tavarapaljous :(

Olen miettinyt, mitä rikkinäisille tekstiileille pitäisi tehdä. Luin jostain, että ensi vuodesta alkaen Suomessa tekstiilijätettä alettaisiin kierrättää. Minulla on kaksi isoa kassillista puhtaita mutta rikkinäisiä tekstiilejä, joita en haluaisi heittää sekajätteen sekaan. 

Tekstiilijätteen kierrätys olisi tosi tärkeä asia. Toistaiseksi joka paikkaan vaaditaan "ehjää, puhdasta ja ajanmukaista" vaatetta. Entä ne tahraiset, reikäiset ja kuluneet, tai uudenveroiset vaatteet, joista saumat kiertävät tai värit haalistuvat jo ensi pesussa?

H&M:llä otetaan vastaan (muovikassi tai pari kerrallaan) tällaista tekstiilijätettä, ja he antavat vastineeksi pienen alennuskuponginkin. Sinne olen vienyt aina silloin tällöin tällaista vaatetta.

Vierailija kirjoitti:

Tekstiilijätteen kierrätys olisi tosi tärkeä asia. Toistaiseksi joka paikkaan vaaditaan "ehjää, puhdasta ja ajanmukaista" vaatetta. Entä ne tahraiset, reikäiset ja kuluneet, tai uudenveroiset vaatteet, joista saumat kiertävät tai värit haalistuvat jo ensi pesussa?

H&M:llä otetaan vastaan (muovikassi tai pari kerrallaan) tällaista tekstiilijätettä, ja he antavat vastineeksi pienen alennuskuponginkin. Sinne olen vienyt aina silloin tällöin tällaista vaatetta.

En tiedä, missä päin Suomea asut, mutta Tampereella on ainakin Nextiili, mihin voi viedä moiset vaatteet. Kannattaa googlailla, löytyykö muualta vastaavia paikkoja.

Mä tajusin tässä yhtenä iltana, että meillä oli keskeisellä paikalla kotona iso laatikollinen tuikkukynttilöitä vaikka ei niitä tule nykyään poltettua lähes koskaan. Vein ne taloyhtiön kierrätyshyllyyn arvaten että jollekkin kyllä kelpaa tässä pimeän vuodenajan alkaessa :) Itselle säästin vain sen verran kuin mahtui yhteen pieneen peltirasiaan, että jos joskus haluan vaikka juhlapäivänä laittaa ruokapöydälle tuikun, mutta arkena niitä ei tullut enää poltettua kuten joskus ennen, niin olipas ihanaa päästä siitäkin kasasta eroon!

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, mitä rikkinäisille tekstiileille pitäisi tehdä. Luin jostain, että ensi vuodesta alkaen Suomessa tekstiilijätettä alettaisiin kierrättää. Minulla on kaksi isoa kassillista puhtaita mutta rikkinäisiä tekstiilejä, joita en haluaisi heittää sekajätteen sekaan. 

Turun alueella tällainen on jo käytössä. Olen vienyt rikkinäiset/huonot vaatteet siihen keräykseen. Hyviä vaatteita voi myös viedä ja ne myydään poistotekstiilimyymälässä. Huonot tekstiilit jalostetaan mm. teollisuuden käyttöön.

Pääkaupunkiseudulla on myös sorttiasemilla tekstiilikierrätys, tämän lisäksi on alkanut tulla kauppakeskuksiin sellaisia farkkupäällysteisiä laatikoita. Tuonne voi laittaa kuivat, puhtaat (voi olla pieniä tahroja) vaatteet ja lakanat. Pehmolelut, pehmusteet ja likaiset (esim öljyiset) edelleen sekajätteeseen. Suurin osa sekajätteestä suomessa poltetaan, eli ei mene täysin hukkaan sekään.

Selvitä kunnasta tekstiilijätteen lähin keräyspiste. Jokaisessa kunnassa on ympäristöviranomaisia. Kierrätys ja kuntalaisten neuvonta kuuluu ympäristöviranomaisten toimenkuvaansa.

Esimerkiksi Tampereella Nextiili ottaa vastaan rikkinäisiä, puhtaita ja kuivia tekstiilejä. Reiät ja pesussa lähtemättömät tahrat eivät haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, mitä rikkinäisille tekstiileille pitäisi tehdä. Luin jostain, että ensi vuodesta alkaen Suomessa tekstiilijätettä alettaisiin kierrättää. Minulla on kaksi isoa kassillista puhtaita mutta rikkinäisiä tekstiilejä, joita en haluaisi heittää sekajätteen sekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ei millään pahalla, mutta on kyllä yksi hämmentävimmistä tässä ketjussa lukemistani viesteistä, että 24 kirjaa jonkun muun ihmisen (olkoonkin lähiomainen) asunnossa häiritsee niin paljon, että niistä on hinnalla millä hyvänsä päästävä eroon.

Tuossa vaiheessa kannattaisi kyllä pitää lomaa konmarituksesta.

Äitini sanoi kerran ennen kuolemaansa, ettei ikäihmisen velvollisuus ole luopua hänelle hyvin rakkaista ja tärkeistä tavaroista ja istua tai maata tyhjässä asunnossa odottamassa kuolemaa, jotta hänen aikuiset lapsensa pääsisivät helpommalla hänen kuolemansa jälkeen. Myönsin hänen puhuneen viisaasti, pyysin häneltä anteeksi ja tajusin siitä lähtien pitää suuni kiinni. 

Perinnöstä voi kieltäytyä  - tai jos omaisen tai omaisten omat voimat eivät surun keskellä riitä edesmenneen vanhemman kodin tyhjentämiseen eikä sukulaisilta tai perheystäviltä saa apua, kuolinpesiä ostavat yritykset voivat hoitaa ihan kaiken perillisen tai perillisten puolesta, siis arvoesineiden ostamisen lisäksi myös koko kodin tyhjentämisen ja tavaroiden kierrätyksen.

Pyydän, että tässä ketjussa keskitytään jatkossa ihan oman kodin tavarapaljouden vähentämisestä kirjoittamiseen ja jätetään ne ikääntyvät vanhemmat tai muut sukulaiset rauhaan.

Todella hyvin kirjoitettu. Kyllä se on vaan niin että tavaramärän hallinta on jokaisen henkilökohtainen projekti. Omienkin vanhempieni luona on tosi paljon kaikenlaista tavaraa, josta itse karsisi isot määrät pois, mutta se ei kuulu minulle, vaan on heidän asiansa. Minun kuuluu keskittyä omaan kotiini ja omiin ajatuksiini.

Näinhän se periaatteessa on. Mutta. Kolmen kuolinpesän tyhjennykseen osallistuneena (kaksiota kerrostalossa) minua hirvittää, osuuko kohdalleni vielä 150 m2 ja 300m2 omakotitalojen tyhjennys! En osaa ajatella niin kylmästi ja rationaalisesti, että ei koske minua. Jos olen elossa niin realismi on se, että kyllä koskee. Ja työ tulee olemaan VALTAVA. Otsikolla tavarapaljous mielestäni on ihan sopivaa purkaa tuntojaan myös läheisten tavarapaljousesta. Pelkkä vierailu sellaisessa huushollissa, jossa on miljoona tavaraa on rasittavaa.

Niinpä. Olen myös ollut tyhjentämässä läheisen rintamamiestaloa tavarasta ja siihen meni yhteensä viikkoja. Tavaraa tuli monta kuormalavallista ja sitä myös poltettiin. Tämän liksäksi oli siivousyritys putsaamassa paikkoja.

En missään nimessä haluaa samaa taakkaa lapsilleni, joten haluan huolehtia itse, että lapset eivät ole saman edessä tulevaisuudessa. Minusta on itsekästä jättää tuollainen taakka lapsille.

Ystäväni äiti kuoli.

Vintiltä löytyi mm markka-aikaisia seteleitä, tauluja, jotka olivat menneet huonoiksi, vintagevaatteita, jotka olivat homehtuneet.

Aopivanhempani asuivat isossa omakotitalossa, joka oli täynnä tavaraa. Lähes 10 v he toivan meille farkun perällisen täynnä kaikkea, kerran kk.

Milloinkaan ei huomattu mitään eroa.

Vasta, kun saatiin pakettiauto ja kirppikseltä käytävä, alkoi jotain tapahtumaan.

En tänä päivänäkään muista montako pakettiautollista meni, mutta puoli vuotta oli meidän vapaa-aika vain tätä.

Viime vuonna appivanhemmat myivät kotinsa ja muuttivat meidän läheisyyteen.

Kerkesivät nauttia siististä ympäristlstään muutaman vuoden.

Tätä tuskin olisi ilman minua, vaikka kaikkia tässä tarvittii, jotta onnistui.

Tänä päivänä heillä on liikaa tavaraa, mutta tämä on vielä määrä, missä menee pari kk. Vanha oli n 500 neliötä, täynnä lähes arvotonta.

Meillä tavaraa tulee puolihuolimattomasti. Siksi pitää väh kerran vuodessa tehdä jonkinasteinen karsinta. Lipsuminen on helppoa

Kirppikset on mulle pahimpia. Kaupoista voin olla helposti ostamatta uutta. Sekin oli joskus vaikeaa. Mutta kirppikset ja halvat lastenvaatteet. Apua. Olen tosin nyt rajannut, että saan ostaa vain merkkivaatteita (Adidas, Nike, Gugguu, Mainio jne), en muita.

Kaikista helpointa toki on kun ei käy lainkaan.

Pitäisi varmaan aloittaa jonkinlainen ostolakko vaatteisiin.

Ikää jo 50 v. Vasta tänävuona laitoin astia kaapin kuntoon. Ollut ku kirpputori aikasempaa, sekalaista, yhtä sun toista.

Ilo silmälle ja helpompi pitää järjestystä.

Nyt ku jaksais vielä loppu kaapit keittiöstä.

Vierailija kirjoitti:

Sain tänään joitakin toimivia, mutta itselle turhia tavaroita pois FB:n annetaan-ryhmän kautta. Tosi hyvä mieli ja tuntuu, että tilaa on heti enemmän.

Ongelma kuitenkin jatkuu; vaikka tekisi mieli karsia, niin karsiessa tulee kuitenkin koko ajan mieleen "jospa käytän vielä kerran näitä sukkia/pikkareita/paitaa/jne, vaikka siinä onkin reikä/tahra/vähän kulahtanut, kun ei se nyt kuitenkaan NIIN paha ole..." Ja niin kävivät vielä kertaalleen pesukoneen kautta, vaikka tämä on toistunut jo monesti.

Miten sitä raaskisi vain heittää pois kerta kaikkiaan sellaiset vanhat vaatteet ja muutkin tavarat, jotka eivät enää ole hyvässä kunnossa? Kyse ei ole siitä, etteikö siistejäkin olisi, vaan ihan silkasta pihiydestä tai jostain luopumisen vaikeudesta. Ärsyttää.

Tämä on tuttua mullekin, että käytän vielä kerran, ja sitten taas kerran ja vielä kerran vaatetta, joka on jo tosi kulunut ja jossa on reikiä tms. Jostain syystä mulle on tosi vaikee vetää raja siihen, milloin vaikka vaate on tarpeeksi rikki. Mutta opettelen tässä koko ajan luopumaan rikkinäisistä ja kuluneista vaatteista ja yhä useammin heittämään pyykkikorin sijaan roskikseen vaikka alushousut, joissa on reikä. Yritän myös samalla miettiä niitä kaikkia upeita ihania hienoja vaatteita, joita kaapista löytyy ja jotka ovat hyvässä kunnossa ja joiden käyttämisestä nautin enemmän kuin reikäisestä paidasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain tänään joitakin toimivia, mutta itselle turhia tavaroita pois FB:n annetaan-ryhmän kautta. Tosi hyvä mieli ja tuntuu, että tilaa on heti enemmän.

Ongelma kuitenkin jatkuu; vaikka tekisi mieli karsia, niin karsiessa tulee kuitenkin koko ajan mieleen "jospa käytän vielä kerran näitä sukkia/pikkareita/paitaa/jne, vaikka siinä onkin reikä/tahra/vähän kulahtanut, kun ei se nyt kuitenkaan NIIN paha ole..." Ja niin kävivät vielä kertaalleen pesukoneen kautta, vaikka tämä on toistunut jo monesti.

Miten sitä raaskisi vain heittää pois kerta kaikkiaan sellaiset vanhat vaatteet ja muutkin tavarat, jotka eivät enää ole hyvässä kunnossa? Kyse ei ole siitä, etteikö siistejäkin olisi, vaan ihan silkasta pihiydestä tai jostain luopumisen vaikeudesta. Ärsyttää.

Tämä on tuttua mullekin, että käytän vielä kerran, ja sitten taas kerran ja vielä kerran vaatetta, joka on jo tosi kulunut ja jossa on reikiä tms. Jostain syystä mulle on tosi vaikee vetää raja siihen, milloin vaikka vaate on tarpeeksi rikki. Mutta opettelen tässä koko ajan luopumaan rikkinäisistä ja kuluneista vaatteista ja yhä useammin heittämään pyykkikorin sijaan roskikseen vaikka alushousut, joissa on reikä. Yritän myös samalla miettiä niitä kaikkia upeita ihania hienoja vaatteita, joita kaapista löytyy ja jotka ovat hyvässä kunnossa ja joiden käyttämisestä nautin enemmän kuin reikäisestä paidasta.

Mä teen aina perheelle, niin on pakko tehdä sama omille vaatteille myös, jos huomaan pesusta tulleessa vaatteessa reiän, otan siitä kiinni ja repäisen vaatteen auki. Sitten sanon, että meni varmaan koneessa rikki. Perhe kyllä tietää, että se olin minä, mutta ne meni aina tosi reikäisissä vaatteissa ja oli myös tuo, että nyt kun se on pesty, niin voi sitä vielä kerran käyttää. Pahalta tuntuu tehdä omalle lempipaidalle, mutta ei voi hyvällä omalla tunnolla pitää omia reikäisiä vaatteita :D

Mulla on ollut viime aikoina kauhea ostoshimo, tekisi koko ajan mieli ostella ja tilailla kaikenlaista. Mietittyäni ja analysoituani olen keksinyt sille kaksi syytä:

1. tuloni tulevat tippumaan pian, joten tuntuu että "nyt pitää ostella kun vielä voi!", ikään kuin ostaa varastoon kaikkea sitä mitä voisin tarvita tulevaisuudessa kun rahaa on vähemmän

2. ihanneminän tavoittelu; tunne siitä, että jos mä nyt ostan nuo uudet kauniit korit vaatteiden järjestelyä varten tai uudet lautaset vanhojen tilalle niin olen lähempänä sitä ihmistä joka tahtoisin olla (en edes tajunnut olevani niin tyytymätön nykyiseen tilanteeseen mutta ilmeisesti olen!)

Syiden ymmärtäminen on auttanut HIEMAN hillitsemään ostelua, mutta vielä en ole täysin päässyt eroon ostohaluista, kun tuntuu, että molemmissa syissä kuitenkin on joku pointti ja totuus... Onko kellään mitään vinkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut viime aikoina kauhea ostoshimo, tekisi koko ajan mieli ostella ja tilailla kaikenlaista. Mietittyäni ja analysoituani olen keksinyt sille kaksi syytä:

1. tuloni tulevat tippumaan pian, joten tuntuu että "nyt pitää ostella kun vielä voi!", ikään kuin ostaa varastoon kaikkea sitä mitä voisin tarvita tulevaisuudessa kun rahaa on vähemmän

2. ihanneminän tavoittelu; tunne siitä, että jos mä nyt ostan nuo uudet kauniit korit vaatteiden järjestelyä varten tai uudet lautaset vanhojen tilalle niin olen lähempänä sitä ihmistä joka tahtoisin olla (en edes tajunnut olevani niin tyytymätön nykyiseen tilanteeseen mutta ilmeisesti olen!)

Syiden ymmärtäminen on auttanut HIEMAN hillitsemään ostelua, mutta vielä en ole täysin päässyt eroon ostohaluista, kun tuntuu, että molemmissa syissä kuitenkin on joku pointti ja totuus... Onko kellään mitään vinkkejä?

Mulla on aina netissä ilmoituksia, väh joka 2 vko postitan jotain jne.

2 vkon päästä alkaa kirppispaikka, 3.s tänä vuonna.

Nämä rahat ovat mun shoppailurahaa.

Voit vaan kuvitella kuinka paljon saa tehdä töitä saadakseen esim 100 e kokoon. Tämä hillitsee ostamista paljon

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut viime aikoina kauhea ostoshimo, tekisi koko ajan mieli ostella ja tilailla kaikenlaista. Mietittyäni ja analysoituani olen keksinyt sille kaksi syytä:

1. tuloni tulevat tippumaan pian, joten tuntuu että "nyt pitää ostella kun vielä voi!", ikään kuin ostaa varastoon kaikkea sitä mitä voisin tarvita tulevaisuudessa kun rahaa on vähemmän

2. ihanneminän tavoittelu; tunne siitä, että jos mä nyt ostan nuo uudet kauniit korit vaatteiden järjestelyä varten tai uudet lautaset vanhojen tilalle niin olen lähempänä sitä ihmistä joka tahtoisin olla (en edes tajunnut olevani niin tyytymätön nykyiseen tilanteeseen mutta ilmeisesti olen!)

Syiden ymmärtäminen on auttanut HIEMAN hillitsemään ostelua, mutta vielä en ole täysin päässyt eroon ostohaluista, kun tuntuu, että molemmissa syissä kuitenkin on joku pointti ja totuus... Onko kellään mitään vinkkejä?

Kysymys kohdasta 1. Jos tiedät tulojesi pienenevän tulevaisuudessa, etkö voi yksinkertaisesti säästää nykyisistä tuloistasi, jotta voit tulevaisuudessa ostaa sitä mitä tarvitset, sen sijaan, että ryntäät nyt ostelemaan kaikkea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut viime aikoina kauhea ostoshimo, tekisi koko ajan mieli ostella ja tilailla kaikenlaista. Mietittyäni ja analysoituani olen keksinyt sille kaksi syytä:

1. tuloni tulevat tippumaan pian, joten tuntuu että "nyt pitää ostella kun vielä voi!", ikään kuin ostaa varastoon kaikkea sitä mitä voisin tarvita tulevaisuudessa kun rahaa on vähemmän

2. ihanneminän tavoittelu; tunne siitä, että jos mä nyt ostan nuo uudet kauniit korit vaatteiden järjestelyä varten tai uudet lautaset vanhojen tilalle niin olen lähempänä sitä ihmistä joka tahtoisin olla (en edes tajunnut olevani niin tyytymätön nykyiseen tilanteeseen mutta ilmeisesti olen!)

Syiden ymmärtäminen on auttanut HIEMAN hillitsemään ostelua, mutta vielä en ole täysin päässyt eroon ostohaluista, kun tuntuu, että molemmissa syissä kuitenkin on joku pointti ja totuus... Onko kellään mitään vinkkejä?

Kysymys kohdasta 1. Jos tiedät tulojesi pienenevän tulevaisuudessa, etkö voi yksinkertaisesti säästää nykyisistä tuloistasi, jotta voit tulevaisuudessa ostaa sitä mitä tarvitset, sen sijaan, että ryntäät nyt ostelemaan kaikkea?

No tämähän se olisi helpoin ja paras ratkaisu. Mutta sitten kun ne rahat on laitettu sinne säästötilille niin kynnys ottaa niitä takaisin käyttöön on paljon suurempi :D sitten sitä ajattelee aina että ne pitää säästää jotain tärkeämpää varten, joten pelkään kai että kaikki vähemmän tärkeät hankinnat jää hankkimatta? Minkä tietysti pitäisi kai olla hyvä juttu jos tahtoo pienentää tavaran määrää, mutta en saa itseäni uskomaan tähän koska kts. kohta 2. :'D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut viime aikoina kauhea ostoshimo, tekisi koko ajan mieli ostella ja tilailla kaikenlaista. Mietittyäni ja analysoituani olen keksinyt sille kaksi syytä:

1. tuloni tulevat tippumaan pian, joten tuntuu että "nyt pitää ostella kun vielä voi!", ikään kuin ostaa varastoon kaikkea sitä mitä voisin tarvita tulevaisuudessa kun rahaa on vähemmän

2. ihanneminän tavoittelu; tunne siitä, että jos mä nyt ostan nuo uudet kauniit korit vaatteiden järjestelyä varten tai uudet lautaset vanhojen tilalle niin olen lähempänä sitä ihmistä joka tahtoisin olla (en edes tajunnut olevani niin tyytymätön nykyiseen tilanteeseen mutta ilmeisesti olen!)

Syiden ymmärtäminen on auttanut HIEMAN hillitsemään ostelua, mutta vielä en ole täysin päässyt eroon ostohaluista, kun tuntuu, että molemmissa syissä kuitenkin on joku pointti ja totuus... Onko kellään mitään vinkkejä?

Kysymys kohdasta 1. Jos tiedät tulojesi pienenevän tulevaisuudessa, etkö voi yksinkertaisesti säästää nykyisistä tuloistasi, jotta voit tulevaisuudessa ostaa sitä mitä tarvitset, sen sijaan, että ryntäät nyt ostelemaan kaikkea?

No tämähän se olisi helpoin ja paras ratkaisu. Mutta sitten kun ne rahat on laitettu sinne säästötilille niin kynnys ottaa niitä takaisin käyttöön on paljon suurempi :D sitten sitä ajattelee aina että ne pitää säästää jotain tärkeämpää varten, joten pelkään kai että kaikki vähemmän tärkeät hankinnat jää hankkimatta? Minkä tietysti pitäisi kai olla hyvä juttu jos tahtoo pienentää tavaran määrää, mutta en saa itseäni uskomaan tähän koska kts. kohta 2. :'D 

voisiko näistä osan ohjata johonkin rahastoon malliin 50e/kk, niin säästyy ainakin osa. Itselläni ainakin rahaston lunastamisen kynnys on aika korkea vaikka sekin periaatteessa onnistuu suht helpolla. Onhan ne rahastokurssit vähän miinuksella, mut pienempi paha että rahastosta on sulanut 20e kun se että olisit tuhlannut vaikka koko 300e johonkin..t. kanssa shoppailua rakastava, joka yrittää järkevöityä ja pikkuaskelin onnistunutkin.

Tämä ostohimo kriisin edellä saattaa olla vähän semmoinen henkinen vastaisku etten suostu että tilanne pahenee.

Tänään heitin rähjäiset urheilumerkin kengät roskiin. Kengät haisivat ilmeisesti jalkahielle ja olivat kastuneet,mutta eivät kunnolla koskaan kuivuneet. Nauhatkin olivat hajonneet. Omistan sitä paitsi kahdet samanlaiset hyväkuntoiset kengät. Hyviä kenkiä ovat ja käytän noita koko ajan, mutta vaikka olenkin köyhä työtön niin jo kunnollisten kenkien käytöllä antaa itsestään paremman vaikutelmankin ja tuntee itsensä vähän siistimmäksikin. Seuraavaksi heitän roskiin vielä paljon rähjäisemmät housut, jotka venyneet, pesussa haalistuneet, monesta kohtaa rikki ja joissa kesähelteillä hikoilin. Tunnen itseni kyllä noissa housuissa todella rähjäiseksi.

Leikatkaa tilkkuja, jos on askarteluun sopivia kankaita. Tarjotkaa vaikka päiväkotiin tai iltapäiväkerhoon askartelumateriaaliksi. Puhtaina tietenkin. Napit luultavasti kelpaavat myös.

Tänään on hyvä fiilis. Yksi nurkka on suhteellisen siisti, kun sain pari päivää sitten käytyä läpi yhden kaapin ja työpöydän ja nyt mahtuu pöydällä vaikka askartelemaan tai ompelemaan.

Tänään myin torin kautta lasten vaatteen ja pinnasängyn. Jee! Iso saavutus, koska olen kuukausia yrittänyt tsempata itseäni laittamaan niitä myynti-ilmoituksia.

Lisäksi kävin kirppiksellä, enkä ostanut kuin oikeasti tarvittavia asioita, eli kolme vaatetta lapsille, ja ne vielä sopivat ja kelpasivatkin kohteilleen 😊 monta tavaraa poimin käteeni, mutta miettimisen jälkeen vein kuitenkin takaisin. Onneksi.

Eteisessä on varmaan viisi kestokassia tavaraa. Kaikkien suunnat ja seuraavat työvaiheet kuitenkin tiedän. Ihanaa. Olen myös saanut alulle ikeakassillisen keruun kirpputorin täyspalvelumyyntiä varten.

T. Se ahdistunut keskittymishäröinen, joka ei tiennyt mistä ja miten ja milloin ja mitä aloittaa 😎