tavarapaljous :(

^ Annan helpon vinkin. Laita arabialle spostilla kysymyksesi. He vastaavat kyllä. Ei ole iso vaiva, yhteystiedot löytyy heidän sivuilta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on keittiössä vieläkin turhaa tavaraa, huomasin. Muutama vuosi sitten ostettiin kesämökki jonka keittiöön ei tarvinnut ostaa mitään uutta koska kotona oli niin paljon ylimääräistä keittiösälää. 

Paljon siis tyhjeni mutta edelleen on sellaista mihin ei olla koskettu sen jälkeen, mm vanhoja arabian uunivuokia. Niitä en käytä koska pelkään niissä olevan lyijyä. Näitä ovat https://www.antiq.fi/uunivuoka-arabia-tulenkestv-pi-12651.html en tiedä onko noilla jotain arvoa, yrittääkö myydä jossain vai vienkö suoraan lahjoituskirpparille. Olen kamalan laiska kyllä mitään alkaa myymään, epäilen että noista saatava summa ei ole vaivan väärti.

Todennäköisesti on lyijyä. En käyttäisi, jonkun 10-15€ saattaa saada myymällä. 

Tänään meni taas Toriin myyntiin yksi villaneule. Laitan myyntiin talvivaatteita, joita en ole tänä talvena käyttänyt ja joita en usko tulevina vuosinakaan käyttäväni (esim. ollut jo pitkään liian pieni, tai malli ei sovi itselle). Ne menee nyt vielä kivasti kaupaksi, kun pakkaset jatkuu, eikä tarvitse sitten koko kesää säilytellä ensi kautta varten.

Pitäisi saada raivattua taas mutta leikatun jalan kanssa on vaikeaa jo perussiivoaminen joten ei näytä hyvältä. Nyt just olisi sitä kuuluisaa aikaa kun kökin yksin kotona kaiket päivät, mutta kuntoutuksen lisäksi kun tekee ruuan käy suihkussa ja hoitaa kotia niin menee kaikki voimat ja jaksaminen🙄 tänään koko päivän siivonnut taloa, kun aina välillä, eli vähän koko ajan pitää nostaa jalka puoleksi tunniksi ylös. 

Keräsin 10 pientä tavarapoistoa eilen ja tänään tavoitteena toinen mokoma. Mietin onko täällä enää ketään muuta jolla on todella tavarapaljous kotonaan? Tavarakasoja ympäriinsä koska ne eivät enää mahdu säilytystiloihin?

Mä en millään edennyt tavaroiden ja vaatteiden karsinnassa. Sitten välähti! Päätin suorittaa sen vaikeimman ENSIKSI. Eli karsin tunnetavarat. Se oli suorastaan kamalaa, mutta sen jälkeen muu karsinta oli niin helppoa, enkä oikein takertunut enää mihinkään. Nyt koti karsittu. Päivittäin kuitenkin pidän huolta, etten vaa ala säilyttelemään mitään meille turhaa. Tunnetavarat mahtuvat yhteen lipaston (isoon) lastikkoon.  Äidin ja oma kiiltokuvakirja, pari päiväkirjaa, runovihko, miehen pari lapsuuden lelua ja omilta lapsilta muutama lelu, mekko, piirustuksia, vauvakirjat ja tietysti valokuvia. Valokuvat ovat myös digitaalisina. Vaatteista karsin KAIKKI joista löytyi joku syy etten mielellään käytä. Mies karsi omansa ja lapsetkin toivat ne vaatteet säkkeihin, joita eivät halua käyttää. Pieniksi jääneet vaatteet menivät työkaverin veljen lapsille. Kirjat lähtivät meiltä kiertoon antikvariaattiin. Tilalle otettiin vaihdossa toisia kirjoja ja lehtiä, jotka lukemisen jälkeen vietiin lähikirjaston lahjoitushyllyyn. Koko projektiin meni yhteensä kolmisen vuotta.

huh, henkisesti rankka työviikko takana(stressiä ollut kyllä jo sitäkin pidempään), niin nyt on kyllä olo että tekisi vain mieli pakata 50% kamoista ja hankkiutua näistä eroon..en tiedä helpottaisiko henkistä kuormaa samalla kuin visuaalinen häly vähenisi. Mulla ei ole siis järjettömästi tavaraa ja kaiken saa mahtumaan kaappeihin( toki aina ne eivät sinne mystisesti päädy :D).

Nyt on käyty koti kerran läpi parin kuukauden aikana. Pari säkillistä vaatteita ja liinavaatteita lähti kierrätykseen, astioita, leluja ja kirjoja myös. Lehtikasoja paperinkeräykseen meni monta kassillista. Muutama kituva huonekasvi sai lähteä roskiin, kuten vanhentuneita lääkkeitä ja kosmetiikkaakin. Omat kesävaatteet odottaa vielä läpikäyntiä myöhemmin keväällä. Kaapeista tuli toimivammat, kun eivät ole liian täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Mietin onko täällä enää ketään muuta jolla on todella tavarapaljous kotonaan? Tavarakasoja ympäriinsä koska ne eivät enää mahdu säilytystiloihin?

 

 

Minulla on, mutta enpä juuri yritäkään karsia tai siivota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkasin kaikki liinat, verhot, koristetyynyt ja niiden päälliset pois ja vien ne alkuviikosta Konttiin. Ei meillä tarvita kuin pyyheliinoja, normi tyynynpäällisiä, lakanoita ja pussilakanoita. Kolme hyllyä tuli näin tyhjäksi ja voin laittaa tarvittavat väljästi, jonka lisäksi joulukoristeet mahtuvat vielä vapautuvaan tilaan. Miksiköhän olenkaan säilyttänyt näitä pöytäliinoja ja verhoja. Ei olla käytetty ikinä muita kuin pöytätabletteja ja ikkunoissa riittää sälekaihtimet. No en kyllä ole itse niitä meille ostanutkaan, tulleet lahjoiksi ja perintönä. 

 en tiedä mutta mä olin töissä henkilöllä jolla oli 90 luvun hirveitä verhoja ja pöytäliinoja kaapit täynnä ja ei millään niistä luopunut vaikka koskaan 12:n vuoden aikana en niitä hänellä käytössä nähnyt. Kävin kuitenkin hänen luonaan yksi-kaksi kertaa viikossa 12 vuotta.
 Sitten kun

Mä lupaan hävittää kaikki 90-luvun hirveät verhot ja pöytäliinat, mutta mulla ei ole mitään käsitystä siitä, minkälaisia ne ovat. Voisko joku valaista? Ihan tosissani ja vakavissani kysyn. Kaapit on täynnä tekstiilejä, mutta ei aavistustakaan, mitkä niistä on muiden mielestä auttamatta out. 

Mullakin on 90-luvulta monta pöytäliinaa ja myös verhoja. Kaikkia käytän ja ovat jopa ihan hyvännäköisiä, osa Marimekkoa. 

Ei ole tavarapaljoutta, mutta olen tehnyt hankintoja melko paljon viimeaikoina. Pitää olla tarkkana, että tavaroiden määrä pysyy tasapainossa. Onneksi olen saanut myytyä ja lahjoitettua meille turhaksi jääneitä tavaroita. Mutta siis mitään nyssäköitä ei nurkissa ole vaan kaikki tavarat mahtuvat kaappeihin. 

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on 90-luvulta monta pöytäliinaa ja myös verhoja. Kaikkia käytän ja ovat jopa ihan hyvännäköisiä, osa Marimekkoa. 

Mulla 50- luvulta alkaen, kauneimmat pellavaliinani ovat vanhoja, 80- luvulta myös muutama laadukasta paksua puuvillaa oleva persoonallinen,  prinnttipöytäliina, joista en luovu. Olen tuo parissa kuukaudessa kodin läpikäynyt. Laukkuja ja kenkiä lähti myös kiertoon.

Mä ällöän taas niitä -80 luvun verhoja. Siis erityisesti -80 luvun kaikkia kuoseja. Rimpsuisia valoverhoja, jotka vielä tampeilla yleensä sidottiin sivuun. Ja jotain pastellisia kukkakuvioisia yläkappa & alakappa- yhdistelmiä keittiössä, niissäkin yleensä jotain hörhelöä alareunoissa. Yleensäkin niitä värejä myös, persikkaa ja vaaleaa liilaa. Kantattuja kankaisia pöytätabletteja ja tuolin päälliset samaa sarjaa ym. Ja satiinisia verhoja, jotka vedettiin puhville. Oli yläkappaa ja sivuverho- yhdistelmää niissäkin. Satiinisia pussilakanoita ja tyynynpäällisiä. Pieniä kamalia koristetyynyjä sohvat täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on 90-luvulta monta pöytäliinaa ja myös verhoja. Kaikkia käytän ja ovat jopa ihan hyvännäköisiä, osa Marimekkoa. 

Mulla 50- luvulta alkaen, kauneimmat pellavaliinani ovat vanhoja, 80- luvulta myös muutama laadukasta paksua puuvillaa oleva persoonallinen,  prinnttipöytäliina, joista en luovu. Olen tuo parissa kuukaudessa kodin läpikäynyt. Laukkuja ja kenkiä lähti myös kiertoon.

50- luvulla olikin kauniita ja laadukkaita tekstiilejä. Mullakin äidin upeita pöytäliinoja. Ei vain tule oikein käytettyä, pelkään tahriintumista niin paljon.

Meillä kävi lauantaina miehen sukulainen kylässä ja käynnistä jäi tosi paha mieli. Kun poistuin samasta huoneesta ja hän luuli etten ole kuuloetäisyydellä, hän alkoi arvostelemaan ja moittimaan miehelleni, miten hänen mielestään remontti etenee liian hitaasti ja pitäisi laittaa vauhtia. Samaan syssyyn moitti meillä olevan liikaa tavaraa ja muutenkin kaikki elämässämme on vääränlaista. Järkytyin niin etten pystynyt sanomaan mitään, mutta hänen lähdettyään puhuimme miehen kanssa asiasta. Näin että häntä sattui nuo arvostelut, vaikka urheasti sanoikin ettei kannata välittää, pitäähän senkin purkaa omaa pahaa oloaan jollekin. Heilläkin on remontti, joka etenee meitä hitaammin ja tavaraa on arviolta 3x enemmän kuin meillä. Mies painaa pitkää päivää ja jos ei ole töissä, remontoi tai auttaa muita. Remonttilainaa emme ota, joten liksa kerrallaan ostetaan remonttitarpeita tai kirppisrahoilla. Oltiin molemmat uupumuksen partaalla niin himmattiin tahtia vähän, mutta sitten tulee tällaista palautetta. Tänään mulla on 2,5 tuntia aikaa ennen menoja niin aion käyttää ajan tavaratyöhön. Niin kovasti loukkasi tuo kommentointi, että en pysty vain lepäämään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi lauantaina miehen sukulainen kylässä ja käynnistä jäi tosi paha mieli. Kun poistuin samasta huoneesta ja hän luuli etten ole kuuloetäisyydellä, hän alkoi arvostelemaan ja moittimaan miehelleni, miten hänen mielestään remontti etenee liian hitaasti ja pitäisi laittaa vauhtia. Samaan syssyyn moitti meillä olevan liikaa tavaraa ja muutenkin kaikki elämässämme on vääränlaista. Järkytyin niin etten pystynyt sanomaan mitään, mutta hänen lähdettyään puhuimme miehen kanssa asiasta. Näin että häntä sattui nuo arvostelut, vaikka urheasti sanoikin ettei kannata välittää, pitäähän senkin purkaa omaa pahaa oloaan jollekin. Heilläkin on remontti, joka etenee meitä hitaammin ja tavaraa on arviolta 3x enemmän kuin meillä. Mies painaa pitkää päivää ja jos ei ole töissä, remontoi tai auttaa muita. Remonttilainaa emme ota, joten liksa kerrallaan ostetaan remonttitarpeita tai kirppisrahoilla. Oltiin molemmat uupumuksen partaalla niin himmatt

Ei pitäisi olla noin herkkä toisten sanomisille. Mä sanon aina takaisin. Sun miehen ois pitäny samantien vaientaa tollanen tai viimeistään sun. Olisin sanonut, että puhutaanpas vaikka teidän remontista ja teidän tavaroista välillä. 
Opetelkaa ihmiset olemaan jämäkämpiä, johan lapsillekin opetetaan näitä taitoja, etteivät muserru toisten lasten kritiikistä ja arvostelusta. 
Sukulaisesi on todennäköisesti vain turhautunut omaan remonttiinsa tai sitten kateellinen teidän paremmista tuloksista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on keittiössä vieläkin turhaa tavaraa, huomasin. Muutama vuosi sitten ostettiin kesämökki jonka keittiöön ei tarvinnut ostaa mitään uutta koska kotona oli niin paljon ylimääräistä keittiösälää. 

Paljon siis tyhjeni mutta edelleen on sellaista mihin ei olla koskettu sen jälkeen, mm vanhoja arabian uunivuokia. Niitä en käytä koska pelkään niissä olevan lyijyä. Näitä ovat https://www.antiq.fi/uunivuoka-arabia-tulenkestv-pi-12651.html en tiedä onko noilla jotain arvoa, yrittääkö myydä jossain vai vienkö suoraan lahjoituskirpparille. Olen kamalan laiska kyllä mitään alkaa myymään, epäilen että noista saatava summa ei ole vaivan väärti.

Jos et jaksa myydä ja epäilet, ettet saa niistä paljon, niin vie lahjoituskirpparille. Saat ne pois omaa mieltä vaivaamasta, jos et kerta käytäkään. Ja tilaa sellaisilla, joita käytät. On kyllä mukava kun keittiön kaapeista löytää helpoilta paikoilta ne eniten käytetyt eikä tarvitse kaivaa kasoista. Tuohon olen päässyt ihan vaan vähentämällä tavaraa ja jättämällä ne, joita oikeasti käytetään. 

 

50- luvulla olikin kauniita ja laadukkaita tekstiilejä. Mullakin äidin upeita pöytäliinoja. Ei vain tule oikein käytettyä, pelkään tahriintumista niin paljon.

Onko ne sitten parempi pitää vaan kaapissa käyttämättömänä kuin iloita niistä käytössä?

Vierailija kirjoitti:

Mä ällöän taas niitä -80 luvun verhoja. Siis erityisesti -80 luvun kaikkia kuoseja. Rimpsuisia valoverhoja, jotka vielä tampeilla yleensä sidottiin sivuun. Ja jotain pastellisia kukkakuvioisia yläkappa & alakappa- yhdistelmiä keittiössä, niissäkin yleensä jotain hörhelöä alareunoissa. Yleensäkin niitä värejä myös, persikkaa ja vaaleaa liilaa. Kantattuja kankaisia pöytätabletteja ja tuolin päälliset samaa sarjaa ym. Ja satiinisia verhoja, jotka vedettiin puhville. Oli yläkappaa ja sivuverho- yhdistelmää niissäkin. Satiinisia pussilakanoita ja tyynynpäällisiä. Pieniä kamalia koristetyynyjä sohvat täynnä.

Meillä ei ollut mitään näistä 80-luvulla. Ilmankos en tunnista 90-luvun hirvityksiäkään, ehkä meillä ei vain ollut niitä.