tavarapaljous :(

Heitin eilen menemään vihdoin kaksi muovipussillista vanhoja papereita: kirjeitä kirjekamuilta joita en enää edes muista, noloja runoja ja kirjoituksia teiniajalta, veropapereita vuodelta 1998 (!) ja ties mitä ryönää. Luulin jo karsineeni näitä vanhoja juttuja, mutta vielä löytyi tämmöinen kätkö... Olo on kevyempi kun sain ne pois!

Sain taas laitettua muutaman tavaran myyntiin tori.fi:in, toivottavasti menisi edes jotain kaupaksi. Vaikea luopua mistään mutta nyt tarvisin lisätilaa kaappeihin eikä ekstra rahakaan olisi yhtään pahitteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Sain taas laitettua muutaman tavaran myyntiin tori.fi:in, toivottavasti menisi edes jotain kaupaksi. Vaikea luopua mistään mutta nyt tarvisin lisätilaa kaappeihin eikä ekstra rahakaan olisi yhtään pahitteeksi.

Joku sanoi tässä joitakin sivuja sitten, ettei Torissa oikein kauppa käy. Minullakin aika hitaasti. Enimmäkseen myynnissä minulla on takkeja ja kenkiä, lasten ja aikuisten. Kirjojakin joitakin, mutta sen jo tiedän, että ei niitä oikein kukaan nykyään osta. Hinnat asetan katsomalla mallia muista kaupan olevista ja laitan hinnan alempaan päähän.

Pari sadetakkia meni heti kun syksyilmat alkoivat. Äskettäin meni naisten nahkatakki ja parit hyvän merkkiset miesten housut. Peruslastentakit seisovat vaan.

Miten teillä on Tori-kauppa sujunut? Millaiset tavarat menevät ja millaisella hinnoittelulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain taas laitettua muutaman tavaran myyntiin tori.fi:in, toivottavasti menisi edes jotain kaupaksi. Vaikea luopua mistään mutta nyt tarvisin lisätilaa kaappeihin eikä ekstra rahakaan olisi yhtään pahitteeksi.

Joku sanoi tässä joitakin sivuja sitten, ettei Torissa oikein kauppa käy. Minullakin aika hitaasti. Enimmäkseen myynnissä minulla on takkeja ja kenkiä, lasten ja aikuisten. Kirjojakin joitakin, mutta sen jo tiedän, että ei niitä oikein kukaan nykyään osta. Hinnat asetan katsomalla mallia muista kaupan olevista ja laitan hinnan alempaan päähän.

Pari sadetakkia meni heti kun syksyilmat alkoivat. Äskettäin meni naisten nahkatakki ja parit hyvän merkkiset miesten housut. Peruslastentakit seisovat vaan.

Miten teillä on Tori-kauppa sujunut? Millaiset tavarat menevät ja millaisella hinnoittelulla?

Nyt viikonloppuna kävi pitkästä aikaa kauppa oikein kunnolla, kun ihmiset olivat saaneet veronpalautuksia. Nyt se näyttää jo tyrehtyneen. Ilmeisesti se miljardi ollaan saatu jo kulutettua loppuun :D

Tosi halvalla kyllä saa myydä, ja lähinnä merkkituotteita. Ei tällä kyllä rikastumaan pääse. Joskaan se ei ole tarkoituskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä tavaroilla, joita on ostanut harrastusta silmälläpitäen, jos niille ei ole vielä tarvetta?

Esimerkkinä: löysin todella kalliin merkin ratsastushousut pilkkahintaan kirppikseltä pari vuotta sitten. Ne istuivat kuin nakutettu, kaiken kaikkiaan 10+++ löytö. Enkä niitä huvikseni ostanut, vaan minun piti aloittaa ratsastusharrastus monen vuoden tauon jälkeen uudelleen, ja ostin itselleni myös kypärän, saappaat ja ratsastukseen sopivan takin. No en aloittanut heti. En aloittanut vielä seuraavana vuonna, enkä myöskään koronavuoden aikana. En tiedä aloitanko ensi vuonna, mutta olen kyllästynyt pitämään noita ratsastuskamoja kaapissa odottamassa tulevaa.

Mutta kun olen laittamassa niitä myyntiin, minua kirpaisee ajatus siitä, että jos ja kun joskus aloitan ratsastuksen uudelleen, joutuisin maksamaan samoista kamppeista monta sataa euroa. Joten pidän niitä ihan tulevaisuuden säästön vuoksi, en siksi, että niille olisi NYT tarvetta.

Miten ratkaisette yleensä tällaisen pulman? Myyntiin vaan?

Voit myös pohtia, miksi et ole ratsastusharrastusta vielä aloittanut ja kuinka realistista on, että ne syyt aloittamatta jättämiseen ovat poistumassa lähiaikoina. Jossain puhuttiin fantasiaminästä ja tavaroiden hankkimisesta ja säilyttämisestä hänelle. Onko siis ratsastusharrastus osa fantasiaminääsi vai realistista minääsi?

Kiitos kaikille hyvistä ajatuksista näiden ratsastuskamppeiden suhteen!

Ratsastusharrastus on 100% fantasiaminää, tajuan sen nyt. Ei sillä, ettenkö oikeasti haluaisi ratsastaa. Ja tavallaan mahdollisuuskin siihen olisi, sillä talli on ihan parin kilometrin päässä. Mutta krooninen rahapula tarkoittaa sitä, että kallis harrastus pysyy koko ajan kyynärmitan verran saavuttamattomissa, kuin aasin edessä kulkeva porkkana.

Kiitos tämän keskustelun tajusin yhtäkkiä, että sitten kun minulla on taas varaa aloittaa ratsastusharrastus, minulla on kyllä varaa ostaa uudet varusteetkin. Käytettynäkin saa laadukkaita ratsastushousuja muutamalla kympillä. Onko minun ihan pakko säilyttää näitä kuin kallista aarretta vain siksi, että löysin ne joskus kolmella eurolla kirpparilta? Siis ihan oikeasti kun miettii, jos käytettynä saa vaikka 50 eurolla kelpo housut, säilytän noita kaapissa tulevaisuuden 47 euron säästön takia. Haloo??

Huomasin muutenkin kaappeja tyhjentäessä, että säilytän samalla logiikalla muitakin tavaroita ja etenkin vaatteita vain siksi, että ne olivat mainioita löytöjä. Esimerkkinä vaikka ihan käyttämätön Gina Tricotin pusero, jonka löysin kirpputorilta 25 sentillä. En ole sitä koskaan käyttänyt, mutta en malttanut luopua siitä siksi, että jos SATTUISIN tarvitsemaan juuri tuollaisen puseron, en saisi mistään sellaista 25 sentillä! Siis Gina Tricotin pusero! Mikä ihmeen aarre se on??

Jos niissä housuissa on yhtään elastaania tai muovia, niin voi olla käyttökelvottomat siinä vaiheessa kun olisit ottamassa käyttöön.

Ota merkki, malli ja koko muistiin niin tiedät mitä etsiä kun tulee se aika.

Itse tosin säilytän näitä haaveminän käsityökamppeita jonkin verran. Syystä että tunnen itseni ja tiedän että välillä iskee lyhytaikainen innostus tyyliin "tekisi mieli kutoa sukkia". Sitten menen taas ostamaan ne kamat ja se innostus menee yleensä ohi jo kun pääsen kaupasta kotiin.

Eli kun mulla on puikot ja muutama lankakerä kotona niin se kyllä hillitsee näitä innostuksia.

En tiedä mikä ajatusvamma sekin on, kun tulee näitä "oispa kiva" -juttuja, ja sitten loppuviimetteeksi ei se sitä kuitenkaan jaksa kiinnostaa.

Olen käynyt kaiken maailman ruokopulontakurssitkin ja siihen se on sitten jäänyt kun kurssi loppuu. Saippuaa olen kyllä viitsinyt tehdä kotonakin pari kertaa.

Onko sitä vaan sellainen että haluaa kokeilla vähän kaikkea ihan vaan huvin vuoksi?

Tässä ketjussa oli se yksi esimerkki mikä naurattaa aina. Oliko niin että joku oli käynyt kudontakurssin ja ajatukset oli sitten mennyt niin kunnianhimoisiksi, että oli suunnitellut ryhtyvänsä viljelemään pellavaa ja tekemään siis ihan kaiken alusta asti itse. Sitten kun oli miettinyt asiaa tarkemmin niin oli tajunnut että ei yhden ihmisen elämä riitä kaikkeen. Jos joku muistaa tarinan paremmin niin kertokaa!

Sen kun tajuaisi näitä tavaroita vähentäessä, että se mistä ajattelee että "oispa kiva", niin voisi miettiä sen sijaan että "jos oikein paljon haluaisin, niin voisin".

Omalla kohdalla on ehkä vaikein myöntää että on kyllä töissä tehokas, mutta kotona taitaa riittää harrastukseksi kävelylenkit, lukeminen, palstailu, löhöily ja laulutunnit.

Ehkä sitä ei halua myöntää että on mahdollisesti vähän tylsä? Siitäkö ne fantasiaminät kumpuaa?

Olet kyllä jonkun olennaisen jäljillä. Ehkä tällainen saippuantekokurssi tyydyttää sitä Strömsö-fiilistelytarvetta, ja tarvetta tehdä jotain käsillään.

Ehkä harrastusta ei tarvitse tehdä siitä saippuan tekemisestä, että voisi hahmottaa harrastukseksi sen kaiken puuhastelun. Joskus käy pajukurssilla ja joskus kutoo sukat.

Ettei tarvitse ajatella että on jotenkin epäonnistunut jos ei lopun ikää tee artesaanisaippuoita. Ja jos on joutunut hankkimaan sukkapuikot ja jää vähän lankaa, ajattelee niitä ns tilkkuina joita jäi psrojektista, ja laittaa ne kiertoon. Että harrastuksen nimi onkin olla "tekevä ihminen" ja voi nauttia erilaisesta tekemisestä.

Sitten jos tunnistaa olevansa ihminen joka tykkää kokeilla erilaisia harrastuksia, niin kannattaa miettiä voisiko niitä välineitä vuokrata tai ostaa ainakin kohtuudella ja käytettynä. Ettei käy niin kuin monelle, että alkaa kutomaan sukkia ja kahden vuoden päästä kellarista löytyy puolikas sukka, pahvilaatikkollinen erilaisia kutimia ja kolme jätesäkillistä lankoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo vuosia ollut yhdelle kirppikselle kiintiö. Omistajalla on sukua lähellä.

Käy kylässä ja hakee minulta kotoa myyntävää.

Myytävät tulevat vaihtopalveluksena lähinnä lastenvahtina olosta.

Eilen taas omistaja soitti ja kysyi onko minulla mitään. Täällä oleva sukulainen tulee sinne ja voisi tuoda jotain samalla.

Tulikin farkulla ja autoon mahtui 18 banaanilaatikkoa.

Komeroon jäi vielä 30 laatikkoa.

Öö siis tämähän on oikein kiva, mutta olet jo kertonut tämän tosi monta kertaa tässä ketjussa ja muutamassa muussakin 😅

Tuon kirjoittajan viestit onneksi jo tunnistaa ulkonäöltä (yksi lause per kappale), joten ne voi skipata. Mutta silti naurattaa että hän toistaa itseään tällä tavalla.

Muistaakseni tältä kirjoittajalta puuttuvat aina että-sanat, tunnistan myös siitä.

Ei siinä, kiva että osallistut keskusteluun, mutta tosiaan viesteissä on melkein aina lähes sama sisältö.

Olen se lasta kotona hoitava, joka kirjoitteli muutama päivä sitten jatkuvasta myymisestä, etsimisestä ja metsästyksestä jotain sisältöä elämäänsä saava. Olen pitänyt kirjaa, paljonko olen myynyt pelkästään Torissa tämän kalenterivuoden aikana (koska pelkällä kotihoidontuella ei pärjää eli lisätulot ovat ihan must ja toisaalta aikaa myymiseen on) ja summa on melkein 2000 euroa. Olen siis myynyt ihan todella paljon kaikkea ja panostanut hyviin ilmoituksiin. Omia vaatteitani olen myynyt 80 kappaletta, samoin lapsen vaatteet laitan heti pieneksi jäätyä kiertoon. Yhteensä olen myynyt 250 tavaran verran. Arvokkaita maljakoita, astioita ja kynttilänjalkoja yms. on myös lähtenyt sekä paljon sekalaista kodin sisustusjuttuja valaisimia ja huonekaluja myöten. Kirjoja aihepiirinippuina. Turhaksi jäänyttä elektroniikkaa pikkurahalla. Silti tuntuu, että ihan hirveästi ei ole tilaa tullut lisää. Tori-puljaus on siis ihan jokapäiväinen askare. Tavallaan ihan kivaa mutta haluan ehdottomasti siitä eroon. Se vie kuitenkin niin paljon energiaa ja koskaan ei tiedä, millaisia ihmisiä tulee vastaan kauppakumppanina.

Sen vaan sanon, että pienistä puroista kasvaa iso saalis. Omia vaatteita olen myynyt 5-12 eurolla, lapsen 1-4 eurolla. Ei ole paljon per vaate mutta annas olla, kun joku ostaa aina useamman ja paketti on helppo vaunulenkillä automaattiin. Muutamia n. 100 euron kauppoja on ollut mutta lähinnä 10-20 euron kaupoista on ollut kyse.

Olen se, joka käytti – ja varsinkin hillosi kaapissaan – kaikkein kautuneimpia epäsopivia pyjamiaankin koska ei raaskinut ostaa riittävästi uusia vaikka varaa vihdoin olisi. Ymmärsin, että muissakaan asioissa en ole enää huomattavan tarkka rahankäytöstä, miksipä siis tässäkään.

Kävin tämän palstan innoittamana kaapit läpi. Kaikkein kuluneimmat, hirveimmät rääsyt lähtivät nyt. Sellaiset, joissa en kehtaa edes itseäni katsoa peilistä (ja en ole "vaatteilla koreilevaa sorttia" eli todella ovat kaameita, olleet jo vuosia). Olen myös arvioinut kuinka paljon tarvitsen lisää, ja tilannut ennestään hyviksi tietämäni korvaavat tuotteet, jotka tiedän käyttäväni loppuun ilolla.

Tajusin, että yksi syy, miksi olen ollut (ja olen varmaan yhä) niin haluton hankkimaan uusia vaatteita, on, että monet vaatteet osoittautuvat pettymyksiksi käytössä. Näitä valitettavasti on kaapissani yhä, ovat kuitenkin sinänsä käyttökelpoisia – tavallaan. En varmaan ole ainoa, joka tukkii kaappinsa näillä? Ehkä hyvien vaatteiden löytämisen vaikeus on joidenkin kohdalla nimenomaisesti johtanut ylitäysiin kaappeihin kun on epätoivoisesti yritetty saada oikeasti kelvollista päällepantavaa mutta yleensä huonoin tuloksin?

Olen viime vuosina onneksi löytänyt muutaman "luottomerkin", joiden vaatteista osassa materiaali, leikkaus, laatu ja kestoikä vastaavat toiveitani. Pikkuhiljaa ostan vain näitä hyväksi havaittuja kun edelliset kuluvat käytössä ja toivon hartaasti, että laatua ei heikennetä.

Jos osteluvimma vaivaa, niin aina voi kokeilla tehdä ostamiseen selvät säännöt itselleen. Vaikkapa:

-Tuotteen pitää olla kotimainen, jos niitä tehdään Suomessa.

-Tuotteen pitää olla vastuullisesti tuotettu.

-Jos kaksi ensimmäistä ei täyty, pitää tuote ostaa käytettynä.

-Tuotteeseen käytetyt rahat pitää tulla ylimääräisestä rahasta, esim. torimyynti vanhoille tavaroille, lisätyö, ylityö, maksetut kyselyt, blogi tai vaikka puolison puolesta tehty kotityö. Tai sen pitää olla lahja koko perheelle esim. uusi tv jouluksi. Silloin vähennetään henkilökohtaisten lahjojen määrää, vaikka vain lapsille yhdet paketit.

-Tuote pitää ostaa alennuksesta tai käytettynä.

-Kotoa pitää poistaa vähintään 2 tuotetta, kun uusi tulee ja toisen pitää olla vastaava kuin uusi, jos sellaisia on (uusi takki, vanha takki pois).

Näitä sääntöjä voi muokata itselle sopiviksi, mutta ideana, että ensin keksitään tapa rahoittaa uusi tuote, sitten metsästetään mistä sellainen saadaan kotimaassa vastuullisesti tai käytettynä. Sen lisäksi vielä poistetaan kotoa tavaroita.

Näin metsästyksen ja ostelun jännitys pysyy, mutta se ei olekaan niin helppoa, että lisätään tavaroita ostoskoriin.

Vierailija kirjoitti:

Olen viime vuosina onneksi löytänyt muutaman "luottomerkin", joiden vaatteista osassa materiaali, leikkaus, laatu ja kestoikä vastaavat toiveitani. Pikkuhiljaa ostan vain näitä hyväksi havaittuja kun edelliset kuluvat käytössä ja toivon hartaasti, että laatua ei heikennetä.

Oispa kiva kuulla näitä luottomerkkejäsi!

Kotivaatteet alkaa hajota päälle ja aika vähän on enää näitä ihmisten ilmoilla pidettäviä, kun korona. Siksi olisi kiva kuulla kaikilta vinkkejä oikeasti kestävistä vaatteista/merkeistä.

Tiedoksi, että en ole kierrättänyt mitään itselleni käyttökelpoista, vain liian pieniä/suuria, joita en muutenkan voisi pitää.

Vierailija kirjoitti:

Sitten jos tunnistaa olevansa ihminen joka tykkää kokeilla erilaisia harrastuksia, niin kannattaa miettiä voisiko niitä välineitä vuokrata tai ostaa ainakin kohtuudella ja käytettynä. Ettei käy niin kuin monelle, että alkaa kutomaan sukkia ja kahden vuoden päästä kellarista löytyy puolikas sukka, pahvilaatikkollinen erilaisia kutimia ja kolme jätesäkillistä lankoja.

Onneksi tilanne ei ole päässyt noin pahaksi  ; ) Hyllyllinen kankaita ja korillinen lankoja, siinäkin on ihan tarpeeksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä tavaroilla, joita on ostanut harrastusta silmälläpitäen, jos niille ei ole vielä tarvetta?

Esimerkkinä: löysin todella kalliin merkin ratsastushousut pilkkahintaan kirppikseltä pari vuotta sitten. Ne istuivat kuin nakutettu, kaiken kaikkiaan 10+++ löytö. Enkä niitä huvikseni ostanut, vaan minun piti aloittaa ratsastusharrastus monen vuoden tauon jälkeen uudelleen, ja ostin itselleni myös kypärän, saappaat ja ratsastukseen sopivan takin. No en aloittanut heti. En aloittanut vielä seuraavana vuonna, enkä myöskään koronavuoden aikana. En tiedä aloitanko ensi vuonna, mutta olen kyllästynyt pitämään noita ratsastuskamoja kaapissa odottamassa tulevaa.

Mutta kun olen laittamassa niitä myyntiin, minua kirpaisee ajatus siitä, että jos ja kun joskus aloitan ratsastuksen uudelleen, joutuisin maksamaan samoista kamppeista monta sataa euroa. Joten pidän niitä ihan tulevaisuuden säästön vuoksi, en siksi, että niille olisi NYT tarvetta.

Miten ratkaisette yleensä tällaisen pulman? Myyntiin vaan?

Voit myös pohtia, miksi et ole ratsastusharrastusta vielä aloittanut ja kuinka realistista on, että ne syyt aloittamatta jättämiseen ovat poistumassa lähiaikoina. Jossain puhuttiin fantasiaminästä ja tavaroiden hankkimisesta ja säilyttämisestä hänelle. Onko siis ratsastusharrastus osa fantasiaminääsi vai realistista minääsi?

Kiitos kaikille hyvistä ajatuksista näiden ratsastuskamppeiden suhteen!

Ratsastusharrastus on 100% fantasiaminää, tajuan sen nyt. Ei sillä, ettenkö oikeasti haluaisi ratsastaa. Ja tavallaan mahdollisuuskin siihen olisi, sillä talli on ihan parin kilometrin päässä. Mutta krooninen rahapula tarkoittaa sitä, että kallis harrastus pysyy koko ajan kyynärmitan verran saavuttamattomissa, kuin aasin edessä kulkeva porkkana.

Kiitos tämän keskustelun tajusin yhtäkkiä, että sitten kun minulla on taas varaa aloittaa ratsastusharrastus, minulla on kyllä varaa ostaa uudet varusteetkin. Käytettynäkin saa laadukkaita ratsastushousuja muutamalla kympillä. Onko minun ihan pakko säilyttää näitä kuin kallista aarretta vain siksi, että löysin ne joskus kolmella eurolla kirpparilta? Siis ihan oikeasti kun miettii, jos käytettynä saa vaikka 50 eurolla kelpo housut, säilytän noita kaapissa tulevaisuuden 47 euron säästön takia. Haloo??

Huomasin muutenkin kaappeja tyhjentäessä, että säilytän samalla logiikalla muitakin tavaroita ja etenkin vaatteita vain siksi, että ne olivat mainioita löytöjä. Esimerkkinä vaikka ihan käyttämätön Gina Tricotin pusero, jonka löysin kirpputorilta 25 sentillä. En ole sitä koskaan käyttänyt, mutta en malttanut luopua siitä siksi, että jos SATTUISIN tarvitsemaan juuri tuollaisen puseron, en saisi mistään sellaista 25 sentillä! Siis Gina Tricotin pusero! Mikä ihmeen aarre se on??

Jos niissä housuissa on yhtään elastaania tai muovia, niin voi olla käyttökelvottomat siinä vaiheessa kun olisit ottamassa käyttöön.

Ota merkki, malli ja koko muistiin niin tiedät mitä etsiä kun tulee se aika.

Itse tosin säilytän näitä haaveminän käsityökamppeita jonkin verran. Syystä että tunnen itseni ja tiedän että välillä iskee lyhytaikainen innostus tyyliin "tekisi mieli kutoa sukkia". Sitten menen taas ostamaan ne kamat ja se innostus menee yleensä ohi jo kun pääsen kaupasta kotiin.

Eli kun mulla on puikot ja muutama lankakerä kotona niin se kyllä hillitsee näitä innostuksia.

En tiedä mikä ajatusvamma sekin on, kun tulee näitä "oispa kiva" -juttuja, ja sitten loppuviimetteeksi ei se sitä kuitenkaan jaksa kiinnostaa.

Olen käynyt kaiken maailman ruokopulontakurssitkin ja siihen se on sitten jäänyt kun kurssi loppuu. Saippuaa olen kyllä viitsinyt tehdä kotonakin pari kertaa.

Onko sitä vaan sellainen että haluaa kokeilla vähän kaikkea ihan vaan huvin vuoksi?

Tässä ketjussa oli se yksi esimerkki mikä naurattaa aina. Oliko niin että joku oli käynyt kudontakurssin ja ajatukset oli sitten mennyt niin kunnianhimoisiksi, että oli suunnitellut ryhtyvänsä viljelemään pellavaa ja tekemään siis ihan kaiken alusta asti itse. Sitten kun oli miettinyt asiaa tarkemmin niin oli tajunnut että ei yhden ihmisen elämä riitä kaikkeen. Jos joku muistaa tarinan paremmin niin kertokaa!

Sen kun tajuaisi näitä tavaroita vähentäessä, että se mistä ajattelee että "oispa kiva", niin voisi miettiä sen sijaan että "jos oikein paljon haluaisin, niin voisin".

Omalla kohdalla on ehkä vaikein myöntää että on kyllä töissä tehokas, mutta kotona taitaa riittää harrastukseksi kävelylenkit, lukeminen, palstailu, löhöily ja laulutunnit.

Ehkä sitä ei halua myöntää että on mahdollisesti vähän tylsä? Siitäkö ne fantasiaminät kumpuaa?

Olet kyllä jonkun olennaisen jäljillä. Ehkä tällainen saippuantekokurssi tyydyttää sitä Strömsö-fiilistelytarvetta, ja tarvetta tehdä jotain käsillään.

Ehkä harrastusta ei tarvitse tehdä siitä saippuan tekemisestä, että voisi hahmottaa harrastukseksi sen kaiken puuhastelun. Joskus käy pajukurssilla ja joskus kutoo sukat.

Ettei tarvitse ajatella että on jotenkin epäonnistunut jos ei lopun ikää tee artesaanisaippuoita. Ja jos on joutunut hankkimaan sukkapuikot ja jää vähän lankaa, ajattelee niitä ns tilkkuina joita jäi psrojektista, ja laittaa ne kiertoon. Että harrastuksen nimi onkin olla "tekevä ihminen" ja voi nauttia erilaisesta tekemisestä.

Totta, en ole osannut ajatella asiaa tuolta kantilta. Eli harrastukseni on kokeilla kaikenlaisia kädentaitoja ilman mitään tositarkoitusta. Ilmeisesti olen ottanut tämänkin asian tapani mukaan liian vakavasti! Että kun lähtee johonkin, niin sitten pitää mennä loppuun asti! Vähän kuin se pellavan viljelyn suunnittelija.

Täytyy tunnustaa, että se sukankutomisasia lähti vähän siitä, kun tuntui että kaikki ympärillä kutoi sukkia. Ajattelin, että kyllä minäkin nyt yhdet sukat osaan kutoa. Ja kudoin useammat, mutta sitten kiinnostus ei kuitenkaan riitä enää. Parsin kyllä ahkerasti kun nykyisiin tulee reikiä ja käytän niitä ihan häpeilemättä.

Ois se niin helppoa, kun osaisi vaan aina todeta, että tämä ei oikeasti taida olla mun juttu, ja luopuisi niistä kamoista iloisesti.

Vierailija kirjoitti:

Olen se lasta kotona hoitava, joka kirjoitteli muutama päivä sitten jatkuvasta myymisestä, etsimisestä ja metsästyksestä jotain sisältöä elämäänsä saava. Olen pitänyt kirjaa, paljonko olen myynyt pelkästään Torissa tämän kalenterivuoden aikana (koska pelkällä kotihoidontuella ei pärjää eli lisätulot ovat ihan must ja toisaalta aikaa myymiseen on) ja summa on melkein 2000 euroa. Olen siis myynyt ihan todella paljon kaikkea ja panostanut hyviin ilmoituksiin. Omia vaatteitani olen myynyt 80 kappaletta, samoin lapsen vaatteet laitan heti pieneksi jäätyä kiertoon. Yhteensä olen myynyt 250 tavaran verran. Arvokkaita maljakoita, astioita ja kynttilänjalkoja yms. on myös lähtenyt sekä paljon sekalaista kodin sisustusjuttuja valaisimia ja huonekaluja myöten. Kirjoja aihepiirinippuina. Turhaksi jäänyttä elektroniikkaa pikkurahalla. Silti tuntuu, että ihan hirveästi ei ole tilaa tullut lisää. Tori-puljaus on siis ihan jokapäiväinen askare. Tavallaan ihan kivaa mutta haluan ehdottomasti siitä eroon. Se vie kuitenkin niin paljon energiaa ja koskaan ei tiedä, millaisia ihmisiä tulee vastaan kauppakumppanina.

Sen vaan sanon, että pienistä puroista kasvaa iso saalis. Omia vaatteita olen myynyt 5-12 eurolla, lapsen 1-4 eurolla. Ei ole paljon per vaate mutta annas olla, kun joku ostaa aina useamman ja paketti on helppo vaunulenkillä automaattiin. Muutamia n. 100 euron kauppoja on ollut mutta lähinnä 10-20 euron kaupoista on ollut kyse.

Jos tavoitteesi on vähentää taloudessanne olevien tavaroiden määrää, niin tuolla vauhdilla varmasti pääset tavoitteeseesi, jos et samalla hanki lisää tarpeetonta tavaraa. Lapsiperheessä tavaraa kuitenkin tulee ja menee jatkuvasti, eli lasten tavaroita pitää seuloa useamman kerran vuodessa. Se tuo varmasti oman lisätyönsä, mutta kun omat ja kodin yhteiset tavarat on karsittu, niin lasten tavaroiden karsiminen on varmasti vähemmän rasittavaa.

Tiedän kuinka voi turhauttaa kun tuntuu, että se karsiminen kestää ja kestää. Myynti on ajoittain tosi hidasta ja arvokkaita tavaroita ei halua ilmaiseksi antaa. Pidänkin välillä taukoa karsimisessa, ja lueskelen mm. tätä ketjua. Jonkin ajan päästä jatkan sitten uudella innnolla. Joskus huomaan, että on päiviä, jolloin tuntuu, että en halua luopua enää mistään. Toisina päivinä voisin taas laittaa kaikki menemään saman tien. Kuitenkin loppu alkaa jo häämöttää. Vielä kun saan viimeisen rutistuksen tehtyä, niin alan olla tilanteessa, joka on tähän hetkeen optimaalinen.

Todennäköisesti jonkin ajan kuluttua tulee halu lähteä uudelle kierrokselle, ja se on ihan ok. Tähän karsimiseen pitäisi varmaankin suhtautua niin, että kun toivottu tila on saavutettu, niin sen ylläpitämiseksi tulee käydä tavarat lävitse tietyin väliajoin.

Torikirppistelysi on tuonut teille rahaa suoranaisesti, ja sitä kautta hankittujen tavaroiden hinnoissa on säästetty rahaa. Voisiko ajatella, että kyse on samanaikaisesti sekä harrastuksesta että ansaitsemisesta/säästämisestä?

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään muulla vaikeuksia luopua nimenomaan kauniista asioista, esim. kauniista vaatteista?

Esimerkkinä, olen tässä nyt pari päivää epäröinyt ja pähkäillyt yhden mekon kanssa, jota olen ollut laittamassa Toriin myyntiin. Siinä on mielestäni ihan mielettömän kaunis kangas, mutta itse mekon malli ei sovi minulle yhtään. Näytän sen kanssa tasapaksulta pötköltä. Olen miettinyt kaikkia vaihtoehtoja, että ehkä voisin räätälöidä sitä itselleni sopivaksi, tai ehkä voisin purkaa koko mekon ja ommella siitä jotain muuta... no, näin tuskin tulee tapahtumaan, minulla on nimittäin ihan tarpeeksi jo kankaita ompeluharrastustani varten.

Joten mekko lentää myyntilaatikkoon. Mutta aina, kun otan sen sieltä kuvattavaksi, näen vain sen upean, uniikin kankaan enkä malta....

Miten tästä pääsee eroon? Ei kaikkea kaunista tarvitse itse omistaa, tiedän sen ihan järjen tasolla, mutta miksi luopuminen on niin vaikeaa?

Olen viime aikoina yrittänyt kokeilla sitä Konmarin "tuottaako iloa" -juttua, ja tuottaahan kauniit asiat paljon iloa. Mutta ei kauniista kankaasta mitään hyötyä silti ole kaapin perukoilla. Siinä pulma.

Säästä hyvä ihminen nyt kaunis vaate. Kadut poisheittämistä. Niin tein minäkin.

Muita, joilla on ollut isoja vaikeuksia ostaa itseä miellyttäviä ja itselle sopivia vaatteita, ja on päätynyt shoppaamaan hämmentävän paljon erilaisia vaatteita? Mulla tää tilanne on nyt toivon mukaan menossa vihdoin ja viimein oikeaan suuntaan!

Hävettää myöntää, mutta ostelin siis vuosia sitten paljon erilaisia vaatteita (osan kirppareilta, osan uutena). Olin jotenkin tosi hukassa itseni kanssa. Lisäksi vaihdoin hiusväriä&tyyliä varmaan 20 kertaa erilaiseen tuossa vuosien varrella. Ihan suoraan sanottuna sekopäistä touhua, ja kyllähän mua jotkut tutut vähän kieroon katsoi ja syystäkin. Mulla tapahtui tuona aikana elämässä aika isoja ja rankkoja muutoksia, niin epäilen, että tuo kaikki shoppailu ja itsensä uudistaminen oli jokin lohdutuskeino. Muutuin paljon ihmisenä ja samalla ajatukset ja toiveet vaatteen istuvuudesta muuttui. Yhtäkkiä sitä vaan huomasi, että kaappi on täynnä eikä silti mitään päällepantavaa.

Päädyin tässä jokin aika sitten etsimään netistä inspiroivia asukokonaisuuskuvia mitkä sopii tämän ikäiselle ja malliselle. Sitten katsoin kapselivaatekaappiohjeita ja mietin, mitkä sävyt passaa mulle oikeasti. Nyt vihdoin ja viimein sain jonkinlaisen käryn siitä, mitkä värit eivät ainakaan passaa ja sekin oli jo hyvä lähtökohta tähän vaatekaapin uudistamiseen.

Oon vaan huomannut, että noista vanhoista vaatteista on tosiaan vaikea päästä eroon kun kauppa ei minunkaan mielestä käy ihan niin vilkkaasti netissä ja kirpparirumbaan en enää jaksaisi lähteä. Nyt siis esimerkiksi löysin upean takin mikä istuu minulle, ja totesin, että sen ostamalla voisin luopua jopa kolmesta vanhasta takista. Se siis korvaisi heti useamman takin kerralla, joten se oli järkevä ostos. Tää oman tyylin uudistaminen nyt näköjään meinaa aiheuttaa sen, että tavaraa tulee sisään, mutta sitä menee varsin hitaasti ulos. :D Päätös luopumisesta on kuitenkin jo tehty ja olen jo aika hyvin päässyt kärryille siitä, mitä tuossa kapselivaatekaapissa pitäisi olla. Tää koko urakka tuntuu ihan älyttömältä, ja välillä tulee sellainen outo ja huono omatunto tästä shoppailusta vaikka hyödynnänkin paljon kirpparia ja toria. Tuo uusi takkikin oli kirpparilta. En vaan enää yhtään jaksa sitä tunnetta, että vellon vaatekaappia ja koen ettei mikään meinaa sopia päälle joko sen koon, muodon tai värin puolesta. Lisäksi tulee nykyään monesti jotenkin nuhjuinen olo, koska ne vaatteet mitkä tähän mennessä sopivat parhaiten niin olivat tietysti kovimmalla käytöllä - ja kun niitä pesi jatkuvasti niin tietysti myös kuluivat ja kulahtivat tässä niitä "sopivia uusia vaatteita" metsästäessä. Havahduin vaan tässä jokin aika sitten omaan peilikuvaan. Ihmettelin sitä räjähtänyttä olemusta ja nyt yritän sitkeästi löytää loput toimivat asut tuohon kapselivaatekaappiin. Ja yritän tosiaan kaikkeni, että saan myytyä (tai sitten lahjotettua) nuo loput ei-sopivat pois! Heräsin onneksi nyt omaan ostokäyttäytymiseen ja otan vaan laadukkaita materiaaleja tilalle, jotta ne kestäisivät jatkossa pidempään.

APUA, AUTTAKAA MITEN SAAN TAVARAT TALOSTA ULOS ?

Olen järjestänyt ja karsinut jo neljä vuotta. Aloitin Konmarittamaan 2017, aluksi se oli helppoa, kun paljon meni ihan roskiin ja aloitin keittiöstä ja kylppäristä.

Makuuhuoneessa tuli vaatteiden kanssa ongelma, kun en raaskinut heittää hyviä vaatteita pois, vaikka ne eivät mahdu päälle. Ikuisena laihduttajana toivon, että jonain päivänä vielä mahtuvat. - Päädyin säilömään nämä liian pienet jätesäkkeihin (3kpl!) ja ylähyllyille. 

Kaksosten kanssa kaikkea on tuplana, mutta kaikki vaatteet myös jäävät yhtäaikaa pieneksi, eli niitä ei enää tarvita. Niitä olen lahjoittanut säkkitolkulla ja muutamia onnistunut myymäänkin. Millään eivät raaskisi luopua vanhoista leluistaan. Uutta tulee tilalle koko ajan joka puolelta, mutta vasta hirveän tappelun jälkeen muutamia leluja suostutaan poistamaan.  Näitä en saa menemään mihinkään. Itsestä tuntuu, että hyviä, ehjiä ja siistejä leikkikelpoisia leluja, mutta kukaan ei parilla eurolla huoli. Roskiin en raaski heittää. Jotain olen lahjoittanut, osa kelpaa osa ei. 

Meillä on paikkakunnalla UFF vaatekeräys, mihin aluksi vein paljon vaatetta, kun luulin vieväni hyväntekeväisyyteen. Sittemmin luin jostakin, että välikädet näillä rikastuu ja kaikki ei kestä ihan päivänvaloakaan, niin en haluaisi enää tukea tätä firmaa.

Mitään kontteja, tai Fidaa tms ei ole edes tunnin ajomatkan säteellä, tuo on ainut. Myöskään kirpputoria sellaisena kivijalkaliikkeenä ei ole. Ehkä kerran vuodessa on jokin kirpparitapahtuma ja sellaisista olen saanutkin ihan kivasti noin satasen päivässä. Nyt korona-aikana ei ole järjestetty. 

Lisäksi harmittaa omat heräteostokseni, kun olen ostanut jonkin tavaran/vaatteen tms ja maksanut esim. 20-150 euroa, enkä ole käyttänyt tuotetta koskaan. Tällaisia en sitten millään raaskisi roskiin heittää. Turhauttaa, kun nettikirppiksellä ja torissa pyydän näistä tuotteista esim. 4-30 euroa, eikä mikään mene kaupaksi. Itse maksoin 150e ja kukaan ei huoli kahdella kympillä täysin uutta tavaraa. 

Sitten alkaa jo hävettämäänkin, että mitähän kaikki minusta ajattelevat, että tuollaista roinaa yrittää kaupata ylihinnalla, että kaikkea se ostaakin.... Ei kai ne muutakaan voi ajatella, kun kukaan ei kiinnostu. 

SUMMA SUMMARUM:

Meillä on monta kestokassillista mielestäni uudenveroista, käyttökelpoista tavaraa, mutta en saa niitä kotoa pois, kun ei ole järkevää paikkaa mihin viedä. Ilmaiseksi fb roskalavan kautta olen saanut tavaraa pois, mutta siinäkin harmittaa se ilmoittelu ja viestittely ja ajan sopimiset ja hakijan odottelut ja oharit, kun ei saa edes vaivanpalkkaa. 

Kaiken kukkuraksi näistä jo kertaalleen karsituista tavaroista näkyy valuvan osa pikkuhiljaa takaisin nurkkiin, kun ei raaskikaan luopua. Etenkin lapset ovat tässä taitavia. 

Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä, niin ne muutamatkin eurot tulisivat tarpeeseen. Tiedostan kyllä, että eniten säästäisin, kun en ostelisi mitään. 

Neuvoja, vinkkejä??

Lisään vielä, että jonkin verran olen saanut myytyä torin kautta, mutta siellläkään ei tunnu tavara liikkuvan. Lisäksi tulee aina se postituksen vaiva. Ja se kuvaamisen ja ilmoittelun vaiva. -Saati sitten, että joku haluaa mittoja sieltä ja täältä ja lisäkuvia jne. Viestitellään pari päivää ja sitten sanookin, että ei kelpaa. 

 

Kaksoset ovat jo koululaisia, joten tavaraa on kertynyt.

Asumme omakotitalossa, jossa säilytystilaa riittää, tosin nyt sisätilat alkavat pursuta ja tuntuu, että huusholli on koko ajan sekaisin.

 

Laita vaatteet esim. Emmyyn, et tartte kattella niitä enää ja saat joitain ropoja takaisin. Toimi minulle, tuntui että elämässä ei pääse eteenpäin kun vanhasta ei pääse eroon. Kalleimmat tavarat yritä myydä mutta halvemmat laita surutta eteenpäin. Ottaisiko alueen päiväkoti, hyväntekeväisyysjärjestö yms. vastaan ? Itsellä projekti myös kesken.

Vierailija kirjoitti:

Laita vaatteet esim. Emmyyn, et tartte kattella niitä enää ja saat joitain ropoja takaisin. Toimi minulle, tuntui että elämässä ei pääse eteenpäin kun vanhasta ei pääse eroon. Kalleimmat tavarat yritä myydä mutta halvemmat laita surutta eteenpäin. Ottaisiko alueen päiväkoti, hyväntekeväisyysjärjestö yms. vastaan ? Itsellä projekti myös kesken.

Pitää kokeilla. Tämä juuri on se tunne, että elämä ei mene lainkaan eteenpäin, kun ajatukset pyörii koko ajan nurkissa pyörivästä vanhasta roinasta.