Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20824)
Vierailija kirjoitti:
Osaisko joku puhua mulle järkeä, että ei, en tule enää koskaan avaamaan ja lukemaan "mielenkiintoisia" vanhoja lukiokirjoja, vaan voin hyvillä mielin heittää ne jo pois. :D Oon yrittänyt järkeillä tätä asiaa ja silti jätän ne aina komeroon, koska vautsi, ehkä voisi olla hyvä sivistää uudestaan historiankirjoilla, jos ei enää muistakaan niitä kaikkia juttuja mitä siinä kirjassa oli.
Et tarvi, mutta hei, laita vaikka facebookin johonkin ryhmään myyntiin, vaikka kotikouluryhmään tms, voi löytyä hyvinkin ihmisiä, ketkä haluaisivat ihan omaan hyllyynsä lukion kirjoja, kun osalla lapset saattaa olla paljonkin edellä osassa oppiaineista. Niitä on aika nihkeetä ostaa uutena, etenkin tänä digikirjojen aikakautena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan jokainen, jolle liika tavara on ongelma, on joutunut erilaisten ideologioiden vangiksi (konsumerismi, markkinausko, mielikuvateollisuus, mainospropaganda ja sen taustalla olevat yritysten liikevaihtopyrkimykset). Kaikkein pahinta mitä voi tehdä, jos haluaa auttaa itseään ja toisiaan ylimääräisen tavaran kanssa kamppailevia, on sanoa, että asia ei ole ideologinen.
Minä ideologian haluat määritellä television himohamstraajille, jotka ovat syvästi masentuneita kaltoinkohtelun, hyväksikäytön ja muiden järkyttävien kokemustensa kautta? Moni ei pysty esim. luopumaan yhdestäkään kuolleen lähiomaisen tavarasta.
Olen samaa mieltä kuin tuo toinen sinulle vastannut. (Hallitsemattomaan) tavaramäärään ei tarvita mitään ideologiaan.
Ensinnäkin jokaisella on ideologia. Kaikki eivät omaansa tunnista ja silloin he itse asiassa ovat erityisen alttiita ideologiselle vaikuttamiselle.
Keskeistä ideologioille on, että ne pyrkivät levityäytymään ja palvelevat aina joidenkin etua samalla kun aiheuttavat toisille hirveitäkin seurauksia.
On hyvä siis ymmärtää, että mitä paremmin näitä taustaideologioita ymmärtää ja hahmottaa, sitä vähemmän on altis (ei immuuni) niiden manipulaatiolle. Joku kirjoitti kuinka kokonainen koneisto houkuttelee meitä ostamaan. Niinpä.
Kun sitten aletaan puhua mielenterveysongelmista, että ideologiapa hyvinkin vaikuttaa taustalla. Jos kyseessä on lahko, jonka pauloihin ihmiset joutuvat, on helpompi nähdä taustaideologia.
Olennaista on joka tapauksessa ymmärtää, että yhtään ihmistä jolla ei olisi ideologiaa, ei ole ja siten on mahdotonta välttää ideologista puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi. Silti edelleen ihmettelen, miksi ne 40 käyttökelpoista kahvikuppia pitäisi heittää ROSKIIN? Missä kulkee raja, milloin käyttökelpoista tavaraa saa heittää roskiin ja milloin ei?
Kaikesta voi vetää saman argumentin maailma ei pelastu nämä kupit pelastamalla, mutta eikö se juuri olisi seuraavalle sukupolvelle mallin näyttämistä, että todellakin osaisi kantaa vastuun omista rojuistaan mukaan lukien nämä esimerkkikupit?Olen vienyt eriparikippoja työpaikan kahvihuoneeseen yhteiseen käyttöön.
On tullut tarpeeseen.Tämä varmasti toimii jos teillä on muutaman henkilön pikku toimisto ja oikeasti tarvitsette näitä astioita. Meillä isossa organisaatiossa itseäni jo melkeinpä ahdistaa ne eripari mukit ja kipot joita kahvihuoneen kaapit on täynnä. Kiva mennä kahville ja yrittää etsiä normaalia kahvikuppia kun kaapissa on 150 eripari lahjaksi saatua värikästä vitsimukia jotka on tuotu työpaikalle koska kotiin ne eivät sovi. Varmaan olen sen verran stressaantunut ja kuormittunut että ihan tuollaiset pikkujututkin ärsyttää mutta ei se työpaikka ole useinkaan paras tavaroiden loppusijoituspaikka. Eri asia toki jos huomaa että työpaikalla ei oikeasti ole vaikka yhtään jotain astiaa niin sitten varmasti ok.
Minusta idea oli hyvä. Juuri näin voi saada järkevään käyttöön tavaraa, jolla ei itselle ole käyttöä. Yhden työpaikalla tämä siis on hyvä idea, toisen ei.
Minun työpaikoillani on ollut myös näitä eriparimukeja ja ne ovat toimineet siellä hyvin, koska ihmiset usein ottava nimikkomukit (ei mene sekaisin, kenen kuppi). Sitten on ne yhteiskäytössä olevat. Näin on ollut niin isoissa kuin pienissä organisaatioissa. Sitten on saattanut olla joku edustusastiasto, josta saa tarvittaessa vieraalle mukin.
Koskaan ei ole ollut mikään mukikaaos, mutta kaipa tämäkin voi olla jollekin ongelma. Kuitenkin on hyvä myös muistaa, että jos sinun silmääsi eroparisuus sattuu ja se sinua ahdistaa (muille täysin ok), hoida se ahdistus.
Hei. En tarkoittanut loukata. Kirjoitin erilaisen näkökulman. Ahdistusta hoidan jo lääkkeillä, se puoli on kunnossa. Ei kuitenkaan nyt toisten ahdistuksiin kannata ottaa hirveästi täällä kantaa. Erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia saa kertoa hyvässä hengessä eikä tarvitse puolustautua passiivisaggressiivisella kommentilla jos joku on kirjoittanut erilaisen mielipiteen kuin mitä on omassa kommentissa. Monet näkökulmat ovat tänne tervetulleita!
Olen sen verran stressaantunut ja kuormittunut, että tuommoiset pikkujututkin ärsyttää sanoit. Totesin, että kaipa tällainen mukikaaos voi olla jossain/jollekin ongelma, mutta jos se on sitä vain sinulle ja muille toimii, on asiallista hoitaa oma ahdistus.
Mitä passiivis-aggressiivista tässä kommentissa on? Minä ainakin pidän ohjenuorana, että kun joku asia kotona/töissä tai ihan missä vaan ärsyttää _vain_ minua, ratkaisu on mitä luultavammin minun korvieni välissä. Osa ihmisistä pyrkii kontrolloimaan ympäristöään, koska heitä sattuu silmiin tai heille käy vain oma tapa hoitaa asioita.
Jos siis sinun tunteistasi ei saa puhua, älä puhu niistä ensin itse.
Olen eri vastaaja. Minusta on tosi tökeröä ruveta puhumaan "ahdistuksen hoidosta", ikäänkuin henkilöllä olisi mielenterveyden ongelmia, jos hän ei ole innostunut siitä, että työpaikalle kärrätään kaikenlaista sekalaista kippoa ja kuppia. Voi olla, että siellä on useampikin ihminen, joka ajattelee samalla tavalla, mutteivat kehtaa sanoa mitään, koska se kuppien tuoja tiedetään sinun kaltaiseksi henkilöksi, joka heittäytyy marttyyriksi, jos hänelle kehtaa ehdottaa, että nyt niiden eriparikuppien määrä jo riittäisi.
Ok. Sinä luet nyt viestistäni asioita, joita siinä ei ole. Minä en heittäytynyt marttyyriksi. Sinä heittäydyit.
Totesin ainoastaan, että jos tilanne on se, että tällainen monikuppitilanne tai vastaava käy vain itsellä hermoille, kannattaa hoitaa oma korvien väli. Se, että tämä on sinusta törkeästi sanottu on varmasti erilaista viestintäämme, koska käytän tätä itsestäni myös. Jos nyppii joku älytön pikkuasia JA se on muille ihan fine, suuntaan ajatukseni muualle tai mietin, mikä h-tto tässä mua niin nyppii.
Samoin kannattaa tehdä, jos ei kehtaa sanoa, koska toinen on niin hirveä. Se on nimittäin vain tapa syyttää vastapuolta kyvyttömyydestään ottaa asioita asiallisesti puheeksi ja on klassista marttyyrikäytöstä.
Mikä tässä on sinulle nyt ongelma ja tyydyttävä ratkaisu? Todeta, että ei, millään työpaikalla ei saa näitä eriparikuppeja käyttää, koska siellä on luultavasti monta hiljaista ja muutenkin stressaantunutta ihmistä, jotka eivät uskalla puhua marttyyrihenkilöille. Kaikkialle vaan uudet siistit astiastot ja roskiin huumori-ja muumikupit.
Edelleen minun työpaikoilla erilaiset kupit ovat toimineet todella hyvin. Jos on liikaa, osa yläkaappiin, niitä hajoaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille tavarat eivät ole ideologisia, mutta nämä ihmiset eivät tee tavaroista suurempaa asiaa kuin ne ovat ja ennen muuta eivät hanki tavaraa, jota eivät käytä tai tarvitse.
============Niin, olenhan minäkin tuonne ihan vain ostamisen ilosta hankkinut 90cm laskettelusukset ja koirallekin on jotain kampetta. Mitään käyttöä niille ei nyt enää ole, kun lapsi kasvoi ja koira kuoli. En kyllä oikein koe, että ne olisi silliin aikanaan pitänyt jättää kokonaan ostamatta, koska just nyt tänä päivänä niille ei ole käyttöä.
En tiedä tarvitseeko aina olla näin mustavalkoinen?
En ymmärrä tällaista syyllistymistä nyt tästä asiasta. Olet ostanut aikanaan tarpeeseen nuo tavarat. Joten miten tuo lainaamasi kohta siis liittyy sinuun? Täällä kannattaa miettiä, että mitkä koskettaa itseään ja mitkä ei. Viestit, jotka ei liity itseen, kannattaa vain selata ohi.
Minä olen myös aikanaan ostellut lapsilleni vaatteita, sillä hehän tarvitsevat niitä. Mutta olen kyllä ollut myös hamstraaja. Olen ostellut niitä liikaa, eli minuun tuo kyllä sopii.. Haluan itsekin opetella sen kohtuuden ja opettaa myös lapsilleni. Sitä kohti mennään.
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen keskusteluketju tämä. Puhutaan vain siitä, mistä omista tavaroista pitäisi luopua?
Heitänpä tähän oman tilanteeni:
Eron jälkeen hankin kolmion itselleni ja kahdelle lapselleni.
Omilleen muutettuaan ei kumpikaan viitsinyt tehdä entisille huoneilleen mitään.
Oli kova työ tyhjentää tuota kolmiota myyntikuntoon.
Itse muutin työn perään yli 200 km:n päähän.
Mukaan jouduin tilavaan yksiööni ottamaan paljon myyntikelpoista tavaraa entisestä asunnostani.
Osan olen jo saanut myytyä, mutta tavarapaljoutta riittää. Ja se ei ole turhaa rojua.
Et joutunut ottamaan. Päätit ottaa. Kukaan meistä ei voi muiden päätöksille mitään, sinun tapauksessa sille etteivät lapset tyhjäneet huoneitaan. Sinä olisit omalta osaltasi voinut kierrättää tai lahjoittaa tai vaikka polttaa ne tavarat, etkä ottaa mukaan.
Monien meistä pitää tarkemmin huomata mitkä asiat ovat niitä, jotka ovat omia päätöksiä ja myös se ettei tee asialle mitään on päätös.
On myös asioita jotka vaan tapahtuu, mutta moni on oma päätös.
Turhan rojun määritelmä minusta henkilökohtaisesti on sellainen tavara jolla minulla ei ole käyttöä. Se on minulle turhaa rojua, jollekin toiselle voi olla tarpeellinen. Voin sitten lahjoittaa sen, myydä sen tai kierrättää, riippuen sen kunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi. Silti edelleen ihmettelen, miksi ne 40 käyttökelpoista kahvikuppia pitäisi heittää ROSKIIN? Missä kulkee raja, milloin käyttökelpoista tavaraa saa heittää roskiin ja milloin ei?
Kaikesta voi vetää saman argumentin maailma ei pelastu nämä kupit pelastamalla, mutta eikö se juuri olisi seuraavalle sukupolvelle mallin näyttämistä, että todellakin osaisi kantaa vastuun omista rojuistaan mukaan lukien nämä esimerkkikupit?Olen vienyt eriparikippoja työpaikan kahvihuoneeseen yhteiseen käyttöön.
On tullut tarpeeseen.Tämä varmasti toimii jos teillä on muutaman henkilön pikku toimisto ja oikeasti tarvitsette näitä astioita. Meillä isossa organisaatiossa itseäni jo melkeinpä ahdistaa ne eripari mukit ja kipot joita kahvihuoneen kaapit on täynnä. Kiva mennä kahville ja yrittää etsiä normaalia kahvikuppia kun kaapissa on 150 eripari lahjaksi saatua värikästä vitsimukia jotka on tuotu työpaikalle koska kotiin ne eivät sovi. Varmaan olen sen verran stressaantunut ja kuormittunut että ihan tuollaiset pikkujututkin ärsyttää mutta ei se työpaikka ole useinkaan paras tavaroiden loppusijoituspaikka. Eri asia toki jos huomaa että työpaikalla ei oikeasti ole vaikka yhtään jotain astiaa niin sitten varmasti ok.
Minusta idea oli hyvä. Juuri näin voi saada järkevään käyttöön tavaraa, jolla ei itselle ole käyttöä. Yhden työpaikalla tämä siis on hyvä idea, toisen ei.
Minun työpaikoillani on ollut myös näitä eriparimukeja ja ne ovat toimineet siellä hyvin, koska ihmiset usein ottava nimikkomukit (ei mene sekaisin, kenen kuppi). Sitten on ne yhteiskäytössä olevat. Näin on ollut niin isoissa kuin pienissä organisaatioissa. Sitten on saattanut olla joku edustusastiasto, josta saa tarvittaessa vieraalle mukin.
Koskaan ei ole ollut mikään mukikaaos, mutta kaipa tämäkin voi olla jollekin ongelma. Kuitenkin on hyvä myös muistaa, että jos sinun silmääsi eroparisuus sattuu ja se sinua ahdistaa (muille täysin ok), hoida se ahdistus.
Hei. En tarkoittanut loukata. Kirjoitin erilaisen näkökulman. Ahdistusta hoidan jo lääkkeillä, se puoli on kunnossa. Ei kuitenkaan nyt toisten ahdistuksiin kannata ottaa hirveästi täällä kantaa. Erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia saa kertoa hyvässä hengessä eikä tarvitse puolustautua passiivisaggressiivisella kommentilla jos joku on kirjoittanut erilaisen mielipiteen kuin mitä on omassa kommentissa. Monet näkökulmat ovat tänne tervetulleita!
Olen sen verran stressaantunut ja kuormittunut, että tuommoiset pikkujututkin ärsyttää sanoit. Totesin, että kaipa tällainen mukikaaos voi olla jossain/jollekin ongelma, mutta jos se on sitä vain sinulle ja muille toimii, on asiallista hoitaa oma ahdistus.
Mitä passiivis-aggressiivista tässä kommentissa on? Minä ainakin pidän ohjenuorana, että kun joku asia kotona/töissä tai ihan missä vaan ärsyttää _vain_ minua, ratkaisu on mitä luultavammin minun korvieni välissä. Osa ihmisistä pyrkii kontrolloimaan ympäristöään, koska heitä sattuu silmiin tai heille käy vain oma tapa hoitaa asioita.
Jos siis sinun tunteistasi ei saa puhua, älä puhu niistä ensin itse.
Olen eri vastaaja. Minusta on tosi tökeröä ruveta puhumaan "ahdistuksen hoidosta", ikäänkuin henkilöllä olisi mielenterveyden ongelmia, jos hän ei ole innostunut siitä, että työpaikalle kärrätään kaikenlaista sekalaista kippoa ja kuppia. Voi olla, että siellä on useampikin ihminen, joka ajattelee samalla tavalla, mutteivat kehtaa sanoa mitään, koska se kuppien tuoja tiedetään sinun kaltaiseksi henkilöksi, joka heittäytyy marttyyriksi, jos hänelle kehtaa ehdottaa, että nyt niiden eriparikuppien määrä jo riittäisi.
Ok. Sinä luet nyt viestistäni asioita, joita siinä ei ole. Minä en heittäytynyt marttyyriksi. Sinä heittäydyit.
Totesin ainoastaan, että jos tilanne on se, että tällainen monikuppitilanne tai vastaava käy vain itsellä hermoille, kannattaa hoitaa oma korvien väli. Se, että tämä on sinusta törkeästi sanottu on varmasti erilaista viestintäämme, koska käytän tätä itsestäni myös. Jos nyppii joku älytön pikkuasia JA se on muille ihan fine, suuntaan ajatukseni muualle tai mietin, mikä h-tto tässä mua niin nyppii.
Samoin kannattaa tehdä, jos ei kehtaa sanoa, koska toinen on niin hirveä. Se on nimittäin vain tapa syyttää vastapuolta kyvyttömyydestään ottaa asioita asiallisesti puheeksi ja on klassista marttyyrikäytöstä.
Mikä tässä on sinulle nyt ongelma ja tyydyttävä ratkaisu? Todeta, että ei, millään työpaikalla ei saa näitä eriparikuppeja käyttää, koska siellä on luultavasti monta hiljaista ja muutenkin stressaantunutta ihmistä, jotka eivät uskalla puhua marttyyrihenkilöille. Kaikkialle vaan uudet siistit astiastot ja roskiin huumori-ja muumikupit.
Edelleen minun työpaikoilla erilaiset kupit ovat toimineet todella hyvin. Jos on liikaa, osa yläkaappiin, niitä hajoaa.
Sinun työpaikallasi on toiminut hyvin, se on tullut selväksi. Jossain toisella ehkä ei. On ihan ok sanoa se ääneen. Ota ihan rauhallisesti, asiasta voi olla eri mieltä eikä eriparikupeista ehkä tarvitse jatkaa tämän enempää. Molempien kanta on tullut esille ja nyt varmaan uutta antia tähän asiaan ei enää ole. Ohis
Tänään taas kolme pussia poistoja, 1 äidille joka pitää kirpparipöytää, 1 roskiskamaa ja 1 Konttiin. Illalla jatkuu siivous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hui, ehkä hivenen järkytyin kun katsoin omat viime vuoden S kaupan ostokset.. Muutamilla satasilla lapsille vaatteita, omia harrastus juttuja jne. Todellakin se oatoslakko tuli tarpeeseen. Toki osa on ollut pakollisia, mutta ei todellakaan kaikki!
Ompa mennyt ketju ikäväksi toisten syyttelyksi. Harmi, tämä on ollut mielestäni jo vuosien ajan sellainen hyvän mielen ketju, josta olen käynyt aika ajoin ammentamassa voimaa ja motivaatiota tavaroista luopumiseen.
Olen aloittanut oman projektini tasan viisi vuotta sitten ja kuvittelin silloin, että konmaritan muutamassa kuukaudessa kaiken kuntoon. -Noh, aika pitkälle pääsin ja voisi sanoa, että omakotitalon muut huoneet ovatkin kohtalaisessa kunnossa, mutta sitten on käynyt niin, että yksi huone on muuttunut varastoksi, mihin aina kannetaan muista huoneista poistettavat tavarat. Ihan mahdotonta! Mutta kahden lapsen jäljiltä on paljon pieneksi käynyttä vaatetta ja lelua ja harrastustavaraa, mitä ei todellakaan raaski vain lahjoittaa tai roskiin heittää. Ihan hirveän työn olen kyllä tehnyt viiden vuoden ajan noissa kirppismyynneissä ja torissa ja fb-kirppiksillä ja roskalavoilla. Eikä loppua näy. Ei tämä ehkä olekaan sen pienen rahan arvoista. Tämä huonekin on ollut pois alkuperäisestä käytöstään jo monta vuotta, kun täällä on vain mahdottomat kasat tavaraa kuvattavaksi ja myytäväksi. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä matkalla kirjoitti:
Ompa mennyt ketju ikäväksi toisten syyttelyksi. Harmi, tämä on ollut mielestäni jo vuosien ajan sellainen hyvän mielen ketju, josta olen käynyt aika ajoin ammentamassa voimaa ja motivaatiota tavaroista luopumiseen.
Olen aloittanut oman projektini tasan viisi vuotta sitten ja kuvittelin silloin, että konmaritan muutamassa kuukaudessa kaiken kuntoon. -Noh, aika pitkälle pääsin ja voisi sanoa, että omakotitalon muut huoneet ovatkin kohtalaisessa kunnossa, mutta sitten on käynyt niin, että yksi huone on muuttunut varastoksi, mihin aina kannetaan muista huoneista poistettavat tavarat. Ihan mahdotonta! Mutta kahden lapsen jäljiltä on paljon pieneksi käynyttä vaatetta ja lelua ja harrastustavaraa, mitä ei todellakaan raaski vain lahjoittaa tai roskiin heittää. Ihan hirveän työn olen kyllä tehnyt viiden vuoden ajan noissa kirppismyynneissä ja torissa ja fb-kirppiksillä ja roskalavoilla. Eikä loppua näy. Ei tämä ehkä olekaan sen pienen rahan arvoista. Tämä huonekin on ollut pois alkuperäisestä käytöstään jo monta vuotta, kun täällä on vain mahdottomat kasat tavaraa kuvattavaksi ja myytäväksi. Huoh.
Samaa mieltä ettei ketju ole enää miellyttävä kokemus.
Meillä on sama tilanne eli yksi huone varastona ollut vuosia ja nyt tyhjensin sen pakkaamalla siististi itse myytävät, viemällä hyväntekeväisyys kirpparille ja osan roskiin enkä ole mitään kaivannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi. Silti edelleen ihmettelen, miksi ne 40 käyttökelpoista kahvikuppia pitäisi heittää ROSKIIN? Missä kulkee raja, milloin käyttökelpoista tavaraa saa heittää roskiin ja milloin ei?
Kaikesta voi vetää saman argumentin maailma ei pelastu nämä kupit pelastamalla, mutta eikö se juuri olisi seuraavalle sukupolvelle mallin näyttämistä, että todellakin osaisi kantaa vastuun omista rojuistaan mukaan lukien nämä esimerkkikupit?Olen vienyt eriparikippoja työpaikan kahvihuoneeseen yhteiseen käyttöön.
On tullut tarpeeseen.Tämä varmasti toimii jos teillä on muutaman henkilön pikku toimisto ja oikeasti tarvitsette näitä astioita. Meillä isossa organisaatiossa itseäni jo melkeinpä ahdistaa ne eripari mukit ja kipot joita kahvihuoneen kaapit on täynnä. Kiva mennä kahville ja yrittää etsiä normaalia kahvikuppia kun kaapissa on 150 eripari lahjaksi saatua värikästä vitsimukia jotka on tuotu työpaikalle koska kotiin ne eivät sovi. Varmaan olen sen verran stressaantunut ja kuormittunut että ihan tuollaiset pikkujututkin ärsyttää mutta ei se työpaikka ole useinkaan paras tavaroiden loppusijoituspaikka. Eri asia toki jos huomaa että työpaikalla ei oikeasti ole vaikka yhtään jotain astiaa niin sitten varmasti ok.
Minusta idea oli hyvä. Juuri näin voi saada järkevään käyttöön tavaraa, jolla ei itselle ole käyttöä. Yhden työpaikalla tämä siis on hyvä idea, toisen ei.
Minun työpaikoillani on ollut myös näitä eriparimukeja ja ne ovat toimineet siellä hyvin, koska ihmiset usein ottava nimikkomukit (ei mene sekaisin, kenen kuppi). Sitten on ne yhteiskäytössä olevat. Näin on ollut niin isoissa kuin pienissä organisaatioissa. Sitten on saattanut olla joku edustusastiasto, josta saa tarvittaessa vieraalle mukin.
Koskaan ei ole ollut mikään mukikaaos, mutta kaipa tämäkin voi olla jollekin ongelma. Kuitenkin on hyvä myös muistaa, että jos sinun silmääsi eroparisuus sattuu ja se sinua ahdistaa (muille täysin ok), hoida se ahdistus.
Hei. En tarkoittanut loukata. Kirjoitin erilaisen näkökulman. Ahdistusta hoidan jo lääkkeillä, se puoli on kunnossa. Ei kuitenkaan nyt toisten ahdistuksiin kannata ottaa hirveästi täällä kantaa. Erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia saa kertoa hyvässä hengessä eikä tarvitse puolustautua passiivisaggressiivisella kommentilla jos joku on kirjoittanut erilaisen mielipiteen kuin mitä on omassa kommentissa. Monet näkökulmat ovat tänne tervetulleita!
Olen sen verran stressaantunut ja kuormittunut, että tuommoiset pikkujututkin ärsyttää sanoit. Totesin, että kaipa tällainen mukikaaos voi olla jossain/jollekin ongelma, mutta jos se on sitä vain sinulle ja muille toimii, on asiallista hoitaa oma ahdistus.
Mitä passiivis-aggressiivista tässä kommentissa on? Minä ainakin pidän ohjenuorana, että kun joku asia kotona/töissä tai ihan missä vaan ärsyttää _vain_ minua, ratkaisu on mitä luultavammin minun korvieni välissä. Osa ihmisistä pyrkii kontrolloimaan ympäristöään, koska heitä sattuu silmiin tai heille käy vain oma tapa hoitaa asioita.
Jos siis sinun tunteistasi ei saa puhua, älä puhu niistä ensin itse.
Olen eri vastaaja. Minusta on tosi tökeröä ruveta puhumaan "ahdistuksen hoidosta", ikäänkuin henkilöllä olisi mielenterveyden ongelmia, jos hän ei ole innostunut siitä, että työpaikalle kärrätään kaikenlaista sekalaista kippoa ja kuppia. Voi olla, että siellä on useampikin ihminen, joka ajattelee samalla tavalla, mutteivat kehtaa sanoa mitään, koska se kuppien tuoja tiedetään sinun kaltaiseksi henkilöksi, joka heittäytyy marttyyriksi, jos hänelle kehtaa ehdottaa, että nyt niiden eriparikuppien määrä jo riittäisi.
Ok. Sinä luet nyt viestistäni asioita, joita siinä ei ole. Minä en heittäytynyt marttyyriksi. Sinä heittäydyit.
Totesin ainoastaan, että jos tilanne on se, että tällainen monikuppitilanne tai vastaava käy vain itsellä hermoille, kannattaa hoitaa oma korvien väli. Se, että tämä on sinusta törkeästi sanottu on varmasti erilaista viestintäämme, koska käytän tätä itsestäni myös. Jos nyppii joku älytön pikkuasia JA se on muille ihan fine, suuntaan ajatukseni muualle tai mietin, mikä h-tto tässä mua niin nyppii.
Samoin kannattaa tehdä, jos ei kehtaa sanoa, koska toinen on niin hirveä. Se on nimittäin vain tapa syyttää vastapuolta kyvyttömyydestään ottaa asioita asiallisesti puheeksi ja on klassista marttyyrikäytöstä.
Mikä tässä on sinulle nyt ongelma ja tyydyttävä ratkaisu? Todeta, että ei, millään työpaikalla ei saa näitä eriparikuppeja käyttää, koska siellä on luultavasti monta hiljaista ja muutenkin stressaantunutta ihmistä, jotka eivät uskalla puhua marttyyrihenkilöille. Kaikkialle vaan uudet siistit astiastot ja roskiin huumori-ja muumikupit.
Edelleen minun työpaikoilla erilaiset kupit ovat toimineet todella hyvin. Jos on liikaa, osa yläkaappiin, niitä hajoaa.
Sinun työpaikallasi on toiminut hyvin, se on tullut selväksi. Jossain toisella ehkä ei. On ihan ok sanoa se ääneen. Ota ihan rauhallisesti, asiasta voi olla eri mieltä eikä eriparikupeista ehkä tarvitse jatkaa tämän enempää. Molempien kanta on tullut esille ja nyt varmaan uutta antia tähän asiaan ei enää ole. Ohis
Juuri näin. Tämä on keskustelupalsta ja harvoin keskustelu on sitä että kaikki ovat täysin samaa mieltä kaikesta. Se on vain hienoa että täällä tuodaan esille erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Jokainen saa erilaisia vinkkejä joita voi soveltaa tai olla soveltamatta omaan elämään. Eilisestä mielipiteestä ei tarvitse ollenkaan loukkaantua, vaan täällä vaihdetaan näkemyksiä hyvässä hengessä. Ohis myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on ihan sitä mitä me kirjoittajat tästä tehdään. Aikaisemmin provoilevat ja riidanhaluiset kommentit jätettiin sen suuremmin huomiotta ja jatkettiin lämminhenkistä keskustelua, se tuntui toimivan hyvin. Harvempi ärrimurri jaksaa äristä jos ei saa mitään huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätin vuoden alusta alkaa pitämään kirjaa taloon tulevista tavaroista, ehkä se auttaa hahmottamaan kokonaiskuvaa. Tavaraahan voi heittää roskiin, viedä kirpparille tai Ukraina-keräyksiin mielin määrin, mutta jos sitä tulee koko ajan toisesta suunnasta sisään, ei raivaussessiot ole kuin tilapäinen laastari.
Mitäköhän pitäisi tehdä vähän nuhjuiselle, mutta sinänsä käyttökelpoiselle tavaralle? Itselläni on kertynyt laatikollinen sekalaista käyttötavaraa, joka on sinänsä ehjää, mutta käytön jälkiä on. Esimerkiksi ehjiä lautasia joiden pinnoitteessa on naarmuja, matkakahvimuki joka edelleen pitää kahvin kuumana mutta pinta on kulunut, käsilaukku joka on ulkoisesti hyvässä kunnossa, mutta sisävuori kulunut, täysin toimiva mutta vanhanmallinen itse pumpattava verenpainemittari jne.
Aikaisemmin annoin tavaraa laatikoittain FB:n roskalavalla kirppismyyjille, oli helppoa kun pääsi koko laatikosta eroon kerralla ja joku haki sen kotiovelta. Mutta tämä nyt kertynyt tavara ei ole sellaista mistä montaa euroa saisi kirpparilla, joten en haluaisi sitä kenenkään kirpparimyyjän vaivoiksi.
Luetun näköiset kirjat ajattelin viedä kirjaston kierrätyshyllyyn ja vaatteet menee H&M tekstiilijätteeseen. Tuo muu sekalainen tavara on ongelma. Onko tavara roskaa vai löytäisikö näille vielä jatkokäyttöä jostain?
Edelliseen liittyen olen kirjannut vuosien ajan ostanieni vaatteiden lukumäärät. Viime vuonna vaateostoja oli 41 kpl, huh. Tuossa vaatteet, kengät, alusvaatteet ja 2 laukkua. 1 sukkapari=1 vaate. Rahaa meni noin 1500. Tuossa toki monta sellaista joita pidän vuosia, mutta silti määrä yllätti. Kirjaaminen tosiaan konkretisoi tavaratulvaa. Kirjaan myös miksi ostin eli tarve/alennus/ heräteostos.. ym
Matkalla tiedostavampaa ostamista kohden olen
vielä matkalla kirjoitti:
Ompa mennyt ketju ikäväksi toisten syyttelyksi. Harmi, tämä on ollut mielestäni jo vuosien ajan sellainen hyvän mielen ketju, josta olen käynyt aika ajoin ammentamassa voimaa ja motivaatiota tavaroista luopumiseen.
Olen aloittanut oman projektini tasan viisi vuotta sitten ja kuvittelin silloin, että konmaritan muutamassa kuukaudessa kaiken kuntoon. -Noh, aika pitkälle pääsin ja voisi sanoa, että omakotitalon muut huoneet ovatkin kohtalaisessa kunnossa, mutta sitten on käynyt niin, että yksi huone on muuttunut varastoksi, mihin aina kannetaan muista huoneista poistettavat tavarat. Ihan mahdotonta! Mutta kahden lapsen jäljiltä on paljon pieneksi käynyttä vaatetta ja lelua ja harrastustavaraa, mitä ei todellakaan raaski vain lahjoittaa tai roskiin heittää. Ihan hirveän työn olen kyllä tehnyt viiden vuoden ajan noissa kirppismyynneissä ja torissa ja fb-kirppiksillä ja roskalavoilla. Eikä loppua näy. Ei tämä ehkä olekaan sen pienen rahan arvoista. Tämä huonekin on ollut pois alkuperäisestä käytöstään jo monta vuotta, kun täällä on vain mahdottomat kasat tavaraa kuvattavaksi ja myytäväksi. Huoh.
Olen myös käynyt tällä palstalla jo pitkän aikaa. Olen saanut täältä neuvoja, vinkkejä, vertaistukea, lohtua, motivaatiota, tsemppiä, ja ylipäätään viihdettä, mutta joskus jankkaamisesta on myös nousseet niskakarvat pystyyn.
Vaikutat olevan siinä mielessä samanlainen kuin itsekin, että tavarapaljous on tiedostettu ja paljon on tehty, mutta välillä projekti vaan tökkii ja etenee hitaasti ja uskokin meinaa loppua. Tsemppiä sinulle, meitä on muitakin hitaasti eteneviä, jotka eivät edes halua karsia kaikkea yhdessä yössä, vaan vähitellen.
Ja palstallakin on välillä tosi kannustava ilmapiiri, välillä taas ei. Kyllä tämä taas iloksi muuttuu kevään edetessä!
Muakin kiinnostaisi ruveta kirjaamaan ylös kaikki ostamani tavarat, tai ylipäätään kaikki talouteen saapuvat tavarat, lahjat jne. Rupesin tässä miettimään, että vaikka muka kuinka olen olevinani järkevä ostostelija, niin tajusin että nyt jo tämän puolen kuukauden aikana tullut vaikka mitä tavaraa taas lisää... Toki isoin osa ollut tarpeeseen, mutta myös jotain vähemmän tarpeellista. Esimerkkinä päädyin Suomalaisen kirjakaupan loppuunmyyntiin ja enkös sitten päätynytkin ostamaan sieltä kaikenlaista askartelutavaraa, lahjapaperia, yms. Jotka kyllä varmasti joskus vielä tulevat käyttöön, mutta silti eivät olleet mitenkään välttämättömiä ostaa, halpa hinta vaan sai sortumaan... Tuo saapuvien (ja poistuvien??) tavaroiden kirjaaminen varmasti auttaisi tsemppaamaan. Mutta toisaalta oon vähän laiska ylläpitämään mitään listoja, en tiedä saisinko pidettyä kiinni kirjaamisesta...
Mulla on ongelma vauvanvaatteista :/ Pieneksi jääneistä pitäisi päästä eroon, tuleville mahdollisille sisaruksille en tahdo säästää kuin ne lemppareimmat. Mutta meillä on koko ajan ollut niitä vaatteita sinänsä hyvin maltillinen määrä, niin tuntuu, että ei niitä oikein ole tarpeeksi, että viitsisi ottaa kirppispöytää. Muutaman euron vaatteita saa aika paljon myydä että saa edes pöydän hinnan takaisin, saatika sitten että saisi vielä jotain vaivanpalkaksi... Pitää koittaa laskeskella vähän millaisen summan noista mahdollisesti voisi saada, että onko kannattavaa. Mutta torissakin aika huonosti menee kaupaksi ei-merkkivaatteet, moni ei jaksa nähdä sitä vaivaa, että lähtisi noutamaan... itsekin kyllä mielummin ostan livekirppikseltä kuin netistä, että pystyy paremmin tsekkaamaan materiaalin, onko tahroja, onko hajusteita jne.
olisiko tullut halvemmaksi muuttokulujen ja oman mielenterveyden suhteen vaikka lahjoittaa ne kamat ennen muuttoa sinne yksiöön? Sen sijaan olet loukossa myyntiprojektien kanssa vielä hyvän tovin.