tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun projekti etenee pikku hiljaa. Vaatteita on vähänkäytetyssä ja muita tavaroita torissa. Nyt yritän psyykata itseäni että keräisin kaikki alle kympin myyntihinnan tavarat kasaan ja veisin konttiin. Myytäviä on muutamassa kaapissa ja turhia vielä siellä täällä. Vaatteetkin on vähentynyt tosi pieneen, mutta silti tuntuu että niissäkin olisi vielä karsittavaa. Vaatteita en vie konttiin kun katsoin Ylen dokkarin jossa selvitettiin näiden lahjoitustekstiilien virtoja ympäri Eurooppaa ja Afrikkaa. En halua olla lisäämässä tätä ongelmaa, vaan joko käytän vaatteen loppuun, tuunaan siitä jotain uutta tai myyn sen.

Kaiken tämän veivuun keskellä on pakko miettiä, että mikä on ollut ajatus tätä kaikkea kerätessä. Mikä on se aukko, jota olen yrittänyt tällä tavaramäärällä tukkia. Onko se se sama, jota joskus yrittää täyttää syömällä liikaa. Tiedän että jossain vaiheessa yritin purkaa stressiä ehkä jopa ostamalla, enemmän ehkä kuitenkin syömällä. Painoa olen saanut jo alas, tavaran käsittely on aktiivisesti työn alla. Onko muilla tarvetta analysoida omia motiiveja tavaroiden keräämisen suhteen?

Olen myös miettinyt että tavaroiden karsiminen voi tavallaan olla saman ongelman purkamista uuteen toimintaan. Koska sitäkään ei voi ikuisuuksiin tehdä, niin pitääkö sitten etsiä uusi projekti johon purkaa tuntemuksiaan? En haluaisi olla ihminen jolla on aina oltava joku kaikennelevä ismi menossa. Onko tässä samoin kuin laihduttamisessa kyse hallinnan tunteesta. Siitä, että tässä elämän arvaamattomuudessa olisi ainakin yksi asia joka tuntuisi olevan omassa hallinnassa. Painon pudotessa onnistumisen tunne on välitön. Tavaroista luopumisessa on mukana myös luopumisen tuskaa. Usein myös liian tavaramäärän aiheuttamaa ärtymystä.

Miltähän tuntuisi tehdä kertakarsiminen yhdeltä istumalta? Mitä sitten? Seuraako sitä tyhjyyden tunne, vai osaako jatkaa elämää vapaana turhan tavaran taakasta? Nauttia siitä että ei tarvitse enää ajatella niitä tavara kasoja ja edessä olevaa työtä.

Ois kiva kuulla miten elämä on jatkunut näillä nollapisteeseen päässeillä. Onko elämä muuttunut ja onko tilalle tullut uusia projekteja?

Mulla on vähän vastaavaa ollut viimevuosina. Elämä on koostunut noista projekteista ja uusista innostuksista, joihin olen uppoutunut täysillä. Nyt tavaroiden karsiminen on suoritettu, eikä tällä hetkellä ole mitään uutta hurahdusta (pyrin välttämään niitä, koska olen huomannut niiden olevan ohi meneviä). Viimeisinpänä siivousvälinehulluus. Kun sain tavarapaljouteni poistettua, aloin miettimään, millä saisin siivoamisesta tehtyä mukavampaa ja helpompaa, hankin uudet välineet.

Aiempina vuosina mulla on ollut mm. Ekohurahdus, siis nämä kestoliinat, rätit, kestohedelmäpussit, muovittomuus ym. mikä oli trendikästä pari vuotta sitten. Olin niin innostunut niistä, että aloin harkitsemaan yrityksen perustmista asian ympärille. Onneksi en perustanut, koska nyt koko asia ei enää kiinnosta oikeastaan yhtään. Pyrin siis totta kai elämään mahdollisimman ekosti, mutta en todellakaan jaksa miettiä sitä yhtään enempää kuin pakko.

Tavarakarsinnan jälkeen tuli sellainen vaihe, että halusin ostaa muutamia ajattomia kotimaisen valmistajan vaatteita, jotta olisi aina jotain siistiä puettavaa. Nyt huomaan, että siitäkin tuli ”pakonomainen” tarve etsiä niitä vaatteita. Ja senkin jälkeen kun olin muutaman ostanut, olisin halunnut lisää ja lisää. Pakko oli pistää stoppi ostelulle, ettei suurella vaivalla tehty karsinta mennyt hukkaan.

En tiedä vastasiko tämä nyt kommenttiisi, mutta jotain tarvetta näillä hurahduksilla yritän selvästi täyttää. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään projektia meneillään, ja olen huomannut käyttäväni kohtuuttomasti aikaa tällä palstalla pyörimiseen.. nyt täytyisi löytää se tyhjiö, mitä toiminnallani yritän täyttää.

Kiitos vastauksestasi! On helpottavaa, että en ole yksin näiden pohdintojeni kanssa. Myös minä hankin ne hyvät siivousvälineet, ja se on oikeasti ollut hyvä päätös koska aiemmilla välineillä siivous oli vain likaisella mopolla lian siirtelyä paikasta toiseen. Hyvät mikrokuituiset siivousliina olivat paras investointi ikinä! Enpä ole sitten juuri muuta ostanutkaan, paitsi samoin kuin sinä, hurahdin yhteen kotimaiseen pellavamekkoon. Se kestänee ainakin kymmenen vuotta ja on ajaton väri niin ei mene pois muodista. Onneksi tulin järkiini sen mekon jälkeen että käytän muut vaatteeni loppuun ennen kuin ostan mitään muuta. Korjaan ja parsin ja tuunaan.

Kun karsiminen tulee jossain vaiheessa päätökseen, niin onko loppuelämäni tehtävä sitten vain vahtia että en enää lähde uusiin kotkotuksiin mukaan? Ei oikein innosta sellainenkaan ajatus. Yritän päästä mukaan SPRn paikalliseen toimintaan, mutta nyt korona, niin ei järjestetä juuri mitään.

Jotenkin tuntuu että tämä aika on sellainen että ihmiset eivät halua oikein sitoutua mihinkään, kaikki vain kelluu ja asiat ajelehtivat. Olen jutellut ihmisten kanssa, jotka eivät enää halua sitoutua edes yhden kirjan lukemiseen, vaikka aiemmin ovat lukeneet paljon.

Tämä viimeinen oli kyllä ihan ot, mutta tuntuu että monet asiat ovat muuttuneet ihan toisenlaisiksi, eikä aspista oikein saa enää kiinni. Elämme ihmeellisiä aikoja!

Hyvä pointti tuo, että onko loppuelämä nyt sitten elettävä ilman uusiin kotkotuksiin hairahtumista. Sanoisin, että ei. Tämä karsiminen on opettanut itsestä niin paljon, että uskoisin että ainakin itse harkitsen hyvin vahvasti kannattaako esim ostaa monitoimikone sen takia, että olen innostunut kokeilemaan raakakakkujen leipomista tai saumuri, koska haluan tehdä muutaman kestorätin.

Jälkeen päin tuntee itsensä tyhmäksi, mutta silloin kuvittelin, että innostus olisi loppuelämäksi. Nyt en halua mitään uutta, koska olen jo valmiiksi sillä ajatuksella, että kohta kyllästyn kuitenkin.

Hirvittävän surullinen on sekin ajatus, että loppuelämä pitää viettää ei-mitään tehden tai ainakin valikoiden tosi tarkasti kaikki tekemisensä, ettei vain kaappiin kertyisi välineitä.

Tulevaisuudessa kiertotalous varmasti ratkaisee monia näitä ongelmia. Tavaroiden vuokraaminen yleistyy, niinkin päin että omaansa voi vuokrata jonkin firman kautta jos ei sitä koko ajan tarvitse.

Mutta sitä ongelmaa ei mikään ratkaise, että ihmisen pitää ihan itse päättää että mitä tekee

nämä muutamat vuosikymmenet. Elämä on lyhyt ja ainutlaatuinen, mutta ei se sillä pitene että on tekemättä mitään.

Jokainenhan valitsee toki itse miten elää. Jos saa iloa siitä että kerää kaapit täyteen erilaisia harrastusvälineitä, niin sitten tekee sen. Tässä keskustelussa kuitenkin on lähinnä ihmisiä, jotka haluavat eroon ylimääräisestä tavarasta. 

Vierailija kirjoitti:

Onko vinkkejä, miten saada tavaralahjat loppumaan? Keinoja on kokeiltu. Olemme pyytäneet läheisiltä, että lahjoja ei tulisi tai tulisi tavaran sijaan syötävää tai juotavaa, mikä kuluu pois. Olemme vedonneet tilan puutteeseen ja siihen, että emme oikeasti tarvitse mitään. Annamme itse lahjoja jotka kuluu pois, ellei toisin pyydetä jne. Lasten synnyttyä tilanne on vaan pahentunut, mutta osa on onneksi kuullut pyyntöjämme. Edelleen kuitenkin tulee esim pyyhkeitä siihen tahtiin joka vuosi, että jos pitäisimme ne kaikki, saisimme aina kuivata joka kehonosan eri pyyhkeeseen eikä ne silti ehtisi kulua. Lahjoitukseen nuo päätyvät, mutta tuntuu absurdilta ja kaikkien rahan ja ajan sekä luonnon tuhlaukselta koko tilanne. Toivoisin mieluummin ei mitään tai vaikka 1 € lahjoitusta lapsen tilille, kuin uutta kaapin täytettä.

Korona-ajan jälkeen pyytäkää suoraan lahjakortteja. Lapsille HopLopiin, Superparkiin tai vaikka ratsastustunnille. Itselle kampaajalle tai hierojalle tai mikä nyt miellyttääkin. Nämä toiveita kuulemattomat ihmiset haluavat lahjaa antaessaan ostaa jotain "hienoa" ja erityistä, joten HopLopit ja hieronnat toimivat paremmin toiveena kuin järkevämmät lahjat kuten S-kaupan lahjakorti. Kuluvasta tavarasta kannattaa pyytää myös jotain mikä on lahjan antajan silmissä jotenkin hienoa ja hemmottelevaa, niin viesti menee paremmin perille. Vaikkapa arvokaampaa oliiviöljyä tavallisen kahvipaketin sijaan. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä pointti tuo, että alennusmyynneistä tulee helposti hankkineeksi tarpeetonta, koska halvalla sai. Mulla on puhelimessa lista vaatteista, joita tarvitsen ja pysyttelen siinä listassa. Tällä menetelmällä hutiostoksia ei tule, ja pystyn pitämään pään kylmänä alennusmyyntien aikaan. Tietysti myös oman vaatemaun tarkka tunteminen auttaa; tiedän että jos listalla lukee harmaa villaneule, en osta edes alesta sitä harmaata villaneuletta, jossa on vartalonmyötäinen leikkaus tai jossa on v-kaula-aukko, koska tiedän, että en sitä käyttäisi yhtä paljon kuin väljemmän mallista o-kaula-aukkoista.

Ostoslista vaatteista on loistoidea. Taidan tehdä saman, silloin voi hyvällä omalla tunnolla ostaa listasta löytyviä asioita kun löytyy jostain edullisesti ja välttää heräteostokset, kun pysyy tarkasti listassa eikä osta muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni yksityiskohta, mutta Konttien viedyt vaatteet eivät UFFin ja muiden vastaavien vaatteiden tavoin päädy kehitysmaiden riesaksi.

https://kontti.punainenristi.fi/sisalto/mitä-lahjoitukselleni-tapahtuu-…

Jos luet vähän pidemmälle postaamaasi linkin juttua, niin siellä lukee että osa vaatelahjoituksista lähtee Punaisen Ristin kansainväliseen vaateapuun.

Ja suosittelen oikeasti lukemaan Ylen jutun aiheesta tai katsomaan sen dokkarin. Olivat laittaneet lähettimiä kiinni vaatteisiin ja seuranneet niiden matkaa, osan aina Afrikkaan asti. Mm. Fidaan lahjoitettu vaate voi päätyä Afrikkaan.

Vaatetta kierrätetään täällä niin paljon, että se ei todellakaan jää kaikki Suomeen vaan iso osa kelkotaan muihin maihin. Sen vuoksi en lahjoita vaatteita, vaan myyn ne.

Niin siis mikä siinä oli se paha asia, kun niitä menee Afrikkaan asti?

Ne vaikuttaa paikalliseen käsityöteollisuuteen, niistä muodostuu sinne järkyttäviä jätevuoria, niiden roudaus ympäri maailmaa ei ole kovin ekologista kun rahtilaivat saastuttaa ihan järjettömästi ja jos tätä jatketaan niin länsimaissa ei ikinä opita kuluttamaan järkevästi. Jos maailman tekstiiliteollisuuden tuotantomäärät pienenisi niin myös luonnonvaroja säästyisi, ja saasteet vähentyisivät. Kaikkia syitä en edes muista, mutta omaan käytökseeni Ylen juttu vaikutti paljon.

Jos ne jätevuoret jäis meidän selvitettäväksi niin ehkä täällä opittaisiin jotain? Omalla kohdalla pystyin laittamaan kiertoon yli 80% vaatteista ilman että se vaikutti mun elämään mitenkään. Silloin heräsin huomaamaan miten järjetöntä on ostaa mitään esm alennusmyynnistä. Yleensä alesta ei saa ostettua juuri sitä mitä tarvitsee ja niitä ei sitten ehkä tule käytettyä niin paljon kuin niitä kaikkein rakkaimpia vaatteita. Olen sitten päätynyt siihen ratkaisuun että en osta alennusmyynneistä, korjaan ja käytän vaatteeni loppuun asti, ja kiertoon lähtevät tekstiilit myyn, en lahjoita. Toivon että myymällä ne menevät vielä käyttöön ja kuluvat loppuun sitä kautta eivätkä päädy osaksi jätevuorta jossain Afrikassa.

Eli halutaan tukea sitä, että Afrikassa syntyisi käsityöteollisuutta. Täällä olevaa käsityöteollisuutta sen sijaan pitää vähentää, koska se kuluttaa luonnonvaroja. Jos Afrikassa käytetään meiltä lähetettyä kierrätysmateriaalia, se on jostain syystä huono asia, ja luonnonvarojen käyttö onkin siellä hyvä asia.

Ymmärrän kyllä kuljettamisesta syntyvät päästöt, mutta muuten tässä ei tunnu olevan logiikkaa.

Myös länsimaista käsityöteollisuutta halutaan tukea, sekin kärsii Kiinassa tuotetusta halpatavarasta mitä meidän vaatekaupat on täynnä. 

Moni täällä ketjussa onkin painottanut sitä, että vaikka on vähentänyt ostamista, niin sitten kun ostaa niin haluaa ostaa mielellään laadukasta kotimaista. Tai ostaa palveluja.

Kai nyt sentään siistit ja ehjät vaatteet ilmaiseksi kelpaavat ihan Suomessakin, vaikka torin kautta?

Ja muistaakaa, että on muitakin kirpputoreja kuin kontti (joka ei ole hyväntekeväisyyttä nähnytkään). Pelastusarmeija, Fida, Siniristi... Myös asunnottomien tukitoimintojen, diakoniatyön yms. kautta voi löytyä vaatteentarvitsijoita. Mutta oikeasti sitten siistin ja ehjän vaatteen, ei sellaisen joita ei itse enää käyttäisi!

Fiksuinta monesti olisikin, että aikuinen pitäisi omat ostoksensa loppuun ihan itse, eikä putsaisi kaappejaan ja omatuntoaan työntämällä kulahtaneita ja nyppyisiä rytkyjään kirpputorien harmeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kai nyt sentään siistit ja ehjät vaatteet ilmaiseksi kelpaavat ihan Suomessakin, vaikka torin kautta?

Ja muistaakaa, että on muitakin kirpputoreja kuin kontti (joka ei ole hyväntekeväisyyttä nähnytkään). Pelastusarmeija, Fida, Siniristi... Myös asunnottomien tukitoimintojen, diakoniatyön yms. kautta voi löytyä vaatteentarvitsijoita. Mutta oikeasti sitten siistin ja ehjän vaatteen, ei sellaisen joita ei itse enää käyttäisi!

Fiksuinta monesti olisikin, että aikuinen pitäisi omat ostoksensa loppuun ihan itse, eikä putsaisi kaappejaan ja omatuntoaan työntämällä kulahtaneita ja nyppyisiä rytkyjään kirpputorien harmeiksi.

Olen samaa mieltä, sitten voi heittää suoraan roskiin, kuin pohtia, meneeköhän tämä nyt kirpparilla pikku reiästä huolimatta.

Ja miksi ostaa koko ajan uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun projekti etenee pikku hiljaa. Vaatteita on vähänkäytetyssä ja muita tavaroita torissa. Nyt yritän psyykata itseäni että keräisin kaikki alle kympin myyntihinnan tavarat kasaan ja veisin konttiin. Myytäviä on muutamassa kaapissa ja turhia vielä siellä täällä. Vaatteetkin on vähentynyt tosi pieneen, mutta silti tuntuu että niissäkin olisi vielä karsittavaa. Vaatteita en vie konttiin kun katsoin Ylen dokkarin jossa selvitettiin näiden lahjoitustekstiilien virtoja ympäri Eurooppaa ja Afrikkaa. En halua olla lisäämässä tätä ongelmaa, vaan joko käytän vaatteen loppuun, tuunaan siitä jotain uutta tai myyn sen.

Kaiken tämän veivuun keskellä on pakko miettiä, että mikä on ollut ajatus tätä kaikkea kerätessä. Mikä on se aukko, jota olen yrittänyt tällä tavaramäärällä tukkia. Onko se se sama, jota joskus yrittää täyttää syömällä liikaa. Tiedän että jossain vaiheessa yritin purkaa stressiä ehkä jopa ostamalla, enemmän ehkä kuitenkin syömällä. Painoa olen saanut jo alas, tavaran käsittely on aktiivisesti työn alla. Onko muilla tarvetta analysoida omia motiiveja tavaroiden keräämisen suhteen?

Olen myös miettinyt että tavaroiden karsiminen voi tavallaan olla saman ongelman purkamista uuteen toimintaan. Koska sitäkään ei voi ikuisuuksiin tehdä, niin pitääkö sitten etsiä uusi projekti johon purkaa tuntemuksiaan? En haluaisi olla ihminen jolla on aina oltava joku kaikennelevä ismi menossa. Onko tässä samoin kuin laihduttamisessa kyse hallinnan tunteesta. Siitä, että tässä elämän arvaamattomuudessa olisi ainakin yksi asia joka tuntuisi olevan omassa hallinnassa. Painon pudotessa onnistumisen tunne on välitön. Tavaroista luopumisessa on mukana myös luopumisen tuskaa. Usein myös liian tavaramäärän aiheuttamaa ärtymystä.

Miltähän tuntuisi tehdä kertakarsiminen yhdeltä istumalta? Mitä sitten? Seuraako sitä tyhjyyden tunne, vai osaako jatkaa elämää vapaana turhan tavaran taakasta? Nauttia siitä että ei tarvitse enää ajatella niitä tavara kasoja ja edessä olevaa työtä.

Ois kiva kuulla miten elämä on jatkunut näillä nollapisteeseen päässeillä. Onko elämä muuttunut ja onko tilalle tullut uusia projekteja?

Mulla on vähän vastaavaa ollut viimevuosina. Elämä on koostunut noista projekteista ja uusista innostuksista, joihin olen uppoutunut täysillä. Nyt tavaroiden karsiminen on suoritettu, eikä tällä hetkellä ole mitään uutta hurahdusta (pyrin välttämään niitä, koska olen huomannut niiden olevan ohi meneviä). Viimeisinpänä siivousvälinehulluus. Kun sain tavarapaljouteni poistettua, aloin miettimään, millä saisin siivoamisesta tehtyä mukavampaa ja helpompaa, hankin uudet välineet.

Aiempina vuosina mulla on ollut mm. Ekohurahdus, siis nämä kestoliinat, rätit, kestohedelmäpussit, muovittomuus ym. mikä oli trendikästä pari vuotta sitten. Olin niin innostunut niistä, että aloin harkitsemaan yrityksen perustmista asian ympärille. Onneksi en perustanut, koska nyt koko asia ei enää kiinnosta oikeastaan yhtään. Pyrin siis totta kai elämään mahdollisimman ekosti, mutta en todellakaan jaksa miettiä sitä yhtään enempää kuin pakko.

Tavarakarsinnan jälkeen tuli sellainen vaihe, että halusin ostaa muutamia ajattomia kotimaisen valmistajan vaatteita, jotta olisi aina jotain siistiä puettavaa. Nyt huomaan, että siitäkin tuli ”pakonomainen” tarve etsiä niitä vaatteita. Ja senkin jälkeen kun olin muutaman ostanut, olisin halunnut lisää ja lisää. Pakko oli pistää stoppi ostelulle, ettei suurella vaivalla tehty karsinta mennyt hukkaan.

En tiedä vastasiko tämä nyt kommenttiisi, mutta jotain tarvetta näillä hurahduksilla yritän selvästi täyttää. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään projektia meneillään, ja olen huomannut käyttäväni kohtuuttomasti aikaa tällä palstalla pyörimiseen.. nyt täytyisi löytää se tyhjiö, mitä toiminnallani yritän täyttää.

Kiitos vastauksestasi! On helpottavaa, että en ole yksin näiden pohdintojeni kanssa. Myös minä hankin ne hyvät siivousvälineet, ja se on oikeasti ollut hyvä päätös koska aiemmilla välineillä siivous oli vain likaisella mopolla lian siirtelyä paikasta toiseen. Hyvät mikrokuituiset siivousliina olivat paras investointi ikinä! Enpä ole sitten juuri muuta ostanutkaan, paitsi samoin kuin sinä, hurahdin yhteen kotimaiseen pellavamekkoon. Se kestänee ainakin kymmenen vuotta ja on ajaton väri niin ei mene pois muodista. Onneksi tulin järkiini sen mekon jälkeen että käytän muut vaatteeni loppuun ennen kuin ostan mitään muuta. Korjaan ja parsin ja tuunaan.

Kun karsiminen tulee jossain vaiheessa päätökseen, niin onko loppuelämäni tehtävä sitten vain vahtia että en enää lähde uusiin kotkotuksiin mukaan? Ei oikein innosta sellainenkaan ajatus. Yritän päästä mukaan SPRn paikalliseen toimintaan, mutta nyt korona, niin ei järjestetä juuri mitään.

Jotenkin tuntuu että tämä aika on sellainen että ihmiset eivät halua oikein sitoutua mihinkään, kaikki vain kelluu ja asiat ajelehtivat. Olen jutellut ihmisten kanssa, jotka eivät enää halua sitoutua edes yhden kirjan lukemiseen, vaikka aiemmin ovat lukeneet paljon.

Tämä viimeinen oli kyllä ihan ot, mutta tuntuu että monet asiat ovat muuttuneet ihan toisenlaisiksi, eikä aspista oikein saa enää kiinni. Elämme ihmeellisiä aikoja!

Hyvä pointti tuo, että onko loppuelämä nyt sitten elettävä ilman uusiin kotkotuksiin hairahtumista. Sanoisin, että ei. Tämä karsiminen on opettanut itsestä niin paljon, että uskoisin että ainakin itse harkitsen hyvin vahvasti kannattaako esim ostaa monitoimikone sen takia, että olen innostunut kokeilemaan raakakakkujen leipomista tai saumuri, koska haluan tehdä muutaman kestorätin.

Jälkeen päin tuntee itsensä tyhmäksi, mutta silloin kuvittelin, että innostus olisi loppuelämäksi. Nyt en halua mitään uutta, koska olen jo valmiiksi sillä ajatuksella, että kohta kyllästyn kuitenkin.

Hirvittävän surullinen on sekin ajatus, että loppuelämä pitää viettää ei-mitään tehden tai ainakin valikoiden tosi tarkasti kaikki tekemisensä, ettei vain kaappiin kertyisi välineitä.

Tulevaisuudessa kiertotalous varmasti ratkaisee monia näitä ongelmia. Tavaroiden vuokraaminen yleistyy, niinkin päin että omaansa voi vuokrata jonkin firman kautta jos ei sitä koko ajan tarvitse.

Mutta sitä ongelmaa ei mikään ratkaise, että ihmisen pitää ihan itse päättää että mitä tekee

nämä muutamat vuosikymmenet. Elämä on lyhyt ja ainutlaatuinen, mutta ei se sillä pitene että on tekemättä mitään.

Jokainenhan valitsee toki itse miten elää. Jos saa iloa siitä että kerää kaapit täyteen erilaisia harrastusvälineitä, niin sitten tekee sen. Tässä keskustelussa kuitenkin on lähinnä ihmisiä, jotka haluavat eroon ylimääräisestä tavarasta. 

On myös vähän hassu ajatus että ostelua karsimalla istuisi loppuelämänsä "tekemättä mitään". Todella paljon asioita voi tehdä ilman että ostelee isoja määriä tavaraa. Voi viettää aikaa läheisten kanssa, kävellä metsässä, lukea kirjastosta lainattuja kirjoja, opiskella netistä melkeinpä mitä vaan kielistä historiaan, matkustella, käydä kuntosalilla, osallistua kursseille. Ehkä pieni ostolakko voisi tehdä hyvääkin luovuudelle ja mielikuvitukselle?

Vierailija kirjoitti:

Kai nyt sentään siistit ja ehjät vaatteet ilmaiseksi kelpaavat ihan Suomessakin, vaikka torin kautta?

Ja muistaakaa, että on muitakin kirpputoreja kuin kontti (joka ei ole hyväntekeväisyyttä nähnytkään). Pelastusarmeija, Fida, Siniristi... Myös asunnottomien tukitoimintojen, diakoniatyön yms. kautta voi löytyä vaatteentarvitsijoita. Mutta oikeasti sitten siistin ja ehjän vaatteen, ei sellaisen joita ei itse enää käyttäisi!

Fiksuinta monesti olisikin, että aikuinen pitäisi omat ostoksensa loppuun ihan itse, eikä putsaisi kaappejaan ja omatuntoaan työntämällä kulahtaneita ja nyppyisiä rytkyjään kirpputorien harmeiksi.

Onko mikään näistä vaihtoehdoista sellainen, että se ei ole kytköksissä uskontoon? En halua tukea uskonnollista toimintaa.

Hyviä, mutta rikkinäisiä vaatteita voi muuten korjattaa ompelijalla, jos ei itse tule tehtyä korjausompelua. Se toki maksaa, mutta ei enemmän kuin hyvälaatuinen uusi vaate. Työllistää pienyrittäjän ja säästää luonnonvaroja. Saa pienellä vaivalla mittojen mukaan istuvat vaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä, mutta rikkinäisiä vaatteita voi muuten korjattaa ompelijalla, jos ei itse tule tehtyä korjausompelua. Se toki maksaa, mutta ei enemmän kuin hyvälaatuinen uusi vaate. Työllistää pienyrittäjän ja säästää luonnonvaroja. Saa pienellä vaivalla mittojen mukaan istuvat vaatteet.

Valitettavasti vaan aika iso osa nykyvaatteista on laadultaan sellaisia, että ei kannata korjata tai ei edes voi. Esim. väärään langansuuntaan leikattu halpispaita tai -mekko vetää hassusti, vaikka kuinka yrittäisi sitä korjata. Jos kangas on kulahtanut ja/tai nyppyinen, ei siitä oikein enää hyvää saa. Toki, jos se on täyttä luonnonkuitua, voi väreiltään kulahtaneen vaatteen elämää yrittää pidentää vähän värjäämällä se mahdollisimman lähellä alkuperäistä väriä olevalla kangasvärillä, mutta sekään ei aina toimi. Ratkaisu tietenkin on ostaa mahdollisimman laadukasta, mutta sellaisenkin löytäminen on usein aika vaikeaa. Itsekin kun shoppailen pluskokoja, niin tarjolla on lähinnä akryylineuleita ja polyesteriä, vaikka hintaa olisi moninkertaisesti verrattuna vaikkapa H&M:ään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai nyt sentään siistit ja ehjät vaatteet ilmaiseksi kelpaavat ihan Suomessakin, vaikka torin kautta?

Ja muistaakaa, että on muitakin kirpputoreja kuin kontti (joka ei ole hyväntekeväisyyttä nähnytkään). Pelastusarmeija, Fida, Siniristi... Myös asunnottomien tukitoimintojen, diakoniatyön yms. kautta voi löytyä vaatteentarvitsijoita. Mutta oikeasti sitten siistin ja ehjän vaatteen, ei sellaisen joita ei itse enää käyttäisi!

Fiksuinta monesti olisikin, että aikuinen pitäisi omat ostoksensa loppuun ihan itse, eikä putsaisi kaappejaan ja omatuntoaan työntämällä kulahtaneita ja nyppyisiä rytkyjään kirpputorien harmeiksi.

Onko mikään näistä vaihtoehdoista sellainen, että se ei ole kytköksissä uskontoon? En halua tukea uskonnollista toimintaa.

Omalla paikkakunnallani on eläinsuojeluyhdistyksen kirpparipöytä jonne saa lahjoittaa myyntiin menevää tavaraa. Se ei ainakaan liity uskontoon ja rahat käytetään suoraan eläinten hyväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä, mutta rikkinäisiä vaatteita voi muuten korjattaa ompelijalla, jos ei itse tule tehtyä korjausompelua. Se toki maksaa, mutta ei enemmän kuin hyvälaatuinen uusi vaate. Työllistää pienyrittäjän ja säästää luonnonvaroja. Saa pienellä vaivalla mittojen mukaan istuvat vaatteet.

Valitettavasti vaan aika iso osa nykyvaatteista on laadultaan sellaisia, että ei kannata korjata tai ei edes voi. Esim. väärään langansuuntaan leikattu halpispaita tai -mekko vetää hassusti, vaikka kuinka yrittäisi sitä korjata. Jos kangas on kulahtanut ja/tai nyppyinen, ei siitä oikein enää hyvää saa. Toki, jos se on täyttä luonnonkuitua, voi väreiltään kulahtaneen vaatteen elämää yrittää pidentää vähän värjäämällä se mahdollisimman lähellä alkuperäistä väriä olevalla kangasvärillä, mutta sekään ei aina toimi. Ratkaisu tietenkin on ostaa mahdollisimman laadukasta, mutta sellaisenkin löytäminen on usein aika vaikeaa. Itsekin kun shoppailen pluskokoja, niin tarjolla on lähinnä akryylineuleita ja polyesteriä, vaikka hintaa olisi moninkertaisesti verrattuna vaikkapa H&M:ään.

Aloin taannoin kiinnittää enemmän huomioita vaatteiden laatuun ja muutenkin uusia vaatekaappiani tekokuitu-kertakäyttövaatteista laadukkaimpiin ja aikuisempiin vaatteisiin. Järkytys oli suuri, kun tajusin että esim. fiksusta ja perussiistiä naisten perus-neuleesta saa maksaa helposti 150€ ja vain taivas on rajana. Miesten fiksun villaneuleen saa jo 50 eurolla. Kestää tovi että omilla tuloilla saa koko vaatekaapin uusittua siistiin, kestävään ja korjauskelvolliseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä, mutta rikkinäisiä vaatteita voi muuten korjattaa ompelijalla, jos ei itse tule tehtyä korjausompelua. Se toki maksaa, mutta ei enemmän kuin hyvälaatuinen uusi vaate. Työllistää pienyrittäjän ja säästää luonnonvaroja. Saa pienellä vaivalla mittojen mukaan istuvat vaatteet.

Valitettavasti vaan aika iso osa nykyvaatteista on laadultaan sellaisia, että ei kannata korjata tai ei edes voi. Esim. väärään langansuuntaan leikattu halpispaita tai -mekko vetää hassusti, vaikka kuinka yrittäisi sitä korjata. Jos kangas on kulahtanut ja/tai nyppyinen, ei siitä oikein enää hyvää saa. Toki, jos se on täyttä luonnonkuitua, voi väreiltään kulahtaneen vaatteen elämää yrittää pidentää vähän värjäämällä se mahdollisimman lähellä alkuperäistä väriä olevalla kangasvärillä, mutta sekään ei aina toimi. Ratkaisu tietenkin on ostaa mahdollisimman laadukasta, mutta sellaisenkin löytäminen on usein aika vaikeaa. Itsekin kun shoppailen pluskokoja, niin tarjolla on lähinnä akryylineuleita ja polyesteriä, vaikka hintaa olisi moninkertaisesti verrattuna vaikkapa H&M:ään.

Aloin taannoin kiinnittää enemmän huomioita vaatteiden laatuun ja muutenkin uusia vaatekaappiani tekokuitu-kertakäyttövaatteista laadukkaimpiin ja aikuisempiin vaatteisiin. Järkytys oli suuri, kun tajusin että esim. fiksusta ja perussiistiä naisten perus-neuleesta saa maksaa helposti 150€ ja vain taivas on rajana. Miesten fiksun villaneuleen saa jo 50 eurolla. Kestää tovi että omilla tuloilla saa koko vaatekaapin uusittua siistiin, kestävään ja korjauskelvolliseen. 

Laadukkaita vaatteita voi löytää myös käytettynä. Vähänkäytetty.fi,

Emmy, Lily, Tori, Huuto. net jne. Osassa on ihan laadukasta kohtuuhinnalla.

Mites muilla tavaran vähentäjillä menee?

Meillä lähtee nykyinen asunto pian myyntiin, niin tulipa buustia vähentää tavaraa. Haluan edustavat myyntikuvat ja niihin ei sisälly nämä nykyiset läjät ympäri asuntoa.

Meillä ei ole varsinaisesti läjiä, mutta viiden hengen taloudessa tavaraa kertyy jatkuvasti eteiseen, tasoille ja ruokapöytään vaikka keräilisi jatkuvasti. Lasten lelut, Aku ankat ja koulutarvikkeet on milloin missäkin. Vaatteet tuppaa myttääntymään huoneen nurkkaan ja siten on myös aina jotain hukassa..

Sain kuitenkin myytyä yhdistelmävaunut torissa ja tästä on hyvä jatkaa. Kuraeteiseen tuli kummasti lisää tilaa. Vielä olisi kuusi laatikollista lasten vaatteita laitettavaksi myyntiin jonnekin. Omat vaatteet on onneksi hallinnassa.

Suunnitelmissa olis huomenna lisätä toriin lisää tavaraa, kirjoja ja muutakin. Jos oikein ois virtaa niin vois kerätä uutta kuormaa vähänkäytettyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai nyt sentään siistit ja ehjät vaatteet ilmaiseksi kelpaavat ihan Suomessakin, vaikka torin kautta?

Ja muistaakaa, että on muitakin kirpputoreja kuin kontti (joka ei ole hyväntekeväisyyttä nähnytkään). Pelastusarmeija, Fida, Siniristi... Myös asunnottomien tukitoimintojen, diakoniatyön yms. kautta voi löytyä vaatteentarvitsijoita. Mutta oikeasti sitten siistin ja ehjän vaatteen, ei sellaisen joita ei itse enää käyttäisi!

Fiksuinta monesti olisikin, että aikuinen pitäisi omat ostoksensa loppuun ihan itse, eikä putsaisi kaappejaan ja omatuntoaan työntämällä kulahtaneita ja nyppyisiä rytkyjään kirpputorien harmeiksi.

Onko mikään näistä vaihtoehdoista sellainen, että se ei ole kytköksissä uskontoon? En halua tukea uskonnollista toimintaa.

Turvakoti, kuntien ja kaupunkien kierrätyskeskukset..

Varmaan monella muullakin sama kuin minulla ongelma ollut. Olen ostellut tavaroita, vaatteita, kenkiä ym. yksinäisyyden ja sen tuoman surun ja tyhjyyden tunteen poistamiseen. Mulla oli 10 vuotta tuo kierre, nyt Korona aikana olen päässyt turhan ostamisesta eroon ja pysähtynyt oikein miettimään tätä asiaa. Olo on nyt kyllä entistäkin yksinäisempi kun kaupoissa ja kirppiksillä lähes päivittäin käydessäni en tuntenut itseäni niin yksinäiseksi kun näki ihmisiä ja usein sitä pysähtyi muutaman sanankin vaihtamaan jonkun ihmisen kanssa. Olisipa jo kesä normaalia aikaa että vois kirppis pöydän varata ja uskaltaisi mennä taas ihmisten pariin. Joudun kyllä myymään pois kaikkea uuttakin ja eihän niistä kuitenkaan puolta tai kolmas osaakaan hinnasta sitten enään saa, mutta kun en mitenkään kaikkea ostamaani tarvitse, enkä ehdi varmaan eläni aikana käyttämäänkään kaikkea pitäisi joka päivä vaihtaa parit eri asut ja kengätkin ja menoja on niin vähän että ei niin voi tehdä.

Voihan siellä ihmisten ilmoilla liikkua ilman ostamistakin. Jätä rahat ja kortit kotiin ja nauti siitä että saat tuulettua.

Meidät on aivopesty mainoksilla ostamaan koko ajan uutta. Olin pitkään lukematta mainoksia ollenkaan. Sitten oli joulu tulossa ja ajattelin vilkaista mainoksia, että jos löytyisi lahjaideoita.

Kun olin vilkaissut mainokset lävitse, huomasin että tuli hinku ostaa vaikka mitä uutta ihanaa, vaikka en oikeasti tarvinnut mitään. Markkinoille oli tullut uusia sisustustuotteita, kauniita ja tyylikkäitä, ja heti alkoi ostattaa. Siihen loppui taas mainosten lukeminen ja on paljon helpompi olla ostamatta uutta. Sama on varmaan kaupoilla kiertelyn kanssa, kun näet uutta ja ihanaa, niin helposti sorrut. Voit myös päättää että et osta mitään samana päivänä kun sen näet. Jos se on vielä seuraavana päivänä vastustamaton, niin sitten voit harkita vielä muutaman päivän. Toisaalta voit myös katsoa kotona niitä kaappejasi ja todeta että tänne ei kyllä enää tarvita mitään uutta.

Kun on päässyt pidemmälle tavaran vähentämisessä ja tietää mikä työ siinä on, niin ei helposti lähde enää keräämään uutta kaapintäytettä.

Vierailija kirjoitti:

Voihan siellä ihmisten ilmoilla liikkua ilman ostamistakin. Jätä rahat ja kortit kotiin ja nauti siitä että saat tuulettua.

Meidät on aivopesty mainoksilla ostamaan koko ajan uutta. Olin pitkään lukematta mainoksia ollenkaan. Sitten oli joulu tulossa ja ajattelin vilkaista mainoksia, että jos löytyisi lahjaideoita.

Kun olin vilkaissut mainokset lävitse, huomasin että tuli hinku ostaa vaikka mitä uutta ihanaa, vaikka en oikeasti tarvinnut mitään. Markkinoille oli tullut uusia sisustustuotteita, kauniita ja tyylikkäitä, ja heti alkoi ostattaa. Siihen loppui taas mainosten lukeminen ja on paljon helpompi olla ostamatta uutta. Sama on varmaan kaupoilla kiertelyn kanssa, kun näet uutta ja ihanaa, niin helposti sorrut. Voit myös päättää että et osta mitään samana päivänä kun sen näet. Jos se on vielä seuraavana päivänä vastustamaton, niin sitten voit harkita vielä muutaman päivän. Toisaalta voit myös katsoa kotona niitä kaappejasi ja todeta että tänne ei kyllä enää tarvita mitään uutta.

Kun on päässyt pidemmälle tavaran vähentämisessä ja tietää mikä työ siinä on, niin ei helposti lähde enää keräämään uutta kaapintäytettä.

Tämä! Ei mainoksia -tarra postiluukkuun, peruin kaikkien kauppojen uutiskirjeet, TV:n katson lähinnä suoratoistosta ilman mainoksia, nettiselaimessa adblocker päällä.

Joo, varmaan menee ohi monta hyvää tarjousta, mutta olen säästänyt pitkän pennin sillä, että en osta kaikkea sitä, mitä mainostajat minulle haluavat tyrkyttää. On sitten varaa ostaa niitä oikeasti tarvitsemiani asioita normaalihinnallakin.