tavarapaljous :(

Palaan ketjuun purkamaan mieltäni. Olen hakenut kesäkenkiä ja takkeja varastosta ja pakannut talvitavaraa pois. Vasta nyt alan ymmärtää miten hölmöä ihmisen käytös on joskus. Kuljetan mukanani esim. kenkiä, joita en käytä ollenkaan. Tai käytän niitä kerran viidessä vuodessa. Sama koskee takkeja. Ensinnäkin näitä on yhä liikaa ja toisekseen, jos käytän esim. kauniita korkokenkiä todella harvoin niin silloin yksi pari on aivan riittävä.

Lisäksi pidän nostalgiasyistä tallella joitain aikoinaan ostettuja lempivaatteita, joissa saattaa olla jo kulumaa enkä enää käytä niitä. Olen päättänyt luopua niistä vihdoinkin, enkä välttämättä osta tilalle uutta jos jotain vastaavaa jo löytyy. Toisaalta se mitä ostan pitää olla just oikeaa enkä osta enää muita värejä kuin mustaa mitä vaatevarasto enimmäkseen muutenkin on. Ne kirjavat ja värikkäät jäävät aina kakkoseksi kun valitsen vaatetta, eli en käytä niitä.

Kaikista kamalin havainto on muutama halpisvaate ja asuste, jotka olen tilannut ja havainnut niin halvan oloiseksi ja näköiseksi, etten pysty käyttämään niitä. Esim. keinomateriaaleista valmistetut trendikengät. Ne tuntuvat ikävältä, jalat eivät hengitä ja tarkemmin katsottuna huonon laadun näkee.

Aion varata kesälomasta pari viikkoa sille, että myyn todella ison määrän näitä käyttämättömiä kamaluukisa erittäin halvalla kirpparilla.

Itselläni on ikää sen verran, että se ns. kuolinsiivous alkaisi olla paikallaan. Nolottaa, että vasta tässä vaiheessa tajuaa mm. sen miten paljon on tuhlannut rahaa vaatteisiin. Esim. juhlavaatteisiin, koruihin, asusteisiin. Sinkkuelämän Carriekin sentään tajusi asian kolmikymppisenä..

Nyt on talvivaatteet käyty läpi, korjattu, paikattu ja pakattu. Ja nostettu vaatehuoneen ylähyllylle.

Samalla otin kesävaatteet alas ja olivat yön yli pihalla tuulettumassa.

Yhdet kengät piti viedä suutarille, sekin on tehty.

Mitään ei mennyt roskiin, kaikki ovat käyttökelpoisia.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on talvivaatteet käyty läpi, korjattu, paikattu ja pakattu. Ja nostettu vaatehuoneen ylähyllylle.

Samalla otin kesävaatteet alas ja olivat yön yli pihalla tuulettumassa.

Yhdet kengät piti viedä suutarille, sekin on tehty.

Mitään ei mennyt roskiin, kaikki ovat käyttökelpoisia.

Jaha, tervetuloa takatalvi ja lumimyrskyt!

Minä tein "rättejä" vanhoista liinavaatteista. Niillä olen kahden lapsen peput kuivannut, enkä ole tarvinnut uusia, erillisiä peppupyyhkeitä. Pyyhe vaan aina 60 asteen pesuun ja viikkasin puhtaana koriin hoitopöydälle. Nämä rätit kuivaavat tosi hyvin, ovat ihanan pehmeää puuvillaa. Neuvolakin ihmetteli kun iho ollut aina todella hyvä.

Näitä rättejä olen kyllä käyttänyt satunnaisesti myös siivouksessa ja pari "tuhlannut" myös hopeiden kiillottamiseen (rätti roskiin sen jälkeen). Mutta siis, todella käytän ne rikkinäiset lakanat loppuun.

Just myin/laiton muuten pois ison kasan vaatteita. Olen ollut aika kova hamstraaja. Jossain vaiheessa villiinnyin kun köyhän lapsuuden ja nuoruuden jälkeen aloin saamaan palkkaa. Ostelin ihan hulluna kaikkea kun kerrankin pystyin enkä miettinyt että sopiiko vaate jonkun kanssa tai onko kaapissa jo vastaava. Nyt olen kyllästynyt shoppailuun ja koitan saada vaatekaapin järkeväksi niin että vaatteita voisi yhdistellä ja mitään ei olisi liikaa. Vielä pitää tehdä karsintaa.

Sama koskee muutakin tavaraa, mutta otetaan nyt alue kerrallaan.

Apuvaaaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erilaisista metodeista, säännöistä ja tavarahaasteista voi olla apua (voi olla suurtakin apua, itsekin olen saanut paljon hyviä vinkkejä jotka ovat jääneet käyttöön), mutta mikään sääntö ei sovi yleispätevästi kaikille. Ihmisten tilanteethan ovat erilaisia. Lopulta jokaisen raivaajan pitäisi henkilökohtaisesti miettiä, mikä on juuri minulla se syy, että tavaraa kertyy ja leviää. Onko minun ongelmani liikaa tavaraa sisään vai liian vähän poistoon? Jostain kertyy epämääräisiä kasoja - mistä tavaroista ne koostuvat ja millaisissa tilanteissa? Miksi tämä kaappi menee aina sekaisin - onko siellä liikaa tavaraa, eikö kaikelle ole omaa paikkaa vai eivätkö vain perheenjäsenet ole oppineet mihin mikäkin kuuluu? Näin kun ongelmakohdat panee tarkkailun alle ja miettii ratkaisut, se on juuri se järjestelyihme, joka ratkaisee juuri meidän tilanteemme.

Esimerkiksi meillä on ollut tällaisia sotkuja: olen halunnut säilyttää uusien vaatteiden laput jonkin aikaa ja työntänyt ne milloin mihinkin laatikkoon. Sinne ne ovat jääneet lojumaan liian pitkiksi ajoiksi, ja jos jotain on tarvittu, ei kuitenkaan meinaa löytää. Minun piti järjestää lapuille ihan oma paikka, josta myös vanhat poistetaan säännöllisesti. Ongelma on ollut myös lasten pieneksi jääneet vaatteet ja muut tavarat, joita pitää viedä varastoon "kun ehtii" - koskaan ei ehdi heti, ja joku laatikko tai pussi pyörii koko ajan tiellä. Otin yhteen hyllyyn ison korin, johon kerään tällaiset. Siinä ne voivat odottaakin jonkin aikaa. Yms.

Ihminen joka säilyttää ostamiensa vaatteiden hintalaput?

No niin, eikö se ole hyvä? Siltä varalta, jos vaate pitääkin palauttaa? Olen ollut havaitsevinani, että tässä ketjussa on juuri sellaista porukkaa, joka ei halua ostaa turhaa, eikä halua säilöä kaapeissa tavaraa, jolle ei olekaan käyttöä. Joskus järkevällekin ostajalle käy niin, että vaate ei olekaan ihan sopiva tai oikean värinen, vaikka kaupassa siltä vaikutti.

Ja jos vaatteessa ilmenee joku vika, niin minusta se pitäisi jaksaa viedä takaisin kauppaan. Kaupoissa myytäisiin yleisesti parempaa tavaraa, jos me ostajat emme hiljaa hyväksyisi tätä laadutonta kamaa, joka esim. nukkaantuu ekassa pesussa tai alkaa rispaantua parin käyttökerran jälkeen. Sellaista ei tarvitse hyväksyä, olkoon vaate miten halpa tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein paras neuvoni; jos et ole yli puoleen vuoteen jotakin tavaraa tai vaatetta käyttänyt, niin lahjoita se muualle. Omissa muutoissa (2 lyhyen ajan sisällä)  lähti yli 30 muovikassillista vaatteita, kodintarvikkeita ja tekstiilejä. Kalleimmat voi yrittää myydä somekirppiksillä tms., mutta jos ei tavara kulje nopeasti, niin sitten vain lahjoitukseen. Ei ole kaduttanut.

Puoleen vuoteen? Missä asut? Et ainakaan Suomessa, tai muussakaan 4 vuodenajan maassa. Esimerkkejä:

Pitkää untuvatakkia tarvitsee joulu-helmikuussa muutamana päivänä.

Naruolkaintoppia tarvitsee heinäkuussa, tai jonakin huonona vuonna ei ollenkaan.

Muut esineet:

Creme bruleeta tulee tehtyä kausiluontoisesti, joskus hurahtaa parikin vuotta ettei ole tarvinnut ”tohotinta” jolla pinta ruskistetaan. Sama koskee sushi-tarvikkeita.

Akkuporakonetta ei välttämättä käytä puoleen vuoteen.

Voisin luetella lisää, mutta pointti varmaan tuli selväksi.

Vaikken puolen vuoden sääntöä kannatakaan, kyllä tuossa silti totuuden hiven on. Voisiko sen parin pakkaspäivän ajan käyttää tavallista talvitakkia, jonka alle laittaa vain paksuimman villapaidan? Voisko naruolkaintoppi olla sellainen, että sitä voi käyttää alustoppina talvellakin? Tohottimien ja akkuporakoneiden kanssa voisi harkita kimppaomistusta sukulaisten kanssa. Me ollaan esimerkiksi lainattu makuupussia vanhemmiltani, veljeni on taas lainannut minun rinkkaani ja telttaani.

Jatkuvasti vastikkeetta lainailevat ihmiset ovat myös aika ärsyttäviä. Itse ostan rojuni itseni käyttöön, en muiden kulutettavaksi ja hukattavaksi.

Minun mielestäni taas vastikkeellisuus toteutuu siinä, että kavereiden kesken lainaillaan eri tavaroita. Toimii tietysti vain läheisten ihmisten kanssa. Olen lainannut esimerkiksi lempikirjaani lähes puoleksi vuodeksi ystävälleni, tiedän, että hän pitää sen kunnossa ja halutessani saan sen takaisin.

Olen lainannut kirjoja kasseittain ja sinne on jääneet palautumatta.

Aikaisemmin vhs kasetit tuppasi jäämään maailmalle ja paljon muutakin eli nyt olen päättänyt etten lainaa mitään.

Katsos vaan, olet keksinyt uuden karsintametodin!

Vierailija kirjoitti:

Just myin/laiton muuten pois ison kasan vaatteita. Olen ollut aika kova hamstraaja. Jossain vaiheessa villiinnyin kun köyhän lapsuuden ja nuoruuden jälkeen aloin saamaan palkkaa. Ostelin ihan hulluna kaikkea kun kerrankin pystyin enkä miettinyt että sopiiko vaate jonkun kanssa tai onko kaapissa jo vastaava. Nyt olen kyllästynyt shoppailuun ja koitan saada vaatekaapin järkeväksi niin että vaatteita voisi yhdistellä ja mitään ei olisi liikaa. Vielä pitää tehdä karsintaa.

Sama koskee muutakin tavaraa, mutta otetaan nyt alue kerrallaan.

Olisin voinut kirjoittaa melkein sanasta sanaan saman tarinan. Tyhjensin juuri kaapeista varmaan puolet pois. Paljon jouduin heittämään roskiin nyppyyntyneitä ja pilalle venyneitä halppisvaatteita, mutta enemmän harmitti ne käyttämättömiksi jääneet vähän paremmat vaatteet. Siis oikeasti, ikea-kassillinen lähes käyttämättömiä, täysin uuden veroisia ja vieläpä kivoja vaatteita. Kaikkea ei vaan "osaa" käyttää, joitain paitoja ei edes sitä yhtä kertaa.. Tänään raahaan monta kassillista kirpparille.

Teki jo mieli vannoa, etten enää ikinä osta yhtään vaatetta. Lievensin kuitenkin heti kantaani siihen, että saan ostaa, mutta vain jos olen IHAN varma, että vaatetta tulee myös käytettyä.

Miten voisi tehdä tavaroille, jotka herättävät lapsuusmuistoja aina kun niitä näkee, mutta niitä ei osaa kaivata? Minulla on monta pahvilaatikollista krääsää ja leluja, joita en jaksa muutosta toiseen roudata kellarista kellariin. Mutta kun avaan laatikot ja katselen tavaroita, nousee mieleen paljon muistoja. En tiedä heittääkö pois vai mitä teen.

Myönnettäköön, keräilen kirjoja, vinyyilevyjä sekä jossain määrin viherkasveja. Noista yhdestäkään en luopuisi vaikka sitä tavaraa on paljon.

Vaatekaappien ja laatikoiden ahtauteen toisaalta turhauduin taannoin ja vaatteita lähti yksi iso Ikeakassillinen, lisäksi muuta tavaraa laatikostoista.

Vaatteita voisi vieläkin karsia, mutta ylpeä olen itsestäni että osasin luopua, kun ei jotain oikeasti ikinä käytä niin miksi sitä säilyttäisikään?

Tässä toinen hamsteri - en hamstraa mutta pidän tavaroita ja vaatteita hyvin, ostan uutta enkä heitä mitään pois. Siis ennen.  Muutin pienempään asuntoon. Osa tavaroista vietiin kierrätykseen, osa Sorttiin. Parhaat laitoin myyntiin Torille ja Huuto.netiin jnen - indeksoin tavarat, pakkasin huolella ja vein kellariin. Kauppa käy hiljalleen mutta koko ajan, ja tavarat löytyvät kun on indeksoitu. Poispakkauksessa ja ilmoituksen teossa tapahtui "luopuminen", joten nyt ovat vain kauppatavaraa. Kun on huolella pakattu kellariin niin eivät kovin vie tilaakaan.

Vanhentuneita koulu- ja tietokirjoja ei kannata säilyttää. Rikkinäisiä astioita, vaikka olisivat wirkkalasarpanevastilliä, ei kannata säilyttää.

Mutta semmoista, mistä saa itselle iloa ja hyvää mieltä,  ei pidä hävittää.

Vierailija kirjoitti:

Miten voisi tehdä tavaroille, jotka herättävät lapsuusmuistoja aina kun niitä näkee, mutta niitä ei osaa kaivata? Minulla on monta pahvilaatikollista krääsää ja leluja, joita en jaksa muutosta toiseen roudata kellarista kellariin. Mutta kun avaan laatikot ja katselen tavaroita, nousee mieleen paljon muistoja. En tiedä heittääkö pois vai mitä teen.

Ota hyvät valokuvat kaikista ja säästä vain osa, parhaimmat ja käytettävimmät (retrot). Digikuvista sitten printit ja vaikka joku oma albumi - tai sitten vaikka kuvakirja lapsuusmuistoista ja sekaan kuvia sinusta leikkimässä niillä, jos sellaisia on.

Vierailija kirjoitti:

Miten voisi tehdä tavaroille, jotka herättävät lapsuusmuistoja aina kun niitä näkee, mutta niitä ei osaa kaivata? Minulla on monta pahvilaatikollista krääsää ja leluja, joita en jaksa muutosta toiseen roudata kellarista kellariin. Mutta kun avaan laatikot ja katselen tavaroita, nousee mieleen paljon muistoja. En tiedä heittääkö pois vai mitä teen.

Ota niistä kuvat.

Vierailija kirjoitti:

Miten voisi tehdä tavaroille, jotka herättävät lapsuusmuistoja aina kun niitä näkee, mutta niitä ei osaa kaivata? Minulla on monta pahvilaatikollista krääsää ja leluja, joita en jaksa muutosta toiseen roudata kellarista kellariin. Mutta kun avaan laatikot ja katselen tavaroita, nousee mieleen paljon muistoja. En tiedä heittääkö pois vai mitä teen.

Ota valokuva? Säästä vain tärkeät, muistoihin riittää valokuva.

Vierailija kirjoitti:

Miten voisi tehdä tavaroille, jotka herättävät lapsuusmuistoja aina kun niitä näkee, mutta niitä ei osaa kaivata? Minulla on monta pahvilaatikollista krääsää ja leluja, joita en jaksa muutosta toiseen roudata kellarista kellariin. Mutta kun avaan laatikot ja katselen tavaroita, nousee mieleen paljon muistoja. En tiedä heittääkö pois vai mitä teen.

Entä jos ottaisit sieltä yhden tai muutaman rakkaimman esineen muistoksi, ja lahjoittaisit loput pois? Yksikin tavara nostaa mieleen paljon muistoja, et tarvitse siihen montaa laatikollista krääsää. Tai vaihtoehtoisesti otat valokuvat esineistä muistoksi ja lahjoitat kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voisi tehdä tavaroille, jotka herättävät lapsuusmuistoja aina kun niitä näkee, mutta niitä ei osaa kaivata? Minulla on monta pahvilaatikollista krääsää ja leluja, joita en jaksa muutosta toiseen roudata kellarista kellariin. Mutta kun avaan laatikot ja katselen tavaroita, nousee mieleen paljon muistoja. En tiedä heittääkö pois vai mitä teen.

Entä jos ottaisit sieltä yhden tai muutaman rakkaimman esineen muistoksi, ja lahjoittaisit loput pois? Yksikin tavara nostaa mieleen paljon muistoja, et tarvitse siihen montaa laatikollista krääsää. Tai vaihtoehtoisesti otat valokuvat esineistä muistoksi ja lahjoitat kaiken.

Ihan ohis, mutta minne ajattelit hänen lahjoittavan ikivanhaa lapsuuskrääsää? Esimerkiksi vanhat muovilelut ovat nykytiedon mukaan myrkyllisiä tai epähygieenisiä vähintään.

Vierailija kirjoitti:

Miten voisi tehdä tavaroille, jotka herättävät lapsuusmuistoja aina kun niitä näkee, mutta niitä ei osaa kaivata? Minulla on monta pahvilaatikollista krääsää ja leluja, joita en jaksa muutosta toiseen roudata kellarista kellariin. Mutta kun avaan laatikot ja katselen tavaroita, nousee mieleen paljon muistoja. En tiedä heittääkö pois vai mitä teen.

Auttaisiko, jos karsisi niin että täyttäisi vain yhden laatikon kaikkein rakkaimilla muistotavaroilla ja lopuista ottaisi kuvan muistoksi? Yksi laatikko on helpompi hallita kuin epämääräinen kasa laatikoita. Ja mikäli tarpeetonta muistotavaraa kertyy lisää, kaikki menee tuohon yhteen laatikkoon ja jotain laitetaan pois jos laatikko on täynnä. 

Itse ajattelin kokeilla tätä metodia kesäloman aikana, kaiken pois laittaminen on vain liian raskas ajatus. Kerron sitten miten käy. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hieno ketju. Yksi asia vain mietityttää. Ketjussa moni on vinkannut, että vanhat vaatteet voi roskiin heittämisen sijaan käyttää rätteinä. Mutta ei kai se tarkoita, että kerran käytetty rätti sitten heitetään roskiin? Jos näin, niin minusta se on vähän "huijaamista". Hyvää materiaalia ei haluta heittää roskiin ja se koetaan luonnonvarojen tuhlaamisena - mutta jos sen saksii palasiksi ja kerran pyyhkäisee sillä pölyt, sitten saman kankaan voi hyvillä mielin heittää kaatopaikalle?

Ja jos ei heitetä, kuka tarvitsee niin valtavia määriä rättejä? Johan yhdestä tai kahdesta t-paidasta saa niin monta rättiä, että hyvin riittää yhteen talouteen, ja kestävät vuosia, jos niitä pesee ja käyttää uudelleen.

Aivan, samaa olen miettinyt. Ne rätit voisi käyttää oikeasti johonkin hyödylliseen. Esim tehdä niistä mattoja. Mutta harvalla enää on sellaista taitoa tai mahdollisuutta tai edes halua laittaa siihen aikaa. En tiedä kerätäänkö kankaita edes mihinkään uusiokäyttöön oikeasti vai meneekö ne kauppojen keräyslumput roskiin. Eli ongelmahan nuo vanhat vaatteet on kierrätyksen kannalta. Eikä siten omatunto puhdistu niistä mitenkään. Minusta ainakin tuntuu todella pahalta nakata roskiin mitään melko käyttökelpoista mihin on luonnon varoja hukattu hirveästi. En juurikaan ostele uusia vaatteita tämän tuskan vuoksi.

Itse käytän vanhat vaatteet remontoidessa ja työssäni. Esim kun petsaan jotain niin vanhat rievut on ihan parasta materiaalia. Mutta tämä taitaa olla ihan marginaalissa jos ei ole remonttireiska.

Loppuun käytettyjä puuvilla- ym luonnonkuituvaatteita kierrätetään mm. öljynimeytysmatoiksi.

Esim. Tampereella Nextiili tekee hyvää työtä.

Keinokuitu lienee ongelmallinen tässäkin asiassa.

Yksi hyvä vinkki siihen, kun on vaikeaa luopua tavarasta:

Mieti, mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos heität tavaran pois ja sitten joskus kaipaatkin sitä. Sitten muistuta vielä itsellesi, että se kaikkein PAHIN todennäköisesti ei tapahdu.

Esim. Entä jos vielä kaipaan näitä tietyn värisiä kenkiä? No pahin vaihtoehto on, että joudun laittamaan toiset kengät, ja ehkä harmittelen, että ne toiset olisivat sopineet paremmin. Mutta kun lähden johonkin, kuinka ison osan ajasta mietin kenkien värisävyä? Ilman kenkiä en varmasti jää.

Esim. Entä jos tulen kaipaamaan pastakonetta? Voi olla, että joskus tuleekin se hetki, että haluan ruveta väsäämään pastaa pitkän kaavan kautta (tosin mahtaako tulla, kun ei tähänkään mennessä ole tullut). Pahinta mitä voi tapahtua, on että se hetkellisesti harmittaa, mutta ei se pilaa elämää. Varmasti kokkaukseen on muitakin vaihtoehtoja. Äärettömän epätodennäköinen vaihtoehto on, että joku kaunis päivä innostun tekemään pastaa todella usein. Silloin minun pitää ostaa uusi kone.

Omasta puolestani mieluummin ostankin uudelleen ne 1 % tavaroista, joita ehkä kaipaan, kuin säilytän tavarat, joista 99 % lopulta on pelkkää turhaa painolastia. Vieläpä jos ostan tavarat käytettyinä, ei tule edes kalliiksi. Kannattaako säästää jotain vaatetta vain varmuuden vuoksi, jos sellaisen voi milloin vain ostaa kirppikseltä kympillä?