Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20783)
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun täällä noista kestokasseista puhuttiin, mulla on niitä ja paperikasseja aivan liikaa. Onko niille joku jatkokäyttö vai vienkö vaan tyynesti tuonne roskakatoksen kierrätyslaatikoihin? Kiitos!
Täällä kestokasseja aina silloin tällöin kerää facessa paikallinen ruoanjakelutaho.
Ja tulli tästä mieleen, että paikallinen pienehkö festaritapahtuma (jota ei nyt kyllä ole ollut pariin vuoteen) kerää tyhjiä pilleripurkkeja, niitä jaetaan tuhkakupeiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei juurikaan ole vaatteiden mieliteko-ostamista. Jonkin verran tietenkin ostan, mutta hyvin maltillisesti. Tänä vuonna en ole tainnut ostaa itselleni yhtään vaatetta, mutta viime vuonna ostin jonkin verran.
Minulla suurempi ongelma on, että se mikä kaappiin päätyy, ei sieltä koskaan lähde pois. Koska vaatteita kuitenkin maltillisia määriä tulee lisää, eivät ne milloinkaan vähene. Olen vuosien saatossa lihonut useamman kilon, mutta samat vanhat paidat menevät edelleen päälle. Kaapissa on silti etenkin housuja, jotka eivät enää mahdu...
Pitäisi vaan tyhjentää ihan koko kaappi ja palauttaa takaisin vain ne vaatteet, joita käytän säännöllisesti. Ja vähentää tuplakappaleita. Nyt etäaikaan mulla on koko ajan samat olohousut jalassa ja yläosana aina sama neuletakki, mikä on lämmin ja riittävän siisti kameraan.
Tämä se on yhdenlainen ongelma, että vaatteet eivät vähene luonnollista tietä. Mulla on kaapissa 8 vuotta sitten ostettuja toppeja jotka on vielä aivan kelpoja kotikäyttöön ja ulkoiluun, mutta vähän nyppyisiä ja väriltään kauhtuneita, joten en enää töissä käytä niitä. Ei ne tunnu millään tuosta enää hajoavan joten pidän niitä varmaan vielä seuraavat 8 vuotta :D
Minun ongelmani on se, että vaatteita on yhä niin paljon, etteivät ne ole kauhtuneita. Niitä on kuitenkin niin valtavasti, etten ehdi käyttää ja ne ovat kuin uusia.
Tajusin hetki sitten etten ole pitänyt sukkahousuja varmaan viiteen vuoteen. Niitä on ainakin 3 isoa muovipussillista. JA olen ostanut vähän lisää. Ns. kaiken varalta.
Mun ajatuksissa on pakata suurin osa tiukasti varastoon ja vaikka sellaiseen tyhjiöpussiin. Jättää vain ne joita käytän. Mikä on itse asiassa aika vähän.
Vaatteet menee ihan kaapissakin huonoksi. Voi helpottaa varaston kautta laittaa poistoon, mutta jos saat itsestäsi irti, niin kerää käyttämättömät ja lahjoita pois saman tien. Voi jättää yhden kappaleen vaatetta varalle,mutta ei muovikassillisia.
Vaatehamsteri tässä. Kaikki vaatteet eivät mene, kun ne säilyttää oikein. Mutta esim. urheiluvaatteet menevät, kaikki missä on lycraa ja kuminauhaa. Huomasin tämän karulla tavalla kun kiskoin vanhat adidakset jalkaani ja vyötäröltä kuului ritisevä pitkä ääni, ja vyötärö valahti löysäksi lerpattamaan. Kuminauha oli hapertunut.
Jotain järjestystä tähän pitää vielä saada. En enää säilytä pieniä vaatteita, kun alan mahtua jo kaikkiin. Olen siis konmarittanut läskejäni :) tässä parin vuoden aikana hitaasti mutta varmasti.
Kuminauhan vaihto. N 10 v välein ostan uuden.
Kyllähän siinä hetki vierähtää, kun uuden vaihtaa tilalle
Pitäis ensin löytää jostain 30 v vanhat verkkarit, sillä sitä nuoremmissa on kuminauha ommeltu koko matkalta vyötäröön.
Ohis mutta tämä on pilannut verkkarit. Mulla oli aina tapana vaihtaa se kuminauha nauhaan, jonka solmin, kun en tykkää siitä kun kuminauha uppoaa ihoon. Nykyisin se ei ole enää mahdollista. Joissain verkkareissa on solmittava nauha mutta niissäkin on silti se perkeleen kuminauhavyötärö.
9503 juuri noin. Napanuorat katki vaan. Antaa heidän ihmetellä. Itse puhuin kauniisti aikani asiasta, joka ei minulle kuulu (heidän tavaransa ja talonsa kunto). Sitten tajusin irrottautua. Nykyään torppaan puheet tavaroiden raivaamisesta jo ensimmäiseen tavuun. Tarjoan kohteliaasti taloudellista tukea, jos haluavat vuokrata jätelavaa tai kuorma-autoa raivauspuuhiinsa joskus. Eivät he sitä rahaa ota ja on sitä heillä itselläänkin. Ohjaan vain tuolla ystävällisellä tarjouksella puheen siihen, mihin sen pitäisi ohjautua, eli tavaroista luopumiseen.
Mulla ongelma on selvästi paperit. Ja nyt joululomalla aion tehdä asialle jotain.
Raahasin asunnosta kaikki paperipinot makuuhuoneeseen läpikäydäkseni ne. Aika paljon löytynyt, pari jätesäkillistä, itseasiassa. Mm. eteisestä lehtipinot, työpisteeltä verojutut ja laskut kasa, koulutuspaperit, postikortit, käyttöohjeet, piirustukset, julisteet, muistilaput… säästettyjä matkamuisto ym tunnearvoa sisältäviä papereita..
Hirveästi! Eikä edes vuosiin ole tullut kovin paljoa postia tai ollut mahdollisuutta edes tulostaa, silti jotain kautta tulee kotiin sellaista paperia jota säästettävä. Oon oikeesti ihmeissäni miten en ole onnistunut estämään pinojen syntymistä.
Välillä jemmaan niitä pinoja johonkin muovipusseihin tai laatikoihin kun en ole jaksanut käydä niitä läpi. Toki oon sen verran katsonut ettei ole maksamattomia laskuja sentään. Mutta ihan selvää roskaa ei ole, toki jotkut paperit näkyy olevan menettäneen tärkeyden ajan kuluessa, esim. käyttöohjeet laitteisiin joita ei enää käytössä.
Mut oon mukana jäähyväiset paperipinoille -työpajassa joten pyrkimys kovasti ratkaista tämä pulma.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ongelma on selvästi paperit. Ja nyt joululomalla aion tehdä asialle jotain.
Raahasin asunnosta kaikki paperipinot makuuhuoneeseen läpikäydäkseni ne. Aika paljon löytynyt, pari jätesäkillistä, itseasiassa. Mm. eteisestä lehtipinot, työpisteeltä verojutut ja laskut kasa, koulutuspaperit, postikortit, käyttöohjeet, piirustukset, julisteet, muistilaput… säästettyjä matkamuisto ym tunnearvoa sisältäviä papereita..
Hirveästi! Eikä edes vuosiin ole tullut kovin paljoa postia tai ollut mahdollisuutta edes tulostaa, silti jotain kautta tulee kotiin sellaista paperia jota säästettävä. Oon oikeesti ihmeissäni miten en ole onnistunut estämään pinojen syntymistä.
Välillä jemmaan niitä pinoja johonkin muovipusseihin tai laatikoihin kun en ole jaksanut käydä niitä läpi. Toki oon sen verran katsonut ettei ole maksamattomia laskuja sentään. Mutta ihan selvää roskaa ei ole, toki jotkut paperit näkyy olevan menettäneen tärkeyden ajan kuluessa, esim. käyttöohjeet laitteisiin joita ei enää käytössä.
Mut oon mukana jäähyväiset paperipinoille -työpajassa joten pyrkimys kovasti ratkaista tämä pulma.
Minulle paperit ei koskaan ole olleet ongelma, enkä ymmärtänyt miten voisi joillekin olla. Nyt muutaman vuoden seurustelun jälkeen ymmärrän tai en ymmärrä :D. Kun minä saan paperin, luen sen ja laitan joko maksan laskun, laitan käyttöohje/takuulaatikkoon tai paperiroskikseen. Joskus tulee poikkeuksellinen tilanne, ettei ehdi lukea jotain tiedotetta /maksaa laskua tai pitää perehtyä tarkemmin tai on joku kuponki jonka aikoo käyttää ja paperi jää käsiteltäksi. Näin tapahtuu ehkä kaksi kertaa vuodessa ja paperi on yleensä esillä muutaman päivän, maksimissaan viikon.
Puolisolla jää kaikki paperit tuohon käsiteltävien pinoon. Laskuksi tunnistettavia ei avaa (maksaa ne suoraan verkkopankissa, jostain syystä tietyt tahot lähettävät lisäksi paperilaskun), mutta ei saa laittaa pois, koska joskus siellä on joku lisäsumma, josta sitten tulee karhulasku, koska kirjeitä ei koskaan avata tai on jo myöhäistä ja pitää selvittää onko maksettu. Tiedotteet avataan, mutta ei jaksa nyt lukea. Parin vuoden vänkäämisen jälkeen sain laittaa "ei mainoksia kiitos", aiemmin ilmaisjakelut oli pinossa ja vanhat hautuneet sinne alle. Liiton ja vastaavat lehdet on pakko säilöä, vaikka niitä ei ehdi koskaan lukea, samoin minun silloin tällöin ostaman ja lukema lehti, jota hän ei ehdi lukea, mutta haluaisi. Hänelle tulee myös paljon postia sijoitusasunnoista ja muusta, jotka pitää säästää, samoin kuitteja ja vastaavia verotusta varten. Sitten, kun tulee joku asia tai veroilmoitus pitää tehdä, alkaa kammottava papereiden penkominen. Niitä myös löytyy ympäri asuntoa, esimerkiksi hän hakee postin ja tulee jostain syystä kellarin ovesta, voi osa kirjeistä olla kellarissa. Käsiteltävien pinoja on ainakin kolme, yksi pöydällä, jonka minä tungen hänen laatikkoon, kun alkaa ärsyttää ja työhuoneessa. Työhuone on täynnä epämääräisiä lappuja, joista ei tiedä onko tärkeitä muistiinpanoja vai vaan roskaa, enkä minä voi niitä käydä läpi, kun voi olla jotain heidän työpaikan juttuja. Hän myös osti taas tulostimeen paperia, jotta voi tulostaa lisää paperia. Minä joudun viettämään etätyöpäivät keittiössä, vaikka puoliso ei olisi paikalla, koska tilanne on niin hirveä työhuoneessa.
Miksi? Elämä on niin paljon helpompaa, kun eteisessä takki päällä lukee sen paperin ja sitten laittaa roskiin tai arkistoi oikeaan paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla loppui nyt hermot vanhempieni kanssa. Olen siivonnut ja remontoinut suvun yhteistä taloa vuosia. Vietämme kaikki siellä vapaa aikaa. Talosta on viety kymmeniä kaatopaikkakuormia vanhaa krääsää ja suoraa sanoen paskaa nurkista. Nyt vanhemmat ovat olleet siellä pari viikonloppua ja vieneet sinne kolme astiastoa, neljä kaappia, 6 tuolia, viisi laatikollista vanhoja kirjoja, 6 mattoa, muovikuppeja oli kolme kestokassia purkamatta. Talossa neliöitä 70. Erilaisia koukkuja ja hyllyjä kiinnitelty sinne tänne, niissä lähinnä vanhoja kyniä, pesuaineita, rikkinäisiä työkaluja, kynttiläkuppeja, ”matkamuistoja” 80-luvulta. Meidän ei ole mahdollista saavuttaa yhteisymmärrystä. Minä nautin kauneudesta, järjestyksestä, siisteistä tiloista, vapaa-ajasta ja mielekkäästä tekemisestä. Kodin olen näiden ajatusten pohjalta vetäissyt toimivaksi ja kähes tyhjäksi ja rakastamme helposti siivottavaa ja kaunista kotiamme, myös lapset. Jokainen saa valita elää kaatopaikalla, mutta minun ei tarvitse siellä viihtyä. Paikka on minulle rakas, mutta keväällä ostan oman. Vanhempien rahat eivät riitä pitää vanhaa paikkaa yksin, täytyy rahoittaa sitä heille, mutta siivousvadtuuta en ota.
Erittäin hyvä idea ostaa oma. Me teimme näin runsaat kolme vuotta sitten. Ei kaduta pätkääkään, päinvastoin. Oma tupa oma lupa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ongelma on selvästi paperit. Ja nyt joululomalla aion tehdä asialle jotain.
Raahasin asunnosta kaikki paperipinot makuuhuoneeseen läpikäydäkseni ne. Aika paljon löytynyt, pari jätesäkillistä, itseasiassa. Mm. eteisestä lehtipinot, työpisteeltä verojutut ja laskut kasa, koulutuspaperit, postikortit, käyttöohjeet, piirustukset, julisteet, muistilaput… säästettyjä matkamuisto ym tunnearvoa sisältäviä papereita..
Hirveästi! Eikä edes vuosiin ole tullut kovin paljoa postia tai ollut mahdollisuutta edes tulostaa, silti jotain kautta tulee kotiin sellaista paperia jota säästettävä. Oon oikeesti ihmeissäni miten en ole onnistunut estämään pinojen syntymistä.
Välillä jemmaan niitä pinoja johonkin muovipusseihin tai laatikoihin kun en ole jaksanut käydä niitä läpi. Toki oon sen verran katsonut ettei ole maksamattomia laskuja sentään. Mutta ihan selvää roskaa ei ole, toki jotkut paperit näkyy olevan menettäneen tärkeyden ajan kuluessa, esim. käyttöohjeet laitteisiin joita ei enää käytössä.
Mut oon mukana jäähyväiset paperipinoille -työpajassa joten pyrkimys kovasti ratkaista tämä pulma.
Lajittele ne ensin tyypeittäin katsomatta yhtään tarkemmin mikä se paperi on.
Suurin osa niistä oikeasti ON roskaa. Et tiennyt omistavasi säkeittäin paperia, et ole stä siis tarvinnut.
Poista vanhat aikakauslehdet. Et niihin palaa ikinä, jutut kiertävät vuodesta toiseen ja tyyli- ja meikkivinkit vanhenevat. Tuoreet saat netistä.
Piirustuksia ei millään pysty säilömään kaikkea, joten valkkaat muutaman parhaan ja loput pois. Tai ota niistä valokuvat ja heitä paperiset pois.
Veropaperit löytyy nykyään netistä, voit heittää kaikki vanhat pois.
Käytännössä kaikki maksetut laskut voit heittää pois. Jätä jäljelle vain ne, minkä tuotteissa on takuuta, esim. sohva.
Koulutuspapereista et tarvitse juuri muuta kuin päättötodistukset. Tieto vanhenee ja muuttuu.
Postikortit, julisteet yms. Jätä vain nätit ja merkitykselliset. Et tee mitään kaverisi "Terveisiä Berliinistä!"-kortilla. Omatkin matkamuistot kannattaa karsia. Jätät pari muistoa per matka etkä kaikkia papereita.
Käyttöohjeet löytyvät useimmat netistä ja suurinta osaa käyttöohjeita et koskaan edes lue. Vaikka joku leivänpaahdin. Laki vaatii siihen käyttöohjeet, mutta sinä tökkäät töpselin seinään ja leivät koneeseen paahtumaan.
Rajaa kaikki paperiryhmät. Esim. opiskelupapereita voit säästää mapillisen, käyttöohjeita laatikollisen, kortteja pienemmän laatikollisen, ehkä niiden joukkoon mahtuisi matkamuistopaperitkin. Koulutuspaperit ja työtodistukset pistät niin, että ne on helppo ottaa työnhaussa esiin. Pieni kansio niille. Veropapereita et enää säästä, ne on siellä netissä. Mitään vanhoja kelapäätöksiä et tarvitse, et vanhoja reseptejä ja muita terveyspapereita, ellet sairasta jotain tosi erikoista. Ne on kaikki Kannassa.
Meihin on iskostettu miten kaikki vähänkin virallisempi paperi pitää säästää. Ei tarvitse. Kuinka usein olet valittanut verotuksestasi, maksetuista laskuista, käyttänyt peruskoulun todistuksia, näyttänyt lääkärille vanhojen korvatulehdustesi kirjauksia?
Lukenut käyttöohjeita? Kokannut lehdestä leikatuista resepteistä? Lukenut opiskelupapereita? Selannut niitä postikortteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ongelma on selvästi paperit. Ja nyt joululomalla aion tehdä asialle jotain.
Raahasin asunnosta kaikki paperipinot makuuhuoneeseen läpikäydäkseni ne. Aika paljon löytynyt, pari jätesäkillistä, itseasiassa. Mm. eteisestä lehtipinot, työpisteeltä verojutut ja laskut kasa, koulutuspaperit, postikortit, käyttöohjeet, piirustukset, julisteet, muistilaput… säästettyjä matkamuisto ym tunnearvoa sisältäviä papereita..
Hirveästi! Eikä edes vuosiin ole tullut kovin paljoa postia tai ollut mahdollisuutta edes tulostaa, silti jotain kautta tulee kotiin sellaista paperia jota säästettävä. Oon oikeesti ihmeissäni miten en ole onnistunut estämään pinojen syntymistä.
Välillä jemmaan niitä pinoja johonkin muovipusseihin tai laatikoihin kun en ole jaksanut käydä niitä läpi. Toki oon sen verran katsonut ettei ole maksamattomia laskuja sentään. Mutta ihan selvää roskaa ei ole, toki jotkut paperit näkyy olevan menettäneen tärkeyden ajan kuluessa, esim. käyttöohjeet laitteisiin joita ei enää käytössä.
Mut oon mukana jäähyväiset paperipinoille -työpajassa joten pyrkimys kovasti ratkaista tämä pulma.
Minulle paperit ei koskaan ole olleet ongelma, enkä ymmärtänyt miten voisi joillekin olla. Nyt muutaman vuoden seurustelun jälkeen ymmärrän tai en ymmärrä :D. Kun minä saan paperin, luen sen ja laitan joko maksan laskun, laitan käyttöohje/takuulaatikkoon tai paperiroskikseen. Joskus tulee poikkeuksellinen tilanne, ettei ehdi lukea jotain tiedotetta /maksaa laskua tai pitää perehtyä tarkemmin tai on joku kuponki jonka aikoo käyttää ja paperi jää käsiteltäksi. Näin tapahtuu ehkä kaksi kertaa vuodessa ja paperi on yleensä esillä muutaman päivän, maksimissaan viikon.
Puolisolla jää kaikki paperit tuohon käsiteltävien pinoon. Laskuksi tunnistettavia ei avaa (maksaa ne suoraan verkkopankissa, jostain syystä tietyt tahot lähettävät lisäksi paperilaskun), mutta ei saa laittaa pois, koska joskus siellä on joku lisäsumma, josta sitten tulee karhulasku, koska kirjeitä ei koskaan avata tai on jo myöhäistä ja pitää selvittää onko maksettu. Tiedotteet avataan, mutta ei jaksa nyt lukea. Parin vuoden vänkäämisen jälkeen sain laittaa "ei mainoksia kiitos", aiemmin ilmaisjakelut oli pinossa ja vanhat hautuneet sinne alle. Liiton ja vastaavat lehdet on pakko säilöä, vaikka niitä ei ehdi koskaan lukea, samoin minun silloin tällöin ostaman ja lukema lehti, jota hän ei ehdi lukea, mutta haluaisi. Hänelle tulee myös paljon postia sijoitusasunnoista ja muusta, jotka pitää säästää, samoin kuitteja ja vastaavia verotusta varten. Sitten, kun tulee joku asia tai veroilmoitus pitää tehdä, alkaa kammottava papereiden penkominen. Niitä myös löytyy ympäri asuntoa, esimerkiksi hän hakee postin ja tulee jostain syystä kellarin ovesta, voi osa kirjeistä olla kellarissa. Käsiteltävien pinoja on ainakin kolme, yksi pöydällä, jonka minä tungen hänen laatikkoon, kun alkaa ärsyttää ja työhuoneessa. Työhuone on täynnä epämääräisiä lappuja, joista ei tiedä onko tärkeitä muistiinpanoja vai vaan roskaa, enkä minä voi niitä käydä läpi, kun voi olla jotain heidän työpaikan juttuja. Hän myös osti taas tulostimeen paperia, jotta voi tulostaa lisää paperia. Minä joudun viettämään etätyöpäivät keittiössä, vaikka puoliso ei olisi paikalla, koska tilanne on niin hirveä työhuoneessa.
Miksi? Elämä on niin paljon helpompaa, kun eteisessä takki päällä lukee sen paperin ja sitten laittaa roskiin tai arkistoi oikeaan paikkaan.
Mun puolisossani on vähän samaa ja hän pelkää, että jotain tärkeää menee roskiin, jos kaikkea ei säästä. Lopputulos on, että jotain tärkeää jää huomaamatta, koska kaikki on säästetty. Ei olisi saanut heittää vanhoja palkkakuitteja pois, vaikka niissä riittää tarkistaa että vuoden viimeisessä on kaikki oikein suhteessa aiempiin. Myös jotain luottokortin käyttöehtoja pitäisi säästää, vaikka kukaan, joka ei ole lukenut juridiikkaa, ei ymmärrä sellaista sopimustekstiä. Jotain vanhoja labratuloksia pitäisi säästää, vaikka kukaan ei tee mitään sillä tiedolla, että joskus 25-vuotiaana on ollut kolesteroli priima.
Minä lopulta lajittelin paperit silleen, että varmuuden vuoksi säästetyt on jossain yläkaapissa, aidosti tärkeät säästettävät (todistukset, työtodistukset yms.) toisessa paikassa ja pieni pino paperia, esim. entisaikaan veropaperit kolmannessa paikassa. Veropapereita aloin tyynesti heittää roskiin samalla kun heitin itseltänikin vanhimman vuosikerran. Yli 10 vuotta (oikeasti kai 7 vuotta) vanhemmilla verotuspäätöksillä ei tee yhtään mitään, eikä myöskään tuoreempien vuosien verokorteilla.
Vinkki: jos ei millään kykene luopumaan papereista, kannattaa luopua kuitenkin niiden kuorista. Se vähentää jo paperin määrää kymmeniä prosentteja. Kaikki Telian laskut voi laittaa yhteen kuoreen, kaikki Elisan laskut toiseen. Samalla oppii aukomaan kuoret ja se voi jäädä tavaksi, tajuaa avata ne jo niiden saapuessa postista.
Teidän kannattaisi käydä yhdessä kaikki paperit läpi ja ottaa työhuone työkäyttöön eikä paperivarastoksi. Aika kallista säilöä papereita noin. Päälle se, että sotkuiseen paperivuoreen hukkuu ne verotukseen menevät kuitit ja maksamattomat laskut.
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut täältä monta hyvää vinkkiä.
Monet huonekalut ja taloustavarani ovat aikoinaan joltain muulta saatuja (perinnöksi, sekä muiden läheisten luopumia), ei ihan oman maun mukaisia, tosin se ei minulle niin tärkeää kunhan tekee tehtävänsä.
Ovat siltä ajalta kun ei ollut varaa mihinkään. Mutta nyt aloin miettiä tuota miksi olen säästänyt mm. vaatteita ja kenkiä joita en pidä. Olen ne saadessa kyllä kokeillut ja todennut sopiviksi, mutta ei minulla ole ollut kunnon tarvetta niille kuten juhlavaatteille ja -kengille. Ne eivät ole minun tyyliäni.
Olen vaan ollut tilanteessa jossa toinen haluaa luopua turhastaan ja luullut tekevänsä palveluksen minulle antamalla ne minulle kun kokenut ettei minulla ole sellaisia joten tarvitsen ne vaikken tarvitsekaan.
Nyt kun oikeasti katson millainen minun elämä on, niin pystyn karsimaan näistä muiden oletuksista ja aion luopua paljosta.
Aika monella meistä neljä-viiskymppisistä on varmaankin mennyt sellainen opetus selkäytimeen, että mitään ei saa heittää hukkaaan ja kaikkea mahdollista täytyy säilyttää ihan vaan varmuuden vuoksi. Tästä poisoppiminen on ollut omalla kohdalla varmaan se kaikkein suurin koetinkivi tavaroiden karsimisessa.
Se, että tavaraa saa halvalla, jopa ilmaiseksi ja että sen vuoksi mitään ylimääräistä (kohtuuhintaista) ei tarvitse enää säilytellä "pahan päivän varalle". Meidän vanhempamme ovat eläneet sen sodanjälkeisen pula-ajan, jolloin kaikki mahdollinen käytettiin uudelleen. Aikuisten kuluneet takit ratkottiin materiaaliksi perheen lasten takkeihin jne.
Tarjolla oleva tavaramäärä ja edulliset hinnat ovat muuttaneet tavaratilanteen ihan toisenlaiseksi kohtuullisen lyhyessä ajassa. Todennäköisesti seuraavien sukupolvien ei tarvitse käydä tavarasuhdettaan yhtä vaikean kautta kuin meidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei juurikaan ole vaatteiden mieliteko-ostamista. Jonkin verran tietenkin ostan, mutta hyvin maltillisesti. Tänä vuonna en ole tainnut ostaa itselleni yhtään vaatetta, mutta viime vuonna ostin jonkin verran.
Minulla suurempi ongelma on, että se mikä kaappiin päätyy, ei sieltä koskaan lähde pois. Koska vaatteita kuitenkin maltillisia määriä tulee lisää, eivät ne milloinkaan vähene. Olen vuosien saatossa lihonut useamman kilon, mutta samat vanhat paidat menevät edelleen päälle. Kaapissa on silti etenkin housuja, jotka eivät enää mahdu...
Pitäisi vaan tyhjentää ihan koko kaappi ja palauttaa takaisin vain ne vaatteet, joita käytän säännöllisesti. Ja vähentää tuplakappaleita. Nyt etäaikaan mulla on koko ajan samat olohousut jalassa ja yläosana aina sama neuletakki, mikä on lämmin ja riittävän siisti kameraan.
Tämä se on yhdenlainen ongelma, että vaatteet eivät vähene luonnollista tietä. Mulla on kaapissa 8 vuotta sitten ostettuja toppeja jotka on vielä aivan kelpoja kotikäyttöön ja ulkoiluun, mutta vähän nyppyisiä ja väriltään kauhtuneita, joten en enää töissä käytä niitä. Ei ne tunnu millään tuosta enää hajoavan joten pidän niitä varmaan vielä seuraavat 8 vuotta :D
Minun ongelmani on se, että vaatteita on yhä niin paljon, etteivät ne ole kauhtuneita. Niitä on kuitenkin niin valtavasti, etten ehdi käyttää ja ne ovat kuin uusia.
Tajusin hetki sitten etten ole pitänyt sukkahousuja varmaan viiteen vuoteen. Niitä on ainakin 3 isoa muovipussillista. JA olen ostanut vähän lisää. Ns. kaiken varalta.
Mun ajatuksissa on pakata suurin osa tiukasti varastoon ja vaikka sellaiseen tyhjiöpussiin. Jättää vain ne joita käytän. Mikä on itse asiassa aika vähän.
Maalaisen (miun) järjellä yksi ihminen tarvitsee max 10 sukkahousut. Loput kiertoon 🙌
Ja jos niitä ei ole käyttänyt viiteen vuoteen niin varmaan kahdet varalle riittää?
Millä olette päässeet eroon liian pienistä urheiluvaatteista?
Itselläni on useita jotka joskus mahtuivat, vaan eivät enää. Mahtuisivat toki, jos alkaisi taas urheilla, mutta motivaatio on nolla. Urheiluvaatteet ovat kuitenkin todella tyyriitä, joten heitänkö pois, koska eivät nyt mahdu, innostun urheilusta ja ostan taas uusia..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä olette päässeet eroon liian pienistä urheiluvaatteista?
Itselläni on useita jotka joskus mahtuivat, vaan eivät enää. Mahtuisivat toki, jos alkaisi taas urheilla, mutta motivaatio on nolla. Urheiluvaatteet ovat kuitenkin todella tyyriitä, joten heitänkö pois, koska eivät nyt mahdu, innostun urheilusta ja ostan taas uusia..?
Lahjoittaisin pienet hyväntekeväisyyteen ja liikuntakärpäsen puriessa ostaisin yhden sopivan kokoisen paidan ja yhdet urheilurintsikat. Lisää ostaisin vasta, jos liikunnasta tulee tapa. Liikkua voi kuitenkin myös ihan tavallisilla vaatteilla.
Urheiluvaatteet ovat jänskä juttu. Lajit kehittyvät, muodit muuttuvat. Ei niillä vanhoilla kukaan tee mitään. Eli heti kiertoon käyttämättömät, koska suht uusista joku toinen saa iloa nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei juurikaan ole vaatteiden mieliteko-ostamista. Jonkin verran tietenkin ostan, mutta hyvin maltillisesti. Tänä vuonna en ole tainnut ostaa itselleni yhtään vaatetta, mutta viime vuonna ostin jonkin verran.
Minulla suurempi ongelma on, että se mikä kaappiin päätyy, ei sieltä koskaan lähde pois. Koska vaatteita kuitenkin maltillisia määriä tulee lisää, eivät ne milloinkaan vähene. Olen vuosien saatossa lihonut useamman kilon, mutta samat vanhat paidat menevät edelleen päälle. Kaapissa on silti etenkin housuja, jotka eivät enää mahdu...
Pitäisi vaan tyhjentää ihan koko kaappi ja palauttaa takaisin vain ne vaatteet, joita käytän säännöllisesti. Ja vähentää tuplakappaleita. Nyt etäaikaan mulla on koko ajan samat olohousut jalassa ja yläosana aina sama neuletakki, mikä on lämmin ja riittävän siisti kameraan.
Tämä se on yhdenlainen ongelma, että vaatteet eivät vähene luonnollista tietä. Mulla on kaapissa 8 vuotta sitten ostettuja toppeja jotka on vielä aivan kelpoja kotikäyttöön ja ulkoiluun, mutta vähän nyppyisiä ja väriltään kauhtuneita, joten en enää töissä käytä niitä. Ei ne tunnu millään tuosta enää hajoavan joten pidän niitä varmaan vielä seuraavat 8 vuotta :D
Minun ongelmani on se, että vaatteita on yhä niin paljon, etteivät ne ole kauhtuneita. Niitä on kuitenkin niin valtavasti, etten ehdi käyttää ja ne ovat kuin uusia.
Tajusin hetki sitten etten ole pitänyt sukkahousuja varmaan viiteen vuoteen. Niitä on ainakin 3 isoa muovipussillista. JA olen ostanut vähän lisää. Ns. kaiken varalta.
Mun ajatuksissa on pakata suurin osa tiukasti varastoon ja vaikka sellaiseen tyhjiöpussiin. Jättää vain ne joita käytän. Mikä on itse asiassa aika vähän.
Vaatteet menee ihan kaapissakin huonoksi. Voi helpottaa varaston kautta laittaa poistoon, mutta jos saat itsestäsi irti, niin kerää käyttämättömät ja lahjoita pois saman tien. Voi jättää yhden kappaleen vaatetta varalle,mutta ei muovikassillisia.
Vaatehamsteri tässä. Kaikki vaatteet eivät mene, kun ne säilyttää oikein. Mutta esim. urheiluvaatteet menevät, kaikki missä on lycraa ja kuminauhaa. Huomasin tämän karulla tavalla kun kiskoin vanhat adidakset jalkaani ja vyötäröltä kuului ritisevä pitkä ääni, ja vyötärö valahti löysäksi lerpattamaan. Kuminauha oli hapertunut.
Jotain järjestystä tähän pitää vielä saada. En enää säilytä pieniä vaatteita, kun alan mahtua jo kaikkiin. Olen siis konmarittanut läskejäni :) tässä parin vuoden aikana hitaasti mutta varmasti.
Kuminauhan vaihto. N 10 v välein ostan uuden.
Kyllähän siinä hetki vierähtää, kun uuden vaihtaa tilalle
Pitäis ensin löytää jostain 30 v vanhat verkkarit, sillä sitä nuoremmissa on kuminauha ommeltu koko matkalta vyötäröön.
Joo, tällaisia ne ovat. Vyötäröllä saattaa olla kolme riviä tiukasti kiinni joustoa, eikä mitään yksittäistä kuminauhaa, joka olisikin helppo vaihtaa. Sellaisia taisi olla joskus 70-luvulla vielä.
Koronan aikana olen urheillut kotona, lihastreeniä ja juoksumatolla. Se on ihan sama juosta vaikka alushousuissa ja t-paidassa. En ole ostanut uusia urheiluvaatteita ainakaan 3 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta mitä muut ajattelevat vaatteistani tai vaatemäärästäni, mutta itse haluan vaihtelua enkä haluaisi pukeutua samaan mekkoon joka päivä. Toisaalta taas on ikävää käyttää hirveästi aikaa vaatteiden valitsemiseen tai hutiostosten käsittelemiseen.
Tähän onkin ratkaisuna esim. viisi eriväristä mekkoa tai mekko+jakkupuku+housupuku+neuletakki. Aina on siistiä päällepantavaa, nappasi kaapista mitä vaan, mutta vähän vaihteluakin.
Kapselivaatekaappi, työkapseli. Kun se on muodostunut, ostaminen lopetetaan. Ei tule huteja. Tarkasti miettien lisätään uusi jakku niin, että sopii kaikkien alaosien ja paitojen kanssa yhteen.
En pidä kapselikaapin ideasta. En tiedä mitä silmänlumetta se on olevinaan, että kaapit ovat täynnä vaatetta, asusteita ja kenkiä, siis liikaa. Sitten ne paloitellaan osiin ja piilotetaan 70% silmistä ja käytetään tietyn ajan sitä 30% ja kuvitellaan, ettei vaatteita ole liikaa?
Kiva jos jollekin toimii, mutta itsellä ei nappaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta mitä muut ajattelevat vaatteistani tai vaatemäärästäni, mutta itse haluan vaihtelua enkä haluaisi pukeutua samaan mekkoon joka päivä. Toisaalta taas on ikävää käyttää hirveästi aikaa vaatteiden valitsemiseen tai hutiostosten käsittelemiseen.
Tähän onkin ratkaisuna esim. viisi eriväristä mekkoa tai mekko+jakkupuku+housupuku+neuletakki. Aina on siistiä päällepantavaa, nappasi kaapista mitä vaan, mutta vähän vaihteluakin.
Kapselivaatekaappi, työkapseli. Kun se on muodostunut, ostaminen lopetetaan. Ei tule huteja. Tarkasti miettien lisätään uusi jakku niin, että sopii kaikkien alaosien ja paitojen kanssa yhteen.
Luojan kiitos etätöistä. Ei tarvitse pohtia muuta kuin että tämä jakku sopii hyvin videokuvaan, vaikka jalassa on pyjamanhousut.
Ylipäänsä ajattelu, että pitää tarkkaan pohtia uutta jakkua ja sopiiko se kaikkien osien ja palasten kanssa.. minulla on muutakin ajattelemista. Mielestäni kapselivaatekaappi ylläpitää harhaa siitä, että naisen (ideaa ei myydä miehille..) pitää pukeutua vaihtelevasti ja käyttää aivokapasiteettiaan sen pohtimiseen, pitäisikö tämän kuukauden kapselissa olla jakku x vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta mitä muut ajattelevat vaatteistani tai vaatemäärästäni, mutta itse haluan vaihtelua enkä haluaisi pukeutua samaan mekkoon joka päivä. Toisaalta taas on ikävää käyttää hirveästi aikaa vaatteiden valitsemiseen tai hutiostosten käsittelemiseen.
Tähän onkin ratkaisuna esim. viisi eriväristä mekkoa tai mekko+jakkupuku+housupuku+neuletakki. Aina on siistiä päällepantavaa, nappasi kaapista mitä vaan, mutta vähän vaihteluakin.
Kapselivaatekaappi, työkapseli. Kun se on muodostunut, ostaminen lopetetaan. Ei tule huteja. Tarkasti miettien lisätään uusi jakku niin, että sopii kaikkien alaosien ja paitojen kanssa yhteen.
En pidä kapselikaapin ideasta. En tiedä mitä silmänlumetta se on olevinaan, että kaapit ovat täynnä vaatetta, asusteita ja kenkiä, siis liikaa. Sitten ne paloitellaan osiin ja piilotetaan 70% silmistä ja käytetään tietyn ajan sitä 30% ja kuvitellaan, ettei vaatteita ole liikaa?
Kiva jos jollekin toimii, mutta itsellä ei nappaa.
Eikö se idea ole, että on vain yksi kapseli + ehkä jotain kausi vaatteita, jotka voi olla kauden ulkopuolella vaikka kaapin ylä/ala hyllyllä.
Ja voi tosiaan olla erikseen työvaatekapseli ja vapaa-ajan kapseli, ihan siellä samassa kaapissa. Toki jos on vaikea luopua vaatteista, voi aloittaa kokeilun noin laittamalla suurimman osan vaikka kellariin. Näin näkee sopiiko kapseliajattelu itselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta mitä muut ajattelevat vaatteistani tai vaatemäärästäni, mutta itse haluan vaihtelua enkä haluaisi pukeutua samaan mekkoon joka päivä. Toisaalta taas on ikävää käyttää hirveästi aikaa vaatteiden valitsemiseen tai hutiostosten käsittelemiseen.
Tähän onkin ratkaisuna esim. viisi eriväristä mekkoa tai mekko+jakkupuku+housupuku+neuletakki. Aina on siistiä päällepantavaa, nappasi kaapista mitä vaan, mutta vähän vaihteluakin.
Kapselivaatekaappi, työkapseli. Kun se on muodostunut, ostaminen lopetetaan. Ei tule huteja. Tarkasti miettien lisätään uusi jakku niin, että sopii kaikkien alaosien ja paitojen kanssa yhteen.
Luojan kiitos etätöistä. Ei tarvitse pohtia muuta kuin että tämä jakku sopii hyvin videokuvaan, vaikka jalassa on pyjamanhousut.
Ylipäänsä ajattelu, että pitää tarkkaan pohtia uutta jakkua ja sopiiko se kaikkien osien ja palasten kanssa.. minulla on muutakin ajattelemista. Mielestäni kapselivaatekaappi ylläpitää harhaa siitä, että naisen (ideaa ei myydä miehille..) pitää pukeutua vaihtelevasti ja käyttää aivokapasiteettiaan sen pohtimiseen, pitäisikö tämän kuukauden kapselissa olla jakku x vai ei.
Samaa mieltä etätöitä, minulla tosin ei montaa kertaa viikossa tarvitse olla asiallinen, hupparissa voi mennä sisäisiin palavereihin.
Minusta kyllä kapseli helpottaa elämää, sehän on vaan sana sille, ettei vaatteita ole paljoa ja niitä voi käyttäö keskenään. Meillä ainakin kaupassa mies, joka joutuu olemaan asiallisemmissa vaatteissa töissä, enemmän käyttää aikaa pohtimiseen sopiiko uusi kauluspaita kaikkien pukujen kanssa ja kravatti paitojen kanssa.
Jos käyttää jotain vaihtuvaa kapseli, niin silloin varmastikin itse pitää vaatteista ja niiden miettimisestä. Me joita ei kiinnosta pidetään vaan sitä yhtä kapselia.
Ja pitää purkaa puolet vyötäröosiosta, että pääsee siihen joustavaan nauhaan käsiksi.