Kannustuksena äidelle, joilla imetys epäonnistunut tai jotka eivät siihen halua ryhtyä.

Hyvää jatkoa ja mukavaa vuotta sinulle ja perheellesi!

Itse annoin alusta asti vauvalle lisäruokaa pullosta ja lopetin lisäruokinnan vasta, kun rinnoista tuli tarpeeksi maitoa, eli joskus pari viikkoa synnytyksestä. Sitten täysimetinkin vauvan puolivuotiaaksi.



Rinnat olivat ensimmäiset 2-3 viikkoa tosi kipeät ja haavaiset, mutta rasvailin nännejä (sekä Bepanthen että Lansinoh käyvät ja niiden jälkeen voi imettää ottamatta rasvaa ensin pois), ja vähitellen rinnat karaistuivat. Olisin varmasti jo luovuttanut, ellen olisi kuullut sisareltani, että tuo alkukipeys on normaalia ja menee ohi. Menihän se ohi, ja myöhemmin jopa nautin imetyksestä, mitä en aluksi olisi uskonut. Aluksi imetys tuntui tosiaan kidutukselta, ja muutenkin oli ongelmia, maitoa tuli välillä liikaa jne.



En syyllistä niitä, jotka eivät halua imettää, aivan sama minulle. Olen vain sitä mieltä, että noista ongelmista ja siitä, että ongelmat menevät ohi, pitäisi puhua enemmän.

Joo, alkuun se kyllä sattuu varmasti kaikilla, mullakin oli esim. vesirakkuloita nänneissä. Mutta ne voiteet (Lansinoh ym) auttavat kyllä ja haavat parantuvat nopeasti ja jos vaan jaksaa sen alun kidutuksen, niin kyllä se siitä lähtee hyvin liikkeelle. Siis aluksihan sitä maitoa ei kuulukaan tulla, se alkaa nousta muutaman päivän kuluttua synnytyksestä kunhan antaa vauvan imeä.

T: 3

olisi ollut kivaa kun olisi osannut jo valmiiksi ostaa Lasinohia tai Bebanthenia. Itse takkusin kanssa alussa ja ostatin miehellä kaappiin valmiiksi korvikettakin. Onneksi oli netti, varsinkin baby idean sivuilta löytyi hyviä neuvoja.

Neuvolassa ei välttämättä anneta melkein mitään ohjeita imetykseen, ja muutenkin jopa ihmetellään täysimetystä, tai näin oli ainakin minulla. Ihmettelen, että miksi asiasta ei mitään neuvota, vaikka pienillä vinkeillä asia onnistuisi varmasti helpommin! Itsellä oli sillä tavalla onni, että olin sattunut lukemaan melko paljon imetyksestä ja siksi olin rohkea enkä lannistunut vaikka alku oli vaikeaa. Tärkein oppi niistä imetysohjeista oli se, että vauva kyllä tietää mitä tekee ja kaikilta naisilta alkaa sitä maitoa tulemaan, eli pitää vaan antaa luonnon tehdä tehtävänsä.

Miksi sitä nimittäisi. Ekan kohdalla kaikki on uutta ja outoa ja sitä panikoi osittain turhaankin lapsen hoitoa. Olen sitä mieltä, että siinä paineessa on vaikea saada imetystä onnistumaan. Tokan kohdalla ote on rennompi ja oma luottamus on kasvanut. Slloin ei enää stressaa ihan kaikesta, joten pystyy rennommin suhtautumaan imetykseenkin ja se saattaa tällöin onnistuakin. Tätä ole minä mieltä.

Ensimmäistä imettäessäni rinnat menivät aluksi verille, mutta rintakumeista oli apua.



Vaikka maito ei heti sairaalassa nousisikaan, niin silti kannattaa antaa vauvan imeä. Saa siinä vauva sitten ternitippoja, jotka voivat tuntua äidistä mitättömän vähäisiltä, mutta ovat kuitenkin tarpeellisia. Lisämaidoksi nälkään voi antaa ihan hyvin korvikettakin. Ei siis ole pakko ryhtyä antamaan luovutettua äidinmaitoa, jos se tuntuu itselle vieraalta ajatukselta.



Minulla imetys alkoi sujumaan ja lopulta olen imettänyt kumpaakin lastani 1v 6kk. Olen myös rohkaissut muita äitejä silloin kun usko omiin mahdollisuuksiin imettäjänä on alkanut horjua. Esim joku äiti miettii maidon riittävyyttä silloinkun vauva imee tiheästi yötä päivää tai kun rinnat tuntuvat tyhjiltä. Maito voi silti riittää.

Esikoinen joutui keskolaan alhaisen verensokerin vuoksi ja pullosyötettiin (lisänä imetystä) reilusti eikä näinollen imetys koskaan lähtenyt kunnolla käyntiin, pumppasin maitoa 2kk eikä se ollut herkkua. Toisen kanssa imetys luonnistui alusta alkaen ja lopetin kk sitten kun hän oli 9kk! Ymmärrän molemmin päin mielipiteitä, aina imetys ei oikeasti lähde onnistumaan ja ilman allergioita ja korvatulehduksia ollaan silti selvitty myös ykkösen kanssa.

olen kuullut, että terveille ja täysiaikaisille vauvoille ei pitäisi antaa lisämaitoa vaan niiden pitäisi vaan lussuttaa äidin rintaa ekat päivät mahdollisimman innokkaasti, että maito alkaisi mahdollisimman pian nousta. Ettei ole mitenkään haitaksi, että alkuun ei tule paljon mitään paitsi niitä ternimaitotippoja. Itselle kävi aikoinaan niin naistenklinikalla, että osa henkilökunnasta oli tuputtamassa korvikepulloa ja osa kieltämässä sen käyttöä. Ota siitä nyt selvää.

No empä ois päässyt laitoksella yhtään mihinkään ilman lisämaitoa, vauva karjui pääpunaisena vaikka

annoin olla tissillä ja hiljeni vasta kun sai vähän lisää. Mulle sanottiin että joskus joutuu vähän paikkaamaan vaikka vauva tekisi töitä kunnolla. Kotona sitten päästiin koko imetykseen.

... itselläni esikoisen kanssa itkettiin 2 viikkoa kun mulla rinnat rikki ja lapsi nälkäinen. radikaalin painon tippumisen vuoksi jouduttiin lisäruokintaan ja siihen loppui imetys. kakkosen kanssa toivoin että onnistuisi, mutta... nännit on vaan niin huonon muotoiset ettei vauva onnistunut imemään, vaikka kättärillä 4 päivää kätilöiden ja lastenhoitajien voimin yritettiin. tällä kertaa kuitenkin aloitin lypsämään jo sairaalassa ja kuopus sai nauttia 2 kk lypsetystä maidosta pullosta.

ekan lapsen kanssa epäonnistumisen tunne oli tosi voimakas. nyt 2. kanssa suhtauduin asiaan jo realistisesti. toisaalta esikoinen on osoittanut että oikein terveitä lapsia tulee vastikkeellakin (ollaan sairatettu vähemmän kuin rintaruokitut) ja kuopuksenkin kanssa 6kk jo mennyt ilman sairasteluita. tsemppiä ja iloa äitiyteen sekä imettäville että pulloruokkijoille!

ilman lisämaitoa, mutta sitten nälkä yltyi ja alkoi nälkäitku. Sai korviketta 4. ja 5. päivänä. Sen jälkeen oma maidontuotantoni olikin jo riittävää.



Hitaassa maidonnousussa on kyllä hyvätkin puolensa -ei tullut rintatulehdustakaan. Nännihaavat olivat kyllä riski bakteeritulehdukselle > rintatulehdukselle, mutta lansinoh-voiteen ja rintakumien ansiosta sain nekin kuntoon parissa viikossa - eroon rintakumeista heti kun nännit olivat terveet.