Millainen on hyvä/huono ensikirja (0-3v)? ev

Siinä vaiheessa kun kaikki menee suuhun, ja kaikki pitää repiä, niin edes pahvikirjat eivät pysy ehjänä! Siinä mielessä suosisin pehmokirjoja tms. Mutta 2-3 vuoden iässä alkaa pikkuhiljaa nuo pahvikirjatkin pysyä ehjinä.



Jos kirjojen aihepiirejä ajatellaan, niin nyt meillä on tuon 2-vuotiaan suosikkiaihe Muumit, jollainen pahvikirja on jokapäiväisessä käytössä. Samoin monet eläinaiheiset pahvikirjat kiinnostaa.

Noin 1v alkaen on lukenut pahvikirjoja, ja kyllä syönyt niiden kulmat ihan hajalle. Olen antanut luettavaksi (syötäväksi) vaan tietyt kirjat ja loppuja on luettu yhdessä. Nyt meidän taapero on 1v8kk ja luukkukirjat ovat suosittuja, samoin eläinkirjat. Meillä on jonkin verran noita vau-kirjan kirjoja ja vaikka ne äidistä on ollut tylsiä, lapsi on rakastanut niitä. Aijuu, kaiken suosituin kirja tällä hetkellä on Tomppa-kirja =)

0 v: tämänikäiset suorastaan ahmivat kirjoja, joten pehmokirjat yms. hyviä



1 v: pahviset luukkukirjat tai muuten kirjat, joissa liikkuvia osia



2 v: lyhyitä tarinoita sisältävät esim. Gunilla Wolden Teemu- tai Sanna -kirjat



3 v: hiukan pidemmätkin tarinat esim. Veera- tai Siiri-kirjat. Jotkut tämänikäiset jaksavat jo kuunnella ihan satujakin.

0-1 vuoden iässä eri " tarpeet" kuin 1-, 2- tai 3- vuotiaalla.



Ihan vauvana värikkäät tai mustavalkoiset kuvat tutuista asioista tai abstraktit kuviot kiinnostavat, pehmeät kankaiset tai muoviset voi huoleti antaa vauvalle pahvisia ja paperisia ainakin itse vähän " säännöstelin" , etteivät kaikki olleet " muussina" :)



Ainakin meillä 1 v. synttäreitten jälkeen alkoi kirjat kiinnostaa enemmän, parhaita olivat läppä/kurkistuskirjat ja erilaisia materiaaleja sisältävät kirjat. Esim. " Minne seepra piiloutuu?" oli aika hitti...



Meillä noin 1 v. 6 kk alkoi yhtäkkiä vaatia itse kirjoja luettavaksi vaikka kuinka. Lyhyitä arjen tapahtumia ja tarinoita sisältävät kirjat ovat taaperolle sopivia. Mm. Tomppa, Teemu, Sanna, Santtu ja Maisa-kirjat olivat meillä tosi luettuja. Nyt ikää on kohta 2 ja suurimpia suosikkeja ovat mm. Mintut ja Ainot joissa tekstiä on hieman enemmän, noiden jo mainittujen ohella.

1-v. rakasti pahvikirjoja. Niiden kulmat tuli syötyä, mutta myös sisältö kiinnosti. Tekstittömät oli parempia, sillä kerrottuna kuvista voi poimia tuttuja asioita ja nivoa niitä jopa pieniksi tarinantapaisiksi. Parhaita olivat selkeät kuvat, joissa oli jotain lapselle tuttua.



2 vuotiaana tärkeätä oli edelleen värikkäät kuvat. Kurkistusluukut ihania ja pienet tekstitkin menivät.



Nyt noin 3-v. jaksaa jo kuunnella tarinoitakin, mutta kuvia pitää olla.



" Huonojakin" kirjoja on tullut vastaan. Nämä ovat ennen kaikkea sellaiset, jotka eivät vastaa lapsen kehitystasoa. Esim. kirjakerhosta tuli kirja, jossa teemana oli lapsen koskemattomuus ihan kauniiseen tarinaan puettuna. Mutta kirosin mieheni, kun hän luki sitä 2,5 -vuotiaalle, joka ei tajunnut siitä mitään. Kirja on varmasti hyvä vähän myöhemmin.



Huonoja ovat minusta myös kirjat, joissa arvomaailma on hyvin erilainen kuin lapsen kotona. Niitä voi lukea siten vanhempana, mutta minusta ne eivät sovi 3-vuotiaalle tai nuoremmalle, jonka ymmärrys on vielä aika rajallinen. Tällaisia oli esim. yksi perintökirja 1970-luvulta, jossa ihannoitiin vanhaa, paljon kuluttavaa autoa.



Mutta se, millainen kirja on huono on varmasti makuasia.



Mupsi

Tyttö 16kk tykkää eniten eläinkirjoista. Lukee nätisti, yhtään ei ole kirjoja repinyt, eikä pureskellut. Kirjat ovat rakkaita ja luetaan monta tuntia päivässä. Tai siis katsellaan kuvia, kun ei jaksa vielä keskittyä kuuntelemaan. Kirjat, joissa huono kuvitus on huonoja, tykkään maisa kirjojen kuvituksesta, selkeät kuvat.

Hei! Edellä on jo tullut monta hyvää kriteeriä luetelluksi, mutta kerron vielä meidän pikku lukutoukan (nyt vähän yli 1 v) suosikeista.



Värikkäät pehmokirjat ovat olleet jo ihan pienenä hauskoja, ja erityisesti

sellaiset joissa on jotain äänitoimintoja, jokin tööttäys painettaessa tms.



Pahvikirjoista tykkää tällä hetkellä kovasti, erityisesti sellaisista joissa on erilaisia koskettelupintoja.



Maisa-kirjat ovat olleet koko ajan suuria suosikkeja, varsinkin ne joissa on liikkuvia osia, mutta niitä on kyllä myös koko ajan revitty.



Pari pienikokoista pahvikirjaa saimme ulkomailta ja ne ovat olleet väsymättömän kiinnostuksen kohteena. Niissä on nimittäin vauvojen naamoja ja vähän isompiakin kuvia vauvoista, ja toisessa vielä kurkistusluukkuja. Niitä pieni jaksaa katsella vaikka aina.

(Hän katselee myös ihan kauniisti esim. vauvojen lääkärikirjaa jossa on kuvia vauvoista ja ennen syntymää-kirjaa koska sieltäkin löytyy vauvoja!)



Kaikki muutkin sellaiset kirjat joissa on kurkistusluukkuja ja reikiä

yms. ovat tosi hauskoja.



Mutta varmaan jokainen lapsi löytää omat suosikkinsa, kun vain ostat hiukan erilaisia kirjoja luet. Meidänkin neiti on tykännyt sellaisista isompien lasten satukirjoista, vaikkei vielä jaksa kuunnella mitään tarinoita, mutta katselee mielellään kuvia erilaisista kirjoista.



Ns. lasten sanakirjat joissa on valokuvia tai piiirroksia tutuista

esineistä ovat myös olleet suuressa suosiossa. Niitäkin on eri kehitysasteille ihan hyvin saatavilla.



Hauskoja lukuhetkiä!

t. Sirita

- aivan pienimmille paksut sivut, värikkäät, selkeät kuvat, mielellään myös valokuvakuvitusta. Aikuisen kannalta on kuitenkin hyvä, jos niistäkin saa kehitellyksi jotain tarinaa - ajan mittaan käy tylsäksi toistella vain " joo, siinä on lamppu" .

- noin 1-vuotiaasta eteenpäin kurkistuskirjat tarjoavat toimintaa. Kivoja esim. Puppe-kirjat.

- jo alle 1-vuotias nauttii koskettelukirjoista, joissa on eri tuntuisia pintoja. Esim. Popi-kissa on ollut meidän lasten suursuosikki

- pienille rallattelu on tärkeää ja kehittävää, joten esim. Tiitiäisen runolelua suosittelen jo alle 1-vuotiaalle. Runoille jaksaa nauraa edelleen meidän 4-vuotiaskin.

- useimmat Maisa-kirjat ovat ihan pienille sopivia ja kielikin on sopivan konkreettista (uudemmat, kuten Maisa käy kirjastossa tai Keke ja heiluva hammas, ovat noin 3V-kamaa eivätkä muutenkaan niin hyviä)

- kirjassa on ikäkauteen sopivaa kieltä (jopa joissakin pahvikirjoissa on järjettömän vaikeita lauseita ja outoja sanoja)

- monissa käännöskirjoissa on outo arvomaailma, joten kannattaa itse selata tarina läpi ennen ostopäätöstä

- esimerkki huonosta ensikirjasta: meille tuli jostakin pahvikirja nimeltään Antero Aasi. Kuvat ovat yksitoikkoisia ja yllätyksettömiä, kömpelön näköisiä eläimiä. Tarinassa kerrotaan, kuinka Antero puhuu kaiket päivät ja muut eläimet " karttavat hänen seuraansa" ja varottavat häntä: kohta sinulta menee ääni. Näin sitten käykin ja " Antero on tapahtuneesta kovin allapäin" . Muutaman päivän kuluttua ääni onneksi palaa, ja Antero parantaa tapansa. Käsittämätön juttu - siis kerta kaikkiaan maailman surkein kirja! Roskiin meni.

jotka ovat kyllä äidistä aivan ihania. Kirjoja ei ole myöskään syöty ja ihan vauvasta asti on luettu ihan tavallisia, paperisivuisia kirjoja. No, kumpikin lapsi on kokeeksi repäissyt jotain sivua, mutta ei sen kummempaa. Nyt siis lapset " isoja" jo, 2- ja 3-vuotiaita.



Suosikkikirjoja ovat meillä olleet

-Maisat (juuri 2 vuotta täyttänyt rakastaa Maisan jouluaattoa ja Maisa käy kirjastossa, joita edellisessä viestissä ei pidetty kummoisina)

-Mintut

-Santut (3-vuotias rakensi juuri isän kanssa ihmehärvelin, kuten Santtu)

-Ainot (Ainon äiti on vihainen on ihan huippu!)

-Tompat

-Franklinit

-Myyrä-kirjat. Näitä on tosi eri tasoisia, jotkut ovat hyvin verkkaisia ja toiset taas suuria seikkailuja.



Ja aina joku yksittäinen äidin mielestä ihan kumma kirja nousee suosikiksi. Saimme esim. siskoltani lainaksi 80-luvun Lasten Oman Kirjakerhon kirjoja ja ne piti lukea jokainen kymmeneen kertaan.



Välillä törmää tosiaan ihan kamaliin käännöskirjoihin. Ollaan kyllä niitäkin luettu, joskus vaan tarinaa saattaa joutua selittelemään vähän enemmän, jos konteksti on ihan outo. Uskon kyllä, että lapset poimivat tarinoista itselleen keskeiset jutut.