tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Nyt on jo koossa neljä muovikassillista poistoja odottamassa poisvientiä. Vien kassit huomenna, koska tänään ei ole tarvetta käynnistää autoa. 

Todella hyvä saldo vaikka ajattelin ettei meillä juurikaan poistettavaa ole, mutta ovat näköjään vaan hyviä piilottelemaan kaappien kätköissä. 

Mä oon jakanut kodin 6 osaan ja joka kuussa käyn tämän osan kokonaan läpi.

Esim tässä kk kävin makuuhuoneen läpi.

Jokaisen vaatteen, kengät, pipot, korut jne.

Sain viime kesänä ison kasan juhlamekkoja ja mietin, kun kokeilin kaikki, haluanko luopua yhdestäkään. Toisaalta minulla ei ole paljon käyttöä kaikille. 
Miesystäväni sanoi myydessä en saa montaa kymppiä kpl. Otan vaan kaikki kesällä käyttöön. Ja niin teen. Yli 30 kesämekkoa meni takaisin kaappiin

Helpottaa järjestelyä kun kokoaan kunkin tavaratyypin samaan paikkaa. Hatut samaan, kengät samaan paikkaa. Näkee sen määrän ja helppo karsia huonot ja mitä ei koskaan käytä.

Pian kaikki kymmenet tuhannet digivalokuvat ja videot karsittu!

Kiitos kokemuksista, minulla on ollut taukoa karsimisesta ja nyt olisi tarkoitus aloittaa taas uusi kierros. Toriin on tarkoitus laittaa myyntiin kaikkea tarpeetonta, jos vaikka jollakin olisi niille käyttöä. 

Nyt taitaa olla parasta aikaa karsia, ennen kuin alkaa pihatyöt. 

Miten toimitte, jos ette vain osaa päästää irti jostain "visioista" jotka keräävät turhaa tavaraa?

Esimerkiksi minulla on vaatteiden kanssa tosi turhauttava kierre. Vaikka itse sanonkin, olen erittäin taitava löytämään upeita vaatteita pikkurahalla ja myös ennakoimaan trendejä. Tästä taidosta oli joskus aiemmin hyötyä, kun minulla oli secondhand-vaatteisiin liittyvä yritys. Se toimi tosi hyvin, kun sai kanavoida tuon mahtavista löydöistä tulevan ilon yritykseen. Mutta tuon alan yritys ei nykyään enää toimi. Ehkä joskus tulevaisuudessa taas, mutta tällä hetkellä ei secondhandistä ja vintagesta makseta enää "mitään".

Mutta omien vaatteiden kohdalla... en vaan pääse irti siitä, että ostan vaatteita "unelmaminälle". Ne ei ole väärää kokoa tai mitään sellaista, mutta ne ovat sellaisia, joille minulla ei normaalissa arjessani ole mitään käyttöä. En pue työhöni tai ruokakauppaan Yves Saint Laurentin vintage-silkkipuseroa, vaan Adidaksen hupparin.

Aina säännöllisin väliajoin päätän, että tyydyn elämääni sellaisena kuin se on, ja heivaan nämä unelmaminän vaatteet kirpparille (vaikka nykyään sekin on käynyt vaikeammaksi, ei kukaan tuntuisi maksavan siitä Yves Saint Laurentin paidasta edes vitosta). Sitten parin kuukauden päästä alan turhautua elämääni, ja miettimään, että miksi ihmeessä minun pitää olla tämä Adidaksen huppariin pukeutuva tavallinen tallaaja? Miksi minun pitää tyytyä tähän? Alan taas visioida hienompaa ja kauniimpaa elämää, ja teen aivan upeita löytöjä muutamalla eurolla. Niitä sitten ihastelen vähän aikaa, kunnes taas ahdistun siitä, että tuli ostettua turhaa.

Rahalliset tappioni eivät ole suuria, koska teen tosiaan löytöjä tosi halvalla. En koe myöskään syyllisyyttä asiasta, koska en osta mitään uutta turhaa krääsää, enkä heitä mitään roskiin, vaan jokainen hieno silkkipusero jne. päätyy kyllä jollekin käyttöön - vaan ei minulle. Mutta toki turhaa tilaa ne hienot löydöt aina vie, ja tämä kierre itsessään on jotenkin omituisen kuluttava henkisesti. Tuntuu että muutaman kuukauden välein aina "luovun unelmistani", sitten turhaudun elämääni taas ja alan kerätä ympärilleni niitä "unelmia" tavaroiden muodossa.

Ymmärrän, että tämä on enemmän henkinen ongelma kuin tavaraongelma, mutta kiinnostaisi silti kuulla, onko kellään muulla samanlaista.

Vierailija kirjoitti:

Miten toimitte, jos ette vain osaa päästää irti jostain "visioista" jotka keräävät turhaa tavaraa?

Esimerkiksi minulla on vaatteiden kanssa tosi turhauttava kierre. Vaikka itse sanonkin, olen erittäin taitava löytämään upeita vaatteita pikkurahalla ja myös ennakoimaan trendejä. Tästä taidosta oli joskus aiemmin hyötyä, kun minulla oli secondhand-vaatteisiin liittyvä yritys. Se toimi tosi hyvin, kun sai kanavoida tuon mahtavista löydöistä tulevan ilon yritykseen. Mutta tuon alan yritys ei nykyään enää toimi. Ehkä joskus tulevaisuudessa taas, mutta tällä hetkellä ei secondhandistä ja vintagesta makseta enää "mitään".

Mutta omien vaatteiden kohdalla... en vaan pääse irti siitä, että ostan vaatteita "unelmaminälle". Ne ei ole väärää kokoa tai mitään sellaista, mutta ne ovat sellaisia, joille minulla ei normaalissa arjessani ole mitään käyttöä. En pue työhöni tai ruokakauppaan Yves Saint Laurentin vintage-silkkipuseroa, vaa

Tuttua, niin tuttua. Juuri tuo että miksi minun pitää tyytyä siihen vanhan Addun huppariin ja miksi minäkin en voisi pukeutua hienoon silkkipaitaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on jo koossa neljä muovikassillista poistoja odottamassa poisvientiä. Vien kassit huomenna, koska tänään ei ole tarvetta käynnistää autoa. 

Todella hyvä saldo vaikka ajattelin ettei meillä juurikaan poistettavaa ole, mutta ovat näköjään vaan hyviä piilottelemaan kaappien kätköissä. 

Mä oon jakanut kodin 6 osaan ja joka kuussa käyn tämän osan kokonaan läpi.

Esim tässä kk kävin makuuhuoneen läpi.

Jokaisen vaatteen, kengät, pipot, korut jne.

Sain viime kesänä ison kasan juhlamekkoja ja mietin, kun kokeilin kaikki, haluanko luopua yhdestäkään. Toisaalta minulla ei ole paljon käyttöä kaikille. 
Miesystäväni sanoi myydessä en saa montaa kymppiä kpl. Otan vaan kaikki kesällä käyttöön. Ja niin teen. Yli 30 kesämekkoa meni takaisin kaappiin

 Eli  olivat juhlamekkoja vai kesämekkoja?

Vierailija kirjoitti:

Miten toimitte, jos ette vain osaa päästää irti jostain "visioista" jotka keräävät turhaa tavaraa?

Esimerkiksi minulla on vaatteiden kanssa tosi turhauttava kierre. Vaikka itse sanonkin, olen erittäin taitava löytämään upeita vaatteita pikkurahalla ja myös ennakoimaan trendejä. Tästä taidosta oli joskus aiemmin hyötyä, kun minulla oli secondhand-vaatteisiin liittyvä yritys. Se toimi tosi hyvin, kun sai kanavoida tuon mahtavista löydöistä tulevan ilon yritykseen. Mutta tuon alan yritys ei nykyään enää toimi. Ehkä joskus tulevaisuudessa taas, mutta tällä hetkellä ei secondhandistä ja vintagesta makseta enää "mitään".

Mutta omien vaatteiden kohdalla... en vaan pääse irti siitä, että ostan vaatteita "unelmaminälle". Ne ei ole väärää kokoa tai mitään sellaista, mutta ne ovat sellaisia, joille minulla ei normaalissa arjessani ole mitään käyttöä. En pue työhöni tai ruokakauppaan Yves Saint Laurentin vintage-silkkipuseroa, vaa

Jos sinä voit ostaa noita vaatteita muutamalla eurolla = muutkin voivat ostaa niitä muutamalla eurolla = ihmisillä ei ole tarvetta ostaa niitä sinulta kalliimmalla hinnalla.

Toisin sanoen et voi nyt tehdä niillä bisnestä, vaan ainoa mahdollinen hyöty tulee siitä että itse haluat ne vaatteet omistukseesi. Ja jos vaatteiden hankkiminen, säilytys ja omistaminen tuottaa sinulle enemmän kielteisiä kuin myönteisiä seurauksia, kannattaako se todella?

Sinuna laittaisin kierteelle nyt lopun. Säästäisin hyllyllisen/laatikollisen/pari asukokonaisuutta ja laittaisin loput pois enkä hankkisi mitään tilalle. Sitten jäisin rauhassa katsomaan tuleeko edes niille suosikeille mitään käyttöä. Eli jättäisin mahdollisuuden niiden käyttämiselle ilman että ne ne veisivät kohtuuttomasti tilaa tai muita resursseja, kuten aikaa tai huomiota.

Lisäksi kokeilisin jotain keskitietä tyylillisesti - hupparien ja silkkipuseroiden väliin mahtuu monenlaisia käytännöllisiä, mutta tyylikkäämpiä vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Miten toimitte, jos ette vain osaa päästää irti jostain "visioista" jotka keräävät turhaa tavaraa?

Esimerkiksi minulla on vaatteiden kanssa tosi turhauttava kierre. Vaikka itse sanonkin, olen erittäin taitava löytämään upeita vaatteita pikkurahalla ja myös ennakoimaan trendejä. Tästä taidosta oli joskus aiemmin hyötyä, kun minulla oli secondhand-vaatteisiin liittyvä yritys. Se toimi tosi hyvin, kun sai kanavoida tuon mahtavista löydöistä tulevan ilon yritykseen. Mutta tuon alan yritys ei nykyään enää toimi. Ehkä joskus tulevaisuudessa taas, mutta tällä hetkellä ei secondhandistä ja vintagesta makseta enää "mitään".

Mutta omien vaatteiden kohdalla... en vaan pääse irti siitä, että ostan vaatteita "unelmaminälle". Ne ei ole väärää kokoa tai mitään sellaista, mutta ne ovat sellaisia, joille minulla ei normaalissa arjessani ole mitään käyttöä. En pue työhöni tai ruokakauppaan Yves Saint Laurentin vintage-silkkipuseroa, vaa

Tämä saattaa olla huono vinkki, mutta väkisinkin tulee tekstistäsi mieleen: Adidaksen verkkatakin ja YSL:n silkkipaidan välissä on huimaava määrä erilaisia vaihtoehtoja, jotka ovat ylellisempiä kuin verkkatakki mutta arkisempia/helpompia kuin silkkipaita. Kun et selkeästi ole verkkatakkityyliin ihan tyytyväinen (muuten et päätyisi aina uudestaan tuohon uudistuskierteeseen), niin voisiko ratkaisu löytyä jostain tuolta väliltä?

Itse lähtisinkin tuossa tilanteessa miettimään, MIKSI niitä silkkipaitoja ei tule kuitenkaan käytettyä eli miksi ne eivät sovi arkeesi. Esim: koska tunnet itsesi ylipukeutuneeksi, koska ne eivät ole yhtä mukavia kuin verkkatakki, koska niiden pesu/hoito on työläämpää, ....? Kun syyt ovat selvillä, on helpompi miettiä, millaiset vaatteet voisivat sopia arkeesi mutta täyttää lisäksi ainakin vähän myös tuota kauneuden/ylellisyyden kaipuuta.

Oli kyllä tuttua itsellekin tuo unelmaminän vaatetus, vaikkei minulla ihan noin mene, että käytän hupparia ja silkkipaidat lojuu kaapissa. Mutta enemmän tulee ostettua vaatetta tilanteisiin missä harvemmin käyn eli tarpeeseen nähden ostan liikaa. En nyt ihan juhlavaatetta, mutta vaikka jotain mekkoja käytän jos lähdetään kaupungille syömään jne mutta tavallisilla kauppa- ja työmatkoilla en niitä käytä (töissä on vaatteet talon puolesta). 

Mulla kans auttaa tuo, että kaikki yhden lajin tavarat samaan paikkaan ja siitä karsinta. Tosiaan takit ja kengät käyty läpi ja kiva kun oon jo paremmin kartalla (eli muistan) mitä omistan ja mikä on tarpeetonta. Pitää vielä karsia muut vaateryhmät samaan tapaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kans auttaa tuo, että kaikki yhden lajin tavarat samaan paikkaan ja siitä karsinta. Tosiaan takit ja kengät käyty läpi ja kiva kun oon jo paremmin kartalla (eli muistan) mitä omistan ja mikä on tarpeetonta. Pitää vielä karsia muut vaateryhmät samaan tapaan.

Niin ja asusteet oon myös käynyt läpi eli pipot, käsineet, huivit ja laukut. Korut oon käynyt läpi joskus aiemmin mutta pitäisi ne ehkä uudelleen katsoa kun siitä on jo aikaa. En kuitenkaan juuri koruja käytä ja vähän niitä jäikin.

Vierailija kirjoitti:

Helpottaa järjestelyä kun kokoaan kunkin tavaratyypin samaan paikkaa. Hatut samaan, kengät samaan paikkaa. Näkee sen määrän ja helppo karsia huonot ja mitä ei koskaan käytä.

No tämähän on konmari-metodi, mikä toki oli olemassa jo ennen kuin siitä tuli muoti-ilmiö. Sitä on vaan vaikea toteuttaa, jos tavaraa on todella paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Miten toimitte, jos ette vain osaa päästää irti jostain "visioista" jotka keräävät turhaa tavaraa?

Esimerkiksi minulla on vaatteiden kanssa tosi turhauttava kierre. Vaikka itse sanonkin, olen erittäin taitava löytämään upeita vaatteita pikkurahalla ja myös ennakoimaan trendejä. Tästä taidosta oli joskus aiemmin hyötyä, kun minulla oli secondhand-vaatteisiin liittyvä yritys. Se toimi tosi hyvin, kun sai kanavoida tuon mahtavista löydöistä tulevan ilon yritykseen. Mutta tuon alan yritys ei nykyään enää toimi. Ehkä joskus tulevaisuudessa taas, mutta tällä hetkellä ei secondhandistä ja vintagesta makseta enää "mitään".

Mutta omien vaatteiden kohdalla... en vaan pääse irti siitä, että ostan vaatteita "unelmaminälle". Ne ei ole väärää kokoa tai mitään sellaista, mutta ne ovat sellaisia, joille minulla ei normaalissa arjessani ole mitään käyttöä. En pue työhöni tai ruokakauppaan Yves Saint Laurentin vintage-silkkipuseroa, vaa

Mikset sitten tekisi niin, että vaikka kerran pari kuussa puetkin ne ihanuudet päällesi ja menet vaikka johonkin ihanaan kahvilaan, teatteriin tai puistoon piknikille. Pyydät mukaan jonkun ystävän, jonka myös puette yhdessä hienoksi leidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä tuttua itsellekin tuo unelmaminän vaatetus, vaikkei minulla ihan noin mene, että käytän hupparia ja silkkipaidat lojuu kaapissa. Mutta enemmän tulee ostettua vaatetta tilanteisiin missä harvemmin käyn eli tarpeeseen nähden ostan liikaa. En nyt ihan juhlavaatetta, mutta vaikka jotain mekkoja käytän jos lähdetään kaupungille syömään jne mutta tavallisilla kauppa- ja työmatkoilla en niitä käytä (töissä on vaatteet talon puolesta). 

mulla oli kanssa vielä kymmenisen vuotta sitten vaatevarastoa kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, piti olla korkkarit monessa eri värissä ja niihin mätsäävät käsilaukut, hameita, mekkoja tms toki tämä taisi olla osin vähän naistenlehtienkin ja muun yleisen ilmapiirin "syytä". Nykyään mulla on vaatteita varmaan 30- 40% siitä mitä silloin enkä omista edes korkkareita enää kun en pysty näitä pitämään. Ja olen saanut taottu päähäni,että jos saisin kutsun pressanlinnaan tai vastaavaan tärkeään juhlaan, niin pystyn silloin kyllä hommaamaan siihen tarvittavat varusteet. Muuten mennään sillä, mitä arjessa tarvitaan ja muutama yleispätevä asu, jonka saa tarvittaessa asustamalla minimalistiseksi juhla-asuksi virallisempiin tilaisuuksiin, riittää.

Ostin kirpparilta kengät, ja vaihtarina annoin yhden takin kaverille. 

Jatkoin tänään työhuoneen tavaroiden karsimista. Keräsin lounastauolla isoon pahvilaatikkoon niin paljon tavaraa kuin ennätin, noin 40-50kpl, ja vein ne työpäivän päätteeksi kierrätyskeskukseen. Osa oli taas tunnetavaraa, suurin osa kaikkea turhaa mihin ei liity tunteita mutta en halua säästää kesän kirppikselle. Lisäksi vein kaatopaikalle ser- ja tekstiilijätettä. Kyllä tuli hyvä fiilis ja kotiin ajaessa vain hymyilin. Yritän nyt illasta vielä katsoa lisää tavaroita läpi, raaskisinko luopua vielä jostain. 

Täälläkin on kaappi täynnä vaatetta unelmaminää varten. Hirveästi uutta en enää osta eli siitä voisi olla tyytyväinen, mutta en osaa luopua noista kaapissani olevista ihanista vaatteista. Ongelma tosiaan on se, että eipä niitä arjessa tule käytettyä. Itsekin viihdyn huppareissa ja jossain perusneuleissa, ja käyttöä hienommille vaatteille on tosi vähän. Silti en osaa luopuakaan niistä. Ne ovat tosi kivoja ja oikean kokoisiakin, mutta niitä on aivan liikaa. Monesti olen leväyttänyt kaapin ovet auki ja ajatellut, että nyt karsin, mutta ei tule mitään. Todella rasittavaa, kun väljempi kaappi olisi todella kiva juttu. Tulee myös vähän huono omatunto roikottaa kaapissa kivoja vaatteita, jotka eivät pääse oikein koskaan käyttöön. Huoh, saisikohan sitä nyt viimein itseään niskasta kiinni? 

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on kaappi täynnä vaatetta unelmaminää varten. Hirveästi uutta en enää osta eli siitä voisi olla tyytyväinen, mutta en osaa luopua noista kaapissani olevista ihanista vaatteista. Ongelma tosiaan on se, että eipä niitä arjessa tule käytettyä. Itsekin viihdyn huppareissa ja jossain perusneuleissa, ja käyttöä hienommille vaatteille on tosi vähän. Silti en osaa luopuakaan niistä. Ne ovat tosi kivoja ja oikean kokoisiakin, mutta niitä on aivan liikaa. Monesti olen leväyttänyt kaapin ovet auki ja ajatellut, että nyt karsin, mutta ei tule mitään. Todella rasittavaa, kun väljempi kaappi olisi todella kiva juttu. Tulee myös vähän huono omatunto roikottaa kaapissa kivoja vaatteita, jotka eivät pääse oikein koskaan käyttöön. Huoh, saisikohan sitä nyt viimein itseään niskasta kiinni? 

Laita sieltä kaapista samantyyliset omiin kasoihinsa ja valitse niistä aina kivoin. Mä sain näin karsittua just nuo hienommat vaatteeni. Nyt kaapissani on yksi musta jakku, rakkain kukkamekkoni, ihanin farkkumekkoni, mukavin silkkipaita ja yksi musta juhlamekko. Alunperin niitä oli kymmeniä. Kun näin ne rakkaimmat ja mukavimmat eroteltuina muista huomasin etten niistä toisista edes pitänyt ollenkaan.

Jatkan vielä.. karsin näin kenkänikin. Samalla tuli mukava tunne, kun käytän nyt kaikkia kenkiäni. Kärsin ihan huonosta omasta tunnosta kaappieni ollessa täynnä kenkiä, joita en ollut käyttänyt toisia kertaakaan. Nomaalisti käytän vain tennareita, farkkuja, toppia ja hupparia. Talvisin mulla on musta villakangastakki ja valkoinen toppis. Karsin kaikki vanhat takit pois, koska en enää kuitenkaan palaa käyttämään niitä uudestaan.