Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19865)
Köyhän ei kannata konmarittaa, vaan kun tavara tai vaate hajoaa, niin sitten roskikseen. Vaatteet käytän aina hajoamispisteeseen asti. Kaapista sitten ehjät käyttöön. Rikkimenneet tavarat tietysti asianmukaiseen kierrätykseen, esim. Ser jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina!
Aina kun ostat jotain niin heti myös jotain vastaavaa roskiin
Aina!
Jos sanoisit että "jotain vastaavaa kierrätykseen", olisin 100 % samaa mieltä. Mutta käyttökelpoista tavaraa ei roskiin! Tämä maailma on jo hukkumassa turhaan roinaan ja lisää suolletaan älyttömällä tahdilla. Surullista on, että kyse on tosiaan suureksi osaksi turhasta materiasta, joka voitaisiin välttää jo sillä, ettei alun perinkään ostettaisi kaikkea tarpeetonta, ja toiseksi sillä, että olemassa olevat tavarat kierrätettäisiin tehokkaasti.
Mutta tämä ketjuhan on jo ollut täynnä vinkkejä, miten voi kierrättää tai jatkojalostaa turhat tavarat!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ongelmana aivan järkyttävä määrä vaatetta ja monia jätesäkkiä olen lahjoittanut kirpparille ja osan myynytkin, mutta edelleen niitä on joka paikka täynnä.
Ei mahdu kaappeihin edessä suurin osa ei mahdu edes päälle.
Olen ollut pitkään ostolakossa, mutta nytkin tuli ostettua kesää ajatellen ja talvella ostin tarjouksesta mielestäni ihan tarpeellisia, mutta kertaakaan en ole pitänyt eli pidän oikeastaan niitä muutamia hyviä vaatteita jatkuvasti.
Turhauttaa oma saamattomuus ja toisaalta en raaski luopua kaikista.
Jos tänään täyttäisi jätesäkin taas...
Oisko sinulla jotain kaveria tai tuttua avuksi, "järjen ääneksi"? Auttaisi laittamaan vaatteita pois. Jos et ole pitänyt puoleen vuoteen laita pois (ellei ole kyse sesonkivaatteesta, jonka sesonkia ei ole sattunut), kaikki pois mikä ei juuri nyt mahdu, jos sinulla on viisi juhlamekkoa ja käyt juhlissa kerran vuodessa niin et tarvitse viittä jne. Säästät vain ne parhaat, jotka on käytössä. Kaveri myös auttaa lajittelemaan, mitkä kierrätykseen, millä voisi olla myyntiarvoa jne. Selviät urakasta itsekin, mutta kaveri voisi olla tukena siinä, että raaskit luopua turhista.
Vierailija kirjoitti:
Helppo ostaa, vaikea myydä. Vanhempani, yli seitemänkymppiset ovat elämänsä aikana ostelleet vaikka mitä. Kamaa lojuu varastoissa, vintillä, mökillä. Kaikella on kuulemma "arvoa". Vanha sammaloitunut surffilauta jumalan selän takana mökillä, sillä on "arvoa". Velipojan LP-levyt 80-luvulta, niillä on "arvoa" kun lojuvat vintillä (veli ei niitä halua nurkkiinsa sotkemaan). Sähköisellä kirjoituskoneella ja partakoneella 60-luvulta on "antiikkiarvoa". 70-luvulta peräisin oleva hengenvaarallinen "solarium" täytyy säilyttää, koska joku voi sen haluta ostaa. 100 vuotta vanhalla ompelukoneen pöydällä on "arvoa" – paitsi kun sitä yrittää nettikirppiksellä myydä, siitä ei tule sentinkään tarjousta. Siellä se vintillä kerää pölyä. Sain muuttaessani kotoa vähän huonekaluja mukaani, etupäässä oman huoneeni tavarat. Kun annoin kouluaikaisen kirjoituspöytäni pois kaverille uusien tavaroiden tieltä, nousi hirveä haloo. En tajunnut että oma kirjoituspöytäni joka oli siirtynyt omaan kotiini ei ollut minun niin, etten saanut tehdä sillä mitä halusin. Myyminen olisi kuulemma ollut ok, koska kirjoituspöydällä oli "arvoa", jonka kuulemma huolimattomuuttani lahjoitin pois kysymättä lupaa. Kyllä tavarapaljouteen ehdottomasti liittyy jonkinlaista taloudellisen menetyksen pelkoa.
Voi sentään. Osaan niin kuvitella!
Teillä tulee olemaan iso työ tyhjentää koti, varsinkin jos sen syystä tai toisesta joutuu tekemään niin, että joko toinen tai molemmat vanhempasi elävät.
Olen itse syksystä asti tyhjennellyt "arvokotia" ja taas todennut, että jollei kyseessä ole suorastaan antiikki, niin tavaroiden arvo on hyvin paljon kiinni myös ajasta ja muodista. Esim. arvokorutkin menettävät arvonsa, toki kullan ja kivien arvo säilyy, mutta ei designin, ellei ko. kauden design juuri satu olemaan trendikästä.
Tyylihuonekalut, ellei satu olemaan juuri nyt niin muodikkaita 50-luvun senkkejä, menettävät nekin arvoaan. Samoin ns. arvotaulut (elleivät ole ihan jotain Gallen-Kallelaa, Schjerfbeckiä tms.) ovat nekin aika paljon aikansa lapsia.
Talossa, jota tyhjennän, on ns. arvotauluja, joista meille lapsille on koko ikämme toitotettu kuinka ovat arvokkaita, ja joiden taakse on kirjoitettu, kuka meistä on saanut minkäkin taulun muka esim. syntymäpäivälahjaksi (vaikka roikkuvatkin vanhempiemme seinällä), jottei niistä tulisi perintöriitaa tai joutuisi maksamaan perintöveroa...
No, kuinka kävikään. Vein nimekkäimmät "arvotaulut" arvioitavaksi, ja tuomio oli tyly. Ei ole tällä hetkellä kysyntää, olivat arvossa 30-40 vuotta sitten. Lisäksi ovat pahasti ravistuneet vanhempiemme suorastaan kuumana pitämässä kodissa.
Myös esim. hopea-aterimet, kaiverretut sellaiset, ovat vain romuhopeaa, jollei niillä ole itselle käyttöarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo ostaa, vaikea myydä. Vanhempani, yli seitemänkymppiset ovat elämänsä aikana ostelleet vaikka mitä. Kamaa lojuu varastoissa, vintillä, mökillä. Kaikella on kuulemma "arvoa". Vanha sammaloitunut surffilauta jumalan selän takana mökillä, sillä on "arvoa". Velipojan LP-levyt 80-luvulta, niillä on "arvoa" kun lojuvat vintillä (veli ei niitä halua nurkkiinsa sotkemaan). Sähköisellä kirjoituskoneella ja partakoneella 60-luvulta on "antiikkiarvoa". 70-luvulta peräisin oleva hengenvaarallinen "solarium" täytyy säilyttää, koska joku voi sen haluta ostaa. 100 vuotta vanhalla ompelukoneen pöydällä on "arvoa" – paitsi kun sitä yrittää nettikirppiksellä myydä, siitä ei tule sentinkään tarjousta. Siellä se vintillä kerää pölyä. Sain muuttaessani kotoa vähän huonekaluja mukaani, etupäässä oman huoneeni tavarat. Kun annoin kouluaikaisen kirjoituspöytäni pois kaverille uusien tavaroiden tieltä, nousi hirveä haloo. En tajunnut että oma kirjoituspöytäni joka oli siirtynyt omaan kotiini ei ollut minun niin, etten saanut tehdä sillä mitä halusin. Myyminen olisi kuulemma ollut ok, koska kirjoituspöydällä oli "arvoa", jonka kuulemma huolimattomuuttani lahjoitin pois kysymättä lupaa. Kyllä tavarapaljouteen ehdottomasti liittyy jonkinlaista taloudellisen menetyksen pelkoa.
Voi sentään. Osaan niin kuvitella!
Teillä tulee olemaan iso työ tyhjentää koti, varsinkin jos sen syystä tai toisesta joutuu tekemään niin, että joko toinen tai molemmat vanhempasi elävät.Olen itse syksystä asti tyhjennellyt "arvokotia" ja taas todennut, että jollei kyseessä ole suorastaan antiikki, niin tavaroiden arvo on hyvin paljon kiinni myös ajasta ja muodista. Esim. arvokorutkin menettävät arvonsa, toki kullan ja kivien arvo säilyy, mutta ei designin, ellei ko. kauden design juuri satu olemaan trendikästä.
Tyylihuonekalut, ellei satu olemaan juuri nyt niin muodikkaita 50-luvun senkkejä, menettävät nekin arvoaan. Samoin ns. arvotaulut (elleivät ole ihan jotain Gallen-Kallelaa, Schjerfbeckiä tms.) ovat nekin aika paljon aikansa lapsia.Talossa, jota tyhjennän, on ns. arvotauluja, joista meille lapsille on koko ikämme toitotettu kuinka ovat arvokkaita, ja joiden taakse on kirjoitettu, kuka meistä on saanut minkäkin taulun muka esim. syntymäpäivälahjaksi (vaikka roikkuvatkin vanhempiemme seinällä), jottei niistä tulisi perintöriitaa tai joutuisi maksamaan perintöveroa...
No, kuinka kävikään. Vein nimekkäimmät "arvotaulut" arvioitavaksi, ja tuomio oli tyly. Ei ole tällä hetkellä kysyntää, olivat arvossa 30-40 vuotta sitten. Lisäksi ovat pahasti ravistuneet vanhempiemme suorastaan kuumana pitämässä kodissa.
Myös esim. hopea-aterimet, kaiverretut sellaiset, ovat vain romuhopeaa, jollei niillä ole itselle käyttöarvoa.
Tämä on totta, että harvoin ne oikeasti on myynti hetkellä enää arvossaan.
Olen hyväntekeväisyyteen suunnatulla kirpputorilla ja hyvin paljon vanhat ihmiset tuo omia tavaroitaan selittäen historian kuinka on arvokkaita ja arvostettuja.
Usein on ihan kelvotonta myyntiä ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile hankkiutua eroon Facebook-kirpputorilla, Tori.fi tai UFF:lle, lähetystorille tai punaiselle ristille viemällä tavaraa mitä et tarvitse (muovikassissa voi viedä ja jättää). Tänään vein sellaista, joka ei kirpputorilla mennyt kaupaksi ja tiedän, etten pidä enää kyseisiä vaatteita ja tuskin kukaan ystäväkään niistä hyötyisi tai edes haluaisi nurkkiinsa. Yritä malttaa heräteostoksia..jos jotain uutta tekee mieli, muista kirpputorit..kannattaa miettiä myös että ostokset ovat aina jostain pois, säästämisestä tms. Eikö myös esim. H & M ole ottanut vastaan vanhoja vaatteita, ainakin jossain välissä?
Loput mitä ei näin voi kierrättää - roskiin vaan. Alotin hyvissä ajoin, koska luultavasti muutto jossain vaiheessa edessä uuteen kämppään. Tulee hyvä olo, kun pääsee vanhasta eroon. Kannattaa miettiä konmarimaisesti tarvitseeko tavaraa enää, tuottaako se iloa vai onko siitä tullut jo turhake? Kirjat/lehdet divariin tai sairaalaan lahjoituksena esim. odotushuoneisiin luettavaksi. Vanhat lelut menevät äkkiä kiertoon seuraavalle kirpputoreilla ja fb-kirpputoreilla.
Isäni täti kuoli ja hänlo neiti-ihminen. Me sitten tyhjennettiin koti, kun kukaan muu ei niitä tavaroita halunnut.
Pannuhuone oli täynnä banaanilaatikoita ja takkahuone täynnä huonekaluja.
Tämä tapahtui siis vajaa 10 vuotta sitten.
Työpaikani läheisyydessä on kirpputori ja olen yli 5 v vienyt sinne aina kuun eka maanantai 6 kassillista kirppisroinaa. Heillä on aina jossain vapaa paikka kuukauden aikana ja myyvät siellä aikansa ja sitten heivaavat roskiin. Ja kun vien uuden satsin, saan vanhasta puolet myynnistä.
Nyt pikkuhiljaa alkaa näkymään loppu. Huonekalut myin heti huutiksessa, mutta kyllä siinäkin vuosi meni.
Tosin tänne kirppikselle on nyt mennyt paljon muutakin, kuin nämä perinnöt. Jokainen meistä on tyhjentänyt kaappeja kiitettävästi ja se näkyy.
Ei todellakaan kannata säästellä tarpeetonta. Harvoin tarpeettomalla löytyy myöhemmin käyttötarkoitusta.
Siskoni esikoinen pääsi ripille viime kesänä. Jopa sukulaiset toivat meille kirppistavaraa , kun olivat kuulleet meidän urakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti, mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos heität tavaran pois ja sitten joskus kaipaatkin sitä. Sitten muistuta vielä itsellesi, että se kaikkein PAHIN todennäköisesti ei tapahdu.
Tämä on hyvä ajatus.
Minulle on kertynyt vuosien aikana aikamoinen läjä kaikenlaisia johtoja, suurin osa näyttää ehjiltäkin. Mietin, että pitäisikö jokunen säilyttää vielä ja laittaa loput SER-keräykseen?
Toisaalta kaikkien vempaimien mukanahan tulee myös johdot, joten mitä niillä tekisi.
Minulle karsiminen on vaikeaa ja erittäin hidasta. Kun löydän jonkun vanhan esineen tai paperin, vihkon jne. vietän sen parissa aina hetken, käyn läpi, että mistä se on tullut ja koska. Eilen löysin vanhimpia esineitä, joita minulla on ja jotka olen kuljettanut lapsuudenkodistani. Jopa yli 50 vuotta vanha Pyynikin näkötornista ostettu matkamuisto, esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini tarjosi tänään muutamaa "muistoesinettä", joita on hillonnut (olen 43 v). Muovinen koira jonka olen saanut 1-v lahjaksi, posliinienkeli samoilta ajoilta, lapsellinen vanha taulu, jne.
Sanoin että ei ole käyttöä enkä usko että niitä kukaan muukaan ottaa, laitetaan roskiin. Ei suostunut, kuulemma tunnearvoa, tunki vitriiniinsä. No, omapa on kotinsa... Aina tunkemassa mulle turhaa tavaraa. Jouluna sain horoskooppikoruja.
-en usko horoskooppeihin enkä halua mitään tekemistä niiden kanssa.
-en käytä koruja ihottuman takia, tämän tietää.
Mutta toki ajatus on tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kertynyt vuosien aikana aikamoinen läjä kaikenlaisia johtoja, suurin osa näyttää ehjiltäkin. Mietin, että pitäisikö jokunen säilyttää vielä ja laittaa loput SER-keräykseen?
Toisaalta kaikkien vempaimien mukanahan tulee myös johdot, joten mitä niillä tekisi.
Minulle karsiminen on vaikeaa ja erittäin hidasta. Kun löydän jonkun vanhan esineen tai paperin, vihkon jne. vietän sen parissa aina hetken, käyn läpi, että mistä se on tullut ja koska. Eilen löysin vanhimpia esineitä, joita minulla on ja jotka olen kuljettanut lapsuudenkodistani. Jopa yli 50 vuotta vanha Pyynikin näkötornista ostettu matkamuisto, esimerkiksi.
Laita vaan vanhat irralliset johdot kaikki keräykseen. JOS joskus tulevaisuudessa tulisit tarvitsemaan uutta johtoa vaikka koiran pureman tilalle, voit ostaa sellaisen kaupasta. JOS tulet tarvitsemaan, todennäköisesti ostat uusia laitteita, ja kuten sanot, niiden mukana tulee aina johtoja.
Tietokone- ja laitteistoroina on erittäin herkästi keräytyvää kamaa. Monen miehen hamstrauksen kohde, ja joskus naistenkin. Juuri tuo "varmuuden vuoksi", tai varakoneeksi/näytöksi, tai ajatus siitä että joskus rakentaa jotain. Sitten huone on täynnä vanhaa tekniikkaa, jolla ei tee mitään.
Laitoin itse vanhoja näyttöjä pois, hankin yhden todella ison näytön pienemmän kaveriksi. Työpöytä keveni "kilotolkulla" silmissä ja työnteko on paljon miellyttävämpää. Ja nyt olen todennut, että se pienempi näyttö on turha, sekin tulee lähtemään. Mieskin on oppinut luopumaan näistä, kun on nähnyt miten muutama kaverinsa kerää ikivanhoja rotiskoja nurkat täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini tarjosi tänään muutamaa "muistoesinettä", joita on hillonnut (olen 43 v). Muovinen koira jonka olen saanut 1-v lahjaksi, posliinienkeli samoilta ajoilta, lapsellinen vanha taulu, jne.
Sanoin että ei ole käyttöä enkä usko että niitä kukaan muukaan ottaa, laitetaan roskiin. Ei suostunut, kuulemma tunnearvoa, tunki vitriiniinsä. No, omapa on kotinsa... Aina tunkemassa mulle turhaa tavaraa. Jouluna sain horoskooppikoruja.
-en usko horoskooppeihin enkä halua mitään tekemistä niiden kanssa.
-en käytä koruja ihottuman takia, tämän tietää.
Mutta toki ajatus on tärkein.
Olisiko tänäkin osittain ikäpolvikysymys? Poikani on sinua hiukan nuorempi, eikä voi ymmärtää, miksi en pysty vain raakasti heittämään pois kaikenlaista hänestä turhaa. Me elimme kuitenkin niukan tavaran lapsuuden, leluja ei ollut kovinkaan paljon. Sotakaan ei ollut kovin kaukana menneisyydessä ja mm. kahvin säännöstely loppui minun syntymävuonnani. Itse leikin jopamuurahaispesän muurahaisten kanssa, laitoin niille lasinsirpaleista ikkunoita ja laitoin hyönteisraukkoja Nivea-purkkiin uimaan. Käpylehmät on varmaan jo kulunut juttu, mutta meille totta silloin. Nukkejakin tehtiin puiden lehdistä ja oksista! Olen kysynyt pojalta, eikö hän halua omia piirustuksiaan yms. - ei kuulema halua. No, nyt ne on suurimmaksi osaksi hävitetty. Ihan ne pikkupojan taiteilemat kuvatkin, joitakin säästin.
Tulostimet taitaa olla ainoita joissa ei enää tule johtoa mukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilen kodista jossa voisi siivota ilman jätävää raivaussessiota.
Sain vietyä jotain puutarhatarvikkeita kotoa äidille mökille, kun tässä todellisuudessa en parvekeviljele kotona. Sain myös samalla tsekattua siellä vaatekaappia. Se oli tuloksellista: jotain omia pieniä vaatteitani toin kotiin viedäkseni tekstiilikierrätykseen ja osan äiti aikoi ottaa omaan käyttöönsä, mutta mun täytyy vielä tarkistaa että joku äidin omista huonokuntoisista vaatteista lähtee niitten tilalta kierrätykseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 50-luvulla syntyneiden vanhempien lapsi. Heillä ei ollut lapsuudessaan mitään, nyt on ja paljon. Olin itsekin aiemmin hieman hamsteri, mutta nykyään olen karsivalla linjalla. Tässä ajatuksia, jostka ovat auttaneet minua:
- Muistot eivät ole esineessä, vaan sinussa. Se, että heität jotain pois, ei vie muistojasi. Kaikkea ei tarvitse eikä voi säästää. Tulevat sukupolvet eivät millään voi säästää kaikkea miedän roinaamme.
- Lahjaesineitä ei ole pakko säilyttää. En itse ainakaan syttynyt palamaan, kun vein ylppärikippoja kirpparille, josta joku niitä oikeasti käyttävä osti ne. Tai varasti oikeastaan, mut pääsinpähän eroon.
[b] - Tavaraan käytetty raha ei tule takaisin, vaikka tavaraa kuinka säilyttäisi. Koskee siis vaikka vääränkokoisia kenkiä, vääränlaista tyynynpäällistä jne. Siinä se on ja pysyy, ei muutu euroiksi, kokeiltu on. [/b]
- Sinä et ole tavaran arvoinen, vaan sen pitää olla sinun arvoisesi. Säästä vaikka siihen loppuelämäsi kestävään Mulberryyn jos sen haluat, älä osta 25 vähän samannäköistä laukkua seuraavassa viidessä vuodessa. Kun sijoitat laatuun, se saattaa kestää vaikkapa lapsenlapsille.
- Älä painosta lapsiasi säilyttämään kaikkea perintötavaraa tyyliin "sain nämä Poron sarvet vuonna -62 sedältäni, ei niitä voi heittää..." Voipas, ne on hirveät, vaikka poroa ovatkin.
- Jos tavara aiheuttaa ahdistusta, poista ahdistus, eli tavara. Järkeä, ei tunnetta. Ei ole sinun vastuullasi, jos maailmasta loppuvat tavarat, et kuitenkaan voi varautua aivan kaikkeen. (No isäni ilmeisesti luulee voivansa, seuraavaksi siltä löytynee joku 2. maailmansodan aikainen radiolähetin..)
- Kaikkea ei tarvitse omistaa. Kirjoja saa lainaksi, lempparit voi hankkia itselle. Digitoi/skannaa/tee spotify-lista eli laita sähköisesti ylös hyviä juttuja, ota kuvia vanhoista korteista joista haluat muiston ja tallenna pilvipalveluun tai meilaa itsellesi, niin eivät katoa. Useat rakkaat tavarat ovat myös hieman statusjuttuja, jos oikeasti miettii... Tai ainakin mun Bridget Jonesit ym. on piilossa Valtaojan, Saision ja muiden takana...;)
- Kukaan ei ikinä nää niitä ihania omistamiasi juttuja, jos et käytä niitä. Eli ens la Prisman sijasta vaikka Kiasmaan katsomaan mikä on nykyään taidetta. Tai elokuviin tai vaeltamaan. Ihan sama, kunhan menet jonnekin ja teet jotain, siitä tulee hyvä mieli.
-Kokeile harrastusta, vaikka ratsastuskurssia. Talleilla paska on paskaa, eikä heppaa tippaakaan kiinnosta vaatteesi. Ei jää myöskään ylimääräistä shoppailuun. Urheiluvaatteet pitää käyttää loppuun, ei siellä punttien välissä kukaan oikeasti katsele onko piabrazilit, röhnissit vai tarjoustalot, kunhan pöksyt joustaa. Mulla käytössä vuodesta 2001 sama Haglöfsin takki ja hyvin kestää seuraavat 10 vuottakin. Tulee varmaan jo väritkin jossain välissä uudestaan muotiin..
- Jos haluat Glooria-elämän, hanki se. Vähennä roinaa, käy kirjastossa ja osta ne neilikat perjantaisin. Jos haluat olla kuin Miina Äkkijyrkkä, niin ole. Tärkeintä on, että olet itse tyytyväinen, eikä sinun tarvitse ostaa jotain ollaksesi jotain. (Kuten minun aiemmin, enkä vieläkään ole mitään "ihmeellistä", mutta paljon onnellisempi..)
- Kaikkea ei ole pakko ostaa tai omistaa. Kuinka usein teillä käy 6 henkeä kylässä niin, ettei kellään ole omia lakanoita? Eli voit heittää ne mummovainaan lakanat mäkeen, kun kuitenkin uskot niiden kummittelevan. Eikä kukaan kuole, jos nukkuu yön ilman lakanoita.
- Käytä rahat joskus itseesi! Ai ei ole varaa? Kävit kuitenkin työmatkalla ostamassa muksulle Henkasta viisi paitaa, itsellesi halvan topin ja miehelle boksereita, kun ei itse osaa. Kotiin päästyäsi alkaa ahdistaa, kun ulkovaatteet eivät mahdu naulakkoon, kengät eteiseen ja muksun uudet vaatteet löytyvät puolen vuoden päästä koirankakkapussien alta. Olisit vain mennyt "itsekkäästi" hierontaan.
- Usein tavarat ja vaatteet hankitaan käytettäväksi sitten joskus. Silloin joskus vaan sitten haluaa uutta ja se aiemmin ostettu on vanhentunut, out, ruma, tylsä jne. Ihminen haluaa uutta, se pakottaa meitä eteenpäin, mutta rajansa kaikella.
- Älä heitä vanhaa päästäksesi hankkimaan uutta, sitä kutsutaan itselleen valehteluksi;) Hanki jatkossa harkiten, kaupoissa voi kiertää ihan vain ihastelemassa ja haaveilemassa. Kun hetken säästää, saa juuri sen, mitä haluaa, eikä vain jotain sinne päin. Kaikkea omaisuuttaan ei tarvitse myöskään tuhlata, säästäminen on ihan mukavaa ja keski-ikäisen turvallista.
Menen nyt itse raivaamaan kaappeja, sillä en tietenkään elä niin kuin haluaisin ja sanon;) Siis vielä. Ahdistamatonta ja ihanaa kesää kaikille!
T. Aamu
Ai että, loistava kirjoitus :D Piti ihan nostaa esille tuolta ensimmäisiltä sivuilta. Etenkin tuo jonka lihavoin esille, gurumaista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini tarjosi tänään muutamaa "muistoesinettä", joita on hillonnut (olen 43 v). Muovinen koira jonka olen saanut 1-v lahjaksi, posliinienkeli samoilta ajoilta, lapsellinen vanha taulu, jne.
Sanoin että ei ole käyttöä enkä usko että niitä kukaan muukaan ottaa, laitetaan roskiin. Ei suostunut, kuulemma tunnearvoa, tunki vitriiniinsä. No, omapa on kotinsa... Aina tunkemassa mulle turhaa tavaraa. Jouluna sain horoskooppikoruja.
-en usko horoskooppeihin enkä halua mitään tekemistä niiden kanssa.
-en käytä koruja ihottuman takia, tämän tietää.
Mutta toki ajatus on tärkein.Olisiko tänäkin osittain ikäpolvikysymys? Poikani on sinua hiukan nuorempi, eikä voi ymmärtää, miksi en pysty vain raakasti heittämään pois kaikenlaista hänestä turhaa. Me elimme kuitenkin niukan tavaran lapsuuden, leluja ei ollut kovinkaan paljon. Sotakaan ei ollut kovin kaukana menneisyydessä ja mm. kahvin säännöstely loppui minun syntymävuonnani. Itse leikin jopamuurahaispesän muurahaisten kanssa, laitoin niille lasinsirpaleista ikkunoita ja laitoin hyönteisraukkoja Nivea-purkkiin uimaan. Käpylehmät on varmaan jo kulunut juttu, mutta meille totta silloin. Nukkejakin tehtiin puiden lehdistä ja oksista! Olen kysynyt pojalta, eikö hän halua omia piirustuksiaan yms. - ei kuulema halua. No, nyt ne on suurimmaksi osaksi hävitetty. Ihan ne pikkupojan taiteilemat kuvatkin, joitakin säästin.
Tuohan vain osoittaa, että tavaralla EI ole väliä. Tuskin sinä niitä lasinsirpaleita ja käpylehmiä hilloat nurkissa? Muistot lapsuudenleikeistä pysyvät mukanasi, vaikka niistä ei ole mitään fyysistä jäljellä.
Paras karsimiskeino on se, että jos ne kamat ois jonku toisen, nii ottaisitko vastaan niitä. Tällä saan kaikki "tätä voi vielä tarvita" lähtemän nurkista.
Mä voin kyllä tarvittaessa vuokrata pakun ja hakea teidän ylimääräiset tavarat pois.
Ehjää en heitä pois ja harvemmin laitan kiertoonkaan. Kun jotain nykyistä hajoaa, niin sitten otan kaapista käyttöön sellaista mikä ollut käyttämättä.