Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (21950)
Vierailija kirjoitti:
Kauheeta kun tunnistin itsestäni tuota unelmaminän tavoittelua, en tosin vaatteiden suhteen vaan harrastevälineiden. Askarteluihin vaikka mitä tarvikkeita, samoin puutarhan hoitoon, monikaan ei ole edes päätynyt käyttöön, syystä tai toisesta. Kuitenkin kuvittelen näppäränä mukamas väsääväni jotain todella hienoja uniikkeja kipsiveistoksia tai kasvattelevani joitain eksoottisia kasveja upeine ruukkuineen tms. En ole aikoihin ostanut mitään muuta kuin päivittäistavaraa joten tuon tyylin kamaa ei enää kotiin päädy mutta koska olen vähävarainen niin en henno noista luopuakaan kun kuitenkin kummittelee se ajatus että jos hävitän nuo niin sitten se inspiraatio taiteilla tai puutarhuroida muka iskee ihan just eikä olekaan tarvikkeita joilla tehdä.
Aika paljon tunteella suhtaudun muutenkin ja rahassa tulee mitattua...Esim. mulla on kahdet nahkakengät joita pidän harvoin, lähinnä juhlissa ja vähävaraisuudestani johtuen en haluaisi noi
Pitäisin nuo nahka kengät varsinkin jos hyvät jalassa. Ehkä niitä voi joskus pitää muutenkin kuin juhlissa. Uusia et halvalla saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauheeta kun tunnistin itsestäni tuota unelmaminän tavoittelua, en tosin vaatteiden suhteen vaan harrastevälineiden. Askarteluihin vaikka mitä tarvikkeita, samoin puutarhan hoitoon, monikaan ei ole edes päätynyt käyttöön, syystä tai toisesta. Kuitenkin kuvittelen näppäränä mukamas väsääväni jotain todella hienoja uniikkeja kipsiveistoksia tai kasvattelevani joitain eksoottisia kasveja upeine ruukkuineen tms. En ole aikoihin ostanut mitään muuta kuin päivittäistavaraa joten tuon tyylin kamaa ei enää kotiin päädy mutta koska olen vähävarainen niin en henno noista luopuakaan kun kuitenkin kummittelee se ajatus että jos hävitän nuo niin sitten se inspiraatio taiteilla tai puutarhuroida muka iskee ihan just eikä olekaan tarvikkeita joilla tehdä.
Aika paljon tunteella suhtaudun muutenkin ja rahassa tulee mitattua...Esim. mulla on kahdet nahkakengät joita pidän harvoin, lähinnä juhlissa ja vähävaraisuudestani johtuen en haluaisi noi
Mä alkaisin nyt heti käyttämään noita nahkakenkiä eli käyttäisin ne itse loppuun, enkä miettisikään mitään myymistä. Laita kengät jalkaan, pois kaapin kätköistä.
"Mä alkaisin nyt heti käyttämään noita nahkakenkiä eli käyttäisin ne itse loppuun, enkä miettisikään mitään myymistä. Laita kengät jalkaan, pois kaapin kätköistä."
Ei ehkä ihan heti talvella kannata kuitenkaan käyttää, varsinkin jos niissä on nahkapohjat.
Vierailija kirjoitti:
"Mä alkaisin nyt heti käyttämään noita nahkakenkiä eli käyttäisin ne itse loppuun, enkä miettisikään mitään myymistä. Laita kengät jalkaan, pois kaapin kätköistä."
Ei ehkä ihan heti talvella kannata kuitenkaan käyttää, varsinkin jos niissä on nahkapohjat.
No en tarkoittanut kirjaimellisesti, vaan että nyt näinä päivinä, eli kaapista pois esille ja käyttöön.
En enää käytä koruja. Suuri osa on rihkamaa mutta paljon on kultaakin. Ex-mies kun mielellään antoi aina korulahjoja. Eihän se missään näy kun korurasiaa tyhjentää mutta tykkään ajatuksesta että saan turhaa pois sieltäkin.
Vähän taas harmittaa niihin tuhlattu raha aikanaan. Käyttö kun on ollut vähäistä. Toki kultakoruista voi nyt saada muutaman satasenkin.
Mutta jospa nyt vihdoin viisikymppisenä uskoisin ja erityisesti matkoilta muistaisin että korut ei ole minun juttu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En enää käytä koruja. Suuri osa on rihkamaa mutta paljon on kultaakin. Ex-mies kun mielellään antoi aina korulahjoja. Eihän se missään näy kun korurasiaa tyhjentää mutta tykkään ajatuksesta että saan turhaa pois sieltäkin.
Vähän taas harmittaa niihin tuhlattu raha aikanaan. Käyttö kun on ollut vähäistä. Toki kultakoruista voi nyt saada muutaman satasenkin.
Mutta jospa nyt vihdoin viisikymppisenä uskoisin ja erityisesti matkoilta muistaisin että korut ei ole minun juttu..
Mulla on aina ihanan vapaa olo, kun ei ole koruja päällä. Niin monta kertaa olen hukannut toisen korviksen tai käsirenkaan, tai sitten kaulaketju on katkennut. En enää käytä edes sormusta.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon tunteella suhtaudun muutenkin ja rahassa tulee mitattua...Esim. mulla on kahdet nahkakengät joita pidän harvoin, lähinnä juhlissa ja vähävaraisuudestani johtuen en haluaisi noita ilmankaan antaa, myynti taas tuntuu vaivalloiselta hyötyyn nähden niin kerta toisensa jälkeen päädyn jättämään nuo edelleen komeroon olemaan. Muistan jopa hinnat mitä noista maksoin (60€/pari), nykyisin nahkakengät ovat kalliimpia joten katumapäälle tullessani joutusin maksamaan enemmän ja toisaalta mitä saisin nuo "vanhat" myydessäni, ehkä kympin parilta, sellainenhan pistäisi sapettamaan pitkäksi aikaa.
Katumapäälle tullessasi et jäisi rahallisesti tappiolle, jos ostaisit tilalle toiset käytetyt. Eihän sinun ole mikään pakko käyttää paljon rahaa uusiin, jos vastaavia saa kympillä? Vaivannäkö ja ajallinen panostus ovat tietysti asia aivan erikseen, mutta jos ihan rahalliselta kannalta katsotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahdet nahkakengät vie niin vähän tilaa et pidä vain säilössä ja käytä silloin tällöin jos huvittaa.
Hävitä sellaista minkä kanssa ei tarvi noin arpoa.
Sain sukulaiselta kirjasarjan. Semmoisen vuosikirjasarjan johon julkaistaan aina jälkikäteen edellisen vuoden tärkeimmät uutistapahtumat. No näitä on nyt sitten vuosilta 1970-1990. En lue niitä. Painavat ja vievät tilaa. Päätin kuitenkin laittaa puolet pois. Syyllinen olo koska tiedän että kirjat olivat aikanaan sukulaiselle tärkeitä ja maksoivatkin paljon. Mutta silti..En tahdo olla varasto sellaiselle tavaralle jota en tarvitse. Siksi jätin edes puolet jos hän joskus keksii asiaa kysyä..Asuu nyt niin ettei voi itse kirjoja säilyttää. Minä olin lähin sukulainen kuitenkin
Paha mieli siis tulee tavarasta joka ei oikeastaan edes minulle kuulu !
Ja hyväntekeväisyyskirpparille vein, en roskiin repinyt. Jospa joku ilahtuisi ja ostaisi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain sukulaiselta kirjasarjan. Semmoisen vuosikirjasarjan johon julkaistaan aina jälkikäteen edellisen vuoden tärkeimmät uutistapahtumat. No näitä on nyt sitten vuosilta 1970-1990. En lue niitä. Painavat ja vievät tilaa. Päätin kuitenkin laittaa puolet pois. Syyllinen olo koska tiedän että kirjat olivat aikanaan sukulaiselle tärkeitä ja maksoivatkin paljon. Mutta silti..En tahdo olla varasto sellaiselle tavaralle jota en tarvitse. Siksi jätin edes puolet jos hän joskus keksii asiaa kysyä..Asuu nyt niin ettei voi itse kirjoja säilyttää. Minä olin lähin sukulainen kuitenkin
Paha mieli siis tulee tavarasta joka ei oikeastaan edes minulle kuulu !
Ja hyväntekeväisyyskirpparille vein, en roskiin repinyt. Jospa joku ilahtuisi ja ostaisi..
Ole nyt järkevä ja vie loputkin pois.
Kauheeta kun tunnistin itsestäni tuota unelmaminän tavoittelua, en tosin vaatteiden suhteen vaan harrastevälineiden. Askarteluihin vaikka mitä tarvikkeita, samoin puutarhan hoitoon, monikaan ei ole edes päätynyt käyttöön, syystä tai toisesta. Kuitenkin kuvittelen näppäränä mukamas väsääväni jotain todella hienoja uniikkeja kipsiveistoksia tai kasvattelevani joitain eksoottisia kasveja upeine ruukkuineen tms. En ole aikoihin ostanut mitään muuta kuin päivittäistavaraa joten tuon tyylin kamaa ei enää kotiin päädy mutta koska olen vähävarainen niin en henno noista luopuakaan kun kuitenkin kummittelee se ajatus että jos hävitän nuo niin sitten se inspiraatio taiteilla tai puutarhuroida muka iskee ihan just eikä olekaan tarvikkeita joilla tehdä.
Aika paljon tunteella suhtaudun muutenkin ja rahassa tulee mitattua...Esim. mulla on kahdet nahkakengät joita pidän harvoin, lähinnä juhlissa ja vähävaraisuudestani johtuen en haluaisi noita ilmankaan antaa, myynti taas tuntuu vaivalloiselta hyötyyn nähden niin kerta toisensa jälkeen päädyn jättämään nuo edelleen komeroon olemaan. Muistan jopa hinnat mitä noista maksoin (60€/pari), nykyisin nahkakengät ovat kalliimpia joten katumapäälle tullessani joutusin maksamaan enemmän ja toisaalta mitä saisin nuo "vanhat" myydessäni, ehkä kympin parilta, sellainenhan pistäisi sapettamaan pitkäksi aikaa.