tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Juu, vintageliikkeiden myyjät kertovat, että moni kyselee samoja vaatteita isommassa koossa.

Ei voi mittään. Ollaan entistä pidempiä ja etenkin paksumpia.

Ei voi se liikkeenpitäjäkään mitään ja kaupat jää syntymättä.

Minä olen 180 cm pitkä ja mummoni alle 150 cm. Aika luonnollista, että harvalle naiselle mummon nuoruuden leningit mahtuisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, vintageliikkeiden myyjät kertovat, että moni kyselee samoja vaatteita isommassa koossa.

Ei voi mittään. Ollaan entistä pidempiä ja etenkin paksumpia.

Ei voi se liikkeenpitäjäkään mitään ja kaupat jää syntymättä.

Ei kuitenkaan pidä syyllistää liikaa nykypäivän ihmisiä. Ihan sama ilmiö oli havaittavissa vintage-markkinoilla jo nuoruudessani 1990-luvulla. Lähes kaikki hyväkuntoiset 1950-70-lukujen aarteet olivat keskikokoiselle ihmiselle liian pieniä (onneksi olin silloin itse juuri sopivaa vintage-kokoa, ikävä kyllä en ole enää).

Ja sama pätee myös nykypäivän second handiin. Voit mennä vaikka Emmyyn ja katsoa, millaisia Andiatan tai Hugo Bossin tai Filippan jakkupukuja on tarjolla 34-kokoiselle naiselle ja millaisia 42-kokoiselle. Pienistä vaatteista on aina ylitarjontaa kysyntään nähden, monestakin syystä.

Entisenä lihavana voin sanoa, että vaatteet koossa 48-50 käytin rievuiksi asti. Kun jostain löytyi vaate, siitä piti kiinni kynsin ja hampain. Jo koossa 40 valikoimaa on valtavasti ja aina on tarjolla uusia ja toinen toistaan kivempia vaatteita. Sekoaisin varmaan ihan täysin, jos olisin mallikokoa, jossa mikä tahansa säkki päälle heitettynä olisi upea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilan rajaaminen kuulostaa hyvältä vinkiltä. Kun vaan osaisi rajata sopivasti määriä.

Kesän myötä tullut lisää tilpehööriä. Jos keksisi hyvät säilytyspaikat joilla määrää rajaisi, se saattaisi toimia vaikka mistään ei kuulemma saisi luopua. Myös miettinyt paremmuusjärjestykseen laittoa, jolloin vähiten kivat saisi lähteä.

Vaatteissa näkyy paljon päällekkäisyyksiä kun lajiteltu samanlaiset samaan pinoon. Ollut vaikeuksia hahmottaa mitä on tarpeeksi ja mitä puuttuu kun kaapit pursuaa epäjärjestyksessä.

Raivaamisen sääntö numero yksi: älä järjestä roinaa. Se ei sillä vähene. Suurin osa tilpehööreistä ja myös vaatteista on oikeasti turhaa, eli siis roinaa. On tuplakappaleita, on heräteostoksia, on haaveminän vaatteita. Vaatteita on liikaa, eikä suurin osa tule koskaan käyttöön.

Tilaa pitää rajata sen mukaan miten sitä on käytössä. Esim. vaatteiden on mahduttava vaatekaappiin. Vaatesäilytys ei saa perustua siihen, että osa vaatteista on koko ajan pyykkikorissa ja pitkin tuolinselkämyksiä puolipitoisena. Jos samaan kaappiin pitää mahduttaa myös pyyhkeet ja lakanat, vaatteita on pakko karsia lisää.

Konmari puutteistaan huolimatta toimii ja perustuu juuri tuohon: ensin kerätään kaikki saman kategorian tavarat isoksi vuoreksi ja sitten aletaan karsia sieltä ne, jotka eivät pirskahtele iloa tai ole tarpeellisia (esim. kumisaappaat harvemmin pirskahtelevat, mutta ne ovat osalle hyvinkin tarpeelliset).

Vaatteet kannattaa lajitella jatkokäsittelyä varten. Kausivaatteet (kesä, syksy, talvi) omiin kasoihinsa, työvaatteet tms. muut erikoiset omaansa, käyttövaatteet omaansa. Kasaa samalla myös liian isot ja liian pienet vaatteet omiin kasoihinsa.

Tunnista sen jälkeen mitä vaatteita käytät ja mitä yhteistä niissä on - todennäköisesti väri, materiaali ja käyttötarkoitus, ts. jos olet trikoopaitaihminen, käytät juurikin trikoopaitoja. Mieti miksi ne muut vaatteet eivät ole tulleet käytetyksi? Materiaali, väri tai tyyli ei muutu kaapissa hilloamalla. Jos vaatteesta puuttuu jotain, esim. sinulla on täydellinen syksyhame, mutta ei ole siihen sopivia paksuja sukkahousuja ja maihareita, luovu hameesta. Älä osta niitä muita asusteita, koska sulla olisi ne jo, jos olisit sellaisia käyttävä ihminen. Älä myöskään säilö kymmentä juhlamekkoa tai jakkupukua, jos et niitä oikeasti käytä.

Karsimisen yksi sudenkuoppa on se, että käyttämätöntä tavaraa on oikeasti paljon, ja se kauhistuttaa sitten kun katsoo sitä lähtevien kasaa. "En mä voi näin paljosta luopua!"

Kyllä voit. Kaupasta saa lisää, jos jotain tarvitsee. Suurin osa ei koskaan kaipaa karsimiaan tavaroita eikä pian edes muista mitä joskus omisti.

Minä en usko tähän. ”Kaupasta saa lisää, jos tarvitsee”. Aivan. Kaikki nämä vinkit siitä, miten vuoden käyttämättöminä olleista vaatteista pitää luopua, lisäävät kuluttamista aivan järjettömästi monella. Toki osa ostaa harkiten, mutta osa yhtenään raijaa kiertoon ja ostaa sitten tilalle uutta.

Nyt on sitten keksitty, että jankkaamalla ”kaapeissa hilloamisesta”, ihmiset kantavat kassikaupalla vaatetta kiertoon ja uutta huonompilaatuista tilalle. Voin kertoa, että säilytetty vaate muuttuu muuten h-tin hitaasti kaapissa hilloksi.

Minulla on tapa, että ”lepäävät” vaatteet ovat artikkeleittain (mekot, kauluspaidat, housut, topit..) varastoituna. Olen alunpitäenkin ostanut kaikki vaatteeni laadukkaina. On vintagea ja ihan vaikkapa pellava-, silkki-ja villavaatetta paljon. Minun tyylimieltymykseni vaihtelee kuten myös trendit ja aina löytyy omasta kaapista kivaa ”uutta”. Sen sijaan kaupassa rievut menevät vain huonompilaatuisiksi koko ajan. Minulla sekä kaksi tytärtä että äiti hyödyntävät vaatevarastoani kiitollisena (on myös kattavasti asusteita, jotka täydentävät tyylin). Ihan hirveää lähteä juhliin etsimään sopiva mekkoa, lukemattomat kerrat se paras on löytynyt omasta kaapista. Huonoa en osta enkä myöskään siten säilö.

Ymmärrän ilman muuta, että kaikilla ei ole tilaa eikä halua toimia näin. Osalla on se yksi tyyli, toiset kaipaavat ja nauttivat vaihtelusta. Mutta inhoan sitä, että ”karsimisen” ja minimalismin varjolla tuputetaan kaikille samaa ja sitä, että valaistuneet ja niin seesteiset tavaroistaan luopuneet ilkeilevät ihmisille, jotka katsovat toimivimmaksi ja fiksuimmaksi toimia aivan toisin kuin juuri nyt ”kuuluu” tehdä.

Minusta tätä ketjua on hauska lukea ja saa kivoja vinkkejä. Kunpa vain maltettaisiin puhua kunnioittavasti myös muista elämöntavoista kuin omasta.

Aivan kuten sinä teit?

Eiku.

Niin teki.

Mitä teette vanhoille, hyväkuntoisille pöytäliinoille, pikkuliinoille, verhoille, tyynynpäällisille yms? Tulen hulluksi, kun siirtelen niitä paikasta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä teette vanhoille, hyväkuntoisille pöytäliinoille, pikkuliinoille, verhoille, tyynynpäällisille yms? Tulen hulluksi, kun siirtelen niitä paikasta toiseen.

Käytätkö niitä ylipäänsä ja miksi niitä pitää siirrellä? Jos ehdottomasti haluat vaihtelua ja säilyttää ne, tee niistä tämä päivän kuuma peruna: kapseli. Kokoa eri vuodenaikoihin sopiva setti kutakin ja vie kiertoon ne, jotka eivät sovi muiden kanssa yhteen. Kuinka suuresta määrästä nyt puhutaan ja pirskahteleeko kausiverhojen vaihtaminen iloa vai onko se vain työläs askar, joka sinusta jostain syystä pitää tehdä?

Miksi keräätte ja varastoitte roinaa?!

Kaikki turha pois nurkista, niin on helpompi elää ja hengittää. :) 

Vierailija kirjoitti:

Mitä teette vanhoille, hyväkuntoisille pöytäliinoille, pikkuliinoille, verhoille, tyynynpäällisille yms? Tulen hulluksi, kun siirtelen niitä paikasta toiseen.

Pistän pois. Sisustukseni yksinkertaistuu koko ajan (en tavoittele kokovalkoista, mutta ymmärrän kyllä miksi se on niin suosittua) eikä ne samat verhot ja liinat löydä koskaan tietään takaisin käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Mitä teette vanhoille, hyväkuntoisille pöytäliinoille, pikkuliinoille, verhoille, tyynynpäällisille yms? Tulen hulluksi, kun siirtelen niitä paikasta toiseen.

Minä säilyttäisin ne, jotka ovat sopivan kokoisia ja toimivia paikkoihinsa nähden. (siis ei liian vaikeasti huollettavia jne.) Sieltä sitten hakisin vaihtelua aika ajoin (oletan että kaipaisin vaihtelua jos olisin niitä hankkinut, itselläni ei oikeasti ole juuri mitään verhoja ja kaksi liinaa: jouluun ja kesäjuhliin.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä teette vanhoille, hyväkuntoisille pöytäliinoille, pikkuliinoille, verhoille, tyynynpäällisille yms? Tulen hulluksi, kun siirtelen niitä paikasta toiseen.

Käytätkö niitä ylipäänsä ja miksi niitä pitää siirrellä? Jos ehdottomasti haluat vaihtelua ja säilyttää ne, tee niistä tämä päivän kuuma peruna: kapseli. Kokoa eri vuodenaikoihin sopiva setti kutakin ja vie kiertoon ne, jotka eivät sovi muiden kanssa yhteen. Kuinka suuresta määrästä nyt puhutaan ja pirskahteleeko kausiverhojen vaihtaminen iloa vai onko se vain työläs askar, joka sinusta jostain syystä pitää tehdä?

En mä edes käytä niitä! En nykyään vaihtele verhoja, koska eroni jälkeen teetin uuteen asuntoon joka huoneeseen sopivat verhot.

Pöytäliinoja en käytä kuin juhlissa, ja niitäkään ei ole enää tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä teette vanhoille, hyväkuntoisille pöytäliinoille, pikkuliinoille, verhoille, tyynynpäällisille yms? Tulen hulluksi, kun siirtelen niitä paikasta toiseen.

Minulla ei ole yhtään pöytäliinaa, saati pikkuliinaa. Tyynnynpäällisiä on ne yhdet ja joskus otan ne pois ja laitan pesuun, sillä aikaa tyynnyt tuulettuvat ulkona. Verhoista luopuisin mielelläni, mutta miehellä (!) on muutama lempiverho. Käytännössä vaihdan verhot jouluksi, se on sellainen spesiaaliaika meillä. Juhlapyhinä laitan joidenkin pöytien päälle valkoisen verhon liinaksi, se muuttaa huoneen ilmeen juhlavaksi oli sitten pääsiäinen tai joulu. Iso verho on kaunis pöydällä kun helmat laskeutuvat lattialle. Tunnelmaa saan sillä, kun laitan valot pois ja sytytän kynttilät, laitan tuoksuvaa ruokaa ja sopivaa musiikkia.

Minulla oli ennen tuollaista tilpehööriä, mutta totesin ettei ne ole mun juttu. Yksi vinkki vielä: jostain rakkaasta vanhasta pikkuliinasta voi tehdä seinävaatteen tai pingottaa kankaan taulunkehyksiin. Silloin esim. suvun vanha pitsiliina saa arvoisensa paikan, ja sitä voi ihailla joka päivä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nuo akapselivaatekaappiohjeet eivät toimi minulla yhtään. En edes haluaisi, että vaatteeni olisivat kaikki yksivärisiä mustia ja valkoisia, rohkeana aksenttivärinä beige tai harmaa. Käytän paljon mekkoja ja se voi olla vaikka millainen monenkirjava värioksennus kukkakuosissa. Kunhan takki, kengät ja laukku ovat jossain neutraaleissa väreissä, voi silti pukeutua värikkäästi, vaikka vaatteita onkin vähän."

Et siis ymmärrä kapselivaatekaapin ideaa. Eihän siinä missään sanota että pitää pukeutua tiettyihin väreihin. Sinun kapselisi olisi esim 5 mekkoa ja takki, kengät ja laukku (tai useampi jokaista) jo(t)ka käy kaikkiin niihin viiteen mekkoon.

Surkuhupaisaa kun ihmiset ensin ymmätävät jonkin idean ihan väärin, ja sitten ryntäävät suu kuolassa haukkumaan sen itse muodostamansa olkiukon.

Yleensä kapselivaatekaappiin kuuluu olennaisena osana värikoordinointi, eli valitaan pohjaksi pääväri (käytännössä musta, harmaa tai tummansininen), tietty määrä neutraaleja (harmaat sun muut) ja tietty määrä tehostevärejä. Jos kapselin laatii oikeaoppisesti, ei siinä värioksennuksille juuri sijaa ole. Toki minkä tahansa ohjelman voi toteuttaa itselleen sopivimmalla tavalla, mutta sitten voi joku ortodoksisempi tulla sanomaan, että tuo ei enää kapselin ideaa edusta.

Mitä taas tulee toisten ”suu kuolassa haukkumiseen”, usein ihminen näkee helposti toisissa ihmisissä omat epätäydellisyytensä. Tässä tapauksessa ehkä sinulle kävi niin.

-eri.

Ei kapselivaatekaapin perusvärin tarvitse olla musta tai valkoinen. Minulla se on pinkki. Minulla on neule, takki, huivi, laukku ja kengät pinkit. Muuta siihen hyväksytään, jos se värinä sopii tämän ihan minun tietyn lempipinkin kanssa. Esim värioksennuspaita tai -mekko tai -laukku käy aivan hyvin, jos se on vaikka tiettyä keltaista tai vihreää, josta tykkään pinkkini kanssa. Toki sinne mahtuu satunnainen musta tai valkoinen aksentiksi.

Laitankin tähän sen lempivärini. Kapselin lähtökohta voi olla mikä lempiväri vaan.

https://www.zalando.fi/next-neule-pink-nx321i0q5-j11.html?size=40xM&all…

Suuri osa näistä liinoista on joko perittyjä tai muuten vanhoja. Kaipa niillä on jonkinlainen tunnearvo. Mietin vain, että vienkö Uffin laatikkoon vai ostaisiko joku just johonkin askartelutarkoitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä teette vanhoille, hyväkuntoisille pöytäliinoille, pikkuliinoille, verhoille, tyynynpäällisille yms? Tulen hulluksi, kun siirtelen niitä paikasta toiseen.

Käytätkö niitä ylipäänsä ja miksi niitä pitää siirrellä? Jos ehdottomasti haluat vaihtelua ja säilyttää ne, tee niistä tämä päivän kuuma peruna: kapseli. Kokoa eri vuodenaikoihin sopiva setti kutakin ja vie kiertoon ne, jotka eivät sovi muiden kanssa yhteen. Kuinka suuresta määrästä nyt puhutaan ja pirskahteleeko kausiverhojen vaihtaminen iloa vai onko se vain työläs askar, joka sinusta jostain syystä pitää tehdä?

En mä edes käytä niitä! En nykyään vaihtele verhoja, koska eroni jälkeen teetin uuteen asuntoon joka huoneeseen sopivat verhot.

Pöytäliinoja en käytä kuin juhlissa, ja niitäkään ei ole enää tiedossa.

Minä olen vienyt pelastusarmeijalle. Yhden valkean liian säilytin (epätodennäköisten) juhlien varalle, sohvatyynyille on kahdet päälliset. Pikkuliinojakin oli ennen, mutta en ollut koskaan käyttänyt niitä. Verhoja on vain yhdet ja nekin akustiikan vuoksi ja makuuhuoneessa pimennyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilan rajaaminen kuulostaa hyvältä vinkiltä. Kun vaan osaisi rajata sopivasti määriä.

Kesän myötä tullut lisää tilpehööriä. Jos keksisi hyvät säilytyspaikat joilla määrää rajaisi, se saattaisi toimia vaikka mistään ei kuulemma saisi luopua. Myös miettinyt paremmuusjärjestykseen laittoa, jolloin vähiten kivat saisi lähteä.

Vaatteissa näkyy paljon päällekkäisyyksiä kun lajiteltu samanlaiset samaan pinoon. Ollut vaikeuksia hahmottaa mitä on tarpeeksi ja mitä puuttuu kun kaapit pursuaa epäjärjestyksessä.

Raivaamisen sääntö numero yksi: älä järjestä roinaa. Se ei sillä vähene. Suurin osa tilpehööreistä ja myös vaatteista on oikeasti turhaa, eli siis roinaa. On tuplakappaleita, on heräteostoksia, on haaveminän vaatteita. Vaatteita on liikaa, eikä suurin osa tule koskaan käyttöön.

Tilaa pitää rajata sen mukaan miten sitä on käytössä. Esim. vaatteiden on mahduttava vaatekaappiin. Vaatesäilytys ei saa perustua siihen, että osa vaatteista on koko ajan pyykkikorissa ja pitkin tuolinselkämyksiä puolipitoisena. Jos samaan kaappiin pitää mahduttaa myös pyyhkeet ja lakanat, vaatteita on pakko karsia lisää.

Konmari puutteistaan huolimatta toimii ja perustuu juuri tuohon: ensin kerätään kaikki saman kategorian tavarat isoksi vuoreksi ja sitten aletaan karsia sieltä ne, jotka eivät pirskahtele iloa tai ole tarpeellisia (esim. kumisaappaat harvemmin pirskahtelevat, mutta ne ovat osalle hyvinkin tarpeelliset).

Vaatteet kannattaa lajitella jatkokäsittelyä varten. Kausivaatteet (kesä, syksy, talvi) omiin kasoihinsa, työvaatteet tms. muut erikoiset omaansa, käyttövaatteet omaansa. Kasaa samalla myös liian isot ja liian pienet vaatteet omiin kasoihinsa.

Tunnista sen jälkeen mitä vaatteita käytät ja mitä yhteistä niissä on - todennäköisesti väri, materiaali ja käyttötarkoitus, ts. jos olet trikoopaitaihminen, käytät juurikin trikoopaitoja. Mieti miksi ne muut vaatteet eivät ole tulleet käytetyksi? Materiaali, väri tai tyyli ei muutu kaapissa hilloamalla. Jos vaatteesta puuttuu jotain, esim. sinulla on täydellinen syksyhame, mutta ei ole siihen sopivia paksuja sukkahousuja ja maihareita, luovu hameesta. Älä osta niitä muita asusteita, koska sulla olisi ne jo, jos olisit sellaisia käyttävä ihminen. Älä myöskään säilö kymmentä juhlamekkoa tai jakkupukua, jos et niitä oikeasti käytä.

Karsimisen yksi sudenkuoppa on se, että käyttämätöntä tavaraa on oikeasti paljon, ja se kauhistuttaa sitten kun katsoo sitä lähtevien kasaa. "En mä voi näin paljosta luopua!"

Kyllä voit. Kaupasta saa lisää, jos jotain tarvitsee. Suurin osa ei koskaan kaipaa karsimiaan tavaroita eikä pian edes muista mitä joskus omisti.

Minä en usko tähän. ”Kaupasta saa lisää, jos tarvitsee”. Aivan. Kaikki nämä vinkit siitä, miten vuoden käyttämättöminä olleista vaatteista pitää luopua, lisäävät kuluttamista aivan järjettömästi monella. Toki osa ostaa harkiten, mutta osa yhtenään raijaa kiertoon ja ostaa sitten tilalle uutta.

Nyt on sitten keksitty, että jankkaamalla ”kaapeissa hilloamisesta”, ihmiset kantavat kassikaupalla vaatetta kiertoon ja uutta huonompilaatuista tilalle. Voin kertoa, että säilytetty vaate muuttuu muuten h-tin hitaasti kaapissa hilloksi.

Minulla on tapa, että ”lepäävät” vaatteet ovat artikkeleittain (mekot, kauluspaidat, housut, topit..) varastoituna. Olen alunpitäenkin ostanut kaikki vaatteeni laadukkaina. On vintagea ja ihan vaikkapa pellava-, silkki-ja villavaatetta paljon. Minun tyylimieltymykseni vaihtelee kuten myös trendit ja aina löytyy omasta kaapista kivaa ”uutta”. Sen sijaan kaupassa rievut menevät vain huonompilaatuisiksi koko ajan. Minulla sekä kaksi tytärtä että äiti hyödyntävät vaatevarastoani kiitollisena (on myös kattavasti asusteita, jotka täydentävät tyylin). Ihan hirveää lähteä juhliin etsimään sopiva mekkoa, lukemattomat kerrat se paras on löytynyt omasta kaapista. Huonoa en osta enkä myöskään siten säilö.

Ymmärrän ilman muuta, että kaikilla ei ole tilaa eikä halua toimia näin. Osalla on se yksi tyyli, toiset kaipaavat ja nauttivat vaihtelusta. Mutta inhoan sitä, että ”karsimisen” ja minimalismin varjolla tuputetaan kaikille samaa ja sitä, että valaistuneet ja niin seesteiset tavaroistaan luopuneet ilkeilevät ihmisille, jotka katsovat toimivimmaksi ja fiksuimmaksi toimia aivan toisin kuin juuri nyt ”kuuluu” tehdä.

Minusta tätä ketjua on hauska lukea ja saa kivoja vinkkejä. Kunpa vain maltettaisiin puhua kunnioittavasti myös muista elämöntavoista kuin omasta.

Aivan kuten sinä teit?

Eiku.

Eli miten en puhunut kunnioittavasti? Koen jatkuvasti tätä, että ns. ”seesteiset minimalistit” puhuvat hilloamisesta, siitä että jos sinulla on yli kuukauden käyttämättä ollut vaate, olet hamstraaja jne. Minulle toisten minimalismi on täysin ok, mutta olen huomannut karsimisen usein olevan sitä, että karsitaan yhtenään ja sitten haetaan taas ”kaupasta lisää”. Se ei ole enää kovinkaan tavoiteltavaa eikä mielestäni ole mitenkään epäkunnioittavaa toistaa, että tuo sisälsi kehotuksen karsia ja hakea sitteb taas kaupasta lisää, kun tuntuu että tulikin ehkä luovuttua jostain, mitä haluaa tai tarvitsee.

Älkää taas ruvetko tekemään ylipitkiä lainauksia ylipitkistä jorinoista!

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa näistä liinoista on joko perittyjä tai muuten vanhoja. Kaipa niillä on jonkinlainen tunnearvo. Mietin vain, että vienkö Uffin laatikkoon vai ostaisiko joku just johonkin askartelutarkoitukseen.

Ovatko nämä mummin tekemiä vai ostotuotteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilan rajaaminen kuulostaa hyvältä vinkiltä. Kun vaan osaisi rajata sopivasti määriä.

Kesän myötä tullut lisää tilpehööriä. Jos keksisi hyvät säilytyspaikat joilla määrää rajaisi, se saattaisi toimia vaikka mistään ei kuulemma saisi luopua. Myös miettinyt paremmuusjärjestykseen laittoa, jolloin vähiten kivat saisi lähteä.

Vaatteissa näkyy paljon päällekkäisyyksiä kun lajiteltu samanlaiset samaan pinoon. Ollut vaikeuksia hahmottaa mitä on tarpeeksi ja mitä puuttuu kun kaapit pursuaa epäjärjestyksessä.

Raivaamisen sääntö numero yksi: älä järjestä roinaa. Se ei sillä vähene. Suurin osa tilpehööreistä ja myös vaatteista on oikeasti turhaa, eli siis roinaa. On tuplakappaleita, on heräteostoksia, on haaveminän vaatteita. Vaatteita on liikaa, eikä suurin osa tule koskaan käyttöön.

Tilaa pitää rajata sen mukaan miten sitä on käytössä. Esim. vaatteiden on mahduttava vaatekaappiin. Vaatesäilytys ei saa perustua siihen, että osa vaatteista on koko ajan pyykkikorissa ja pitkin tuolinselkämyksiä puolipitoisena. Jos samaan kaappiin pitää mahduttaa myös pyyhkeet ja lakanat, vaatteita on pakko karsia lisää.

Konmari puutteistaan huolimatta toimii ja perustuu juuri tuohon: ensin kerätään kaikki saman kategorian tavarat isoksi vuoreksi ja sitten aletaan karsia sieltä ne, jotka eivät pirskahtele iloa tai ole tarpeellisia (esim. kumisaappaat harvemmin pirskahtelevat, mutta ne ovat osalle hyvinkin tarpeelliset).

Vaatteet kannattaa lajitella jatkokäsittelyä varten. Kausivaatteet (kesä, syksy, talvi) omiin kasoihinsa, työvaatteet tms. muut erikoiset omaansa, käyttövaatteet omaansa. Kasaa samalla myös liian isot ja liian pienet vaatteet omiin kasoihinsa.

Tunnista sen jälkeen mitä vaatteita käytät ja mitä yhteistä niissä on - todennäköisesti väri, materiaali ja käyttötarkoitus, ts. jos olet trikoopaitaihminen, käytät juurikin trikoopaitoja. Mieti miksi ne muut vaatteet eivät ole tulleet käytetyksi? Materiaali, väri tai tyyli ei muutu kaapissa hilloamalla. Jos vaatteesta puuttuu jotain, esim. sinulla on täydellinen syksyhame, mutta ei ole siihen sopivia paksuja sukkahousuja ja maihareita, luovu hameesta. Älä osta niitä muita asusteita, koska sulla olisi ne jo, jos olisit sellaisia käyttävä ihminen. Älä myöskään säilö kymmentä juhlamekkoa tai jakkupukua, jos et niitä oikeasti käytä.

Karsimisen yksi sudenkuoppa on se, että käyttämätöntä tavaraa on oikeasti paljon, ja se kauhistuttaa sitten kun katsoo sitä lähtevien kasaa. "En mä voi näin paljosta luopua!"

Kyllä voit. Kaupasta saa lisää, jos jotain tarvitsee. Suurin osa ei koskaan kaipaa karsimiaan tavaroita eikä pian edes muista mitä joskus omisti.

Minä en usko tähän. ”Kaupasta saa lisää, jos tarvitsee”. Aivan. Kaikki nämä vinkit siitä, miten vuoden käyttämättöminä olleista vaatteista pitää luopua, lisäävät kuluttamista aivan järjettömästi monella. Toki osa ostaa harkiten, mutta osa yhtenään raijaa kiertoon ja ostaa sitten tilalle uutta.

Nyt on sitten keksitty, että jankkaamalla ”kaapeissa hilloamisesta”, ihmiset kantavat kassikaupalla vaatetta kiertoon ja uutta huonompilaatuista tilalle. Voin kertoa, että säilytetty vaate muuttuu muuten h-tin hitaasti kaapissa hilloksi.

Minulla on tapa, että ”lepäävät” vaatteet ovat artikkeleittain (mekot, kauluspaidat, housut, topit..) varastoituna. Olen alunpitäenkin ostanut kaikki vaatteeni laadukkaina. On vintagea ja ihan vaikkapa pellava-, silkki-ja villavaatetta paljon. Minun tyylimieltymykseni vaihtelee kuten myös trendit ja aina löytyy omasta kaapista kivaa ”uutta”. Sen sijaan kaupassa rievut menevät vain huonompilaatuisiksi koko ajan. Minulla sekä kaksi tytärtä että äiti hyödyntävät vaatevarastoani kiitollisena (on myös kattavasti asusteita, jotka täydentävät tyylin). Ihan hirveää lähteä juhliin etsimään sopiva mekkoa, lukemattomat kerrat se paras on löytynyt omasta kaapista. Huonoa en osta enkä myöskään siten säilö.

Ymmärrän ilman muuta, että kaikilla ei ole tilaa eikä halua toimia näin. Osalla on se yksi tyyli, toiset kaipaavat ja nauttivat vaihtelusta. Mutta inhoan sitä, että ”karsimisen” ja minimalismin varjolla tuputetaan kaikille samaa ja sitä, että valaistuneet ja niin seesteiset tavaroistaan luopuneet ilkeilevät ihmisille, jotka katsovat toimivimmaksi ja fiksuimmaksi toimia aivan toisin kuin juuri nyt ”kuuluu” tehdä.

Minusta tätä ketjua on hauska lukea ja saa kivoja vinkkejä. Kunpa vain maltettaisiin puhua kunnioittavasti myös muista elämöntavoista kuin omasta.

Aivan kuten sinä teit?

Eiku.

Eli miten en puhunut kunnioittavasti? Koen jatkuvasti tätä, että ns. ”seesteiset minimalistit” puhuvat hilloamisesta, siitä että jos sinulla on yli kuukauden käyttämättä ollut vaate, olet hamstraaja jne. Minulle toisten minimalismi on täysin ok, mutta olen huomannut karsimisen usein olevan sitä, että karsitaan yhtenään ja sitten haetaan taas ”kaupasta lisää”. Se ei ole enää kovinkaan tavoiteltavaa eikä mielestäni ole mitenkään epäkunnioittavaa toistaa, että tuo sisälsi kehotuksen karsia ja hakea sitteb taas kaupasta lisää, kun tuntuu että tulikin ehkä luovuttua jostain, mitä haluaa tai tarvitsee.

Minä olen ns. seesteinen minimalisti ja vaatteita on noin 50 kappaletta, tähän siis kuuluu kaikki yö-, liikunta- ja ulkovaatteet. Mutta näissäkin on yksilöitä, joita olen käyttänyt viimeksi puolitoista tai pari vuotta sitten. Ei ole mitään kiirettä laittaa kiertoon, vaikka tulevaisuudessakin osittainen etätyö vähentää vaatetarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa näistä liinoista on joko perittyjä tai muuten vanhoja. Kaipa niillä on jonkinlainen tunnearvo. Mietin vain, että vienkö Uffin laatikkoon vai ostaisiko joku just johonkin askartelutarkoitukseen.

Ovatko nämä mummin tekemiä vai ostotuotteita?

Sekä että

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä teette vanhoille, hyväkuntoisille pöytäliinoille, pikkuliinoille, verhoille, tyynynpäällisille yms? Tulen hulluksi, kun siirtelen niitä paikasta toiseen.

Minulla ei ole yhtään pöytäliinaa, saati pikkuliinaa. Tyynnynpäällisiä on ne yhdet ja joskus otan ne pois ja laitan pesuun, sillä aikaa tyynnyt tuulettuvat ulkona. Verhoista luopuisin mielelläni, mutta miehellä (!) on muutama lempiverho. Käytännössä vaihdan verhot jouluksi, se on sellainen spesiaaliaika meillä. Juhlapyhinä laitan joidenkin pöytien päälle valkoisen verhon liinaksi, se muuttaa huoneen ilmeen juhlavaksi oli sitten pääsiäinen tai joulu. Iso verho on kaunis pöydällä kun helmat laskeutuvat lattialle. Tunnelmaa saan sillä, kun laitan valot pois ja sytytän kynttilät, laitan tuoksuvaa ruokaa ja sopivaa musiikkia.

Minulla oli ennen tuollaista tilpehööriä, mutta totesin ettei ne ole mun juttu. Yksi vinkki vielä: jostain rakkaasta vanhasta pikkuliinasta voi tehdä seinävaatteen tai pingottaa kankaan taulunkehyksiin. Silloin esim. suvun vanha pitsiliina saa arvoisensa paikan, ja sitä voi ihailla joka päivä!

Mahtava vinkki verhoista, laitan kiertoon what if -pöytäliinani. Minullahan on tosiaan melkein samanlainen verho ja sen voisi irrottaa tarvittaessa. Tässä on se syy miksi viihdyn ketjussa. Ihmiset ovat keksineet fiksuja keinoja tavarapaljouden hallintaan ja kertovat ne muille. Ei vänkäämistä siitä, onko jollain toisella liikaa tai liian vähän tavaroita tai onko tavaramäärää muuten vain väärin rajoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilan rajaaminen kuulostaa hyvältä vinkiltä. Kun vaan osaisi rajata sopivasti määriä.

Kesän myötä tullut lisää tilpehööriä. Jos keksisi hyvät säilytyspaikat joilla määrää rajaisi, se saattaisi toimia vaikka mistään ei kuulemma saisi luopua. Myös miettinyt paremmuusjärjestykseen laittoa, jolloin vähiten kivat saisi lähteä.

Vaatteissa näkyy paljon päällekkäisyyksiä kun lajiteltu samanlaiset samaan pinoon. Ollut vaikeuksia hahmottaa mitä on tarpeeksi ja mitä puuttuu kun kaapit pursuaa epäjärjestyksessä.

Raivaamisen sääntö numero yksi: älä järjestä roinaa. Se ei sillä vähene. Suurin osa tilpehööreistä ja myös vaatteista on oikeasti turhaa, eli siis roinaa. On tuplakappaleita, on heräteostoksia, on haaveminän vaatteita. Vaatteita on liikaa, eikä suurin osa tule koskaan käyttöön.

Tilaa pitää rajata sen mukaan miten sitä on käytössä. Esim. vaatteiden on mahduttava vaatekaappiin. Vaatesäilytys ei saa perustua siihen, että osa vaatteista on koko ajan pyykkikorissa ja pitkin tuolinselkämyksiä puolipitoisena. Jos samaan kaappiin pitää mahduttaa myös pyyhkeet ja lakanat, vaatteita on pakko karsia lisää.

Konmari puutteistaan huolimatta toimii ja perustuu juuri tuohon: ensin kerätään kaikki saman kategorian tavarat isoksi vuoreksi ja sitten aletaan karsia sieltä ne, jotka eivät pirskahtele iloa tai ole tarpeellisia (esim. kumisaappaat harvemmin pirskahtelevat, mutta ne ovat osalle hyvinkin tarpeelliset).

Vaatteet kannattaa lajitella jatkokäsittelyä varten. Kausivaatteet (kesä, syksy, talvi) omiin kasoihinsa, työvaatteet tms. muut erikoiset omaansa, käyttövaatteet omaansa. Kasaa samalla myös liian isot ja liian pienet vaatteet omiin kasoihinsa.

Tunnista sen jälkeen mitä vaatteita käytät ja mitä yhteistä niissä on - todennäköisesti väri, materiaali ja käyttötarkoitus, ts. jos olet trikoopaitaihminen, käytät juurikin trikoopaitoja. Mieti miksi ne muut vaatteet eivät ole tulleet käytetyksi? Materiaali, väri tai tyyli ei muutu kaapissa hilloamalla. Jos vaatteesta puuttuu jotain, esim. sinulla on täydellinen syksyhame, mutta ei ole siihen sopivia paksuja sukkahousuja ja maihareita, luovu hameesta. Älä osta niitä muita asusteita, koska sulla olisi ne jo, jos olisit sellaisia käyttävä ihminen. Älä myöskään säilö kymmentä juhlamekkoa tai jakkupukua, jos et niitä oikeasti käytä.

Karsimisen yksi sudenkuoppa on se, että käyttämätöntä tavaraa on oikeasti paljon, ja se kauhistuttaa sitten kun katsoo sitä lähtevien kasaa. "En mä voi näin paljosta luopua!"

Kyllä voit. Kaupasta saa lisää, jos jotain tarvitsee. Suurin osa ei koskaan kaipaa karsimiaan tavaroita eikä pian edes muista mitä joskus omisti.

Minä en usko tähän. ”Kaupasta saa lisää, jos tarvitsee”. Aivan. Kaikki nämä vinkit siitä, miten vuoden käyttämättöminä olleista vaatteista pitää luopua, lisäävät kuluttamista aivan järjettömästi monella. Toki osa ostaa harkiten, mutta osa yhtenään raijaa kiertoon ja ostaa sitten tilalle uutta.

Nyt on sitten keksitty, että jankkaamalla ”kaapeissa hilloamisesta”, ihmiset kantavat kassikaupalla vaatetta kiertoon ja uutta huonompilaatuista tilalle. Voin kertoa, että säilytetty vaate muuttuu muuten h-tin hitaasti kaapissa hilloksi.

Minulla on tapa, että ”lepäävät” vaatteet ovat artikkeleittain (mekot, kauluspaidat, housut, topit..) varastoituna. Olen alunpitäenkin ostanut kaikki vaatteeni laadukkaina. On vintagea ja ihan vaikkapa pellava-, silkki-ja villavaatetta paljon. Minun tyylimieltymykseni vaihtelee kuten myös trendit ja aina löytyy omasta kaapista kivaa ”uutta”. Sen sijaan kaupassa rievut menevät vain huonompilaatuisiksi koko ajan. Minulla sekä kaksi tytärtä että äiti hyödyntävät vaatevarastoani kiitollisena (on myös kattavasti asusteita, jotka täydentävät tyylin). Ihan hirveää lähteä juhliin etsimään sopiva mekkoa, lukemattomat kerrat se paras on löytynyt omasta kaapista. Huonoa en osta enkä myöskään siten säilö.

Ymmärrän ilman muuta, että kaikilla ei ole tilaa eikä halua toimia näin. Osalla on se yksi tyyli, toiset kaipaavat ja nauttivat vaihtelusta. Mutta inhoan sitä, että ”karsimisen” ja minimalismin varjolla tuputetaan kaikille samaa ja sitä, että valaistuneet ja niin seesteiset tavaroistaan luopuneet ilkeilevät ihmisille, jotka katsovat toimivimmaksi ja fiksuimmaksi toimia aivan toisin kuin juuri nyt ”kuuluu” tehdä.

Minusta tätä ketjua on hauska lukea ja saa kivoja vinkkejä. Kunpa vain maltettaisiin puhua kunnioittavasti myös muista elämöntavoista kuin omasta.

Mukavaa tunnistaa hengenheimolainen! Voisin allekirjoittaa melkein kaiken mitä kirjoitit. Paitsi että minulla on äiti kuollut, lapset poikia, ja itse en enää mahdu kahteen kolmasosaan aarteitani (vintage - ainakin hyväkuntoinen sellainen - on usein aika niukkaa mitoitukseltaan).

Joten raskain mielin käyn läpi kokoelmiani ja pohdiskelen ihanneminääni (jonne ei ole matkaa kuin yksi vaatekoko, mutta jota tuskin koskaan saavutan). On näitä vaatteita kyllä kerätty ja rakastettu. Mutta aika aikaa kutakin.

Voi juu, ymmärrän sinua oikein hyvin ja hengenheimolaisia on kiva kohdata.. ❤️ Tiedostan myös, että joskus on minullakin aika luopua ja vähentää. Sitä ennen nautin ja osa saa mennä tyttöjen mukaan.

Olen myös hirveän tarkka siitä, että huollan vaatteita hyvin ja siksi ne ovat kestäneet vuosikymmeniä. Niin varmaan sinäkin? Silloin alunperin laadukkaat vaatteet eivät päädy sellaiseen kuntoon, kuten tässäkin ketjussa joku totesi, että ”kukaan ei sinun vanhoja rättejäsi halua”. Olen oikeasti iloinen ja ylpeä, kun tytöt innoissaan kaivavat aarteita ja tuosta sukupolvesta (parikymppisiä) moni ostaa isollakin rahalla käytettyjä vaatteita, jopa tilailee niitä ympäri maailmaa.

Mutta juu, kuten sanot, joskus on luopumisen aika ja tavaraa se vain on. Todella toivon, että sinun aarteesi päätyvät ilahduttamaa jotain toista.