Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20783)
Erittäin vaikeaa on päästä tavarasta ja vaatteistakin eroon myymällä, kaupankäynti on kuollut aivan kokonaan ja vaikka tarjoaisi ostoilmoituksiinkin, niin aina on jokin seikka jonka nojalla ei osteta :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.vauva.fi/keskustelu/4470962/suuri-siivousketju-jaa-parhaat-…
Tulkaa tännekin keskustelemaan siivouksesta!
Kirpputorit tukehtuvat tavaran määrään – korona-aikana nurkista siivottuja ylijäämiä kuskataan Viroon
https://yle.fi/uutiset/3-12269094
Vierailija kirjoitti:
Olen kova konmarittaja ja ystävieni pitäisi tämä tietää. Toinen ystäväni antoi minulle vanhan neuleensa joululahjaksi ja toinen ystävä tyrkyttää joka tapaamiskerralla kirppikseltä ostamiaan, hänelle pieneksi jääneitä paitoja. En ymmärrä mikä itseilmaisussani on mennyt pieleen kun näin tapahtuu. :D
He haluaisivat olla sinä. Mutta eivät huomaa sitä ihan tietoisella tasolla. Tuovat sinulle niitä vanhoja tavaroitaan, että olisivat vähän itsekin konmarittajia. Ehkä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asun kaupunkikaksiossa. Jos tulisi kaksi makkaria lisää, tekisin toisesta työhuoneen (100 % etätyö nyt, jos pandemia joskus loppuu, ehkä 50 %) ja toisesta huoneesta tekisin ehkä kuntoilutilan.
Voi kun olisi muutama vuosi sitten osannut aavistaa, että korona tulee ja kestää näin kauan -olisi tehnyt hieman erilaisia ratkaisuja!
Eli muutimme nykyiseen asuntoomme puhtaasti sijainnin perusteella. Asunto oli kolmio, eli kahdelle henkilölle hieman liian iso, mutta pienempiä ei ollut sillä hetkellä saatavilla. Tosin olohuone on järjettömän pieni, joten toinen makuuhuone kompensoi pientä olohuonetta.
Aluksi siirsimme kaikki kuntoilulaitteet toiseen makuuhuoneeseen ja päätimme tehdä siitä kuntoiluhuoneen. Parin kuukauden kuluttua huomasimme, ettei tämä ratkaisu oikein toimi. Yövieraita oli kovasti tulossa ja heille oli pakko hankkia toiseen makuuhuoneeseen sänky. Samoihin aikoihin saimme tietää, että taloyhtiössä on kuntosali ja sinne sai vapaasti viedä omia kuntoilulaitteita. Mietimme, että miksi maksaa yhdestä huoneesta kuntoilutilana, kun taloyhtiössä on ilmainen kuntosali. Veimme siis sinne kuntoilulaiteet ja ylimääräisestä huoneesta tuli vierashuone/kirjasto.
No sitten tuli korona, ja talon kuntosali laitettiin kiinni.. Se on ollut kohta 2 vuotta kiinni, mitä nyt vähän aikaa kesäisin auki, kun korona on helpottanut, kunnes on mennyt taas kiinni seuraavan koronavariaation myötä.
Kun on kaksi vuotta pelkästään juossut ulkona, eikä harrastanut lihaskuntoa, on alkanut tulla kroppaan kaikenlaisia ongelmia. Joo, voihan sitä yksin netin kautta tehdä kotona, mutta mieluiten menen salille, jossa on tilaa ja kaupallisilla saleilla vielä ohjaaja valvomassa, että liikkeet tehdään oikeaoppisesti.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvokaa, mitä teen kaikilla koriste-esineillä ja posliinieläimillä, joita äitini osti lapselleni joka ikinen nimppari, synttäri ja joulu!! Ne on hyllyssäni, koska lapsi (30v😂) ei niitä huoli ja äiti muistaa joka kerta käydessään mainita, että ovat rahanarvoista tavaraa, eikä niitä saa hävittää, kun hän on ne ”pekulle” ostanut pienestä myyjän tilistään!!! Äidille ne eivät mahdu (hyvin pieni asunto), Peku ei huoli, mä inhoan pölynkerääjiä, ja myyntipalstoilla ei kiinnostusta! Äitini mieltä en haluaisi pahoittaa! Roskiin en haluaisi ehjiä heittää, häkkivarastokin tursuilee…
Toivoton kirjoitti:
Neuvokaa, mitä teen kaikilla koriste-esineillä ja posliinieläimillä, joita äitini osti lapselleni joka ikinen nimppari, synttäri ja joulu!! Ne on hyllyssäni, koska lapsi (30v😂) ei niitä huoli ja äiti muistaa joka kerta käydessään mainita, että ovat rahanarvoista tavaraa, eikä niitä saa hävittää, kun hän on ne ”pekulle” ostanut pienestä myyjän tilistään!!! Äidille ne eivät mahdu (hyvin pieni asunto), Peku ei huoli, mä inhoan pölynkerääjiä, ja myyntipalstoilla ei kiinnostusta! Äitini mieltä en haluaisi pahoittaa! Roskiin en haluaisi ehjiä heittää, häkkivarastokin tursuilee…
Pakkaat ne laatikkoon ja kaapin/häkkivaraston perälle tai suoraan kierrätykseen. Nehän eivät ole äitisi omaisuutta, mutta ehkä en tuossa asiassa viitsisi loukata, vaan säästäisin ne siellä jossain laatikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoton kirjoitti:
Neuvokaa, mitä teen kaikilla koriste-esineillä ja posliinieläimillä, joita äitini osti lapselleni joka ikinen nimppari, synttäri ja joulu!! Ne on hyllyssäni, koska lapsi (30v😂) ei niitä huoli ja äiti muistaa joka kerta käydessään mainita, että ovat rahanarvoista tavaraa, eikä niitä saa hävittää, kun hän on ne ”pekulle” ostanut pienestä myyjän tilistään!!! Äidille ne eivät mahdu (hyvin pieni asunto), Peku ei huoli, mä inhoan pölynkerääjiä, ja myyntipalstoilla ei kiinnostusta! Äitini mieltä en haluaisi pahoittaa! Roskiin en haluaisi ehjiä heittää, häkkivarastokin tursuilee…
Onko kiinan krääsää vai esim lomonosovin?
Vie hyväntekeväisyys kirpputorille
Toivoton kirjoitti:
Neuvokaa, mitä teen kaikilla koriste-esineillä ja posliinieläimillä, joita äitini osti lapselleni joka ikinen nimppari, synttäri ja joulu!! Ne on hyllyssäni, koska lapsi (30v😂) ei niitä huoli ja äiti muistaa joka kerta käydessään mainita, että ovat rahanarvoista tavaraa, eikä niitä saa hävittää, kun hän on ne ”pekulle” ostanut pienestä myyjän tilistään!!! Äidille ne eivät mahdu (hyvin pieni asunto), Peku ei huoli, mä inhoan pölynkerääjiä, ja myyntipalstoilla ei kiinnostusta! Äitini mieltä en haluaisi pahoittaa! Roskiin en haluaisi ehjiä heittää, häkkivarastokin tursuilee…
Ellei mene kaupaksi, niin kierrätyskeskukseen, kierrätykseen tai sekajätteeseen. Itse olen äidilleni kertonut jo ensimm'isiä rihkamia ostaessa, ettei tarvitse ostaa. Lapsilla ei ole mitänä käyttöä koriste-esineille ja en halua kotiini turhaa tavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoton kirjoitti:
Neuvokaa, mitä teen kaikilla koriste-esineillä ja posliinieläimillä, joita äitini osti lapselleni joka ikinen nimppari, synttäri ja joulu!! Ne on hyllyssäni, koska lapsi (30v😂) ei niitä huoli ja äiti muistaa joka kerta käydessään mainita, että ovat rahanarvoista tavaraa, eikä niitä saa hävittää, kun hän on ne ”pekulle” ostanut pienestä myyjän tilistään!!! Äidille ne eivät mahdu (hyvin pieni asunto), Peku ei huoli, mä inhoan pölynkerääjiä, ja myyntipalstoilla ei kiinnostusta! Äitini mieltä en haluaisi pahoittaa! Roskiin en haluaisi ehjiä heittää, häkkivarastokin tursuilee…
Vaikea asia. Et halua loukata äitiäsi heittämällä ne suoraan roskiin ja jos heität ne roskiin, lapsesi saattaa myöhemmin muuttaa mielensä. Oman lapseni kohdalla on ollut näin (ja kyse ei ole koriste-esineistä).
En tiedä miten isoja koriste-esineet ovat? Jos pieniä, säästäisin esim.10 kauneinta ja luopusin muista. Voit toki kertoa lapsellesi säilyttäväsi vain 10 ja kysyä häneltä, mitkä pidetään. Toisaalta, koska kyse on sinun kodistasi, ottaisin vapauden tehdä itse tuon päätöksen.
Äitini keräsi matkamuistonukkeja. Päätin säästää vain muutamat kauneimmat ja heittää muut menemään.
Toivoton kirjoitti:
Neuvokaa, mitä teen kaikilla koriste-esineillä ja posliinieläimillä, joita äitini osti lapselleni joka ikinen nimppari, synttäri ja joulu!! Ne on hyllyssäni, koska lapsi (30v😂) ei niitä huoli ja äiti muistaa joka kerta käydessään mainita, että ovat rahanarvoista tavaraa, eikä niitä saa hävittää, kun hän on ne ”pekulle” ostanut pienestä myyjän tilistään!!! Äidille ne eivät mahdu (hyvin pieni asunto), Peku ei huoli, mä inhoan pölynkerääjiä, ja myyntipalstoilla ei kiinnostusta! Äitini mieltä en haluaisi pahoittaa! Roskiin en haluaisi ehjiä heittää, häkkivarastokin tursuilee…
Lapsesi on 30-vuotias, joten niiden ei ensinnäkään tarvitse olla sinun hyllyssäsi. Esineitä on jonkin verran yli 30, jos yksi ostettiin vähintään per vuosi. Pakkaa ne huolellisesti paperiin käärien laatikkoon.
Sitten sinulla on 3 vaihtoehtoa
- viet ne sinne täpötäyteen häkkivarastoon hyllylle istumaan ja odottamaan sitä, että olet kuollut ja lapsesi joutuu vihdoinkin käsittelemään omat tavaransa. Samalla kannat muut roinat sieltä pois, lajittelet ja siivoat ja viet vain tarpeelliset takaisin
- lähetät laatikon lapsellesi tai viet sen hänelle. Jos hän sanoo "en halua" sanot, että vai niin, en säilytä tavaroitasi, en ole varasto eli voit sitten myydä tai panna roskiin. Et suostu olemaan lapsesi (joka on 30 vee aikuinen ihminen) varasto
- teet saman mutta viet laatikon äidillesi ja sanot, että jos haluat säilyttää nämä niin sinun on säilytettävä ne itse. kerrot että sopikaa sen 30 vee lapsen kanssa mitä teette, mutta sinä et niitä enää säilytä
Kuten huomaat tässä on 1 helppo mutta omaa elämää rasittava ratkaisu. 2 muuta ovat hankalampia, koska niissä pitää asia selvittää ihmisen kanssa. Jos molemmat ihmiset ovat yhtä hankalia käsitellä, jaa tavarat 2 osaan ja toimita toinen lapselle, toinen äidille ja laita molempiin sama viesti lisättynä lauseella "sopikaa keskenänne".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä posliinielukat ovat oikein tämän ketjun maskotti.
Näin ne hankalimmat tavarat kertyvät. Joku toinen päättää, että alkaa kerätä tällaista tavaraa, mitä on kiva ja helppo ja tavallaan merkityksellistä antaa lahjaksi.
Tosiasiassahan se menee niin, että ostajasta on ihanaa 3 kertaa vuodessa käydä valitsemassa joku tietty eläin. Ja niitä riittää niin, että lahjahuolet on ratkaistu koko iäksi. Senkus hakee aina sen kissan, koiran, tiikerin tai norsun.
Saajasta on ehkä ekat kolme kertaa ollut kiva saada joku söpö eläin lahjaksi ja seuraavat kolme kertaa ovat menneet tottumuksella, "taas sieltä tulee posliinieläin". Sen jälkeen on ihan sama tuleeko lahjaa ollenkaan, sehän on kuitenkin taas se porsliinieläin. Niillä ei voi leikkiä, niitä ei oikein saa nätisti esillekään, kun ei ole sopivaa vitriiniä, niistä ei ole mitään iloa.
Antaja se ostaa vuodesta toiseen siitä pienestä palkastaan noita, se on tapa siinä missä vaihtaa jouluverhotkin.
Nyt antaja on vuosikausia kerännyt tätä hienoa settiä, millä kukaan ei tee mitään, ja antaja loukkaantuu, kun hänen vuosikausien työ ja raha ei lämmitä. Häneltä jää aktiivisesti huomaamatta, että kukaan ei ole missään vaiheessa pyytänyt näitä lahjoja ja melkein mikä tahansa muu olisi ilahduttanut edes hetken käytössä kuin nämä koriste-esineet.
Uh. Lahjominen ei sovi enää nykymaailmaan. Joskus vuosikymmeniä sitten lahjoiksi tuli oikeasti hienoja ja kivoja juttuja, esim. luistimet tai häälahjaksi tarpeellinen astiasto, kun juuri oli muuttamassa/muutettu yhteen tyhjään kotiin. Sitten alettiin ostaa tavaroita tarpeeseen ja lahjaksi tuli jotain kivaa turhaa. Nykyään sitä kivaa turhaa on tarjolla joka nurkassa ja sitä vyöryy arkeen omiltakin kauppareissuilta. Hääparitkin ovat asuneet jo vuosia yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako täältä apua/tukea shoppailuaddiktioon? :D D:
Oon seurannut tätä ketjua alusta asti ja mun selkeä ongelmakohta on vaatteet. Kaikkea muuta mulla on maltillisesti.
Mulla on shoppailuaddiktio, joka alkoi n. 10v sitten kun laihduin hieman ylipainoisesta, entisestä ongelmavartaloisesta tosi hoikaksi. Oon siis nykyään mallimaisen hoikka ja mun ongelma on se, että siinä missä ennen vihasin vaatteiden ostoa, niin nyt kaikki näyttää hyvältä päällä. Rohkaistuin myös samalla käyttämään erilaisia värejä, kuoseja ja kokeilemaan eri tyylejä. No, nyt mulla onkin sitten rytkyjä varmaan enemmän kun 5 keskivertoihmisellä yhteensä.
Ongelmana ei ole raha, en ole veloissa tai mitään.
Vaan yksikertaisesti tilan puute ja myös ahdistus siitä, että miten turhaa ja tyhjää jatkuva shoppailu on. Elämäni on muuten aika tylsää, mulla ei ole harrastuksia eikä ystäviä. Istun kotona ja ennen koronaa pyörin kaupungilla shoppailemassa mutta siinä se. Nyt ei ole edes töitä, olen ollut monta kuukautta työtön ja se on vaan lisännyt ahdistusta.
Tilannetta pahentaa vielä se, että olen huono luopumaan mistään. Kaapissani on vanhoja kauhtuneita rättejä, joita pidän yhä(koska eihän ne ole rikki!) ja myös vaatteita joita en ole koskaan käyttänyt. Olen yrittänyt myydä niitä, mutta olen saanut vain pari kaupaksi vaikka hinta on mielestäni kohtuullinen...
Tekis mieli viedä UFFiin vaan kaikki mutta sitten mielessä kummittelee se kaikki raha mitä niihin olen käyttänyt. Haaveeni olisi minimalistinen vaatekaappi mutta toisaalta RAKASTAN vaihtelua. Ja niitä pirun riepuja. Ehkä voi sanoa, että harrastan muotia, en vaan kauhean hyvällä ja kestävällä tavalla.
Kohtalotovereita? Apuja? Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? :/
Aloita pääsemällä yli häpeästä ja syyllisyydestä ja ole ylpeä laihdutuksesta ja harrasta kauniita vaatteita. Ei sun tarvitse miettiä, mitä joku muu on mieltä sun vaatteiden määrästä. Keskity sisustamaan itsellesi kaunis vaatehuone kauniilla peilillä.
Muistatteko muuten kun reilu 10 vuotta sitten kannustettiin tekemään yhdestä makuuhuoneesta vaatteidensäilytyshuone? Näitä juttuja ei enää näe, onkohan niitä monella vielä.
Nyt taitaa suunta olla se, että pienistä vaatehuoneistakin yritetään tehdä työhuoneita tms.
Vaatteista kannattaa nauttia, jos kerran pitää niistä. Erilaiset asiat ovat meille kaikille tärkeitä. Ympäristön ja oman rahatilanteen vuoksi kannattaa yrittää pienentää sisääntulevaa määrää.
Kyllä meillä on edelleen talon pienin makkari vaatehuoneena. Ei olla hamstereita, mutta kierrätystä harrastavassa lapsiperheessä tavaraa riittää silti. On ihanaa, kun kaiken mahtuu säilyttämään väljästi. (Tarkoitan esim. seuraavan koon talvikamoja tai vaikka luistimia. Ostan siis jonkin verran varastoon tulevaisuudelle alennusmyynneistä, kirppareilta jne. Kaiken pieneksi menneen laitan samantien eteenpäin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ne posliiniesineet olisi teistä kovin rumia, niin ei kannata heittää suoraan roskiin ellei kyse ole rikkinäisistä. Kaikelle on keräilijänsä ja posliiniesineet voi kiikuttaa hyväntekeväisyyskirppareille, kierrätyskeskukseen tai vastaavaan.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin vaikeaa on päästä tavarasta ja vaatteistakin eroon myymällä, kaupankäynti on kuollut aivan kokonaan ja vaikka tarjoaisi ostoilmoituksiinkin, niin aina on jokin seikka jonka nojalla ei osteta :/
Joo, huomattu on, johtuneeko sitten korona-ajasta, vai olisiko muutenkin. Ymmärtäähän sen, jos ihmiset eivät enää halua kerätä kirjoja tai koriste-esineitä tai kymmeniä erilaisia kodintekstiilejä, mutta eikö luulisi kaikkien säännöllisesti tarvitsevan vaatteita ja kenkiä? Onko niin, että edelleen ostetaan tarvittaessa uudet vaatteet kaupasta, ja käytetyt vaatteet kaikki haluaisivat myydä, mutta kukaan ei ostaa?
Ja kyse ei ole siitä, että yrittäisi myydä joitain nukkaisia ja kuluneita hirvityksiä, vaan uudenveroisetkaan eivät meinaa mennä kaupaksi.
Vaikka ei kauppa mielestäni ihan kuollutta ole, vähentynyt vain. Kyllä esim. lasten ulkovaatteet menevät hyvin vielä, samoin luistimet, lastenrattaat… Aikuistenkin takki toisinaan jollekin kelpaa. Sisävaatteet ovat niitä, jotka menevät huonoiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako täältä apua/tukea shoppailuaddiktioon? :D D:
Oon seurannut tätä ketjua alusta asti ja mun selkeä ongelmakohta on vaatteet. Kaikkea muuta mulla on maltillisesti.
Mulla on shoppailuaddiktio, joka alkoi n. 10v sitten kun laihduin hieman ylipainoisesta, entisestä ongelmavartaloisesta tosi hoikaksi. Oon siis nykyään mallimaisen hoikka ja mun ongelma on se, että siinä missä ennen vihasin vaatteiden ostoa, niin nyt kaikki näyttää hyvältä päällä. Rohkaistuin myös samalla käyttämään erilaisia värejä, kuoseja ja kokeilemaan eri tyylejä. No, nyt mulla onkin sitten rytkyjä varmaan enemmän kun 5 keskivertoihmisellä yhteensä.
Ongelmana ei ole raha, en ole veloissa tai mitään.
Vaan yksikertaisesti tilan puute ja myös ahdistus siitä, että miten turhaa ja tyhjää jatkuva shoppailu on. Elämäni on muuten aika tylsää, mulla ei ole harrastuksia eikä ystäviä. Istun kotona ja ennen koronaa pyörin kaupungilla shoppailemassa mutta siinä se. Nyt ei ole edes töitä, olen ollut monta kuukautta työtön ja se on vaan lisännyt ahdistusta.
Tilannetta pahentaa vielä se, että olen huono luopumaan mistään. Kaapissani on vanhoja kauhtuneita rättejä, joita pidän yhä(koska eihän ne ole rikki!) ja myös vaatteita joita en ole koskaan käyttänyt. Olen yrittänyt myydä niitä, mutta olen saanut vain pari kaupaksi vaikka hinta on mielestäni kohtuullinen...
Tekis mieli viedä UFFiin vaan kaikki mutta sitten mielessä kummittelee se kaikki raha mitä niihin olen käyttänyt. Haaveeni olisi minimalistinen vaatekaappi mutta toisaalta RAKASTAN vaihtelua. Ja niitä pirun riepuja. Ehkä voi sanoa, että harrastan muotia, en vaan kauhean hyvällä ja kestävällä tavalla.
Kohtalotovereita? Apuja? Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? :/
Aloita pääsemällä yli häpeästä ja syyllisyydestä ja ole ylpeä laihdutuksesta ja harrasta kauniita vaatteita. Ei sun tarvitse miettiä, mitä joku muu on mieltä sun vaatteiden määrästä. Keskity sisustamaan itsellesi kaunis vaatehuone kauniilla peilillä.
Muistatteko muuten kun reilu 10 vuotta sitten kannustettiin tekemään yhdestä makuuhuoneesta vaatteidensäilytyshuone? Näitä juttuja ei enää näe, onkohan niitä monella vielä.
Nyt taitaa suunta olla se, että pienistä vaatehuoneistakin yritetään tehdä työhuoneita tms.
Vaatteista kannattaa nauttia, jos kerran pitää niistä. Erilaiset asiat ovat meille kaikille tärkeitä. Ympäristön ja oman rahatilanteen vuoksi kannattaa yrittää pienentää sisääntulevaa määrää.
Kyllä meillä on edelleen talon pienin makkari vaatehuoneena. Ei olla hamstereita, mutta kierrätystä harrastavassa lapsiperheessä tavaraa riittää silti. On ihanaa, kun kaiken mahtuu säilyttämään väljästi. (Tarkoitan esim. seuraavan koon talvikamoja tai vaikka luistimia. Ostan siis jonkin verran varastoon tulevaisuudelle alennusmyynneistä, kirppareilta jne. Kaiken pieneksi menneen laitan samantien eteenpäin.)
Myös meillä on vaatehuone. Olen nähnyt naapurien vastaavien asuntojen myynti-ilmoituksista, että niissä se on usein poistettu ja laajennettu olohuonetta. En ikinä aio tehdä sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ne posliiniesineet olisi teistä kovin rumia, niin ei kannata heittää suoraan roskiin ellei kyse ole rikkinäisistä. Kaikelle on keräilijänsä ja posliiniesineet voi kiikuttaa hyväntekeväisyyskirppareille, kierrätyskeskukseen tai vastaavaan.
Viidenkymmenen vuoden kuluttua, kun kaikki on hävitetty, niitä aletaan kysellä ja keräillä. Yleensä juuri varhaislapsuuden kodissa olleet kadonneet tavarat alkavat olla haluttuja. Ajatellaan vaikka teakviilukalusteita tai rottinkisia kukkapöytiä, joita 1970-luvun lopulta lähtien poltettiin ja ajettiin kaatopaikalle. Nyt niitä tv-pöytiä, senkkejä ja siroja kirjahyllyjä esitellään taas sisustuslehdissä ja ostettaisiin, jos jostakin vaan saisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ne posliiniesineet olisi teistä kovin rumia, niin ei kannata heittää suoraan roskiin ellei kyse ole rikkinäisistä. Kaikelle on keräilijänsä ja posliiniesineet voi kiikuttaa hyväntekeväisyyskirppareille, kierrätyskeskukseen tai vastaavaan.
Viidenkymmenen vuoden kuluttua, kun kaikki on hävitetty, niitä aletaan kysellä ja keräillä. Yleensä juuri varhaislapsuuden kodissa olleet kadonneet tavarat alkavat olla haluttuja. Ajatellaan vaikka teakviilukalusteita tai rottinkisia kukkapöytiä, joita 1970-luvun lopulta lähtien poltettiin ja ajettiin kaatopaikalle. Nyt niitä tv-pöytiä, senkkejä ja siroja kirjahyllyjä esitellään taas sisustuslehdissä ja ostettaisiin, jos jostakin vaan saisi.
Kukaan ei silti ole pakotettu säilömään viittäkymmentä vuotta omassa kotonaan tavaroita joista ei pidä ja joita ei tarvitse. Jos niitä ei itse halua, eikä ostajaa tai edes ilmaiseksi ottajaa löydy, silloin tavara on fiksuinta kierrättää.
Tässä retrohimossa kannattaa myös muistaa, että tähän asti hamstratut tavarat eivät ole olleet halpamassatuotantoa, vaan kotimaisia huonekalutehtaita ja ompelimoita, joissa on tavarat tehtykin kestämään. Tavara oli kallista ja sitä oli ihmisillä vähän.
Nyt tavara on halpaa ja huonolaatuista ja sitä on ihmisillä paljon. H&M:n vauvanvaatteet eivät tule koskaan palaamaan retromuotiin, ei myöskään Ikean kalusteet. Ikea alkaa tuottaa uudistuotantona (eli se alkuperäinen retron merkitys, nykykielenkäytön retro on oikeasti vintagea eli alkuperäistä aikansa tuotetta, ei kopiota siitä) huonekalujaan, jos joku alkaa taas trendata.
Omat suosikit kannattaa tietenkin säästää, jos halua ja tilaa on. Meilläkin on säästetty lasten rakkaimpia leluja sekä brändileluja, mutta myös hankkiuduttu eroon valtavasta määrästä merkityksettömiä leluja. Sekä lähes kaikista vaatteista ja kaikista lapsiin liittyvistä huonekaluista ja tarvikkeista.
Onpa kiva idea. Minulla on se tilanne, että pidän vain hameita ja mekkoja. Housut puen tosi harvoin. Takaraivossa roikkuu, että en voi karsia paitoja, kun mitä jos löydänkin kivoja housuja jostain, etätöitä tosiaan teen pyjamahousuissa tai leggingseissä. Otan tämän käyttöön. Jos paitaa ei voi pitää kokonaista päivää, menee kiertoon.