Lue keskustelun säännöt.
Ja taas uusi pikkujoulukriisi puitavaksi...
15.11.2008 |
Koko homma sai alkunsa viime kesänä, kun mies lähti illanviettoon eikä sitten tullutkaan kotiin. Mitään ei kuulunut koko aamuna, kunnes sitten päivällä mies soitti ja pyysi hakemaan hänet kaupungista. Selitykset olivat hataria ja omituisia ja elämä meni todella persmäkeä tuolloin. Jossakin vaiheessa ilmoitin haluavani erota, ja silloin mies tuntui pelästyvän ja lupasi ryhdistäytyä ja vannoi että nämä reissut loppuvat. Mitään pettämistä ei ole koskaan tullut ilmi, mutta näitä venyviä ryyppyreissuja on aina välillä.
Syksyllä sain selville (en mieheltä vaan hänen työkaveriltaan), että he ovat menossa laivalle pikkujouluristeilylle. Odottelin aikani ja kun mies ei ottanut asiaa puheeksi, päätin kysyä. Mies kertoi että risteilystä on ollut puhetta, mutta hän aikoo ilmoittaa ettei pääse lähtemään, koska olin todella lopussa sen viimeisen reissun jäljiltä. Ok, olin tyytyväinen, mies laittoi perheen menojensa edelle.
Sitten kävi ilmi että miehelle oli kuitenkin varattu matka. (ei taaskaan miehen suusta tullut tieto, vaan jälleen työkaverilta) Kysyin taas mieheltä asiasta, ja hän myönsi unohtaneensa kertoa töissä peruutuksesta, mutta kertoi että hän aikoo ilmoittautua sairaaksi eikä lähde. Ok, unohduksia sattuu, mutta pakko myöntää että tässä vaiheessa jo ärsytyskäyrä alkoi nousta.
Ja nyt sitten viikko ennen matkaa kävi ilmi (ja jälleen kerran työkaverin suusta!) että mies on kuitenkin menossa sinne perkeleen risteilylle!!! Olin ihan äimänä ja kysyin että koska hän ajatteli minulle kertoa. Mies jankkaa vain ettei ole ehtinyt miettimään asiaa ja ettei ollut vielä varma onko menossa...
Sanokaa nyt arvon av-mammat, olenko aivan kohtuuton nipo, kun en vaan kerta kaikkiaan enää jaksa. Mitta on täynnä, kuppi on nurin ja hanskat on naulassa. En jaksa enää yrittää yksin hakata päätä seinään, vaan aion erota. Kolme lasta on mukana karusellissa katsomassa mallia parisuhteesta. Vittu että vituttaa!
Kommentteja?
Kommentit (47)
Juuri tuostahan siinä olikin kyse...
ap
eikö parisuhde kestä sitä että siippa on yön poissa? vuodessa on kuitenkin 365 yötä ja päivää. Oletko jotain läheisriippuvaisia vai mikä tässä mättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on nyt ilmeisesti muutamilla mennyt puurot ja vellit sekaisin.
Tarkennetaan siis:
Mieheni käy viihteellä vähintään kerran viikossa, ja tämä on minulle suht ok.
Ryyppääminen on myös ihan ok, kunhan ei tee sitä lasten edessä eikä sikaile.
Minä pääsen joskus viihteelle myös, tosin en käy kuin pari kertaa vuodessa.
Ongelma ei ole miehen pikkujouluihin meno tai risteilylle meno (on "päässyt" molempiin useita kertoja aikaisemminkin) vaan se, että mies valehtelee ja etenkin se, että eron kynnyksellä vannotut asiat ovat parissa kuukaudessa unohtuneet.
Miehen ei tarvi anella lupaa, riittää että hän sanoo menevänsä sinne tai tänne silloin ja silloin.
En missään nimessä ole siis eroamassa siksi, että mies menee laivalle, pikkujouluihin tai vetää kännit!!!
Olen hieman ylikierroksilla tällä hetkellä kun pyöritän asiaa, mutta yrittäkää ymmärtää mitä tarkoitan...
ap
pitäisi kyllä ymmärtää, että älämölö ja paljon pahempaakin seuraa, jos vielä valehtelee tai pettää luottamukseni... Toki jos pitää tärkeämpänä sitä, että saa rauhassa valmistautua laivareissuun, kuin sitä että perhe pysyy kasassa niin ok, sille en voi mitään.
ap
Alun kysymyksiin löytyykin vastaukset jo aiempaa ja kuten sanottu, todellakin aikeissa oli jo aiemmin erota, mutta mies itki ja aneli että jäisin ja vannoi että kaikki muuttuu. Ja taas ollaan tässä, ainut että nyt mitta on täysi enkä enää usko aneluita. Eli parisuhteen jatko on todellakin harkinnassa, tai oikeastaan melko lailla harkittukin jo!
ap
Olet menettänyt kerran luottamuksesi pahasti mieheesi ja nyt luottamus on rakoilemassa pahemman kerran uudelleen tai on jo rakoilemassa miehesi valehdeltua. Eihän tässä ole tosiaan kyse siitä, annatko lupaa miehellesi mennä pikkujouluristeilylle, vaan että miehesi on valehdellut sinulle toistuvasti. Valehtelu ei kuulu parisuhteeseen. Mut lasten vuoksi ei kannata eroa miettiä ekana vaihtoehtona vaan asiat pitää yrittää selvittää, vaikka se vaikeaa olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tahtoisi erota, vaikka nyt väsyttääkin, mutta en kerta kaikkiaan näe mitään muuta tietä ulos. En tahdo olla koko ikääni vankina huonossa suhteessa, jossa minua pidetään kynnysmattona ja jolle valehdellaan mennen tullen. En pysty enää luottamaan miehen sanaan, sillä jos se viimekertainen itku ja vannominen olikin pelkkää silmänlumetta niin enhän minä uskalla uskoa enää mihinkään!
Onko mitään vinkkejä miten asioita voisi käsitellä?
ap
Teillä on kaksi vaihtoehtoa. Erota tai käsitellä suhteenne ongelmat perinpohjin. Jälkimmäinen tarkoittaa pariterapiaan hakeutumista. Jos mies ei halua lähteä terapiaan, niin hän jää sitten perääsi itkemään. Toki voitte päätyä terapian jälkeenkin eroamaan, mutta ainakin olette yrittäneet. Tai sitten jatkatte suhdettanne entistä parempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välillä ne vaihtavat paikkaa ja välillä taas puuttuu osa???
ap
mutta mies sanoi että hänet saa sinne viedä vain ruumissäkissä... Eli ei taida olla tässä tilanteessa muuta vaihtoehtoa kuin ero..?
Harmittaa lasten puolesta, mutta mieluummin valitsen oman mielenterveyteni, uskon että lasten elämäkin muuttuu sillä tavalla paremmaksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mies sanoi että hänet saa sinne viedä vain ruumissäkissä... Eli ei taida olla tässä tilanteessa muuta vaihtoehtoa kuin ero..?
Harmittaa lasten puolesta, mutta mieluummin valitsen oman mielenterveyteni, uskon että lasten elämäkin muuttuu sillä tavalla paremmaksi.
ap
Miehesi asenne kuullostaa sellaiselta, että ei ole ihan helppoa saada häntä terapiaan. Mutta kerroit, että miehesi itkien aneli sinua jatkamaan suhdettanne. Jos sanot, että ellei hän suostu terapiaan, niin sinun täytyy päättää suhde? Jos hän päästää sinut mieluummin menemään kuin lähtee selvittelemään asioitanne ulkopuolisen ammattilaisen kanssa, sinun täytynee sitten todeta, että olet perustanut perheen väärän ihmisen kanssa.
viikossa viihteellä! yhdestä risteilystä viis, mutta jos viikottain käy juhlimassa, niin johan tuhlaa aikaansa, aikuinen mies.
Huh huh, tuollaista minä en viitsisi katsoa hetkeäkään. Miten sä olet tuollaiseen retkahtanut? Jos vuosikaudet tahkoaa sitä tahtia että väh. 1krt viikossa baarissa niin jos ei alko-ongelmaa ole, niin tuosta se kehittyy takuuvarmasti. Jos se käy töissäkin, niin koska se urheilee, on lastensa kanssa, nikkaroi jotain, tekee kotitöitä, pesee autoa...???
Tämä viesti ei varmaan sinua ap kovasti ilahduta tai rohkaise, mutta mä en voi ymmärtää että naiset jaksaa paapoa tuollaisia miehiä, ja tehdä niille lapsia lapsen perään.
Puhun omasta kokemuksestani, sillä entinen poikaystäväni oli aina menossa kaljalle, ja vaikkei tullut arkena humalaan koko päivän jutut piti suunnitella sen mukaan että lounaalla juodaan pari isoa tuoppia ja illalla sitten mennään kantabaariin yhdelle. Oli muuten varsin tylsä kaveri, sanomattakin selvää että mitään urheilua tai muuta harrastusta sen kaljankittailun lomassa ei harrastettu. Jätin sen.
sulla varmaan vakavan keskustelun paikka, ja lasten iät ja taloudellinen tilanne vaikuttaa, mutta tuohan on aivan tyhjäntoimittajan malli mitä miehesi lapsilleen opettaa. aina baarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kenen kanssa elämäänsä elää, oli se toinen aikuinen osapuoli isä tai ei. Jokainen aikuinen ihminen päättää mikä on tärkeintä elämässä. Sanoilla voi valehdella, mutta teot puhuvat totta. Lähelle on joskus kaikkein vaikeinta nähdä.
Itse en ole jaksanut miehiä alkaa kouluttamaan, turhaahan se on. Siksi toimisin tilanteessasi kylmästi niin, että katsoisin hiljaa kuinka mies toimii. Antaisin mennä risteilylleen, ja jos näin pettää taas aiemmat lupaukset kuten oletettavaa on, niin tekisin omat ratkaisuni siinä vaiheessa. Miehelläsi on oikeus mokata, vielä kerran, silloin kaikki on helpompaa sinullekin kun "on näyttöä" hänen todellisesta halustaan pitäytyä sopimuksessa ja näet millä sijalla tärkeysjärjestyksessä perheenne hänelle on. Kaikki on lopulta aika yksinkertaista ja tilanteessanne näyttää aika selvältä. Äijä kuvittelee, että voi sinut aina kerran toisensa jälkeen puhua ympäri, hetken olla kiltisti ja kohta taas jatkaa samaa pelleilyä. Hän tuntuu pitävän sinua aika itsestäänselvänä. Tuollaiseen mieheen ei ole mitään luottamista.
Jos minun mieheni toimisi vastaavasti, hän löytäisi mahdollisesti tyhjän kodin tai oven lukon vaihdettuna ja kamansa pihalle paiskattuna iloiselta risteilyltä palatessaan. Eikä saisi minua hetkeen kännykällä kiinni, ja IKINÄ en enää harkitsisi yhteen palaamista. Paska on pantava kerrasta pihalle ja kylmästi.
miehesi työkaverit voisivat opetella pitämään suunsa kiinni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis eikö ole muuta sanottavaa ap:lle? Ihminen pyytää neuvoa tai toisten mielipiteitä niin te tulette ja puolustatte miestä!!Ja mikäs siinä jos olisi syytä mutta kerran viikossa viihteellä ja valehtelu tuskin tekee miehestä mitään unelma aviomiestä!!Voisitte pitää "suunne" kiinni jos ei ole mitään järkevää sanottavaa!
Mutta ekasta viestistä oli eka ajatus vain se, että totta helvetissä miehesi esittää työkavereilleen olevansa lähdössä, jos kerran kotona on sovittu, että hän 'sairastuu' viime hetkellä - eihän sitä voi töissä sanoa etukäteen.
Älä sano enää mitään siitä ristelystä sille. Kun sanoo että lähtee sinne niin sanot vaan että takaisin ei sitten enää ole tulemista. Kun aluperin lupasi olla lähtemättä.
että miehesi ei työpaikalla "kehtaa" sanoa työkavereille, että hän ei ole lähdössä pikkujouluristeilylle. Jos kaikki muut töissä lähtevät, ja he tietävät miten paljon miehesi käy viihteellä (eli tietävät, ettei lähtemättä jättämisessä kyse olisi siitä, ettei miestäsi huvittaisi lähteä risteilylle), niin ehkä mies ei "kehtaa" sanoa, ettei lähde, ja näin tuoda esille teidän välisiä riitoja, aviokriisiä ja "pirttihirmua" vaimoa (joskaan en tarkoita ap, että olisit sellainen, mutta ymmärrät varmasti, että näin miesvoittoisella työpaikalla ainakin ajateltaisiin). Ehkä miehellä on alusta asti ollut tarkoitus sairastua viime hetkellä, kun ei kehtaa työporukalle totuutta kertoa. Samoin jos työpaikalla on läheisiä ystäviä, voisi mies joutua selittelemään pois jäämistään.
Mun mies teki tuota yllämainittua tosi usein aikanaan, kun me omia kriisejämme puitiin. Silti minä sain työpaikalla (miesvoittoinen) pirttihirmun maineen (muut nuoria, osa sinkkuja, lapsettomia jne), joka seuraa perässä vielä tänäkin päivänä, vaikka aikaa tuosta on monta vuotta... ;) Joskus työporukan juhlissa ja illanvietoissa (jonne myös puolisot tulevat, kun työpaikka ja työporukka on pieni), kuulen kuittailua, jos nykyään jo kovasti omasta tahdostaan rauhoittunut mies tahtoo aikaisin illalla lähteä kotiin ;) Multa on kerran suoraan kysytty, että "käskitkö sen (miehen) lähteä kotiin?" :D Mulla loksahti leuka, ite olin vielä jäänyt paikalle tuttujen naisten kanssa porisemaan, miestä oli väsyttänyt ja hän oli siksi halunnut lähteä työvuoron päälle kotiin... Ei oo kivaa, ei, varsinkaan kun en oikeasti ole luonteeltani mustasukkainen, omistava tai muutenkaan pirttihirmu. :P
Tuo valehtelu kuullostaa tyypilliseltä alkoholiongelmaisen tarinalta. Juoko miehesi joka viikko? Nauttii kunnon kännäysreissuista? Eli ei millään pysty sanomaan eitä... Ja kännissä ei edes ole niin luotettava mies.
Itse kärvistelin vuosia suhteessa jossa en luottanut kumppaniin pätkänvertaa. Onko mies sen arvoinen?
Mikäs siinä jos isäntään luottaa niin antaa mennä vaan. Saa ja pitää ,mennä niin pysyy suhdekkin kuosissaan, mutta heti kun pitää alkaa kytätä. Tonkia puhelimia ja taskuja niin ukko saa ainakin minun puolestani lähteä.
mutta taas tullaan siihen että miksi kertoa kaksi viikkoa etukäteen jos aavistaa että sit kaksi viikkooa ennen risteilyä riidellään ja kaksi viikkoa vielä jälkeenkin päin???
Tosi mukava varmaan miehestä kun pitää pikkujoulu lupaa vaimolta anoa polvillaan...
Mikä tässä nyt on niin vaikeeta? eikö se mies voi käydä siellä pikkujouluissa? Onko parempi sitten pitää mies kotona vastentahtoisesti???
Onko tämä jokin valtataistelu?
Ymmärrän kyllä että törttöilty on, mutta ei kai elämää voi lopettaa jos virhe sattuu? jos niitä virheitä alkaa sit yhtenään tulla, lienee aika harkita parisuhteen jatkoa??