tavarapaljous :(

Meille tuli hyvä määrä lahjoja. Yhtä liian myöhään tullutta toivetta lukuun ottamatta kaikki toiveet täytettiin ja lisäksi tuli hyvin valittuja muita lahjoja. Teinimme haluavat edelleen lahjoja, vaikkeivat osaa juuri mitään enää toivoakaan, millekään ei sillä lailla ole tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja edellinen jatkaa vielä, tämä nyt oli tällaista pohdintaa turvallisesti anonyymilla palstalla, ketään loukkaamatta. Kun ei näille lahjojen antajille halua suoraan sanoa asiasta ettei loukkaa tunteita. Kuitenkin suhteellisen pieni harmi tämä.

Kun mitään ei tarvitse ja sen vähän mitä haluaa ostaa työssäkäyvänä ihmisenä yleensä itse, on vaikea keksiä lahjatoiveita innokkaille joulushoppailijoille. Ajattelin että tämä ketju olisi hyvä paikka pohdiskella ja purkaa harmia tavaravuoren kasvusta, mutta ehkä olin väärässä paikassa.

Mukavaa joulun odotusta kaikille, tavaroilla ja ilman.

Miksi tulkitsit negatiivisen kautta että olet väärässä keskustelussa? Tämä on ninemonaan keskustelupalsta, jossa kyllä saa ottaa kantaa myös toisten kommentteihin. Saa asiallisesti hieman haastaakin toisia, pieni kritiikkikin on joskus ok. Ehkä myös tässäkään asiassa ei kannata olla niin vakava - ja ottaa iisimmin. Se auttaa oikeasti paljon.

Viime joulun aikoihin samaisessa ketjussa oli oikein mukavat vertaistukikeskustelut epätoivotuista lahjaröykkiöistä ja siitäpä nämä pohdinnat tuli mieleen löytäessäni viimejouluiset teet kaapista.

Eli ei, en ota vakavasti, en menetä yöuniani, en pilaa omaa tai muiden joulua asialla enkä draamaile muutakaan kummallista. Osaan ottaa joulun iisisti, viettää aikaa läheisten kanssa, kiittää lahjoista ja ostaa itse kynttiläni kuten kuka tahansa normaali aikuinen.

Halusin pohdiskella asiaa, ehkä vertaistukea, ideoita paremmin toimivista lahjaideoista tai kokemuksia miten muut ovat onnistuneet sopimaan maltimmisemmasta lahjanvaihdosta aikuisten kesken? Sellaista henkeä ketjussa oli ennen ja se oli hedelmällistä ja mukavaa.

Mun kokemuksen mukaan ihmiset ymmärtää asiat ihan erilailla jokainen. Enkä oikeasti tiedä, kuinka voisin enää vääntää paksummasta rautalangasta.. Oon siis kokeillu antaa ihan tarkkoja ohjeita (lapseni haluaisi lahjaksi tämän legopaketin ks. kuva) ja silti tulee eri tavaraa. Joo ei se vaarallista ole, enkä pahoita mieltäni, mutta välillä melkein naurattaa. Nykyään sanon aina että ei lahjoja, mutta jos on pakko antaa, niin suklaata. Oon niin sokerihiiri että kaikki suklaa menee alas, joten on toiminut. Ehkä se on jotenkin luonnekysymys: oon itse sellainen pilkunviilaaja että jos joku pyytää jotain tiettyä niin varmistan kaksi kertaa että oli juuri se sama. Mun mies ja äiti taas on sellasia huithapeleita että kunhan menee vähän sinne päin niin on hyvä. Ja siis tämä kaikella rakkaudella, ihania ovat molemmat ja kadehdin toisissa tilanteissa heidän huolettomuuttaan.

Tästä on juuri tänään toinen ketju menossa ja siellä oli yllättävän paljon kohtalotovereita. Tietyiltä ihmisiltä ei millään voi tulla lahjaksi sitä mitä on pyydetty, tilanteessa, jossa lahjoja itse on pyytänyt lahjatoivelistaa.

Minulla on tästä jo vuosikymmenien kokemus. Muistan sen joulun, kun en saanut listalta mitään. Listaa oli erikseen pyydetty ja se oli täynnä maltillisia toiveita. Lahjaksi annettuja tavaroita ei saa vaihtaa tai heittää pois, ne on rakkaudella valittuja ja annettuja!

Noista kokemuksista on minun tavarankeruuni lähtenyt. Ei-toivotusta ei ole saanut luopua, toivottua ei ole saanut, kaikki tavara on korviketta.

Omat lapseni ovat aina saaneet käytännössä kaiken toivomansa lahjaksi. Kun saa haluamaansa, elämää ei tarvitse täyttää korviketavaralla. Muutama täsmätoive riittää. He kykenevät luopumaan liian pieniksi käyneistä tavaroista, niistä ei tarvitse pitää kiinni. He saavat uuden ikäkauden mukaista toiveiden mukaista tavaraa tilalle ja ennen kaikkea he saavat toiveensa oikea-aikaisesti. Eikä jotain Ryhmä Hauta neljäsluokkalaisena, kun ei sitä nelivuotiaana saanut. Tämänkin olen kokenut, vuosien takaisen toiveen täyttäminen ajateltiin kai arvokkaammaksi?

Olen noudattanut oman lapsen kohdalla tätä, että hän on saanut juuri sen minkä on halunnut, aina. Ei sitten mitään muuta. Hänelle ei ole kehittynyt mitään tarvetta säilyttää tai hamstrata ylimääräistä tavaraa, varmaan koska ei ole jäytävää puutetta ja vaille jäämistä aina. Hankitaan vain juuri se mitä tarvitaan ja itse halutaan.

Leluista luovutaan kun ne jäävät lapsellisiksi, koska luvassa on jälleen kiinnostavia ja omaan ikään sopivia. Sama vaatteissa.

Hänen huoneensa on aika minimalistinen, ei tavarapaljoutta, hänelle ei näytä olevan tarvetta sellaiselle.

Näin siis käy, kun tekee vastoin vanhemman polven varoitteluja, ja antaa lapselle "kaiken mitä hän haluaa".

Jep. 

Joidenkin mielestä tylsää, mutta itse teen samoin 10-vuotiaan kanssa. Kysyin etukäteen, katsoimme ja vertailimme yhdessä netistä ja kaupassa sama juttu. Monta juttua jäi ostamatta, mitä olisin muutoin hankkinut. Lapsi on äitiään viisaampi, eikä  halunnut mitään turhaa. Eikä mitään uutta, entisen toimivan ja sopivan tilalle.

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Itse haluaisin luopua upeasta ruokapöydästä sekä parista uudenveroisesta stereosta.Ilmaiseksi.Ei ketään kiinnosta.

Jos olet nyt joulukuussa yrittänyt, niin silloin onkin käytetyn tavaran kauppa/lahjoitus tosi hiljaista. Koeta uudelleen alkuvuodesta.

Olen tehnyt karsimista jo pitkään. Meillä on vain kauniita tavaroita ja vaatteita, pidän mieluummin vähän ja kivaa kuin paljon ja rumaa. Olin hyvin selkeästi kertonut ennen joulua, että toivon materiaalittomia lahjoja. Toivoin hierojaa, osteopaattia, lippuja elokuviin tai teatteriin. Toistuvasti ja uudelleen kerroin nämä vanhemmilleni ja anopille sekä muille, joilta lahjoja minulle tulee. Sain 8 pyyhettä ja 6 lasia sekä kaatimen, joita emme kerää, lisäksi kaiuttimet. Ja langattomat kuulokkeet, joita en tykkää käyttäö Lisäksi paksuja oloasuja, vääränkokoisen kylpytakin ja kaksi lukemaani kirjaa. Yhtäkään toivettani ei kuultu tai toteutettu. Kiitin kohteliaasti. Tänään aamulla kävin ajamassa kaikki tavarat SPR:n konttiin. Niiden arvolla (varmaan 600-700e) olisi voinut antaa myös sen pyytämäni lahjan, mutta toki en voi siihen ketään pakottaa. Mitään velvollisuutta säilyttää noita tavaroita minulla ei kuitenkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko joulu lahjoineen ahdistaa? Itse olen jo pitkään pyytänyt lahjaksi kuluvaa tavaraa, kuten teetä, mausteita ja kynttilöitä. Vaan eipä nämäkään usein mene ihan putkeen.

Lahjaksi tulee irtoteetä koska se on kai kivemman näköinen lahja kuin pussiteepaketti. Vaan jää käyttämättä, kun arjen touhujen keskellä ei jaksa alkaa värkkäämään irtoteen kanssa, pussi on vain paljon kätevämpi ja helpompi. Mausteet on joulumausteita tai jotain erikoisia joilla ei löydy käyttökohteita. Kynttilät kauniita ja koristeellisia, mutta ei sisustukseen sopivia. Voi kun saisi vain yksinkertaisia kynttilöitä ja tavallisia arkimausteita.

Taidan olla vaikea lahjottava. Ehkä vielä joskus läheiset suostuvat siihen ettei aikuisten kesken vaihdeta lahjoja.

Kieltämättä kuulostaa hankalalta. Ehkä sitä voisi vähän iisimmin ottaa lahjojen kanssa. Kuulostaa siltä että toiveesi otetaan jo huomioon melko hyvin ja siitä kannattaa olla kiitollinen. Varmasti on parempi että ostat itse ne sisustukseen sopivat kynttilät.

Tottakai olen kiitollinen, kaunis ajatus lahjojen taustalla toki on. En tiedä millä tavalla pitäisi ottaa iisisti? Kiitän kauniisti lahjoista ja hankkiudun niistä eroon lahjan antajaa loukkaamatta. Ja ostan tietysti itse tavallisen tylsät pöytäkynttilät hassunhauskojen paljastakamuksisten joulupukki-kynttilöiden tilalle.

Itselleni riittäisi yhdessäolo läheisten kesken, en kaipaa yhtään lisää tavaraa. Mutta ehdotukseni siitä että lahjottaisiin vain lapset eikä ostettaisi aikuisten kesken lahjoja ei kelpaa muille, joten tällä kai mennään hamaan loppuun asti.

"Kynttilät kauniita ja koristeellisia, mutta ei sisustukseen sopivia."

Ja nyt ne onkin yhtäkkiä takapuolikynttilöitä 🙄

Karsitteko te muutkin tavaraa näin joulun jälkeen? Minusta tuntuu hyvältä aloittaa tuleva vuosi puhtaalta pöydältä eli teen karsimiskierrosta ja samalla myös muutama tänä vuonna saatu joululahja lähtee kiertoon. Kodissa alkaa olla kaikki tavara sellaista, jota oikeasti käytetään, mutta tulevana vuonna tavoitteenani on olla entistä tarkempi kotiin tulevan uuden tavaran suhteen. En tarvitse kirpparilta tai kaupasta yhtä ainoata astiaa tai esinettä, ne kuitenkin lähes aina osoittautuvat hutiostoksiksi. Onko kukaan päässyt niin pitkälle, että rehellisesti voi sanoa ettei ostohalua enää ole? Olisi kiinnostavaa kuulla vinkkejä, minulla tulee edelleen välillä kausia, että tekee mieli ostaa roinaa piristykseksi.

Itte tein niin hetki sitten, kun muutin, että otin mukaan vain mitä todella tarvitsin. Tämä on hyvä keino ja sopii, jos muutto edessä niin saa karsittua tavaraa melko paljon.

Sittemmin olen vetänyt shoppailun ja materialismin minimiin, ja pyrin ostamaan tarkkaan harkiten. Kaiken lisäksi jotta koti on siisti, niin rahatkin säästyy esim matkusteluun.

Lempikarkkia tuli, kaksi kirjaa ja mieheltä toivottu tavaralahja. Kirjat on jo luettu ja laitettu kiertoon. Eli vain 1 tavara jää huusholliin. Edistystä! Olen iloinen! Ja karsiminen jatkuu...

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt karsimista jo pitkään. Meillä on vain kauniita tavaroita ja vaatteita, pidän mieluummin vähän ja kivaa kuin paljon ja rumaa. Olin hyvin selkeästi kertonut ennen joulua, että toivon materiaalittomia lahjoja. Toivoin hierojaa, osteopaattia, lippuja elokuviin tai teatteriin. Toistuvasti ja uudelleen kerroin nämä vanhemmilleni ja anopille sekä muille, joilta lahjoja minulle tulee. Sain 8 pyyhettä ja 6 lasia sekä kaatimen, joita emme kerää, lisäksi kaiuttimet. Ja langattomat kuulokkeet, joita en tykkää käyttäö Lisäksi paksuja oloasuja, vääränkokoisen kylpytakin ja kaksi lukemaani kirjaa. Yhtäkään toivettani ei kuultu tai toteutettu. Kiitin kohteliaasti. Tänään aamulla kävin ajamassa kaikki tavarat SPR:n konttiin. Niiden arvolla (varmaan 600-700e) olisi voinut antaa myös sen pyytämäni lahjan, mutta toki en voi siihen ketään pakottaa. Mitään velvollisuutta säilyttää noita tavaroita minulla ei kuitenkaan ole.

Kyllä mua tässä tilanteessa ottaisi tosi paljon päähän tuo rahan tuhlaus, sekä lahjan antajana sekä sen saajana. Sen vuoksi olemme sopineet että jos lahja on pakko antaa, niin maksimissaan kympin arvoinen. Ei ota niin paljon päähän laittaa sitä kiertoon. Ensi jouluksi ajattelin ehdottaa että ei enää lahjoja. Jos se ei käy, niin sitten ehdotan, että jokaiselle vain yksi kympin lahja, ja lahjan antajat arvotaan. Niinhän täällä on useampi kertonut tekevänsä. Ihan hyvä kompromissi.

Kuitenkin lapsia lukuunottamatta kaikki pystyy ostamaan juuri sen mitä tarvitsee ja/tai haluaa, niin kenenkään rahat eivät mene hukkaan. Jos ei kerran osteta mitä toinen on erityisesti pyytänyt, niin mitkä on ne mahdollisuudet, että lahja oikeasti osuisi kohdalleen? Aika laihat.

Vierailija kirjoitti:

En tarvitse kirpparilta tai kaupasta yhtä ainoata astiaa tai esinettä, ne kuitenkin lähes aina osoittautuvat hutiostoksiksi. Onko kukaan päässyt niin pitkälle, että rehellisesti voi sanoa ettei ostohalua enää ole? Olisi kiinnostavaa kuulla vinkkejä, minulla tulee edelleen välillä kausia, että tekee mieli ostaa roinaa piristykseksi.

Ostohaluja tulee edelleen, mutta sitten kun lähden kiertelemään ja katselemaan ostettavaa, niin huomaan, että juuri mikään ei sitten kuitenkaan ole täysin omaan makuun. Aina on esim. vaatteissa joko malli vähän sinnepäin tai sitten materiaali jotain keinokuitusekoitetta.

Sen päätöksen olen tehnyt, että ostan vain juuri sen oman maun mukaisen, enkä enää mitään mikä on vähän sinnepäin. Jos teen kompromissejä, niin varmasti tulee hutiostos. Jos en löydä juuri sitä itselleni sopivaa ja mieleistä, niin olen sitten ostamatta ja pärjään sillä mitä on. En halua kaappeihini enää mitään jo valmiiksi puolivillaista tavaraa. Vanhoissakin on vielä karsittavaa.

Omalla kohdalla ostohalut vähenevät jo siitä, kun mietin miten paljon aikaa ja vaivaa olen joutunut käyttämään tavaroiden karsimiseen. En halua enää lisätä tavaran määrää. Vaatteitakin on nyt suurinpiirtein sopiva määrä, muutaman voisi vielä laittaa myyntiin kun ei ole tullut käytettyä.

Vähän pitäisi vielä jatkaa karsimista. Tuossa on muutama hieman myyntivaivaa vaativa juttu menossa pois.

Joulukoristeista lähti osa. Olen korjannut korjaamista odottaneita vaatteita. Osan päätin heittää roskiin, osa on korjattu ja käytössä. Havaitsin, että muutama kyynärpäästä kulunut, joita en olisi korjattunakaan voinut käyttää toimistossa, ovat oikein sopivia kotivaatteita. Olen näin korona-aikaan antanut monelle pikkuvikaiselle vaatteelle uuden mahdollisuuden. Uutta ei ole tarvinnut ostaa ollenkaan ja olen jo tottunut niin tiettyjen samojen vaatteiden käyttöön, että työvaatteeksi lähityön taas jatkuessa (toivottavasti ei koskaan...) hommaan jonkinlaisen univormun. Täytyy vaan löytää riittävän siisti ja mukava.

Ongelmana on tuo puoliso, joka ei luovu mistään tavarasta. Tyhjensin yhden kaapin ja levitin kaikki hänen tavaransa sieltä olkkariin. Mitään ei tapahtunut niille. Läjitin ne tyypeittäin, sen sentään osasin, ei auttanut mitään. Nyt ne joulun tieltä kerättiin laatikkoon. Olen yrittänyt sanoa, että katsoisi ne läpi ja palautetaan järjestyksessä kaappiin, kaiken saa vaikka pitääkin. Ei katso niitä silti.

Ärsyttää.

Joo siis kyllä muakin harmitti, että oli tuhlattu iso määrä rahaa lahjoihin, joita en halunnut tai tarvinnut. Osalle ihmisistä on vain mahdotonta ymmärtää, että kaikki eivät ilahdu tavarasta. Ei sille oikein mitään voi. Itse nautin valtavasti tyhjemmästä talosta ja siisteydestä. En kertakaikkiaan pysty ymmärtämään, miksi meillä pitäisi olla tiettyjä asioita tietty määrä. Itseasiassa jos tulisi joku kriisi, olisi kaikkein viisainta, että olisi iso tilin saldo. Ei niillä 60 luvulta säästetyillä lakanoilla tai vääntyneillä nauloilla tee silloinkaan mitään.

Joululahjat vielä menee, mutta millä ihmeellä saisi ihmiset lopettamaan tuliaisten tuonnin? Kun kukaan ”ei kehtaa tyhjin käsin tulla”, ja sitä pidetään moukkamaisena.

Vierailija kirjoitti:

Joululahjat vielä menee, mutta millä ihmeellä saisi ihmiset lopettamaan tuliaisten tuonnin? Kun kukaan ”ei kehtaa tyhjin käsin tulla”, ja sitä pidetään moukkamaisena.

Leikkokukkia, syömistä, jotain kuluvaa.

Tosin mä en itse tahdo kynttilöitä, serviettejä tai alkoholia, että se siitä...

Joululahjat……

Jollakin muullakin on puoliso ja anoppi, jotka ostaa lahjat ”sinne päin” vaikka jotain tiettyä olisikin pyydetty. Niin myös minulla. Tänä jouluna puoliso osti kuin otsikin sen mitä pyysin (vaikkakin väärän värisenä) ja se oli yllätys! Hassua, että voi yllättyä lahjasta jota olikin ääneen ja moneen kertaan toivonut! Mutta anopin lahjat lapsille on liian pieniä vaatteita ja ei ikätasoon sopivia leluja ja pelejä. Sit tuo lapsi vielä turhautuu, kun ei osaa jotain peliä. Ja pakkohan sitä peliä on koittaa kun se on kerran lahjaksi tullut. Minulle myös antoi niin turhan ja turhauttavan lahjan että kieltämättä ärsyttää. Tuollainen lahjojen antaminen tuntuu ennemmin kiusan teolta. En osaa olla kiitollinen. Heidän perheessä ei voi ilmeisesti antaa toivelistan mukaisia lahjoja, koska se ei olisi tarpeeksi yllättävää. Ja puolison mukaan lahjaksi saatuja ei muka voi laittaa kiertoon. Noh, minä ainakin hankkiudun ärsytystä aiheuttavista lahjoista eroon.

Kommentoin jo tästä eilen joululahjaketjuun, joka kuitenkin hiljeni joten kopioin osan tekstistäni vielä tänne, missä enemmän elämää ja samanhenkisiä ajatuksia.

Meillä nyt yhden huoneen lattia pursuaa tämän joulun lahjakasseja, jotka ovat siellä olleet aattoillasta asti. Lahjat siis kertaalleen avattu papereista, mutta sinne ne ovat turhakkeina jääneet, jotenkin ankea näky. Miestä ei niinkään häiritse ja hänelle omat lahjat olivatkin mieluisampia, kun taas minua uutena puolisona hänen suku ei niin hyvin tunne ja lahjojen osuvuus sen mukaista. Selkeät toiveet olisi kai helpompi toteuttaa, mutta kun minun toiveeni oli ettei lahjoja tulisi niin se ei menekään kaaliin. Toisaalta omankin suvun puolelta sain lähinnä turhaa säilytettävää (= pois annettavaa), että ehkä joillakin kyse on vain pakosta antaa materiaa.

Aikana jolloin kaikilla on jo kaikkea, en vain ymmärrä sitä että väkisin etsitään ostoskeskuksista krääsää joka sitten paketoidaan ja vaihdetaan keskenään. Tulen toimeen vähällä tavaralla ja sen vähänkin suhteen minulla on valikoiva maku, joten muiden hankinnat menevät helposti vähän ohi. Kuulostaa ehkä ikävältä, mutta nykyajan tavarapaljouden keskellä lahjoilla on ihan eri merkitys kuin joskus ennen vanhaan.

Olen tehnyt päätöksen, etten vaihda lahjoja enää kuin puolisoni sekä yhden pitkäaikaisen ystäväni kanssa, muille olen lahjatoivekyselyihin vastanut suoraan pyynnöllä ettei minulle hankittaisi mitään. Jouluaattona oli jotenkin ylikävelty olo availlessa paketeista mm. markettivoiteita jotka eivät sovi herkälle iholleni, villasukkia joita kaapit ovat täynnä jo ennestään, sisustusesineitä jotka eivät ole yhtään tyylisiäni.

Hölmöintä asiassa oli että lahjat joiden oli varmaan ajateltu ilahduttavan, söivätkin joulufiilistäni rutkasti kun mietin, miksi on väkisin pitänyt ostaa jotain ja tuli paha mieli niiden antajien puolesta. Varsinkin, kun minulla ei ollut heille mitään. Minulle olisi oikeasti riittänyt vain yhdessäolo, mutta lahjojen jaon jälkeen sekin tuntui valjulta.

Yritettiin ennen joulua katsoa josko olisi pieneksi jääneitä leluja tai jotain millä ei enää leikitä, mutta mistään ei tahdottu vapaaehtoisesti luopua. Siksi koetin hillitä lahjamäärää vetoamalla ettei meillä ole tilaa. Huh.. ihan turhia yritykset. Tavarakaaos tuli taas. Läheiset osoittavat rakkauttaan (tai jotain muuta tunnetta?) tavaralla.

Joulu toi mukanaan

- 7 tonttua (siis joulukoristeita) ennestään jo laajaan tonttukokoelmaan joista mistään ei saa luopua vaikkei niillä jakseta leikkiä. Ovat kuulemma tärkeä osa sitä joulunhenkeä. Ei riitä pari vaan oltava parikymmentä!

- 4 kpl lasten omatekemiä joulukuusen koristeita (useimmat tehty vessapaperihylsyistä, toki tärkeitä),

- kaksi joulukukkaa, toisen lahjoitin eteenpäin,

- piparkakkutalo joka ylimakea ja iso, vie tilaa keittiötasolta

- 3 kirjaa (joista olin 2 lukenut jo aiemmin ja 1 jota en edes halua lukea ja suosin äänikirjapalvelua jota etukäteen mainostin - turhaan, nyt mietin mihin voi lahjoittaa uusia kirjoja)

- 7 kpl konvehtirasioita (valitettavasti vain 1 oli muuta kuin pandan juhlapöydän konvehteja, jaettu eteenpäin etten lohtusyö niitä kaikkia)

- 2 palapeliä (koottu kerran ja nyt tylsiä)

- 3 muuta lasten lautapeliä (yksi oli toivottu, kahta eivät viitsi edes kokeilla, ei mahdu ennestään täyteen lautapelikaappiin)

- nukketalo (jota kiellettiin toivomasta koska ei mahdu meille, mutta pukki toteutti toiveen koska oli lapsen salaisella listalla pukille)

Lasten huoneeseen se ei mahdu, eli on eteisessä tukkeena. Lapset leikkivät sillä sentään aattoiltana ja joulupäivän aamuna kunnes muistivat puhelimet.

Vaatisi kuulemma lisää kalusteita jotta voisi jatkaa leikkiä. Ja niitä ei voi tietenkään itse askarrella.

- 2 pehmolelua jo pehmoja täynnä oleviin sänkyihin. Osa sängyn alla pölyttymässä, ei oikeaa tunnearvoa mutta kun kavereillakin on paljon niin matkittava heitä

- muotia olevat vuodevaatteet (ennestään jo monet olemassa)

- askartelutarvikkeita joita toivottu, mutta tulikin triplana. Onneksi kuluvat kuten piirustuspaperikin, tosin kaikki piirrokset pitäisi muka säästää.

Jotain muutakin oli…en vaan muista.

Kuitenkaan lahjat ei pitkään jaksaneet ilahduttaa vaan päähuomio lapsilla puhelimella olo. Sitä ei voi kokonaan estää kun haittaisi kaverisuhteita. Sitä kinutaan eikä mihinkään muuhun haluta keskittyä.

Kuulemma kaverit sai vielä enemmän ja kalliimpia lahjoja! Joten joulu oli aika pettymys. Miten joulustakin saatu kilpavarustelua? Miten tästä pääsee pois?!

Tuntuu että koko aika menee tavaroiden järjestelyyn pois lattioilta jonnekin vaikka kaapit jo ennestään täynnä. En malta odottaa, että saa joulun purkaa pois. Muutama tonttu ym. saattaa kadota siinä samalla…

Siis tämä tavarakaaos vaikuttaa omaan hyvinvointiin kun ei voi rentoutua kotonaan. Pakko lähteä ulos jos vaan pääsee ja palatessa lisää tavaroita sekoitettu ympäriinsä. Muut eivät vaan näe kaaosta.

Vierailija kirjoitti:

- 3 kirjaa (joista olin 2 lukenut jo aiemmin ja 1 jota en edes halua lukea ja suosin äänikirjapalvelua jota etukäteen mainostin - turhaan, nyt mietin mihin voi lahjoittaa uusia kirjoja)

Kannattaa kysyä kirjastolta! Meilläpäin ainakin ovat ottaneet lahjoituksia ilomielin vastaan jos on uusia ja hyväkuntoisia kirjoja, joiden uskovat liikkuvan. :)

Monessa kirjastossa taitaa olla nykyään myös vaihtokirjahylly, johon voi jättää ja josta saa ottaa ilmaiseksi sinne jätettyjä kirjoja.

Kunhan kummassakin tapauksessa pitäytyy max. parissa kirjassa kerrallaan, eikä mitään älyttömiä kasoja vie.

Sehän juuri on konmarituksen idea, että kerätään ne kaikki tontut, kaikki lautapelit, kaikki palapelit, kaikki kirjat vuorollaan yhteen kasaan ja sitten kummastellaan mitä ihmettä teen 52 tontulla, joista 49 on rumia, 35 lautapelillä, joista pelaan viittä, 28 palapelillä, jotka on kaikki jo tehty, 215 kirjalla, joista kahtasataa en tule koskaan lukemaan joko ekaa kertaa tai uudestaan.

Mä ostin juuri yhdet toiveideni mukaiset kengät sopivasti alennuskupongilla ja sen myötä pystyin heittämään 7 paria kuluneita ja epämiellyttäviä kenkiä pois. Sama toimii monessa muussakin jutussa. Joko on alkujaan ostanut korviketavaraa tai on saanut sitä lahjaksi. Ostaakin itse sen haluamansa jutun ja luopuu niistä korvikkeista.

Kyllä mä alkaisin tolle nukkekodille raivata tilaa lastenhuoneesta, mutta se tosiaan tarkoittaa sitä, että joistain muista tavaroista pitää luopua.

Mulla oli kaksi tavaratoivetta ja ne sain joulupaketista, lisäksi toivoin kuluvia asioita, kuten syötävää tai juotavaa. Sain hanskat (entisiä on varmaan 10 paria), liian isot kalsarit, kotikengät (entisiä on samoin muutama pari, en käytä juurikaan niin eivät kulu sitä tahtia kuin niitä tulee taloon), sukkia (ne kuluvat käytössä mutta niitäkin on ennestään aikamoinen määrä) ja lisäksi saippuaa, suklaata, kahvia, teetä ja glögiä. Tarkoitin kyllä että kaiken tavaran _tilalle_ haluaisin noita kuluvia juttuja, kun sukulaiset haluavat kuitenkin jotain antaa. Vieläpä kyselivät noista pehmeistä paketeista onko jollekin tarvetta, ja vaikka sanoin etten halua mitään vaatteita tai asusteita, kun kaikkea on ja tarvittaessa ostan itse oikean kokoiset ja väriset, niin eivät usko ja väkisin pakko ostaa. Ennen ensi joulua pitää sanoa tuo oma-aloitteisesti ja vielä äänekkäämmin ja toivoa että tänä vuonna toimisi.

Paremmin meni kuitenkin kuin moni joulu, kun olen saanut esimerkiksi sisustustavaroita ja kirjoja jotka ei ole yhtään oman maun mukaisia ja lahjakortin liikkeeseen josta en meinannut löytää ostettavaa.