Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20704)
Nytkö tämäkin ketju on pilalla, kun tänne on eksynyt jotkut pilkun viilaajat jotka jankkaa juupas eipäs ja kummalla on hienommat filosofiset perustelut.
Jos on koko ajan tarve vängätä ja päteä ja olla muka fiksumpi kun muut, niin on kyllä suurempia ongelmia kun missä se nenäliinapaketti pidetään. Arvaatte varmaan mihin voitte sen mun puolestani laittaa.
Tähän asti täällä on kerrottu omista kokemuksista, eikä yritetä päteä eikä määrillä miten muiden tulee elää.
Menkää riitelemään muihin ketjuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan että kaksi eri trollia. Saattavat olla sama ihminenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tästä päästään taas siihen, että jos nenäliinapaketti pöydällä häiritsee joka kerta kun sinne päin katsoo, on aivan selvästi oma mitättömyys maailmankaikkeudessa vielä käsittelemättä.
Ihan älytön logiikka. Ei kai se olemassaolon rajallisuuden ja lyhytkestoisuuden tajuaminen sitä tarkoita, että millään ei ole mitään väliä. Päinvastoin ajattelen, että koska olemme täällä pallolla niin lyhyen aikaa ja se aika voi loppua koska tahansa, siitä kannattaa tehdä itselleen mieluisaa. Jos se tarkoittaa sitä, että kotona ei ole nenäliinapaketteja tai muuta pikkusälää lojumassa tai näkösällä niin sitten ne kannattaa laittaa sellaiseen paikkaan, että niihin ei huomio kielteisellä tavalla kiinnity.
Tuossa yllä joku selitti asian hienosti. Se oikea eläminen alkaa siitä, että lakkaa takertumasta maalliseen. Se, että joka pikkuseikka vaivaa, on oire, aivan kuten hamstrauskin.
Ei ole, vaan merkki siitä, että muun ympäristön on jo saanut hyvin harmoniseksi. Jos kirjoituspöydällä on leviteltynä kaikki toimistotarvikkeet karttaneuloista laskukoneen kautta sanakirjoihin, menee nenäliinapaketti siellä seassa ihan ongelmitta.
Jos pöydällä onkin pelkkä nenäliinapaketti, kiinnittyy siihen huomio heti, ja se alkaa herkästi kerätä viereensä tavaraa, pöytähän ei ole enää tyhjä.
Olipas urakka, luin koko ketjun läpi!
Tämä avasi silmät kyllä omaan tilanteeseen. Keväällä saatiin raivattua pari kuormaa hyötykäyttöasemalle ja yksi erä hyvää tavaraa hyväntekeväisyyskirppikselle (olin viimeisilläni raskaana, en siis jaksanut enää kirppustellä itse mutta kamat oli saatava pois). Ajattelin että näin on hyvä. No nyt sit ku luin tätä ketjua ja kurkin kaappeihin niin jouduin todeta että väärässä olin.
Ostettiin perillisiltä talo ja sanoivat että jättävät meille vähän jotain tarviketta taloon. Meille se oli ok sillä koko talo oli menossa remonttiin niin ihan kiva että on mikroa, kuppia ja harjaa. Ei tarvinnut silloisesta kodista lähtiä kuljettamaan.
No pikakelaus 5 vuoden päähän. Täällä on edelleen osa niistä jutuista. Joo niistä pieni osa edelleen käytössä, mutta suuri osa vain täyttää kaappeja. Me ei miehen kanssa juoda ollenkaan viiniä, snapseja tai viskiä. Silti meillä on noita varten laseja ku ei tullu hävitettyä. Sit jotkut kamalat kultareunuksiset juhla-astiat yms listaa vaan vois jatkaa.
Omassa vaatekaapissa on yläasteaikaisia vaatteita vaikka siitäkin ajasta on reippaasti yli 10 vuotta. Meneehän ne toki päälle ja istuu edelleen, mutta maku muuttunut. Mutta siellä ne silti on.
Matkamuistoja sieltä täältä missä ei olla käytykään, epäsopivia tai liian pieniä vaatteita joita saatu lahjaksi (sain viime jouluna välikerraston anopilta. Olen toki hoikka, ei ylimääräistä missään, mutta anoppi arvioi koon pahasti väärin. Se varmaan käyttää s koon housuja, mutta mulla se koko on m/l. Kivat pöksyt toki, mutta mä en ikinä niihin mahtuisi lantion takia vaikka kuihtuisin pois. Paita sentään sopi.) Sit ne saadut sisustusesineet… tervetuloa-lyhty, apinaemojityyny yms yms.
Se tavaramäärä mikä keväällä lähti, oli vaan jäävuoren huippu. Näissä meidän neliöissä on paljon kummaa rompetta ja sälää. Suurinta osaa en edes muista. Harmi vaan nyt kun on pieni vauva niin oon siinä tosi paljon kiinni. Muuten täällä ois käyny jo aikamoinen pyörremyrsky koko talon läpi….
Vierailija kirjoitti:
Olipas urakka, luin koko ketjun läpi!
Tämä avasi silmät kyllä omaan tilanteeseen. Keväällä saatiin raivattua pari kuormaa hyötykäyttöasemalle ja yksi erä hyvää tavaraa hyväntekeväisyyskirppikselle (olin viimeisilläni raskaana, en siis jaksanut enää kirppustellä itse mutta kamat oli saatava pois). Ajattelin että näin on hyvä. No nyt sit ku luin tätä ketjua ja kurkin kaappeihin niin jouduin todeta että väärässä olin.
Ostettiin perillisiltä talo ja sanoivat että jättävät meille vähän jotain tarviketta taloon. Meille se oli ok sillä koko talo oli menossa remonttiin niin ihan kiva että on mikroa, kuppia ja harjaa. Ei tarvinnut silloisesta kodista lähtiä kuljettamaan.
No pikakelaus 5 vuoden päähän. Täällä on edelleen osa niistä jutuista. Joo niistä pieni osa edelleen käytössä, mutta suuri osa vain täyttää kaappeja. Me ei miehen kanssa juoda ollenkaan viiniä, snapseja tai viskiä. Silti meillä on noita varten laseja ku ei tullu hävitettyä. Sit jotkut kamalat kultareunuksiset juhla-astiat yms listaa vaan vois jatkaa.
Omassa vaatekaapissa on yläasteaikaisia vaatteita vaikka siitäkin ajasta on reippaasti yli 10 vuotta. Meneehän ne toki päälle ja istuu edelleen, mutta maku muuttunut. Mutta siellä ne silti on.
Matkamuistoja sieltä täältä missä ei olla käytykään, epäsopivia tai liian pieniä vaatteita joita saatu lahjaksi (sain viime jouluna välikerraston anopilta. Olen toki hoikka, ei ylimääräistä missään, mutta anoppi arvioi koon pahasti väärin. Se varmaan käyttää s koon housuja, mutta mulla se koko on m/l. Kivat pöksyt toki, mutta mä en ikinä niihin mahtuisi lantion takia vaikka kuihtuisin pois. Paita sentään sopi.) Sit ne saadut sisustusesineet… tervetuloa-lyhty, apinaemojityyny yms yms.
Se tavaramäärä mikä keväällä lähti, oli vaan jäävuoren huippu. Näissä meidän neliöissä on paljon kummaa rompetta ja sälää. Suurinta osaa en edes muista. Harmi vaan nyt kun on pieni vauva niin oon siinä tosi paljon kiinni. Muuten täällä ois käyny jo aikamoinen pyörremyrsky koko talon läpi….
Niin, ja lehmät lentää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipas urakka, luin koko ketjun läpi!
Tämä avasi silmät kyllä omaan tilanteeseen. Keväällä saatiin raivattua pari kuormaa hyötykäyttöasemalle ja yksi erä hyvää tavaraa hyväntekeväisyyskirppikselle (olin viimeisilläni raskaana, en siis jaksanut enää kirppustellä itse mutta kamat oli saatava pois). Ajattelin että näin on hyvä. No nyt sit ku luin tätä ketjua ja kurkin kaappeihin niin jouduin todeta että väärässä olin.
Ostettiin perillisiltä talo ja sanoivat että jättävät meille vähän jotain tarviketta taloon. Meille se oli ok sillä koko talo oli menossa remonttiin niin ihan kiva että on mikroa, kuppia ja harjaa. Ei tarvinnut silloisesta kodista lähtiä kuljettamaan.
No pikakelaus 5 vuoden päähän. Täällä on edelleen osa niistä jutuista. Joo niistä pieni osa edelleen käytössä, mutta suuri osa vain täyttää kaappeja. Me ei miehen kanssa juoda ollenkaan viiniä, snapseja tai viskiä. Silti meillä on noita varten laseja ku ei tullu hävitettyä. Sit jotkut kamalat kultareunuksiset juhla-astiat yms listaa vaan vois jatkaa.
Omassa vaatekaapissa on yläasteaikaisia vaatteita vaikka siitäkin ajasta on reippaasti yli 10 vuotta. Meneehän ne toki päälle ja istuu edelleen, mutta maku muuttunut. Mutta siellä ne silti on.
Matkamuistoja sieltä täältä missä ei olla käytykään, epäsopivia tai liian pieniä vaatteita joita saatu lahjaksi (sain viime jouluna välikerraston anopilta. Olen toki hoikka, ei ylimääräistä missään, mutta anoppi arvioi koon pahasti väärin. Se varmaan käyttää s koon housuja, mutta mulla se koko on m/l. Kivat pöksyt toki, mutta mä en ikinä niihin mahtuisi lantion takia vaikka kuihtuisin pois. Paita sentään sopi.) Sit ne saadut sisustusesineet… tervetuloa-lyhty, apinaemojityyny yms yms.
Se tavaramäärä mikä keväällä lähti, oli vaan jäävuoren huippu. Näissä meidän neliöissä on paljon kummaa rompetta ja sälää. Suurinta osaa en edes muista. Harmi vaan nyt kun on pieni vauva niin oon siinä tosi paljon kiinni. Muuten täällä ois käyny jo aikamoinen pyörremyrsky koko talon läpi….
Tervetuloa ketjuun!
Ei se vauva ole este, hidaste vain. Vauva on tyytyväinen, kun on sinun kanssasi samassa huoneessa ja juttelet hänelle ja seuraat hänen tekemisiään. Samalla mätät kaapista tavaraa kassiin tai laatikkoon poisvietäväksi. Kerro vaikka vauvalle niistä tavaroista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipas urakka, luin koko ketjun läpi!
Tämä avasi silmät kyllä omaan tilanteeseen. Keväällä saatiin raivattua pari kuormaa hyötykäyttöasemalle ja yksi erä hyvää tavaraa hyväntekeväisyyskirppikselle (olin viimeisilläni raskaana, en siis jaksanut enää kirppustellä itse mutta kamat oli saatava pois). Ajattelin että näin on hyvä. No nyt sit ku luin tätä ketjua ja kurkin kaappeihin niin jouduin todeta että väärässä olin.
Ostettiin perillisiltä talo ja sanoivat että jättävät meille vähän jotain tarviketta taloon. Meille se oli ok sillä koko talo oli menossa remonttiin niin ihan kiva että on mikroa, kuppia ja harjaa. Ei tarvinnut silloisesta kodista lähtiä kuljettamaan.
No pikakelaus 5 vuoden päähän. Täällä on edelleen osa niistä jutuista. Joo niistä pieni osa edelleen käytössä, mutta suuri osa vain täyttää kaappeja. Me ei miehen kanssa juoda ollenkaan viiniä, snapseja tai viskiä. Silti meillä on noita varten laseja ku ei tullu hävitettyä. Sit jotkut kamalat kultareunuksiset juhla-astiat yms listaa vaan vois jatkaa.
Omassa vaatekaapissa on yläasteaikaisia vaatteita vaikka siitäkin ajasta on reippaasti yli 10 vuotta. Meneehän ne toki päälle ja istuu edelleen, mutta maku muuttunut. Mutta siellä ne silti on.
Matkamuistoja sieltä täältä missä ei olla käytykään, epäsopivia tai liian pieniä vaatteita joita saatu lahjaksi (sain viime jouluna välikerraston anopilta. Olen toki hoikka, ei ylimääräistä missään, mutta anoppi arvioi koon pahasti väärin. Se varmaan käyttää s koon housuja, mutta mulla se koko on m/l. Kivat pöksyt toki, mutta mä en ikinä niihin mahtuisi lantion takia vaikka kuihtuisin pois. Paita sentään sopi.) Sit ne saadut sisustusesineet… tervetuloa-lyhty, apinaemojityyny yms yms.
Se tavaramäärä mikä keväällä lähti, oli vaan jäävuoren huippu. Näissä meidän neliöissä on paljon kummaa rompetta ja sälää. Suurinta osaa en edes muista. Harmi vaan nyt kun on pieni vauva niin oon siinä tosi paljon kiinni. Muuten täällä ois käyny jo aikamoinen pyörremyrsky koko talon läpi….
Niin, ja lehmät lentää..
Voiskohan nämä trollit lähteä menemään täältä. Jos et usko että luin koko ketjun niin ei tarvii. Mä en siihen satunnaisen trollin uskoa tarvitse. Pari kuukautta siinä vierähti ku luin mutta luin silti. Sitä ehtii tämmöstä tehdä kun vauva ei nuku muualla ku sylissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipas urakka, luin koko ketjun läpi!
Tämä avasi silmät kyllä omaan tilanteeseen. Keväällä saatiin raivattua pari kuormaa hyötykäyttöasemalle ja yksi erä hyvää tavaraa hyväntekeväisyyskirppikselle (olin viimeisilläni raskaana, en siis jaksanut enää kirppustellä itse mutta kamat oli saatava pois). Ajattelin että näin on hyvä. No nyt sit ku luin tätä ketjua ja kurkin kaappeihin niin jouduin todeta että väärässä olin.
Ostettiin perillisiltä talo ja sanoivat että jättävät meille vähän jotain tarviketta taloon. Meille se oli ok sillä koko talo oli menossa remonttiin niin ihan kiva että on mikroa, kuppia ja harjaa. Ei tarvinnut silloisesta kodista lähtiä kuljettamaan.
No pikakelaus 5 vuoden päähän. Täällä on edelleen osa niistä jutuista. Joo niistä pieni osa edelleen käytössä, mutta suuri osa vain täyttää kaappeja. Me ei miehen kanssa juoda ollenkaan viiniä, snapseja tai viskiä. Silti meillä on noita varten laseja ku ei tullu hävitettyä. Sit jotkut kamalat kultareunuksiset juhla-astiat yms listaa vaan vois jatkaa.
Omassa vaatekaapissa on yläasteaikaisia vaatteita vaikka siitäkin ajasta on reippaasti yli 10 vuotta. Meneehän ne toki päälle ja istuu edelleen, mutta maku muuttunut. Mutta siellä ne silti on.
Matkamuistoja sieltä täältä missä ei olla käytykään, epäsopivia tai liian pieniä vaatteita joita saatu lahjaksi (sain viime jouluna välikerraston anopilta. Olen toki hoikka, ei ylimääräistä missään, mutta anoppi arvioi koon pahasti väärin. Se varmaan käyttää s koon housuja, mutta mulla se koko on m/l. Kivat pöksyt toki, mutta mä en ikinä niihin mahtuisi lantion takia vaikka kuihtuisin pois. Paita sentään sopi.) Sit ne saadut sisustusesineet… tervetuloa-lyhty, apinaemojityyny yms yms.
Se tavaramäärä mikä keväällä lähti, oli vaan jäävuoren huippu. Näissä meidän neliöissä on paljon kummaa rompetta ja sälää. Suurinta osaa en edes muista. Harmi vaan nyt kun on pieni vauva niin oon siinä tosi paljon kiinni. Muuten täällä ois käyny jo aikamoinen pyörremyrsky koko talon läpi….
Tervetuloa ketjuun!
Ei se vauva ole este, hidaste vain. Vauva on tyytyväinen, kun on sinun kanssasi samassa huoneessa ja juttelet hänelle ja seuraat hänen tekemisiään. Samalla mätät kaapista tavaraa kassiin tai laatikkoon poisvietäväksi. Kerro vaikka vauvalle niistä tavaroista!
Tää on kyllä ihan totta! Asiat ei ehkä suju niin vauhdilla kun toivoisi, mutta toisaalta tapahtuu edes jotain edistystä. Pitänee ihan ensimmäisenä aloittaa keittiönkaapeista. Ne lienee helpoiten käytävissä läpi vauvan seurassa ja jatkaa siitä sit muihin kun tulee fiilis että tämähän vois onnistua :D
Vierailija kirjoitti:
Nytkö tämäkin ketju on pilalla, kun tänne on eksynyt jotkut pilkun viilaajat jotka jankkaa juupas eipäs ja kummalla on hienommat filosofiset perustelut.
Jos on koko ajan tarve vängätä ja päteä ja olla muka fiksumpi kun muut, niin on kyllä suurempia ongelmia kun missä se nenäliinapaketti pidetään. Arvaatte varmaan mihin voitte sen mun puolestani laittaa.
Tähän asti täällä on kerrottu omista kokemuksista, eikä yritetä päteä eikä määrillä miten muiden tulee elää.
Menkää riitelemään muihin ketjuihin.
Olen se nenäliinapaketin omistaja ja voin kertoa, että pakkaus sujahti eilen mukavasti yöpöydän laatikkoon. Kriisi on jo ohi. Viestin pointti oli, että vaikka tavaramäärä olisi kuinka vähäinen ja kaikelle on paikka, ei välttämättä ole koskaan siinä tilanteessa, että olisi täysin tyhjät tasot. Joku supersiisti ja järjestelmällinen ihminen on, mutta säilytysratkaisujakaan ei kannata suunnitella fantasiaminälle. Minusta tasot ovat sitä varten olemassakin, että niille voi väliaikaisesti laskea jotain. Ja että toisaalta tavaroiden ei ole pakko olla tasolla siksi että niillä ei ole kotia.
Oman vähemmän hienon filosofiani mukaan tavaraa on liikaa, jos säilytyskalusteet on tarkoitettu ”varastossa” olevalle tavaralle ja käytössä olevien tavaroiden on pakko olla näkyvissä kaiken aikaa, jotta niitä saa helposti käytettyä. En itse haluaisi asua niin, että puolipitoisille vaatteille ei olisi paikkaa muualla kuin makkarin tuolissa. Tai että laatikko olisi niin täynnä, että nenäliinapaketti hukkuisi sinne ja se pitäisi kaivaa aina roinan seasta esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nytkö tämäkin ketju on pilalla, kun tänne on eksynyt jotkut pilkun viilaajat jotka jankkaa juupas eipäs ja kummalla on hienommat filosofiset perustelut.
Jos on koko ajan tarve vängätä ja päteä ja olla muka fiksumpi kun muut, niin on kyllä suurempia ongelmia kun missä se nenäliinapaketti pidetään. Arvaatte varmaan mihin voitte sen mun puolestani laittaa.
Tähän asti täällä on kerrottu omista kokemuksista, eikä yritetä päteä eikä määrillä miten muiden tulee elää.
Menkää riitelemään muihin ketjuihin.
Miksi asioista ei saa keskustella? Miksi jos joku tuo eri näkökulmaa, pitää mennä toiseen ketjuun? Miksi kaikkien pitäisi ajatella asioista samalla tavalla? Onko se jotain keskustelua, jos kaikki ovat pienillä nyanssieroilla samanhenkisiä?
Harmittaako sinua, jos jollain on mietitympi perustelu mielipiteelleen kuin sinulla?
Mielummin keskustelua kuin sitä, että luetellaan puuduttavasti listoja siitä, mitä on raivattu pois.
Missä nettikirppiksellä kannattaisi myydä nuorten ja lasten vaatteita? Kirppiksellä menee iso osa vuokraan ja facessa en halua myydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni on nimenomaan mielenkiintoista pohtia tunnetaakkaa esineiden takana. Jokainen tässä ketjussa myöntää että hamstraus on oire jostakin syvemmästä turvattomuudesta. Samoin tarpeettomiin esineisiin kiintyminen on jonkinlainen oire siitä, että omassa elämässä on vielä työstämisen varaa. Itselleni oli kauhean kova paikka laittaa vauvatavaroita kierrätykseen, melkein kuin olisi luopunut siitä ihanasta vauvasta, joka sisaruksineen on jo kasvanut isoksi oikeassa elämässä.
Mutta mielestäni ei ole trollausta myöskään todeta, että tunnetaakasta on kyse myös silloin, jos jokin yksittäinen esine pöydällä tuntuu viholliselta, ja se on saatava pois silmistä ettei se ala ”kerätä” ympärilleen lisää tavaraa. Hei, se on tavara. Ei se kerää mitään, ei sillä ole omaa tahtoa! Se voi olla siinä pöydällä, tai jossakin muualla, elämäsi ei muutu erilaiseksi etkä pysty elämän arvaamattomuutta sen enempää hallitsemaan.
Jokainen tulkoon autuaaksi omalla tavallaan. Jos ihminen elää yksin ja tykkää laitella kaiken aina käytön jälkeen kaappiin, niin mikäpä siinä. Mutta jos samassa taloudessa asuu myös muita ihmisiä, ei ole ehkä reilua pakottaa heitä kovin äärimmäisiin elämäntapoihin tavaran”hallinnan” suhteen, aivan kuten ei ole myöskään reilua täyttää yhteistä kotia roinalla. Kyse on siis saman ilmiön kahdesta eri ilmenemismuodosta.
Lähes koko ketju kahlattu läpi, kylläpä meni aikaa, mutta ihania viestejä siellä oli!
Itsellä alkaa äitiysloma loppua ja meillä alkaa täysin uusi arki hoitoineen ja muineen. Haluan ennen sitä kodin edes suurin piirtein järjestykseen. Tavaraa on lähtenyt monta kassillista, mutta vielä on jotain jäljelläkin.
Hassua mitä kaikkea sitä oikeasti löytyykään nurkista. Olin raijannut mukanani vanhemmilta saatua kahvinkeitintä (joka oli siis jo meidän lapsuudenkodissa käytössä) 10 vuotta, aina muutosta toiseen, enkä itse edes juo kahvia. Joskus keittelin vieraille, mutta sitten totesin, että kapselikone jolla itse teen kaakaot yms on sopivampi tähänkin tarkoitukseen. Aina ehti 90% kahvinporoista mennä huonoksi.
Löytyi myös kaikenlaista lahjaksi saatua tavaraa. Meidän suvussa on aina ollut lahjat tosi tärkeässä osassa, aina vaan niitä ostellaan kaikille ja paljon. Ei niinkään laadukasta, kunhan jotain mitä voi kääräistä pakettiin.
Tuli äitini kanssa puheeksi, että sain yhden lipaston hukattua eteenpäin, kun tuli tyhjäksi ja tarpeettomaksi. Heti ensimmäinen kommentti häneltä oli "No sitten voitkin ostaa jotain muuta tilalle!"
Kuten arvata saattaa, myös hänen kotonaan on aivan järjettömästi tavaraa..
Paljon on näköjään kasvatuksesta kiinni nämä asiat. Toivottavasti pystyn omalle lapselleni opettamaan fiksumpaa tavarasuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kiinnostus tavarasuhteeseen ja minimalismiin syntyi sitä kautta, että etsin järjestelyvinkkejä noin 10 vuotta sitten. Olen luontaisesti huono ostamaan tavaroita ja visuaalinen häly on aina häirinnyt. Mutta silloin oli tavaraa silti liikaa. En ollut koskaan luopunut mistään, minulla oli rikkinäisiä, peruskouluaikaisia ja täysin epäsopivia vaatteita. Olin ollut koko suvun ylimääräisten astioiden sijoituspaikka ja tavaraa alkoi olla liikaa.
Muistan, että silmääni häiritsi kovasti, kun näin seesteisen minimalistisia asuntoja, joissa oli yksi lipasto, puolen metrin vaatetanko, pöytä ja futon. Omaisuus oli pikkutarkasti lueteltu, mutta häiritsevän moni 100-150 esineestä oli kokonaan esillä. Näin ne silloin virheenä. Oli läppäritarviketta ja johtoa, tavaroita pidettiin lattialla, koska tasojakaan ei ollut.
Tavara on vähentynyt omassa kodissa huomattavasti, mutta olen huomannut, että omaa silmää ei häiritse tuollaiset pienet tavaramäärät kotonakaan enää. Jos sillä minimalistilla oli vaikka matkalaukullinen omaisuutta, mitä siitä, vaikka se olisi heiteltynä ympäri asuntoa. Jos haluaa siivota, siihen menee minuutti. Jos ei, antaa tavaroiden olla.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mielestäni ei ole trollausta myöskään todeta, että tunnetaakasta on kyse myös silloin, jos jokin yksittäinen esine pöydällä tuntuu viholliselta, ja se on saatava pois silmistä ettei se ala ”kerätä” ympärilleen lisää tavaraa. Hei, se on tavara. Ei se kerää mitään, ei sillä ole omaa tahtoa! Se voi olla siinä pöydällä, tai jossakin muualla, elämäsi ei muutu erilaiseksi etkä pysty elämän arvaamattomuutta sen enempää hallitsemaan.
Jokainen sosiologi osaa kertoa sinulle tuosta ilmiöstä. Se ei ole siitä tavarasta kiinni vaan ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mielestäni ei ole trollausta myöskään todeta, että tunnetaakasta on kyse myös silloin, jos jokin yksittäinen esine pöydällä tuntuu viholliselta, ja se on saatava pois silmistä ettei se ala ”kerätä” ympärilleen lisää tavaraa. Hei, se on tavara. Ei se kerää mitään, ei sillä ole omaa tahtoa! Se voi olla siinä pöydällä, tai jossakin muualla, elämäsi ei muutu erilaiseksi etkä pysty elämän arvaamattomuutta sen enempää hallitsemaan.
Jokainen sosiologi osaa kertoa sinulle tuosta ilmiöstä. Se ei ole siitä tavarasta kiinni vaan ihmisestä.
Tavarasuhdetta voi ehkä verrata ruokasuhteeseen. Vääristynyt ruokasuhde voi oireilla ulospäin ylipainona tai alipainona, mutta jälkimmäinen on sosiaalisesti hyväksyttävämpää, koska se antaa kuvan ihmisestä, jolla on itsekuria. Taustalla voi kuitenkin olla ihan sama ilmiö: ruoka hallitsee ajatuksia liikaa.
Jos sallitte analogiaa jatkettavan, niin ihminen joka tulee ”tavarapaljous”-nimiseen vertaistukiketjuun kertomaan miten helppoa on hengittää, kun on vain x tavaraa, vaikuttaa ympäristöönsä hieman samoin kuin ”BMI yli 35” -vertaistukiketjuun tuleva besserwisser, jonka mielestä BMI 18 on täydellinen lukuarvo ja sitä paitsi helposti saavutettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mielestäni ei ole trollausta myöskään todeta, että tunnetaakasta on kyse myös silloin, jos jokin yksittäinen esine pöydällä tuntuu viholliselta, ja se on saatava pois silmistä ettei se ala ”kerätä” ympärilleen lisää tavaraa. Hei, se on tavara. Ei se kerää mitään, ei sillä ole omaa tahtoa! Se voi olla siinä pöydällä, tai jossakin muualla, elämäsi ei muutu erilaiseksi etkä pysty elämän arvaamattomuutta sen enempää hallitsemaan.
Jokainen sosiologi osaa kertoa sinulle tuosta ilmiöstä. Se ei ole siitä tavarasta kiinni vaan ihmisestä.
Tavarasuhdetta voi ehkä verrata ruokasuhteeseen. Vääristynyt ruokasuhde voi oireilla ulospäin ylipainona tai alipainona, mutta jälkimmäinen on sosiaalisesti hyväksyttävämpää, koska se antaa kuvan ihmisestä, jolla on itsekuria. Taustalla voi kuitenkin olla ihan sama ilmiö: ruoka hallitsee ajatuksia liikaa.
Jos sallitte analogiaa jatkettavan, niin ihminen joka tulee ”tavarapaljous”-nimiseen vertaistukiketjuun kertomaan miten helppoa on hengittää, kun on vain x tavaraa, vaikuttaa ympäristöönsä hieman samoin kuin ”BMI yli 35” -vertaistukiketjuun tuleva besserwisser, jonka mielestä BMI 18 on täydellinen lukuarvo ja sitä paitsi helposti saavutettavissa.
Minusta tämä analogia on vähän samanlainen kuin että laihdutuskeskusteluun saisivat osallistua vain ne, jotka aina epäonnistuvat laihduttamisessa. Ketjun avausviestissäkin kysytään neuvoja ja nämä pohdiskelut nimenomaan antavat esimerkkejä siihen, miten joku on järjestänyt elämänsä niin, että huolet katumisesta, muiden miellyttämisesrä ja sosiaalisista normeista eivät hallitse elämää.
En pidä kaikista ketjun kirjoituksista, yleensä syynä on se, että kirjoittaja on ylimielinen, asettaa tuntemattomille ihmisille sääntöjä ja tuputtaa omaa mustavalkoista maailmankuvaansa. Me tiedetään laihdutuskeskusteluistakin se tsemppaava entinen lihava ja toinen tyyppi, joka raivoaa, provoaa ja syyllistää, kun muut eivät ole yhtä valaistuneita ja noudata juuri hänen metodiaan.
Ei suotta sanota, että tavara on uusi läski. Keskusteluistakin löytyvät samat arkkityypit.
Näitä analogioita laihdutuksen ja tavaranvähennyksen välillä löytää hyvinkin paljon.
Laihdutuskeskusteluissa jotkut seuraavat edistystä käymällä päivittäin puntarilla, toiset korostavat hyvän olon tai vaatteisiin mahtumisen tärkeyttä. Samoin toisille sopii tavaroiden laskeminen, toisille riittää että tavarat mahtuvat paikoilleen ja kotona on hyvä olla.
Yleistä on myös se, että nuorena sinkkuna on ollut hoikka/tavaraton, mutta perheen perustamisen myötä roinavuori/sen omistaja vain paisuu. Ei jaksa, ei ehdi, ei osaa. Ja ne perheenjäsenet...
Ainoa ero taitaa olla, että ihmisen kuollessa tomumajasta päästään eroon, tavarat jäävät jälkipolvien riesaksi.
Tuossa yllä joku selitti asian hienosti. Se oikea eläminen alkaa siitä, että lakkaa takertumasta maalliseen. Se, että joka pikkuseikka vaivaa, on oire, aivan kuten hamstrauskin.