Onko tässä mitään järkeä? Nukutusongelmia...
Tukea kaivataan...
Ongelmana siis nukuttaminen. Tähän asti poika (6 kk) on nukahtanut päikkäreille vain kävelylenkillä vaunuihin tai kotona syliin (välillä rinnalle, välillä tutin kanssa), josta olen siirtänyt vaunuihin nukkumaan. Illalla on nyt jo yli kuukauden ajan nukahtanut (lopulta) omaan sänkyyn, kunhan tuttia on laittanut suuhun ja kädestä pitänyt kiinni. Ongelmana aina on ollut tiuha yöherääminen ja viime aikoina sylinukutuksessa välillä hurjat huutoraivarit.
Nyt ajatuksena on ollut opettaa poitsu nukahtamaan itsekseen, jotta ei ikuisesti tarttis päikkäreille sylissä nukuttaa. Toivon mukaan taito nukahtaa itsekseen auttaisi myös noihin yöheräämisiin (oon aika poikki jo...) Eli olen nyt muutaman päivän yrittänyt pitää kiinni päivärytmistä ja toistaa nukuttamisen aina samoin: omaan sänkyyn, tutti, nuku hyvin. Jos vastalauseita on tullut, olen käynyt kääntelemässä vaikka kuinka monta kertaa takaisin nukkuma-asentoon, laittamassa tutti ja rauhoittelemassa silittäen.
Mihinkään huudatusmeininkiin ei ole tarkoitus ruveta. Välillä on mennyt paremmin (nukahtaminen noin 20 min. kitinän jälkeen), välillä kuitenkin ihan kamalan huonosti. Tänään juuri oli kauhea huuto toisilla päikkäreillä sekä yöunille mennessä. Ei tuntunut mikään auttavan, syliin lopulta reppana nukahti pitkän itkun jälkeen. Ja minua ahdistaa. En halua aiheuttaa lapselle pahaa oloa ja tunnen itseni ihan kauheaksi äidiksi kun tämmöistä teen. Nyt juuri on vaikea muistaa, että tätä nukahtamista ihan lapsen parhaaksi opetellaan...
Sanokaa onko tässä mitään järkeä? Pitäisikö vaan jatkaa syliin nukuttamista ja kädestä kiinni pitämistä? Vai mikä auttaisi?
-kurja mutsi-
Kommentit (7)
nyt tuntuu vieläkin kurjemmalta. Tai siis kiitos vastauksesta, oikeassa varmasti olet. Turhahan se on toista itkettää ja tietysti noin pieni kaipaa sitä läheisyyttä ja turvaa. Tuntui vaan muutama päivä sitten siltä, että se sylinukutuskin itketti yhtälailla eikä väsyn äidin polla kestänyt enää kaarella vääntävää ja huutavaa poikaa.
...ja tämä yli puolen vuoden valvominen on saanut tarttumaan kaikkiin pikkuisiinkin mahdollisuuksiin.
mutta en lähtisi vaunuja lykkimään. Miten käy jos vaan heijaat tai sitten vaan jätät vaunuun (vaikka niin että vaunun suuaukosta vauva näkee jotain heiluvia puun oksia tms liikettä)? Meillä oli pari ekaa kuukautta niin että vaunuja piti lykkiä, mutta sitten oppi nukahtamaan kunhan pihalle pääsee. Välillä unen tulo kestää puolikin tuntia, mutta sen ajan hän katselee ja puuhailee käsillään jotain vaunuissa. En ole siis vauvaa vaunuissa huudattanut, joskin välillä voi pientä kitinää olla hetken ennen unen tuloa.
Kun vauva alkoi liikkua, yöunet meni ihan repaleisiksi mutta päikkärit vaunuissa säilyi hyvinä kun ei ole tilaa nousta ylös. Aiemmin omaan sänkyyn itsestään nukahtaneesta tenavasta tuli iltaisin todella nukutettava tapaus, välillä meni toista tuntia. Vain vieressä nukahti kun pidettiin kiinni niin ettei pystyyn päässyt. Nyt vauva 11kk ja pikkuhiljaa ollaan taas siirtämässä takaisin omaan sänkyyn. Vieläkin saa pitää kiinni että malttaa rauhoittua. Tissille ei ole oikeastaan koskaan nukahtanut vaikka vielä imetänkin.
Summa summarum: ehdotukseni on että päikyille vaunuihin ja illalla sitten annat vaikka nukahtaa viereesi.
Millainen päivärytmi teillä on? Mihin aikaan vauva nukahtaa yöunille? Pystytkö nukuttamaan vauvan päiväunille ulos ilman, että lenkkeilette koko ajan? Jos pystyt jättämään vauvan päiväunien ajaksi ulos (ts. asutte rivitalossa tai omakotitalossa tai teillä on parveke) niin nukuta vauva vaunuihin heijaamalla ja anna nukkua päiväunet ulkona.
Onko teillä millaisia iltarutiineja? Meillä illat toistuvat aina saman kaavan mukaan; kylpy, iltapala, yövaippa, hammaspesu ja nukkumaan. Selkeät ja toistuvat iltarutiinit viestivät vauvalle, että kohta on aika käydä nukkumaan. Jos teillä ei ole rutiineja käytössä, niin kehoittaisin luomaan sellaiset. Eivät tepsi parissa illassa, mutta ajan kanssa kyllä.
Eihän vauva ole yliväsynyt kun yrität nukuttaa? Meillä tämä kolmonen on nukahtanut parikuisesta itsekseen sänkyynsä tutin kanssa PAITSI jos on jostain syystä päässyt lipsahtamaan yliväsymyksen puolelle. Silloin on ollut tuloksena aivan kamala karju ja tällöin olen nukuttanut syliin/tissille ja siirtänyt sitten vasta omaan sänkyyn kun silmät luppaavat. Tyttö ei siis ole varsinaisesti tällöinkään nukahtanut syliin, vaan olen siirtänyt hänet rauhoittuneena sänkyyn hakemaan unta. Jos tuloksena on ollut uusi karju, ts. tyttö ei ole vielä tarpeesi rauhoittunut ja valmis nukkumaan, olen ottanut uudestaan syliin ja siirtänyt taas kun huuto on ohi. Pientä kitinää en ryntää rauhoittelemaan, mutta ehkä esikoisen koliikkiajoista johtuen olen sen verran " allerginen" vauvan itkulle, että ketään vauvoistani en ole huudattanut koskaan turhaan vaan jos alkaa mennä itkuksi, olen mennyt rauhoittelemaan.
Onko vauvalla mitään unirättiä tai -lelua? Nukahtamista voi helpottaa tuttu unilelu, jota vauva voi nyhrätä käsissään. Tai sitten voisit hajustaa vauvalle äidintuoksuisen unirätin pitämällä harsoa paidan alla päivän ajan. Meidän kakkoselle eivät unilelut kelvanneet, mutta äidintuoksuinen harso oli hänelle aivan must nukkumiseen (myöhemmin pystyin jättämään hajustamiset väliin ja tytölle kelpasi pelkkä harso).
Yön jälkeen vähän paremmalla ololla taas mennään... ;)
Ulkona nukuttamisesta: Poitsu ei ole ikinä suostunut nukahtamaan vaunuihin muuten, kuin kävelyllä. Ei siis onnistu vaikka miten heijaisi - äiti väsyy ensin. Lenkilläkin herää parissa minuutissa, jos jäädään johonkin parkkiin...
Rutiineista: Näiden tärkeydestä tuli luettua ja tultua vakuuttuneeksi jo ennen synnytystä, eli meillä on panostettu rutiineihin heti alusta alkaen. Iltarytmi on aina sama: seiskalta puuro, iltapesut, yökkäri ja unipussi, hetki rauhallista hellittelyä, valot pois, soittorasia, maito ja sitten unille. Tosiaan joinain päivinä simahtaa jo rinnalle, joskus jumppaa pitkäänkin petissä. Normaalisti on nukahtanut kuitenkin " aina" (ainakin kuluneet 4 kk) klo 19.30-20.00. Siis hienosti on iltaisin mennyt. Enkä varmaan olisi iltoihin muuta kokeillutkaan, jos päiväunien kanssa ei olisi alkanut olla niin hankalaa.
Yliväsymys on varmaan välillä ollut osasyyllinen noihin raivareihin, koitan kyllä laittaa ajoissa nukkumaan, mutta jos uni ei tulekaan, niin tuleehan se uupumus ennen pitkää. Ja sitten huudetaan sylissäkin.
Tässä aamulla uusin aivoin pohdiskelin, että pöllö minä kun en tullut ajatelleeksi liikkumisen vaikutusta uniongelmiin...herra kun juuri oppi ryömimään. Taitaa tehdä levottomaksi, eikä nukkumaan malttaisi käydä kun voisi uutta taitoakin käyttää. Toisin sanoen: taidan unohtaa nämä nukahtamisharjoittelut vähäksi aikaa, ottaa poitsun viereen ja sillä selvä. Kaipa se ennen armeijaa tahtoo omaan petiin. ;)
kiitos adalat tuosta harsovinkistä! Uniriepunallea olen yrittänyt lanseerata heikolla menestyksellä, sillä vaan leikitään riepotellen. eli ei todellakaan rauhoita.. Pitää testata, josko hajustettu harso toimisi paremmin. =)
Kyllä se ajan kanssa helpottaa! Minulla ovat molemmat lapset nukkuneet vauvana huonosti, ja esikoinen kuulosti juuri sinun vauvasi kaltaiselta tapaukselta. Niin hänkin kuitenkin alkoi 1-vuotiaana nukkumaan yöt läpi, ja on nukkunut siitä lähtien mallikkaasti. Puolivuotiaana heräsi 5 kertaa joka yö ja ryömi pitkin pinnasänkyä...
Eli vauvavuoden jälkeen helpottaa, usko pois! Tosin helpompia jaksoja on sitäkin ennen luvassa, sen voin vannoa. Meillä alkoi helpotta 8-kuisena selvästi, mutta unet menivät taas huonoksi tilapäisesti, kun tyttö oppi kävelemään.
Nyt kun pyörittelen toista huonosti nukkuvaa vauveliinia, olen paremmin alkanut ymmärtää, että nämä nukkumista vastaan taistelemiset ja heräilyt kuuluvat normaaliin vauvan elämään. Osalla on erinomaisesti nukkuvia vauvoja, mutta harvalla. Unikouluja voi kokeilla, mutta niitä joutuu monesti uusimaan parin kuukauden välein, kun jokin uusi taito sotkee taas kuviot. Tai ainakin meillä meni niin, ja sitten luovuin koko hommasta. Lisäksi huomasin, että ainakaan silloin ei kannata kokeilla unikoulua, kun vauva oikein hanakasti itkee äidin perään eli on eroahdistusvaiheessa. Meillä on just nyt menossa sellainen, ja poika on niin ikään 6 kk.
Eli oikein paljon voimia toivottaisin! Uskon, että vaikka et tekisi mitään, voi parin viikon-kuukauden päästä olla jo ihan helppoa nukutukset, kun " vaihe" vaihtuu.
Meidän poikaa nukutettiin ihan hyvällä omalla tunnolla vielä tuon ikäisenä syliin, vaikka otti välillä noita raivareitakin. Vuoden ikään tullessa moni asia helpottuu. Vierastan huudatus-unikouluja ja nutitakin unikouluja liian pienillä. Ei puoli vuotiaan tarvitse vielä niin itsenäinen olla,hän kaipaa syliä, läheisyyttä ja turvaa.
Nyt on poika 1,1v ja nukahtaa itsekseen maitopullon jälkeen sänkyyn eikä enää heräile öisinkään.Vielä pari kk sitten heräili kerran-pari.
Meillä on muuten 4 tasapainoista lasta, joten kokemus on tuonut nämä mielipiteet=)