikkien tavaroihin, Aku Ankan taskukirjoihin ym.

Aloin käymään laatikoita läpi seuraavalla metodilla: Laitoin kolme tyhjää laatikkoa ( tai ikea-kassia) mihin aloin lajittelemaan tavaraa:

- Yhteen laatikkoon säästettävät tavarat. Nämä ovat oikeasti rakkaita muistotavaroita, jotka menevät takaisin varastoon. Yritän pitää määrän maksimissaan kahdessa laatikossa nykyisen 10 sijaan.

- Toiseen laatikkoon poislaitettavat tavarat. Nämä menevät kirpparille tai annetaan pois.

- Kolmas on kysymysmerkki (Ikea-kassi). Tänne tavarat joiden kohtalosta en osaa vielä päättää tai joista en tiedä mitä niille tekisin. Esimerkiksi osa leluista ja postimerkkikokoelmat. Urakan jälkeen otan toisen kierroksen ja järjestelen nämä.

- Roskapussi, johon selkeästi suoraan roskiin menevät.

Olen nyt puolessa välissä urakkaa. Yksi muistolaatikko on täynnä. Kirppistavaraa on kertynyt laatikollinen. Kirjoja on mennyt hyllyyn odottamaan lukemista. Kysymysmerkki-kasseja on kaksi kappaletta. Kysymysmerkki-kassit ovat nopeuttaneet urakkaa paljon, koska päätöstä ei ole pakko tehdä heti jos se tuntuu vaikealta, minkä seurauksena en jumita yksittäisiin tavaroihin vaan pääsen nopsaa eteenpäin. Näihin menevät myös sekalaista pikkutavaraa sisältävät kenkälaatikot, käyn ne läpi viimeisenä. Projekti etenee nopeasti ja motivaatio pysyy korkealla, järjestely tuntuu helpolta ja kevyeltä. Minulle metodi tuntuu sopivan, saa nähdä miten käy kun pääsen toiselle kierrokselle ja kysymysmerkki-kassien kimppuun.

Miten muilla etenee järjestelyprojektien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vähävaraisena oleminen on tässä asiassa kaksipiippuinen juttu! Toisaalta ei tule osteltua turhaa kamaa vain huvin vuoksi, eikä ole ongelmaa kymmenistä laukuista ja kenkäpareista ja seisomaan jääneistä keittiöhärpäkkeistä :) Toisaalta, sitten kun on aika poistaa tavaraa, ei sitä voi noin vain dumpata johonkin keräykseen. Kaikki millä on mitään arvoa, pitää myydä, koska niistä saatavilla rahoilla on selvä vaikutus talouteen. Tästä seuraa, että koko ajan lojuu jossain muutama laatikko, kassi tai selvittämistä odottava kasa. Olisi joskus ihanaa karsia tavaraa pois vaan rankalla kädellä, lastata jätesäkkeihin ja viedä kerralla kierrätykseen. Tulisi kerralla väljää ja voisi keskittyä siivoamiseen ja sisustamiseen.

Myyn tavaraa eri paikoissa netissä, ja tasaiseen tahtiin sieltä tulee kymppi sieltä, muutama kymppi täältä. Mutta elämäntapa onkin sitten sitä, että aina ehtiessään täytyy lajitella, kuvata ja pakata tavaraa, silittää vaatteita ja kirjoittaa myyntitekstejä. Valmista ei tule koskaan, sillä pelkästään lasten vaatteita ja urheiluvälineitä yms. täytyy myydä ja ostaa kasvun myötä.

Minulla sama juttu. Olen 1990-luvun lopusta saakka myynyt netissä pikkutavaraa, ja isompaakin, jos vain on ollut. Aina on pahvilaatikoita nurkat täynnä, varastotilaa tarvitaan paljon ja joka esinettä katsotaan vähän siltä kantilta, että mitä siitä saisi ja saisiko sen myytyä. Lisäksi olen vielä intohimoinen keräilijä, joten tavaraa todella on. En ahdistu niistä, vaikka aika meneekin läpikäymiseen ja järjestelyyn. Tavallaan "tunnen sääliä" sellaisia tavaroita kohtaan, joita kukaan ei halua tai jotka hylätään, ja haluan löytää niille uuden kodin :D Kierrätän itsekin viimeiseen saakka, ja ostan vain vähän uusia tavaroita. Minä oikeasti nautin siitä tunteesta, kun löydän halvalla jostain jonkun tavaran ja myyn sen sitten muutaman euron voitolla jollekin, joka sen haluaa. Tämä on varmaan konmarittajan kauhistus, mutta ei voi mitään. Minua taas kauhistuttaa ajatus, että lavakaupalla käyttökelpoisia esineitä, oikeastaan esinekulttuuria, hävitetään ja viedään kaatopaikoille. Toisaalta silti tiedän, ettei romu maailmasta lopu, ja kaikennäköinen säilyttäminen on vain lopullisen hävittämisen hidastamista. Kaikki häviää aikanaan, niin romut kuin romujen kerääjät.

Mulla meni kodin tyhjentämiseen n puoli vuotta. Sen jälkeen käyn säännöllisesti yhden alueen per kk läpi.

Heinäkuussa oli tarkoitus käydä keittiö läpi, mutta koska en asu kotona heinäkuussa, kävin senkin läpi tässä kuussa.

Tyhjensin kaikki hyllyt, kaapit, laatikot. Pyyhin pölyt, laitoin takas paikalle.

Yhtään poismenevää ei tullut. Ei mitään kirppikselle, ei mitään roskiin.

Tähän en ole tullut helpolla, mutta nyt kun tämä on saavutettu, en pois anna.

Esim uusia astioita jne koko viime vuonna tuli 2 kpl. Mikron kupu suli iso jälki. Sain ystävältäni uuden, hänen vanhan. Ja samasta osoitteesta tuli myös uusi siivilä, nätimpi kuin meidän vanha. Vanha siivilä meni kirppiskasaan ja mikrokupu meni töihin, siellä ei ollut ennestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähävaraisena oleminen on tässä asiassa kaksipiippuinen juttu! Toisaalta ei tule osteltua turhaa kamaa vain huvin vuoksi, eikä ole ongelmaa kymmenistä laukuista ja kenkäpareista ja seisomaan jääneistä keittiöhärpäkkeistä :) Toisaalta, sitten kun on aika poistaa tavaraa, ei sitä voi noin vain dumpata johonkin keräykseen. Kaikki millä on mitään arvoa, pitää myydä, koska niistä saatavilla rahoilla on selvä vaikutus talouteen. Tästä seuraa, että koko ajan lojuu jossain muutama laatikko, kassi tai selvittämistä odottava kasa. Olisi joskus ihanaa karsia tavaraa pois vaan rankalla kädellä, lastata jätesäkkeihin ja viedä kerralla kierrätykseen. Tulisi kerralla väljää ja voisi keskittyä siivoamiseen ja sisustamiseen.

Myyn tavaraa eri paikoissa netissä, ja tasaiseen tahtiin sieltä tulee kymppi sieltä, muutama kymppi täältä. Mutta elämäntapa onkin sitten sitä, että aina ehtiessään täytyy lajitella, kuvata ja pakata tavaraa, silittää vaatteita ja kirjoittaa myyntitekstejä. Valmista ei tule koskaan, sillä pelkästään lasten vaatteita ja urheiluvälineitä yms. täytyy myydä ja ostaa kasvun myötä.

Minulla sama juttu. Olen 1990-luvun lopusta saakka myynyt netissä pikkutavaraa, ja isompaakin, jos vain on ollut. Aina on pahvilaatikoita nurkat täynnä, varastotilaa tarvitaan paljon ja joka esinettä katsotaan vähän siltä kantilta, että mitä siitä saisi ja saisiko sen myytyä. Lisäksi olen vielä intohimoinen keräilijä, joten tavaraa todella on. En ahdistu niistä, vaikka aika meneekin läpikäymiseen ja järjestelyyn. Tavallaan "tunnen sääliä" sellaisia tavaroita kohtaan, joita kukaan ei halua tai jotka hylätään, ja haluan löytää niille uuden kodin :D Kierrätän itsekin viimeiseen saakka, ja ostan vain vähän uusia tavaroita. Minä oikeasti nautin siitä tunteesta, kun löydän halvalla jostain jonkun tavaran ja myyn sen sitten muutaman euron voitolla jollekin, joka sen haluaa. Tämä on varmaan konmarittajan kauhistus, mutta ei voi mitään. Minua taas kauhistuttaa ajatus, että lavakaupalla käyttökelpoisia esineitä, oikeastaan esinekulttuuria, hävitetään ja viedään kaatopaikoille. Toisaalta silti tiedän, ettei romu maailmasta lopu, ja kaikennäköinen säilyttäminen on vain lopullisen hävittämisen hidastamista. Kaikki häviää aikanaan, niin romut kuin romujen kerääjät.

Täällä kolmas samanhenkinen ihminen, mieluiten myisi kaiken pois eikä heittäisi kaatopaikalle tai lahjottaisi ilmaiseksi. Tänä vuonna olen tällä tarpeettomalla tavaralla tienannut jo yli 1000 euroa ja aion jatkaa kunnes kaiken myyntikelpoisen olen myynyt. Kyllä pienituloisella on käyttöä parillekin eurolle. Moni kehuskelee ettei viitsi edes satasen vuoksi nähdä myymisen vaivaa. Minä näen vaivaa jopa 0,20€ vuoksi. Laskeskelin mielessäni että jos saisin jokaisesta tarpeettomasta tavarasta vaikka vain euron, "tienaisin" kaikella tuhansia euroja. Sulaa hulluuttaa heittää ne kaatopaikalle, ihan kuin kolikoita heittelisi jätesäkkiin. Onhan sitä sitten laatikoita siellä täällä kämppää mutta omapa on kotini. Luopumista on helpottanut se että on hokenut itselleen että ei tämä kuppi/lautanen/koriste/paperi/kirja ym ole ainoa laatuaan, jos joskus tarvitsen tai haluan sellaisen, se varmasti jostain löytyy ostettavaksi. Ensin aloitin tavaroiden hävittämisen niistä joita on useampia, eli lautasia esimerkiksi. Säästin vain sen määrän millä pärjään. Toiseksi kun miettii julmasti että laittaako kukaan tätä arkkuuni sitten kun kuolen, on helppo luopua. Kolmanneksi katselen usein netissä siistejä stailattuja koteja ja ihailen, ehkä jonain päivänä minullakin on samanlainen esittelykelpoinen koti (tosin en tiedä miten sellaisessa pystyy asumaan/elämään). Vähän kerrallaan, pitkän ajan projekti.

Mitä voisi tehdä tavaralle joka on ehjää ja hyväkuntoista, mutta sellaista mitä kukaan ei halua? Itsellä on muun muassa iso laatikollinen posliinikoristeita ja muuta vastaavaa. Ei noita kukaan kirpparilta osta, mutta tekee pahaa heittää ihan vaan roskiin. Tuttuja lapsiakaan ei ole jotka haluaisi leikkeihinsä. Ideoita?

Vierailija kirjoitti:

Mitä voisi tehdä tavaralle joka on ehjää ja hyväkuntoista, mutta sellaista mitä kukaan ei halua? Itsellä on muun muassa iso laatikollinen posliinikoristeita ja muuta vastaavaa. Ei noita kukaan kirpparilta osta, mutta tekee pahaa heittää ihan vaan roskiin. Tuttuja lapsiakaan ei ole jotka haluaisi leikkeihinsä. Ideoita?

Ne on jo valmistettu aikaa sitten, joten luonnonvarat on jo käytetty. Ne tulevat joutumaan hävitettäväksi viimeistään kuolemasi jälkeen. Itse voit päättää elätkö siihen asti niiden kanssa vai et, mitään eroa ei ympäristövaikutuksissa ole mitä tahansa päätätkin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä voisi tehdä tavaralle joka on ehjää ja hyväkuntoista, mutta sellaista mitä kukaan ei halua? Itsellä on muun muassa iso laatikollinen posliinikoristeita ja muuta vastaavaa. Ei noita kukaan kirpparilta osta, mutta tekee pahaa heittää ihan vaan roskiin. Tuttuja lapsiakaan ei ole jotka haluaisi leikkeihinsä. Ideoita?

Kirpparin ”saa ottaa” hyllyltä joku ottaa, kun ilman saa.