Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20721)
Vuoden alusta tähän päivään torissa myydyistä tullut yli 550€ ja noin vuoden aikana vähänkäytetystä noin 320€.
Toki on siinä ollut säätöä kun, että jos olisi muuten kiire, niin jäisi tekemättä.
Myydyt tavarat on olleet vaan kaapeissa käyttämättä, osa jopa vuosia.
Rahaakin isompi ilo on kun tulee tilaa kaappeihin ja myös lattioille, kun tyhjiä säilytyskalusteita lähtee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kauhea kaaosvaihe menossa, ollut jo pidempään.
Kaapit siivoutuvat, mutta lattialla on kasoittain tavaraa, joka on poistettu kaapeista. Pysyvästi.
Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Mulla on joitain vaatteita/tavaroita, joista voisi pyytää varmaan korkeintaan euron tai kaksi ja silti mietin täällä pihinä, että pitäisikö yrittää nähdä se kaikki vaiva niiden laittamisesta nettiin. :D Vaivalla tarkoitan sitä kaikkea rumbaa mitä tuohon netissä myymiseen liittyy; ensin raahaa sen tavaran johonkin hyvään paikkaan missä yrittää ottaa siitä selkeän kuvan, sitten kirjoittaa ne kaikki esittelytekstit ja yrittää sopia niitä kauppoja, jos joku nyt edes kiinnostuu tai joutuu vielä postittamaan sitä euron krääsää...
Okei, pitäisiköhän jonkun teistä nyt takoa mulle järkeä ja rohkaista mua vaan kiikuttamaan nuo suosiolla johonkin kierrätyskeskukselle.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on joitain vaatteita/tavaroita, joista voisi pyytää varmaan korkeintaan euron tai kaksi ja silti mietin täällä pihinä, että pitäisikö yrittää nähdä se kaikki vaiva niiden laittamisesta nettiin. :D Vaivalla tarkoitan sitä kaikkea rumbaa mitä tuohon netissä myymiseen liittyy; ensin raahaa sen tavaran johonkin hyvään paikkaan missä yrittää ottaa siitä selkeän kuvan, sitten kirjoittaa ne kaikki esittelytekstit ja yrittää sopia niitä kauppoja, jos joku nyt edes kiinnostuu tai joutuu vielä postittamaan sitä euron krääsää...
Okei, pitäisiköhän jonkun teistä nyt takoa mulle järkeä ja rohkaista mua vaan kiikuttamaan nuo suosiolla johonkin kierrätyskeskukselle.
Kumpi on sinulle tärkeämpää: myynnistä saatava raha vai aika, jonka säästät ilman myyntirumbaa?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on joitain vaatteita/tavaroita, joista voisi pyytää varmaan korkeintaan euron tai kaksi ja silti mietin täällä pihinä, että pitäisikö yrittää nähdä se kaikki vaiva niiden laittamisesta nettiin. :D Vaivalla tarkoitan sitä kaikkea rumbaa mitä tuohon netissä myymiseen liittyy; ensin raahaa sen tavaran johonkin hyvään paikkaan missä yrittää ottaa siitä selkeän kuvan, sitten kirjoittaa ne kaikki esittelytekstit ja yrittää sopia niitä kauppoja, jos joku nyt edes kiinnostuu tai joutuu vielä postittamaan sitä euron krääsää...
Okei, pitäisiköhän jonkun teistä nyt takoa mulle järkeä ja rohkaista mua vaan kiikuttamaan nuo suosiolla johonkin kierrätyskeskukselle.
Laskepa huviksesi tuntipalkka - vastausten päivystäminen kuuluu työaikaan myös! Jos et erityisesti nauti kaikesta tuosta (kuvaaminen, yhteydenotot, postitus/noudon sopiminen ja siihen liittyvä päivystys...) niin kierrätys tai roskis on oikea osoite kamppeille.
Itse huomaan lähinnä ahdistuvani, jos saan Torissa tai Facebookissa viestejä. Myyn tai lahjoitan pois oikeastaan vain huonekaluja, joita on autottomana hankalampi itse kierrättää. Rahaa ei paljoa tule yleensä, mutta vältyn kierrättämisen vaivalta ja kustannuksilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on raivausmotivaatio hiipunut, voisiko joku tsempata? Kävin ullakon läpi ja sainkin karsittua tavaraa lähinnä roskiin (kaikkea sitä onkin säilönyt!), mutta nyt tuo jäljelle jäävä laatikko on jäänyt pyörimään olkkarin lattialle. Ullakko on edelleen täynnä huonekaluja, jotka haluan säilyttää sitä silmällä pitäen, että jospa mahtuisivat seuraavaan asuntoon... Lisäksi olen täyttänyt toisen laatikollisen ihan täältä kotoa löytyneellä kamalla, joka pitäisi tavalla tai toisella kierrättää. Laatikko ei tällä hetkellä mahdu mihinkään kaappiin piiloon, ensin pitäisi järjestellä sille tilaa. Toinen vaihtoehto olisi heittää kaikki sekajätteeseen, mutta se tuntuu jotenkin väärältä.
Haluaisin karsia lisää, mutta tuli joku outo stoppi, etten yhtäkkiä raaskikaan edes myydä mitään pois! Vaikka olen jo todennut, että turhaa tavaraa on edelleen. Tähän on ehkä vaikuttanut se, että puoliso ei haluaisi niin paljon "heittää pois", vaan kaikesta pitäisi saada rahaa. Mutta arvatkaa kaksi kertaa, että onko hän tehnyt yhtään ilmoitusta Toriin tai harkinnut kirppispöytää? Sanoinkin jo, että jos haluat näitä myydä niin saat myydä, mutta minä en haluaisi säilyttää turhaa tavaraa muutenkin täpötäysissä kaapeissa. Aikarajan asettaminen tuntuu toisaalta mielivaltaiselta, kun ei tässä varsinaisesti kiire ole, ainakaan tämän vuoden aikana ei olla muuttoa tekemässä. Mahdollisesti ensi vuonna voisi muutto ollakin, ja itse haluaisin hyvissä ajoin ennen sitä jo karsia tavaraa!
Vierailija kirjoitti:
Täällä on raivausmotivaatio hiipunut, voisiko joku tsempata? Kävin ullakon läpi ja sainkin karsittua tavaraa lähinnä roskiin (kaikkea sitä onkin säilönyt!), mutta nyt tuo jäljelle jäävä laatikko on jäänyt pyörimään olkkarin lattialle. Ullakko on edelleen täynnä huonekaluja, jotka haluan säilyttää sitä silmällä pitäen, että jospa mahtuisivat seuraavaan asuntoon... Lisäksi olen täyttänyt toisen laatikollisen ihan täältä kotoa löytyneellä kamalla, joka pitäisi tavalla tai toisella kierrättää. Laatikko ei tällä hetkellä mahdu mihinkään kaappiin piiloon, ensin pitäisi järjestellä sille tilaa. Toinen vaihtoehto olisi heittää kaikki sekajätteeseen, mutta se tuntuu jotenkin väärältä.
Haluaisin karsia lisää, mutta tuli joku outo stoppi, etten yhtäkkiä raaskikaan edes myydä mitään pois! Vaikka olen jo todennut, että turhaa tavaraa on edelleen. Tähän on ehkä vaikuttanut se, että puoliso ei haluaisi niin paljon "heittää pois", vaan kaikesta pitäisi saada rahaa. Mutta arvatkaa kaksi kertaa, että onko hän tehnyt yhtään ilmoitusta Toriin tai harkinnut kirppispöytää? Sanoinkin jo, että jos haluat näitä myydä niin saat myydä, mutta minä en haluaisi säilyttää turhaa tavaraa muutenkin täpötäysissä kaapeissa. Aikarajan asettaminen tuntuu toisaalta mielivaltaiselta, kun ei tässä varsinaisesti kiire ole, ainakaan tämän vuoden aikana ei olla muuttoa tekemässä. Mahdollisesti ensi vuonna voisi muutto ollakin, ja itse haluaisin hyvissä ajoin ennen sitä jo karsia tavaraa!
Tiedän tuon tunteen, kun kierätysmotivaatio vaihtelee. Yhtenä päivänä haluaa myydä kaiken, toisena heittää roskiin ja kolmantena ei raaski laittaa mitään eteenpäin - ei rahalla eikä ilmaiseksi. En tiedä mistä se johtuu, mutta joskus tulee sellainen ihmeellinen tunne, että ihan kuin kaikki tavarat olisivat tosi tärkeitä eikä mistään halua luopua.
Käytän näitä fiiliksiä hyväksi, ja karsin kun on se karsimismoodi päällä.
Muina päivinä sitten edetään vähän hillitymmällä tahdilla. Ja se on ihan ok. Omalla kohdalla tämä on maraton, ei sprintti 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on raivausmotivaatio hiipunut, voisiko joku tsempata? Kävin ullakon läpi ja sainkin karsittua tavaraa lähinnä roskiin (kaikkea sitä onkin säilönyt!), mutta nyt tuo jäljelle jäävä laatikko on jäänyt pyörimään olkkarin lattialle. Ullakko on edelleen täynnä huonekaluja, jotka haluan säilyttää sitä silmällä pitäen, että jospa mahtuisivat seuraavaan asuntoon... Lisäksi olen täyttänyt toisen laatikollisen ihan täältä kotoa löytyneellä kamalla, joka pitäisi tavalla tai toisella kierrättää. Laatikko ei tällä hetkellä mahdu mihinkään kaappiin piiloon, ensin pitäisi järjestellä sille tilaa. Toinen vaihtoehto olisi heittää kaikki sekajätteeseen, mutta se tuntuu jotenkin väärältä.
Haluaisin karsia lisää, mutta tuli joku outo stoppi, etten yhtäkkiä raaskikaan edes myydä mitään pois! Vaikka olen jo todennut, että turhaa tavaraa on edelleen. Tähän on ehkä vaikuttanut se, että puoliso ei haluaisi niin paljon "heittää pois", vaan kaikesta pitäisi saada rahaa. Mutta arvatkaa kaksi kertaa, että onko hän tehnyt yhtään ilmoitusta Toriin tai harkinnut kirppispöytää? Sanoinkin jo, että jos haluat näitä myydä niin saat myydä, mutta minä en haluaisi säilyttää turhaa tavaraa muutenkin täpötäysissä kaapeissa. Aikarajan asettaminen tuntuu toisaalta mielivaltaiselta, kun ei tässä varsinaisesti kiire ole, ainakaan tämän vuoden aikana ei olla muuttoa tekemässä. Mahdollisesti ensi vuonna voisi muutto ollakin, ja itse haluaisin hyvissä ajoin ennen sitä jo karsia tavaraa!
Tiedän tuon tunteen, kun kierätysmotivaatio vaihtelee. Yhtenä päivänä haluaa myydä kaiken, toisena heittää roskiin ja kolmantena ei raaski laittaa mitään eteenpäin - ei rahalla eikä ilmaiseksi. En tiedä mistä se johtuu, mutta joskus tulee sellainen ihmeellinen tunne, että ihan kuin kaikki tavarat olisivat tosi tärkeitä eikä mistään halua luopua.
Käytän näitä fiiliksiä hyväksi, ja karsin kun on se karsimismoodi päällä.
Muina päivinä sitten edetään vähän hillitymmällä tahdilla. Ja se on ihan ok. Omalla kohdalla tämä on maraton, ei sprintti 😅
Näinhän se on! Järjestelin nyt kierrätyslaatikon kaappiin, ei mikään ihannetilanne mutta turha sitä on lattiallakaan pitää pölyä keräämässä ja muutenkin tiellä. Yhdet Tori-kaupat sain alustavasti sovittua, ja kunhan puoliso tulee kotiin, niin saa auttaa minua kärräämään varastoitavat kimpsut ja kampsut ullakolle. Eli jotain tehty! Säkillinen sekajätettä olisi myös, sen kärrään roskiin seuraavan kauppareissun yhteydessä tänään tai huomenna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on raivausmotivaatio hiipunut, voisiko joku tsempata? Kävin ullakon läpi ja sainkin karsittua tavaraa lähinnä roskiin (kaikkea sitä onkin säilönyt!), mutta nyt tuo jäljelle jäävä laatikko on jäänyt pyörimään olkkarin lattialle. Ullakko on edelleen täynnä huonekaluja, jotka haluan säilyttää sitä silmällä pitäen, että jospa mahtuisivat seuraavaan asuntoon... Lisäksi olen täyttänyt toisen laatikollisen ihan täältä kotoa löytyneellä kamalla, joka pitäisi tavalla tai toisella kierrättää. Laatikko ei tällä hetkellä mahdu mihinkään kaappiin piiloon, ensin pitäisi järjestellä sille tilaa. Toinen vaihtoehto olisi heittää kaikki sekajätteeseen, mutta se tuntuu jotenkin väärältä.
Haluaisin karsia lisää, mutta tuli joku outo stoppi, etten yhtäkkiä raaskikaan edes myydä mitään pois! Vaikka olen jo todennut, että turhaa tavaraa on edelleen. Tähän on ehkä vaikuttanut se, että puoliso ei haluaisi niin paljon "heittää pois", vaan kaikesta pitäisi saada rahaa. Mutta arvatkaa kaksi kertaa, että onko hän tehnyt yhtään ilmoitusta Toriin tai harkinnut kirppispöytää? Sanoinkin jo, että jos haluat näitä myydä niin saat myydä, mutta minä en haluaisi säilyttää turhaa tavaraa muutenkin täpötäysissä kaapeissa. Aikarajan asettaminen tuntuu toisaalta mielivaltaiselta, kun ei tässä varsinaisesti kiire ole, ainakaan tämän vuoden aikana ei olla muuttoa tekemässä. Mahdollisesti ensi vuonna voisi muutto ollakin, ja itse haluaisin hyvissä ajoin ennen sitä jo karsia tavaraa!
Tiedän tuon tunteen, kun kierätysmotivaatio vaihtelee. Yhtenä päivänä haluaa myydä kaiken, toisena heittää roskiin ja kolmantena ei raaski laittaa mitään eteenpäin - ei rahalla eikä ilmaiseksi. En tiedä mistä se johtuu, mutta joskus tulee sellainen ihmeellinen tunne, että ihan kuin kaikki tavarat olisivat tosi tärkeitä eikä mistään halua luopua.
Käytän näitä fiiliksiä hyväksi, ja karsin kun on se karsimismoodi päällä.
Muina päivinä sitten edetään vähän hillitymmällä tahdilla. Ja se on ihan ok. Omalla kohdalla tämä on maraton, ei sprintti 😅Näinhän se on! Järjestelin nyt kierrätyslaatikon kaappiin, ei mikään ihannetilanne mutta turha sitä on lattiallakaan pitää pölyä keräämässä ja muutenkin tiellä. Yhdet Tori-kaupat sain alustavasti sovittua, ja kunhan puoliso tulee kotiin, niin saa auttaa minua kärräämään varastoitavat kimpsut ja kampsut ullakolle. Eli jotain tehty! Säkillinen sekajätettä olisi myös, sen kärrään roskiin seuraavan kauppareissun yhteydessä tänään tai huomenna.
Kannattaa viedä mahdollisimman pian pois tai varastoon ne, mitä voit. Kun kotiin tulee edes vähän raivattua tilaa, se palkitsee ja motivoi jatkamaan myöhemmin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut kun useamman kerran onkin tilanteet muuttuneet ja se lahjoitettu tavara oiskin ollut tarpeellinen vaikkei aiemmin ollut käytössä pitkään aikaan.
Lisäksi se kun tavara päätynyt kotiin niin siitä luopuminen raskasta. Vaikka olisi sellainen tavara, jota ei edes osaisi käyttää, kuten perintönä saatu piano. Sellainen löytyy olohuoneen nurkasta. Sitä vaan kuvittelee että jonakin päivänä innostun opettelemaan pianon soittoa. Ei onnistunut nuorempana, vaikka kuinka yritin, mutta välillä kuulee niistä jotka vanhempana oppineetkin.
Ja onhan tuo kätevä kaluste jonka päälle mahtuu kaikenlaista laskemaan ja säilyttämään. Välillä ihan unohtuu että siinä on piano. :)
Vierailija kirjoitti:
Mut kun useamman kerran onkin tilanteet muuttuneet ja se lahjoitettu tavara oiskin ollut tarpeellinen vaikkei aiemmin ollut käytössä pitkään aikaan.
Lisäksi se kun tavara päätynyt kotiin niin siitä luopuminen raskasta. Vaikka olisi sellainen tavara, jota ei edes osaisi käyttää, kuten perintönä saatu piano. Sellainen löytyy olohuoneen nurkasta. Sitä vaan kuvittelee että jonakin päivänä innostun opettelemaan pianon soittoa. Ei onnistunut nuorempana, vaikka kuinka yritin, mutta välillä kuulee niistä jotka vanhempana oppineetkin.
Ja onhan tuo kätevä kaluste jonka päälle mahtuu kaikenlaista laskemaan ja säilyttämään. Välillä ihan unohtuu että siinä on piano. :)
Näin me ihmiset ajatellaan asioista eri tavalla.
Mulle se piano olisi turhan romun ja pölyn kerääjä, aina tiellä siivotessa ja lisäksi ikuinen muistuttaa siitä, että en ole saanut opeteltua sen soittamista, eli jatkuva muistutus siitä syyllisyyden tunteesta. Ja lisäksi varmaankin laskisin mitä se vie arvokasta lattiapinta-alaa kodista.
Jos sinulle on siitä kuitenkin pääosin positiivisia fiiliksiä, niin pidä se ilolla ja anna itsesi nauttia sen olemassaolosta ❤️
Minullakin on kaapissa lankoja ja taidetarvikkeita, vaikka niiden käytöstä on jo aikaa mennyt pidempään. En luovu niistä, koska aina välillä tulee inspis ja herää toive sukan kutomisesta tai taulun maalaamisesta ja erehtyisin ostamaan uudet tarvikkeet. Koska tunnen itseni niin pidän jo kerran hankitut kaapissa, että ei tarvitse joka kerta hankkia uusia. Logiikka se on tämäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mut kun useamman kerran onkin tilanteet muuttuneet ja se lahjoitettu tavara oiskin ollut tarpeellinen vaikkei aiemmin ollut käytössä pitkään aikaan.
Lisäksi se kun tavara päätynyt kotiin niin siitä luopuminen raskasta. Vaikka olisi sellainen tavara, jota ei edes osaisi käyttää, kuten perintönä saatu piano. Sellainen löytyy olohuoneen nurkasta. Sitä vaan kuvittelee että jonakin päivänä innostun opettelemaan pianon soittoa. Ei onnistunut nuorempana, vaikka kuinka yritin, mutta välillä kuulee niistä jotka vanhempana oppineetkin.
Ja onhan tuo kätevä kaluste jonka päälle mahtuu kaikenlaista laskemaan ja säilyttämään. Välillä ihan unohtuu että siinä on piano. :)
Piano on sen verran hieno, että jos asuisin yksin, saattaisin hommata sen jopa koristeeksi! Pianojahan saa nykyään jopa ilmaiseksi.
Soittaa et sillä pysty, koska se pitäisi säännöllisesti kalliilla virittää. Muutenkin soitto-opetteluun kannattaa harkita digitaalipianoa, siitä ei kuulu muiden korviin mitään meteliä, jos niin tahtoo.
Hesarissa on tänään ammattijärjestäjän haastattelu. Juttu on vain tilaajille.
https://www.hs.fi/koti/art-2000008138583.html
Eipä siinä mitään maata mullistavaa, tätä samaa kuin tässäkin keskustelussa.
Muutama suora lainaus:
Usein ajattelemme, että pääsemme epäjärjestyksestä eroon pelkällä järjestämisellä.
On tavallista, että tavaroita siirretään paikasta toiseen. Tyypillisesti turhat tavarat sullotaan autotalliin tai vaatehuoneeseen. Sitten ihmettelemme, miksi tavaramäärä ei pysy hallinnassa, vaikka järjestelemme joka vuosi uudelleen.
Nykyään ostetaan paljon myös erilaisia säilytysratkaisuja. Pelkkä järjestäminen ei kuitenkaan ole kovin kestävä tapa hallita tavaraa. Jos tavaraa on liikaa, mikään järjestelmä ei pidä sitä kurissa.
Kodin estetiikkaa voi parantaa pelkällä järjestämiselläkin, mutta karsiminen on nopeampi ja kestävämpi tie sujuvaan arkeen. Suosittelen yleensä oman tavaramäärän sopeuttamista käytössä oleviin tiloihin.
Pysyvää ratkaisua ei saa, jos ei luovu ylimääräisestä tavarasta.
Tavaran määrä on kasvanut sukupolvi sukupolvelta. Jo suurten ikäluokkien vanhemmilla oli paljon tavaraa. Suurilla ikäluokilla on paljon tavaraa. Heidän aikuisilla lapsillaan on paljon tavaraa.
Jokainen sukupolvi siirtää tavaroitaan eteenpäin. Kuolinpesät ovat nykyään valtava riesa.
Ajattelemme myös, että on ekologista ja fiksua säilyttää vanha kännykkä varastossa varapuhelimena tai pieneksi mennyt vaate tuunaamista varten. Oikeasti olisi fiksua vapauttaa tavara nopeasti kiertoon, jolloin joku muu voi ottaa sen käyttöön.
Paras tapa hallita tavaraa on jättää roina kokonaan hankkimatta.
Tavaran karsiminen ei ole helppoa. Usein annan sellaisen ohjeen, että tavaroita kannattaa ajatella sitoumuksina tai velvollisuuksina. Jokainen esine kodissamme vaatii meiltä jotain, kuten tilaa, aikaa, rahaa, huolenpitoa, puhdistamista ja kierrättämistä.
Jos tavarat olisivat kissanpentuja, kuinka monesta pystyisimme huolehtimaan?
Missään nimessä ei tarvitse luopua itselle tärkeistä esineistä. Mutta jos miettii sitoumuksen kautta, kaikki tavarat eivät ole huolenpitomme arvoisia.
Turhasta luopumalla voi myös säästää. Tavaroiden säilyttämiseen menee rahaa. Jotkut saattavat tavaran vuoksi muuttaa isompaan asuntoon, vuokrata varaston tai pitää pihavarastoa lämpimänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Innokas lahjan antaja voi unohtaa, että tavaroista voi olla hidasta hankkiutua vastuullisesti eroon. On valokuvattava laadukkaat kuvat, jaettava oikeaan osastoon toriin ja sitten odotellaan, millaisia pyyntöjä tulee.
Kokemuksia tori.fi:n Annetaan-osastolta:
- Voitko tuoda tavaran sinne ja sinne? (en kuljeta ilmaistavaroita, käytin jo aikaani ilmoituksen väsäämiseen)
- Tulin noutamaan, mutta en jaksa etsiä oveasi, voitko kuitenkin tuoda sinne ja sinne?
- Voitko postittaa, jos maksan postit? (Kyllä, mutta olen pyytänyt euron korvausta siitä vaivasta, että pakkaamiseen voi hankalanmuoitoisen tavaran kanssa mennä hyvinkin puoli tuntia sekä tarvikkeita - tämän jälkeen vastaanottajasta ei kuulukaan enää...)Itse vien aina ilmaistavaroita noutaessani jonkin pienen lahjan, esim. omatekoista hilloa tai suklaapatukan, minusta se on kohteliasta. Syötävät on helppo hävittää.
Älä hyvä ihminen vie vieraalle mitään itsetehtyä ruokaa, ei ihmiset uskalla syödä vieraan tekemää, kun ikinä ei tiedä millainen ihminen tekijä on. Roskiin menevät.
Hyvä pointti, mutta olen vienyt siis "kotiteollisuustuotteita", eli sellaisia joita muutenkin myymme myyjäisissä, kuten hilloa. Siinä on tuoteseloste ja tuottajan nimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut kun useamman kerran onkin tilanteet muuttuneet ja se lahjoitettu tavara oiskin ollut tarpeellinen vaikkei aiemmin ollut käytössä pitkään aikaan.
Lisäksi se kun tavara päätynyt kotiin niin siitä luopuminen raskasta. Vaikka olisi sellainen tavara, jota ei edes osaisi käyttää, kuten perintönä saatu piano. Sellainen löytyy olohuoneen nurkasta. Sitä vaan kuvittelee että jonakin päivänä innostun opettelemaan pianon soittoa. Ei onnistunut nuorempana, vaikka kuinka yritin, mutta välillä kuulee niistä jotka vanhempana oppineetkin.
Ja onhan tuo kätevä kaluste jonka päälle mahtuu kaikenlaista laskemaan ja säilyttämään. Välillä ihan unohtuu että siinä on piano. :)
Näin me ihmiset ajatellaan asioista eri tavalla.
Mulle se piano olisi turhan romun ja pölyn kerääjä, aina tiellä siivotessa ja lisäksi ikuinen muistuttaa siitä, että en ole saanut opeteltua sen soittamista, eli jatkuva muistutus siitä syyllisyyden tunteesta. Ja lisäksi varmaankin laskisin mitä se vie arvokasta lattiapinta-alaa kodista.
Jos sinulle on siitä kuitenkin pääosin positiivisia fiiliksiä, niin pidä se ilolla ja anna itsesi nauttia sen olemassaolosta ❤️
Minullakin on kaapissa lankoja ja taidetarvikkeita, vaikka niiden käytöstä on jo aikaa mennyt pidempään. En luovu niistä, koska aina välillä tulee inspis ja herää toive sukan kutomisesta tai taulun maalaamisesta ja erehtyisin ostamaan uudet tarvikkeet. Koska tunnen itseni niin pidän jo kerran hankitut kaapissa, että ei tarvitse joka kerta hankkia uusia. Logiikka se on tämäkin.
Jatkan tarinaa kertomalla siitä miten minulla oli kitara. Lapsena opettelin, sitten se jäi, nuorena se oli coolia, sitten sekin unohtui. Kitara majaili vaatehuoneen ylimmällä hyllyllä ja muistutti aina välillä siitä, etten soittanut, opetellut enkä tehnyt sillä mitään. Samaan aikaan elättelin imagoa "kitaraa soittavasta naisesta" enkä voinut luopua siitä. Sehän olisi ollut sama kuin katsoa itseään peiliin ja sanoa "en aio koskaan enää tehdä tätä asiaa ja totta puhuen se ei kiinnosta minua, enkä aio käyttää siihen aikaa, mutta en pysty olemaan itselleni rehellinen vaan ylläpidän täysin feikkiä imagoa itsestäni".
Ja niinpä eräänä kauniina päivänä otin sieltä ylähyllyltä, pyyhin pölyt, ihailin sen kaunista pintaa ja metallisuutta (kyllä, sähkökitara) ja lahjoitin sen pois.
Enkä ole kaivannut sitä.
Loppuelämäni haluan säilyttää vain ne tavarat ja tarvikkeet, joihin minulla on aito intohimo.
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa on tänään ammattijärjestäjän haastattelu. Juttu on vain tilaajille.
https://www.hs.fi/koti/art-2000008138583.html
Eipä siinä mitään maata mullistavaa, tätä samaa kuin tässäkin keskustelussa.
Muutama suora lainaus:
Usein ajattelemme, että pääsemme epäjärjestyksestä eroon pelkällä järjestämisellä.
On tavallista, että tavaroita siirretään paikasta toiseen. Tyypillisesti turhat tavarat sullotaan autotalliin tai vaatehuoneeseen. Sitten ihmettelemme, miksi tavaramäärä ei pysy hallinnassa, vaikka järjestelemme joka vuosi uudelleen.Nykyään ostetaan paljon myös erilaisia säilytysratkaisuja. Pelkkä järjestäminen ei kuitenkaan ole kovin kestävä tapa hallita tavaraa. Jos tavaraa on liikaa, mikään järjestelmä ei pidä sitä kurissa.
Kodin estetiikkaa voi parantaa pelkällä järjestämiselläkin, mutta karsiminen on nopeampi ja kestävämpi tie sujuvaan arkeen. Suosittelen yleensä oman tavaramäärän sopeuttamista käytössä oleviin tiloihin.
Pysyvää ratkaisua ei saa, jos ei luovu ylimääräisestä tavarasta.
Tavaran määrä on kasvanut sukupolvi sukupolvelta. Jo suurten ikäluokkien vanhemmilla oli paljon tavaraa. Suurilla ikäluokilla on paljon tavaraa. Heidän aikuisilla lapsillaan on paljon tavaraa.
Jokainen sukupolvi siirtää tavaroitaan eteenpäin. Kuolinpesät ovat nykyään valtava riesa.
Ajattelemme myös, että on ekologista ja fiksua säilyttää vanha kännykkä varastossa varapuhelimena tai pieneksi mennyt vaate tuunaamista varten. Oikeasti olisi fiksua vapauttaa tavara nopeasti kiertoon, jolloin joku muu voi ottaa sen käyttöön.
Paras tapa hallita tavaraa on jättää roina kokonaan hankkimatta.
Tavaran karsiminen ei ole helppoa. Usein annan sellaisen ohjeen, että tavaroita kannattaa ajatella sitoumuksina tai velvollisuuksina. Jokainen esine kodissamme vaatii meiltä jotain, kuten tilaa, aikaa, rahaa, huolenpitoa, puhdistamista ja kierrättämistä.
Jos tavarat olisivat kissanpentuja, kuinka monesta pystyisimme huolehtimaan?
Missään nimessä ei tarvitse luopua itselle tärkeistä esineistä. Mutta jos miettii sitoumuksen kautta, kaikki tavarat eivät ole huolenpitomme arvoisia.
Turhasta luopumalla voi myös säästää. Tavaroiden säilyttämiseen menee rahaa. Jotkut saattavat tavaran vuoksi muuttaa isompaan asuntoon, vuokrata varaston tai pitää pihavarastoa lämpimänä.
Kiitos tästä! Mietinkin, olisiko joku lukenut juttua.
Meillä on tallella KAIKKI puhelimet. Siis kännykät. Siitä ensimmäisestä tiiliskivi-nokiasta lähtien. Yksi kappale on annettu lahjaksi, mutta kaikkia muita hillotaan kaapissa, koska puolison mielestä niitä voi tarvita (todella, mikä katastrofi aiheuttaisi tämän tarpeen?) ja ilmeisesti ne on kivoja museoesineitä. Omat hermoni kiristyvät joka kerta kun (järkevää) tavaraa etsiessä käteen osuu joku kapula vuodelta keppi ja kivi.
Ei mennä siihen laatikkoon, jossa on jouluvalosäkkyrää muistuttava johtoklimppi erilaisia latureita ja muita TÄRKEITÄ johtoja.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on riesana vanha puusohva.
On siis täysin käyttökuntoinen ja ihan siisti, meillä ollut olohuoneessa nyt muutaman vuoden. Äitini hankki sen ilmaiseksi tori.fin kautta, maalasi ja antoi meille.
Se on hyvin ajanut asiansa, mutta on se niin hirveän huono istua.. Ihan Joo, sopii sisustukseen, mutta ei siinä esim voi lapsen kanssa sylityksin istua, kun ei siihen mahdu ja takamus puutuu alle vartissa.
Nyt se on selkeästi vaan jämähtänyt meille, koska on äidiltäni hyvää hyvyyttä saatu..Mitä tehdä?
Myy mulle :-)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on joitain vaatteita/tavaroita, joista voisi pyytää varmaan korkeintaan euron tai kaksi ja silti mietin täällä pihinä, että pitäisikö yrittää nähdä se kaikki vaiva niiden laittamisesta nettiin. :D Vaivalla tarkoitan sitä kaikkea rumbaa mitä tuohon netissä myymiseen liittyy; ensin raahaa sen tavaran johonkin hyvään paikkaan missä yrittää ottaa siitä selkeän kuvan, sitten kirjoittaa ne kaikki esittelytekstit ja yrittää sopia niitä kauppoja, jos joku nyt edes kiinnostuu tai joutuu vielä postittamaan sitä euron krääsää...
Okei, pitäisiköhän jonkun teistä nyt takoa mulle järkeä ja rohkaista mua vaan kiikuttamaan nuo suosiolla johonkin kierrätyskeskukselle.
No et tietenkään mitään euron rääsyjä ala postittamaan, ei ne välttis ede mene. Laitat kierrätykseen vaan suosiolla. Mitä niistä korkeintaan saisit, ehkä kympin tai et edes sitäkään? Ei järkeä. Tai sitten laitat nettiin ja annat ne ilmaiseksi.
Siitä se lähtee!