Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19856)
Vierailija kirjoitti:
Lahjahevonen kirjoitti:
Kylläpä nyt on negatiivisia kommentteja karsimista koskien. Itse en karsi vain karsimisen vuoksi, vaan tavaroita läpikäydessä tulee myös pohdiskeltua myös omaa ostokäyttäytymistä ja tavarasuhdetta. Viikonlopun aikana kaappeja siivotessani olen pohtinut mm. seuraavia asioita: Miksi säilön kaapissa viittä pöytäliinaa, kun en ole vuosiin käyttänyt kuin yhtä? Miksi ostan jatkuvasti uusia vaatteita ja kyllästyn niihin hetkessä, olenko tosiaan niin hukassa oman makuni ja tarpeideni kanssa? Kuinka paljon rahaa olisin saanut säästöön, jos olisin ostanut vain sen mitä todella tarvitsen ja haluan? Mitä minä oikeasti tarvitsen ja haluan? Miksi minusta tuntuu pahalta laittaa eteenpäin vanhemmilta saatuja lahjoja, vaikkeivät ne ole lainkaan minun tyylisiäni eivätkä siksi ole koskaan päässeet käyttöön?
Kerro sitten sinä, miksi eriävä mielipide/ erillainen lähestymistapa saa täällä heti peräänsä kysymyksen, mitä teet ketjussa. Ja aina kun tavarankarsimista vähänkään kyseenalaistaa, se on heti hirveän negatiivista? Eli vain yhdenlainen mielipide on "oikea".
Eihän tuo kommentti liity tähän asiaan mitenkään. Jos joku harrastaa koirienkasvatusta, ja sinä taas pidät kissatarhaa niin menetkö koirakeskusteluun kertomaan "mutta minulla onkin 3 kissaa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lahjahevonen kirjoitti:
Kylläpä nyt on negatiivisia kommentteja karsimista koskien. Itse en karsi vain karsimisen vuoksi, vaan tavaroita läpikäydessä tulee myös pohdiskeltua myös omaa ostokäyttäytymistä ja tavarasuhdetta. Viikonlopun aikana kaappeja siivotessani olen pohtinut mm. seuraavia asioita: Miksi säilön kaapissa viittä pöytäliinaa, kun en ole vuosiin käyttänyt kuin yhtä? Miksi ostan jatkuvasti uusia vaatteita ja kyllästyn niihin hetkessä, olenko tosiaan niin hukassa oman makuni ja tarpeideni kanssa? Kuinka paljon rahaa olisin saanut säästöön, jos olisin ostanut vain sen mitä todella tarvitsen ja haluan? Mitä minä oikeasti tarvitsen ja haluan? Miksi minusta tuntuu pahalta laittaa eteenpäin vanhemmilta saatuja lahjoja, vaikkeivät ne ole lainkaan minun tyylisiäni eivätkä siksi ole koskaan päässeet käyttöön?
Kerro sitten sinä, miksi eriävä mielipide/ erillainen lähestymistapa saa täällä heti peräänsä kysymyksen, mitä teet ketjussa. Ja aina kun tavarankarsimista vähänkään kyseenalaistaa, se on heti hirveän negatiivista? Eli vain yhdenlainen mielipide on "oikea".
Yritetään. Minusta vaikuttaa siltä, että tästä ketjusta on muodostunut monelle jo ns. vertaistukiketju tavarapaljouden kesyttämiseen. Osa näistä eriävistä mielipiteistä on kirjoitettu aika ilkeään sävyyn ja karsijoita vähätellen. Kyllä itsellänikin herää silloin kysymys, mikä kirjoittajan todellinen motiivi on. Tavarakokoelmien keräily esimerkiksi on täysin sallittua, mutta miksi tulla sen autuutta julistamaan juuri ketjuun, jonka aiheena on tavarapaljoudesta kärsiminen?
Kyllähän keskustelupalstoilla aina trolleja ja mielipiteitä riittää, mutta minusta tämä ketju on ollut hyvä juuri sen takia, että täällä tuetaan ja tsempataan toisia samassa tilanteessa olevia. Toivon että täällä pysyy sama hyvä henki jatkossakin.
Liiallinen tavaramäärä ainakin omassa kodissani on vienyt aikaa siten, että siivoaminen on ollut työläämpää ja aikaavievempää kuin mitä nyt, kun olen saanut karsittua tavaramäärää. En tähtää minimalismiin vaan sopivaan määrään tavaraa. Harrastan ompelua yms. mihin tarvitsee jos jonkinlaista tarviketta, joten moneen tekemiseen löytyy välineet, samoin kirjoja on paljon. Sen vastapainoksi olen karsinut muualta, koska pidän väljästä ja ilmavasta sisustuksesta. Näin on hyvä minulle. En halua käyttää yhtään enempää aikaa siivoamiseen, haluan myös, että kotona on siistiä ja kaunista, sotkuisuus häiritsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jassåå, jollakin alkaa helle vaikuttaa 🙄
Mutta itse asiaan. Koska en ole saanut ratkaistua niitä isoimpia tavaraongelmia, olen vähän väsähtänyt ratkomaan edes pienempiä. Tänään kuitenkin poistoihin muutama nuhjaantunut kukkapinni, auton penkin alta löytynyt vanhentunut käsirasva ja vanhoja ylimääräisiä hammasharjojen matkasuojia.
Lapselta olen kaikessa hiljaisuudessa keräillyt yhden pussillisen sellaista lelua, joilla ei leiki, levittelee vain. Jos ei pariin kuukauteen kysele niiden perään, niin vien Konttiin. Toivoisin, että näin toimimalla en aiheuta hänelle traumoja, mutta saan jotenkin hallittua lelumäärää.
Älä älä älä. Noin kasvatat pahimmassa tapauksessa hamstraajan.
Nimenomaan sitä en haluaisi aiheuttaa ja siksi tämä onkin ensimmäinen yritykseni ratkaista tilanne toimimalla hänen selkänsä takana. Aiemmin olen yrittänyt toimia hänen kanssaan.
Jos sinulla on joku toimiva keino lapsen tavaramäärän hallintaan, kuulisin siitä erittäin mielelläni.
Olen ajatellut, että nuoresta iästään huolimatta hänellä on oikeus päättää omista tavaroistaan, sekä oikeus pysyvyyteen ja turvallisuudentunteeseen, siten, ettei tavaroita häviä vaikkei hän niitä vahtisikaan. Tavaraa on kuitenkin kertynyt jo huomattavasti ja tällä tahdilla -mikäli mistään ei voi koskaan luopua- ei meidän kodissa kohta ole tilaa millekään muulle. Tässä syy vähennysyritykseeni.
Emme todellakaan ostele mitenkään holtittomasti uutta, mutta lapsen tarpeet muuttuvat niin nopeasti, että myös vaatimukset hänen tarvikkeilleen muuttuvat samaa tahtia. En ole valmis luopumaan iänmukaisten virikkeiden tarjoamisesta, mutta ongelma tulee siinä, ettei niistä aiemmin relevanteista tavaroista, joilla ei enää leikitä tai joille ei ole käyttöä, saa kuitenkaan luopua.
Minusta olisi ihan ok säästää kustakin kehitysvaiheesta ne muutamat mieluisimmat jutut muistoksi, mutta ei se käy, vaan haluaa säilyttää jokaikisen vauvalelunsakin.
Aiemmat yritykseni tehdä tavaran vähentämistä yhdessä lapsen kanssa ovat kaatuneet siihen, että lapsi tarvitsee aivan kaiken, eikä mistään voi luopua. Siksi onkin poistettu vain rikkinäiset. Missään vaiheessa en ole dissannut hänen tavaroitaan tai painostanut luopumaan, että en usko aiheittaneeni hänelle vastareaktiona tuota halukkuutta kaiken säilömiseen.
Haluaisi säästää kaiken minun vanhoista reikäisistä sukistani alkaen (omistani päätän toki itse, mutta huomannette pointin) Positiivisena puolena on toki se, että on luova ja tykkää käyttää kierrätysmateriaaleja askarteluissa ym. projekteissa, mutta en usko, että meille mahtuu kaikki hänen lapsuutensa aikana kertyvät aarteensa. Ei vain ole tilaa.
Lukemiset on pääasiassa kirjastosta juuri siitä syystä, että pystymme lukemaan ikätasoista kirjallisuutta, mutta kaikki sadat tähän mennessä luetut kirjat eivät ikuisesti korista kirjahyllyämme.
Mutta ehkä aika auttaa, eikä hän enää 10vee esiteininä halua säästää kaikkia vauvalelujaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jassåå, jollakin alkaa helle vaikuttaa 🙄
Mutta itse asiaan. Koska en ole saanut ratkaistua niitä isoimpia tavaraongelmia, olen vähän väsähtänyt ratkomaan edes pienempiä. Tänään kuitenkin poistoihin muutama nuhjaantunut kukkapinni, auton penkin alta löytynyt vanhentunut käsirasva ja vanhoja ylimääräisiä hammasharjojen matkasuojia.
Lapselta olen kaikessa hiljaisuudessa keräillyt yhden pussillisen sellaista lelua, joilla ei leiki, levittelee vain. Jos ei pariin kuukauteen kysele niiden perään, niin vien Konttiin. Toivoisin, että näin toimimalla en aiheuta hänelle traumoja, mutta saan jotenkin hallittua lelumäärää.
Älä älä älä. Noin kasvatat pahimmassa tapauksessa hamstraajan.
Nimenomaan sitä en haluaisi aiheuttaa ja siksi tämä onkin ensimmäinen yritykseni ratkaista tilanne toimimalla hänen selkänsä takana. Aiemmin olen yrittänyt toimia hänen kanssaan.
Jos sinulla on joku toimiva keino lapsen tavaramäärän hallintaan, kuulisin siitä erittäin mielelläni.
Olen ajatellut, että nuoresta iästään huolimatta hänellä on oikeus päättää omista tavaroistaan, sekä oikeus pysyvyyteen ja turvallisuudentunteeseen, siten, ettei tavaroita häviä vaikkei hän niitä vahtisikaan. Tavaraa on kuitenkin kertynyt jo huomattavasti ja tällä tahdilla -mikäli mistään ei voi koskaan luopua- ei meidän kodissa kohta ole tilaa millekään muulle. Tässä syy vähennysyritykseeni.
Emme todellakaan ostele mitenkään holtittomasti uutta, mutta lapsen tarpeet muuttuvat niin nopeasti, että myös vaatimukset hänen tarvikkeilleen muuttuvat samaa tahtia. En ole valmis luopumaan iänmukaisten virikkeiden tarjoamisesta, mutta ongelma tulee siinä, ettei niistä aiemmin relevanteista tavaroista, joilla ei enää leikitä tai joille ei ole käyttöä, saa kuitenkaan luopua.
Minusta olisi ihan ok säästää kustakin kehitysvaiheesta ne muutamat mieluisimmat jutut muistoksi, mutta ei se käy, vaan haluaa säilyttää jokaikisen vauvalelunsakin.
Aiemmat yritykseni tehdä tavaran vähentämistä yhdessä lapsen kanssa ovat kaatuneet siihen, että lapsi tarvitsee aivan kaiken, eikä mistään voi luopua. Siksi onkin poistettu vain rikkinäiset. Missään vaiheessa en ole dissannut hänen tavaroitaan tai painostanut luopumaan, että en usko aiheittaneeni hänelle vastareaktiona tuota halukkuutta kaiken säilömiseen.
Haluaisi säästää kaiken minun vanhoista reikäisistä sukistani alkaen (omistani päätän toki itse, mutta huomannette pointin) Positiivisena puolena on toki se, että on luova ja tykkää käyttää kierrätysmateriaaleja askarteluissa ym. projekteissa, mutta en usko, että meille mahtuu kaikki hänen lapsuutensa aikana kertyvät aarteensa. Ei vain ole tilaa.
Lukemiset on pääasiassa kirjastosta juuri siitä syystä, että pystymme lukemaan ikätasoista kirjallisuutta, mutta kaikki sadat tähän mennessä luetut kirjat eivät ikuisesti korista kirjahyllyämme.
Mutta ehkä aika auttaa, eikä hän enää 10vee esiteininä halua säästää kaikkia vauvalelujaan?
Olen eri kuin tuo jolta kysyit, mutta heräsi ajatus että onnistuisiko vanhoista leluista luopuminen helpommin lahjoittamisen kautta? Mä muistan että kun olimme pieniä niin äiti kokosi vaatepaketteja Karjalan lapsille hyväntekeväisyysjärjestön keräyksiin. Me lapset saatiin sitten laittaa paketteihin mukaan leluja ja pelejä, joilla ei enää leikitty. Jotenkin se luopuminen oli silloin helppoa kun ajatteli että niillä toisilla lapsilla ei ole yhtään leluja ja ne ilahtuu niistä varmaan tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jassåå, jollakin alkaa helle vaikuttaa 🙄
Mutta itse asiaan. Koska en ole saanut ratkaistua niitä isoimpia tavaraongelmia, olen vähän väsähtänyt ratkomaan edes pienempiä. Tänään kuitenkin poistoihin muutama nuhjaantunut kukkapinni, auton penkin alta löytynyt vanhentunut käsirasva ja vanhoja ylimääräisiä hammasharjojen matkasuojia.
Lapselta olen kaikessa hiljaisuudessa keräillyt yhden pussillisen sellaista lelua, joilla ei leiki, levittelee vain. Jos ei pariin kuukauteen kysele niiden perään, niin vien Konttiin. Toivoisin, että näin toimimalla en aiheuta hänelle traumoja, mutta saan jotenkin hallittua lelumäärää.
Älä älä älä. Noin kasvatat pahimmassa tapauksessa hamstraajan.
Nimenomaan sitä en haluaisi aiheuttaa ja siksi tämä onkin ensimmäinen yritykseni ratkaista tilanne toimimalla hänen selkänsä takana. Aiemmin olen yrittänyt toimia hänen kanssaan.
Jos sinulla on joku toimiva keino lapsen tavaramäärän hallintaan, kuulisin siitä erittäin mielelläni.
Olen ajatellut, että nuoresta iästään huolimatta hänellä on oikeus päättää omista tavaroistaan, sekä oikeus pysyvyyteen ja turvallisuudentunteeseen, siten, ettei tavaroita häviä vaikkei hän niitä vahtisikaan. Tavaraa on kuitenkin kertynyt jo huomattavasti ja tällä tahdilla -mikäli mistään ei voi koskaan luopua- ei meidän kodissa kohta ole tilaa millekään muulle. Tässä syy vähennysyritykseeni.
Emme todellakaan ostele mitenkään holtittomasti uutta, mutta lapsen tarpeet muuttuvat niin nopeasti, että myös vaatimukset hänen tarvikkeilleen muuttuvat samaa tahtia. En ole valmis luopumaan iänmukaisten virikkeiden tarjoamisesta, mutta ongelma tulee siinä, ettei niistä aiemmin relevanteista tavaroista, joilla ei enää leikitä tai joille ei ole käyttöä, saa kuitenkaan luopua.
Minusta olisi ihan ok säästää kustakin kehitysvaiheesta ne muutamat mieluisimmat jutut muistoksi, mutta ei se käy, vaan haluaa säilyttää jokaikisen vauvalelunsakin.
Aiemmat yritykseni tehdä tavaran vähentämistä yhdessä lapsen kanssa ovat kaatuneet siihen, että lapsi tarvitsee aivan kaiken, eikä mistään voi luopua. Siksi onkin poistettu vain rikkinäiset. Missään vaiheessa en ole dissannut hänen tavaroitaan tai painostanut luopumaan, että en usko aiheittaneeni hänelle vastareaktiona tuota halukkuutta kaiken säilömiseen.
Haluaisi säästää kaiken minun vanhoista reikäisistä sukistani alkaen (omistani päätän toki itse, mutta huomannette pointin) Positiivisena puolena on toki se, että on luova ja tykkää käyttää kierrätysmateriaaleja askarteluissa ym. projekteissa, mutta en usko, että meille mahtuu kaikki hänen lapsuutensa aikana kertyvät aarteensa. Ei vain ole tilaa.
Lukemiset on pääasiassa kirjastosta juuri siitä syystä, että pystymme lukemaan ikätasoista kirjallisuutta, mutta kaikki sadat tähän mennessä luetut kirjat eivät ikuisesti korista kirjahyllyämme.
Mutta ehkä aika auttaa, eikä hän enää 10vee esiteininä halua säästää kaikkia vauvalelujaan?
Olen eri kuin tuo jolta kysyit, mutta heräsi ajatus että onnistuisiko vanhoista leluista luopuminen helpommin lahjoittamisen kautta? Mä muistan että kun olimme pieniä niin äiti kokosi vaatepaketteja Karjalan lapsille hyväntekeväisyysjärjestön keräyksiin. Me lapset saatiin sitten laittaa paketteihin mukaan leluja ja pelejä, joilla ei enää leikitty. Jotenkin se luopuminen oli silloin helppoa kun ajatteli että niillä toisilla lapsilla ei ole yhtään leluja ja ne ilahtuu niistä varmaan tosi paljon.
Kiitos vinkistä pitääpä kokeilla! Aiemmin olen kysynyt haluaisiko antaa lähipiirin pienemmille, mutta siinä ei tietenkään ole ollut mukana tätä aspektia, ettei sillä saajalla ole leluja, eli henkisesti voisi olla ihan eri juttu.
Tekisi mieleni hankkiutua eroon lähes kaikista tavaroista. Harkitsen tässä juuri kirjoista luopumista, keräävät pölyä vaan tuossa kirjahyllyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muut säästäneet opiskelupapereita vai olemmeko miehen kanssa ainoat?
En. Heitin kaikki pois kun valmistuin.
Sitten jossain vaiheessa heitin myös gradua varten keräämäni aineiston. Ja ihan lopuksi heitin pois gradunkin. Näyttää olevan yliopiston kirjastossa kappale, jos tulee gradua ikävä. Eikä muuten ole vissin koskaan ollut lainassa. Eli jos ikävä gradua koittaa, tuskin tarvitsee jonottaa.
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieleni hankkiutua eroon lähes kaikista tavaroista. Harkitsen tässä juuri kirjoista luopumista, keräävät pölyä vaan tuossa kirjahyllyssä.
Minä hankkiuduin eroon 3/4 kirjoistani. Pohdin jokaisen kohdalla aionko lukea sitä uudestaan tai lukemattomien kohdalla ylipäätään, että onko realistista, että ylipäätään joskus tulen lukemaan tämän kirjan, jos en tähän mennessä ole sitä lukenut. Pohdin myös, että olenko säilyttänyt jotain kirjaa vain siksi, että se antaa minusta tietyn kuvan vierailleni tai haluan ajatella olevani sellainen tyyppi, joka lukee esim. Kafkaa. Näin sain vähennettyä kirjojani reippaasti.
Säilytin muutaman lapsuuden lempparin ja muutaman klassikon joista olen tykännyt erityisen paljon ja jotka aion lukea uudestaan, lisäksi sellaisia tietokirjoja joita selailen useasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan kesän aikana äidin kanssa siivoiltu kaappeja lapsuudenkodissani, jossa nyt asun väliaikaisesti. Sisko myös välillä apuna. Kolmelta ihmiseltä kyllä kertyy tavaraa, varsinkin kun osaa kaapeista ei ole siivottu vuosikausiin. Kyllä tulee kevyt olo kun pääsee roinasta eroon!
- Fidaan ja vaatekauppojen lumppukeräykseen on viety kassikaupalla vaatetta. Pari kassia rääsyisiä kenkiä roskiin.
- Kirjoja monta kassia Fidaan. Vanhoja koulukirjoja roskiin. Aku Ankkoja ja kirjoja ala-asteelle oppilaiden luettavaksi.
- Sekalaista tavaraa, kuten leluja, pelejä, laukkuja, koriste-esineitä ja astioita myös muutama kassi Fidaan.
- Tosi vanhaa elektroniikkaa, johtoja sekä joitakin rikkinäisiä laitteita Clas Ohlsonille kierrätykseen. Keräyspisteeseen vanhoja lamppuja ja paristoja.
- Myös ihan roskaa on löytynyt, kuten tavaroiden pakkauksia. Miksi nekin on säilytetty??
- Lisäksi mieheni vei joitakin romujaan lapsuudenkotiinsa, jossa tilaa riittää (osa mielestäni todellakin pois heitettävää/annettavaa, kuten hyödytöntö paperitavaraa ja kirjoja joita ei aio enää lukea, mutta tehkööt mitä haluaa)
Ja siltikin minulla on säästössä vielä aika paljon kirjoja ja vanhoja lelujani yms. Siskolla samoin, ja meillä kaikilla enemmän kuin riittävästi vaatetta ja kenkiä. Mutta helpottaa silti.
Odotan innolla seuraavaa asuntoa. Haluaisin pitää sen nättinä, siistinä ja romuttomana, mutta mies tykkää säilyttää ja kerätä roinaa ja roskaa :( Itse en juurikaan ostele mitään kun vanhaakin tavaraa on riittämiin.
Poistoon kahdet epämukavat sukat, kaksi nuhjaantunutta neuletta sekä vanha silmälasikotelo. Vaatekaapissani on edelleenkin yli puolet vaatteista niin huonokuntoista, ettei ole mitään asiaa ihmisten ilmoille niihin pukeutuneena. Kaikkea en poista kerralla, mutta ei kukaan tarvitse näin paljon rönttävaatettakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse käyn epätasaisen säännöllisesti tavaroita läpi ja pohdin juuri näitä että tarvitsenko oikeasti jotain jota en ole kaivannut sitten tähän muuton jälkeen (kohta kolme vuotta). Kaikki käyttökelpoinen poistettava kiertoon jos mahdollista (ekana kyselläl facessa tartteeko joku tuttavapiiristä ja jos ei sitä kautta niin sitten kierrätykseen/mahdollisesti torille myyntiin - jos jaksaa nähdä vaivan..).
Tavaraa vähenee pikkuhiljaa tälleen. Muutaman kierroksen jälkeen on sitten helppo laittaa pois jos ei ole edellisen kierroksenkaan jälkeen jotain tarttenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ostimme asunnon, jonne pääsemme muuttamaan jouluksi.
Ostamme monta uutta huonekalua, jotka toimitetaan suoraan uuteen kotiin.
Työhuoneen kulmaan olen alkanut jo paketoimaan tavaraa. Kesävaatteet on pesty ja pakattu, samoin joulukoristeet.
Torissa ja fb.ssä on ilmoituksia, uskon, että irtaimistosta lähtee vielä puolet pois.
Muuttoautona toimii firman pakettauto ja uskon yhdellä kuormalla pärjätään
Olen vienyt viikon aikana kolme suurta jätesäkillistä vaatteita keräyslaatikkoon, kolme kestokassillista vanhoja koulukirjoja ja muuta paperia kierrätykseen, eikä näy missään, Olen epätoivoinen.
Polttanut olen myös paljon, mutta alkaa tuntua sekin jo työläältä.
Suuri perhe, suuri talo ja paljon komeroita, mitkä ovat kätkeneet ryönää ihan turhaan.
Jos tänäänkin vielä jotain.
Mutta jääkaappi on puhdas. Se oli melkein tyhjäksi syöty, kun aamulla kävin viimein kahden viikon jälkeen kaupassa.
Jos tätä tavarapaastoa vain seuraavaksi.
Täällä sama, olen poistanut tavaraa ml. vaatteita kolme jätesäkillistä ja kolme isoa ikea-kassillista, mutta ei se kyllä näy vielä... Tuollaiset syvät kaapit joita meilläkin on, on ihan kauheita tavarasyöppöjä. Aina sieltä ylimmän hyllyn perältä paljastuu vielä jotain viisi vuotta sitten sinne säilöttyä.
Jos tavaralle on edes silloin tällöin jotain käyttöä tai se tuottaa esim. esteettistä nautintoa, ei tavaraa ole liikaa, vaikka komerot olisi täynnä. Riippuu ihmisestä.
Itse sijoitan rahani mieluummin tavaraan kuin esim. matkailuun. Matka on hetkessä ohi, kun taas tavara tuottaa iloa paljon pidempään. Vältän heräteostoksia ja teen aina taustatyöni ennen ostoa, tähtäimessäni paras mahdollinen hinta-laatusuhde. Naapureille tai kavereille elvistelläkseni en hanki mitään. Tavaran tai tavarattomuuden tuoma status ei minua hetkauta.
Minulla on käyttämättömiä takkeja ja kenkiä kaapeissa. Olen nyt kesän aikana pitänyt käytännössä n. 3-5 paria kenkiä ja muut ovat vain olleet paikallaan. En siis tarvitse niitä, vaikka kuinka olisivat kauniita. En myöskään jaksa enää ollenkaan mitään epämukavia kenkiä, kuten korkokengät, puristavat ballerinat tai muut. Pois vaan.
Takkikokoelmasta käytän muutamia lempitakkeja, kaikki mustia. Ne värikkäät, kauniit ja muut vain ovat kaapissa. POIS.
Minulla on enää vain n. 43 paria kenkiä. Siinä on vielä karsittavaa. Lihavoidut aion laittaa pois. Huomaatteko miten vaikeaa tämä on!?
- nudet sandaalit
- varvassandaalit
- gladiaattorisandaalit
- mustat tennarit
- punaiset lenkkarit
- musta-vihreät slip-on kengät
- valkoiset tennarit
- mustat "mary janet"
- mustat ballerinat
- mustat ballerinat hopeakoristeilla
- metallisävyiset ballerinat
- mustat silkkiset perusballerinat, 2 paria
- mintunväriset "mary janet"
- mustat matalat ja sirot kävelykengät
- paljasjalkatossut
- juoksulenkkarit
- terveyssandaalit
- toiset vähän erilaiset
- värikkäät kumpparit
- kauniit maiharit
- kauniit ja persoonalliset kävelykengät jotka pitävät sadetta
- mustat kumpparit
- nudet cowboybuutsit
- mustat vankat talvikengät
- mustat pitkävartiset saapikkaat, matalat
- koristeelliset bilesaapikkaat
- talvitennarit
- kovan pakkasen talvikengät
- sirot matalat nilkkurit
- mustat platform-nilkkurit
- mustat nyörinilkkurit talveksi
- mustat kiilakorkonilkkurit
- ruskeat vintage-tyyliset nilkkurit
- huikean korkeat samettinilkkurit
- mustat varrelliset ja korolliset saapikkaat
- kauniit kesäkiilakorot
- loafer-tyyliset korkokengät
- käärmekuvioiset korkokengät
- mustat korkokengät
- mustat kiilakorkosandaalit
- oranssit espadrillo-kiilakorkosandaalit
- punaiset juhlakengät samettia
- vintagekengät
Kerro sitten sinä, miksi eriävä mielipide/ erillainen lähestymistapa saa täällä heti peräänsä kysymyksen, mitä teet ketjussa. Ja aina kun tavarankarsimista vähänkään kyseenalaistaa, se on heti hirveän negatiivista? Eli vain yhdenlainen mielipide on "oikea".