***MAALISMUSSUKAT uuteen viikkoon***

Tällaista ajankulutusta tämä on, kun tein kaikki ennen lomille jääntiä mahdollisimman valmiiksi siltä varalta, että en enää lomien jälkeen töihin palaakkaan. Onneksi tässä pääsee kohta kokoustelemaan, niin ei tarvitse ihan hirvittävästi noita peukaloita pyörittelemällä rassata. Vielä ensi viikolla pitäisi kahdeksi päiväksi tulla toimistoon, mutta silloin onkin enempi ohjelmaa tiedossa. Helpottava ajatus saada jäädä jo pois, kun väsymys on sietämätön.



On alkanut pikku hiljaa hiipiä mieleeni huoli vauvasta. Niin paljon rauhallisempi tapaus tämä tulossa oleva on kuin mitä esikoisen kanssa tottui. On siis alkanut huolestuttaa, että onkohan kaikki ihan hyvin. Tosin esikoisen luonnetta ja kovapäisyyttä hämmästeltiin jo synnytyssairaalassa, joten josko hän oli tuolla mahassakin niin paljon ärtyvämpi kuin tämä pikkusisaruksensa. Olen toivonut sellaista elämään tyytyväistä hymyileväistä vauvaa, joka vain tarkkailee maailmaa rauhallisena.



Eiköhän kaikki ihan hyvin ole ja mahaa saa tässä vielä rauhassa kasvatella muutamia viikkoja.



Aatuska 31+5

Kävin oikein yksityisellä, kun huolestuttaa nuo supistukset. Sinänsä tilanne näytti hyvältä, kanava oli ennallaan, mutta yläosastaan hieman auki. Lääkäri laittoi lähetteen polille, että tilannetta seurataan. Sairauslomasta kovasti puhui, mutta ei sitten antanut mulle mitään lappua. Unohtiko sitten, vai mitä. Tuntuu kuitenkin, että millään ei enää kovin kauaa jaksa töissä roikkua selkäjomotusten, supistusten ja liitoskipujen kanssa.



Niistä särkylääkkeistä tuli mieleen, että mulle ainakin annettiin sairaalasta kotiin mukaan pari kolme särkylääkettä, niin niillä pärjäs päivän tai pari, mikäli tarvetta oli. Kyllä sairaalassa sitten ohjeistetaan, mitä lääkettä saa ottaa, kaikillahan ei ole välttämättä tarvettakaan särkylääkkeille. Mulla ekassa synnytyksessä tehtiin eppari, ja se oli kyllä kipeä, toisessa vain pieni repeämä, mikä ei oikeastaan ollut tohon eppariin verrattuna yhtään kipeä. Pahinta oli jälkisupistukset, jotka oli ihan synnytyssupistuksiin verrattavia. Ne oli toisen synnytyksen jälkeen tosi kovia, ja kuulemma pahenevat vaan, mitä useampi synnytys takana. Särkylääkkeet ei oikeastaan auttaneet mulla niihin ollenkaan. Mites teillä, joilla jo useampi lapsi, ovatko jälkisupistukset olleet millaisia?



Terveisin popz (rv 31 + 1)

Mullakin oli tänään tuo ihan perusneuvola. Ja kaikki näytti olevan ennallaan ja kunnossa. On muutenkin ollut ihmeen pirtsakka olo.



Liikunnasta: itse kävelen, uin ja joogaan joka viikko. Mulla alkoi välillä kävely tuntumaan ikävältä, mutta sitten mun akupunktioterapeutti neuvoi, että vaikka lantio raskaana ollessa helposti aukeaa ja jalkaterien asento sen myötä helposti hieman avautuu ulospäin, niin kannattaa silti kävellä niin, että jalkaterät on ihan suoraan eteenpäin. Ja kas tällä neuvolla mun kävely ei enää tuntunutkaan ikävältä ja olen taas jaksanut kävellä ihan reippaita lenkkejä.



Koon 50-56cm vaatteista ollut paljon keskustelua. Oma kokemus esikoisesta (syntymäpäino 3.3kg / pituus 50cm) oli että oli kyllä ihan mukavaa, että oli muutamia 50cm asuja aluksi, vaikka ne jäivätkin pieneksi ihan muutamassa viikossa. Silti ehkä hankkisin enemmän 56cm asuja ja vaikka vain 3-4 asuja 50cm kokoisena. PAljon tietysti riippuu siitäkin onko pulautteleva vauva vai ei. Mä muistelen, että olin itse arka käyttämään ihan aluksi vauvalla pään yli vedettäviä bodyja eli ehkä ne kietaisumalliset on suositeltavampia.



Rennon letkeää viikkoa kaikille!

Mä en uskalla enää hommata noita pienempiä vaatteita ku esikko oli 53cm syntyessään ja vajaan 3vkon ikäisenä jo huimat 58cm. Nyt 2v neuvolassa oli 97cm ja vaatekokona meillä 104-110cm.

Noora on saanut 50cm vauvanvaatteet nukeilleen.



Mä taidan vaan saada pitkiä vauvoja :)



t.Nia

Heissan, juuri kotiuduin neuvolasta ja nautiskelen rauhallisesta hetkestä kun muksut on vielä mummulla hoidossa. Kaikki ok, seuraavaa lääkäriä sain aikaistettua 3 viikon päähän, kun arveluttaa tuo kohdunsuun tilanne. Olisin päässyt heti jos olisin vaatinut, mutta katsotaan miten nämä tuntemukset etenee. Siis se, että muksu heiluttelee käsiään emättimessä ja kovasti muutenkin painaa sinne!



Kaikki oli ok, painoa on nyt tullut 12 kg... Joulu ja suklaa teki tehtävänsä. Nyt onkin tämä viikko vietetty paljon terveellisemmissä merkeissä, saa nähdä vaikuttaako asiaan.



Sf-lukemat huimaa, yläkäyrää pitkin mennään! Nelikiloiseksi veikkasi la:n aikoihin, ja kun perinteisesti yli mennään niin minkähänlaista järkälettä tässä pääsee vielä synnyttämään... Täytynee vaatia painoarvioultraa, kunhan vähän pitemmälle mennään.



Vaavi kääntyi taas pari päivää sitten pää alaspäin, ja raivotarjonnassa oli siellä. Kyllä sen on tuosta mahastakin huomannut, ei ihan niin enää kiristä navan yläpuolelta kuin ennen. Paineli taas täysillä karkuun dopleria. Vain kerran koko raskauden aikana on saatu kunnolla kuunnella sydänäänet! Jalka meinasi tulla toisesta kyljestä läpi, ja terkka pitelikin kättä vastassa ettei ihan niin pääsisi karkuun.



Olen kanssa kuullut ettei buranaa saisi loppuraskaudessa syödä. Edellistä odottaessa selkäsäryt oli loppuvaiheessa kammottavat ja soittelinkin sitten synnärille että mitä asialle voisi tehdä, niin käskivät ottamaan buranaa ja kovasti vakuuttelivat ettei siitä mitään haittaa olisi. Se helpottikin mukavasti. Mutta en kyllä silti ilman " lupaa" lähtisi nappailemaan mitään muuta kuin parasetamolia. Olen niitä, joille se ei meinaa tehota, mutta kannattaa kokeilla muutakin kuin tavallista Panadolia. Mulle auttaa Panadol Zap.



Oikein hyviä vointeja kaikille, ja toivotaan yhdessä lunta, jospa sitä sitten saataisiin!



Maaria 30+6













minzu. Buranaa saa ottaa keskiraskaudessa, mutta ei enää lopussa. Se vaikuttaa veren hyytymistekijöihin ja siksi loppuraskaudessa sen käyttöä ei suositella lähestyvää synnytystä ajatellen.

Imetyksen aikana saa ottaa ibuprofeiinia sisältäviä lääkkeitä panadolin lisäksi.

Vauvan vaatteista ja muista tarvikkeista siis: itseä hirvittää kun on nyt tämä raskausdiabetes. Se kun voi aikaistaa lapsen tuloa maailmaan, ja meillä ei ole tällä hetkellä YHTÄÄN vauvanvaatetta. Äitiyspakkausta saadaan odottaa vielä kauan ja kaveri on luvannut palauttaa antamiani vaatteita jo useaan otteeseen, mutta aina unohtanut. JOs vauva päättäisi syntyä, olisi miehen mentävä varmaan ostoksille. Miehellä ei tästä asiasta stressiä olekaan, kuten ei muista hankinnoista. Nyt viimeisin juttu on, että kaksosten rattaat ehtii kuulemma hyvin vaikka niin että mies ostaa ne sillä aikaa kun minä olen sairaalassa, tai myöhemmin, kun ei se heti niitä kuulemma tarvi...

Mulla kävi kyllä päinvastoin kun sulla popliz, ekasta oli ihan huomattavat jälkisupparit, ei tosin yhtään mitään synnytyssuppareihin verrattuna, enkä tarvinut minkäänlaisia särkylääkkeitä. Jaa taitaakohan muisti pettää... Olin niin " huonossa hapessa" kun menetin aika paljon verta, että saattaa olla että jotain tabuja sairaalassa sainkin ekan vuorokauden aikana.

Mutta toisesta en kyllä syönyt särkylääkkeitä ollenkaan, joten mä ainakin pääsin helpommalla niitten osalta.



Ehkä tämäkin on enemmän ihmisestä ja kohdusta kiinni, ja varmaan synnytyksen kulustakin.



Maaria

vielä monen viikon päästä jouduin ottamaan särkylääkettä ja pelkäsin alkaa imettämään, kun se aina tiesi kammottavia jälkisuppareita. Kakkosen jälkeen jälkisuppareita oli myös jonkinverran, mutta kolmosen jälkeen en muista, et olisin joutunu särkylääkkeitä edes ottamaan. Saas nähdä, kuin nyt käy..

Mulle ei ollu tullu ekan ja tokan synnytystävalmisteleviin supistuksiin mieleen ollenkaan, et niihinkin vois ottaa särkylääkettä. Kolmosen kanssa kävin päivää ennen synnytystä näytillä Kättärillä, niin kätilö anto Litalkinia (?miten lie kirjotetaan) mukaan kotiin. Nyt ainaki tiedän sit, et särkylääkettä vaan naamariin, kun supparit alkaa..

Mua jännittää ja vähän hirvittää aikalailla tuleva koitos. Kunhan vaan kunnialla selviäis siitä. Kai tieto lisää tuskaa tässäkin. Kaikista eniten pelkään ja kammoan sitä ponnistuskivun tuskaa. En nyt halua ketään pelotella. Onneks sen tietää, et se on suht nopeesti kuitenkin ohi, ja kokonaan ainakin sitten, kun vauvan on saanut pungettua maailmaan.

Jeps. nyt pakko jatkaa opiskelujen ääressä, et saa ne hyvälle mallille ennen äitiyslomaa. Äitiysloma alkaa 2.2, saas nähä, kerkeekö Kelan paperit enne sitä. No, ainakin saan rahaa, kun työnantaja maksaa kuitenkin sitä palkkaa alkuun.. palaillaan

-mussukat- rv32+++ jotain muistaakseni ;-)

Ajattelin koittaa vähän keventää sun mieltä. Mulla ensimmäinen oli todella villi jo vatsassa, ihmettelin miten se pystyy niin paljon heilumaan kun vatsa oli välillä aivan soikea milloin mihinkin suuntaan ja jouduin kaksin käsin painamaan jalkaa takaisin kun meinasi mahanahkasta tulla läpi. Tyttö herätti hämmästystä synnärillä, kun heti rinnan päälle päästyään nosti päätään ja katsoi mua silmiin että mistä se tuttu ääni tulee, kun puhuin. Hän on edelleen tosi villi, täynnä mustelmia ja myös luonteeltaan tulta ja tappuraa.



Kakkonen taas on ihan toista maata. Vatsassa jo käänsi kylkeä joskus kun sattui muistamaan, ja oli rauhallinen ja paljon parempi nukkujakin kuin siskonsa synnyttyään. Vieläkään hänellä ei ihan hurja vauhti ole. Esikoinen menee kolme kertaa ympäri siinä missä kakkonen kääntyy.



Tämä kolmas on jotain tolta väliltä. Ei ihan niin hurja menijä kuin eka, mutta aikamoinen kumminkin. En yhtään innolla odota niitä rauhattomia öitä, veikkaan että tällä vauhdilla niitä on tiedossa.



Mutta kylläpä sainkin tästäkin taas pitkän jutun. Tahdoin vain sanoa, että kyllä se meno siellä masussa on suoraan verrannollista lapsen luonteeseen. Yhtä hyvin vilkkaasta menijästä vois huolehtia että sillä on ADHD :)



Maaria 30+6

No olipas lohdullista kuulla, että jälkisupistukset voi uudelleensynnyttäjällä olla helpompiakin. En tiedä, vaikuttiko niihin se, kun eka synnytys oli tosi pitkä ja toinen taas nopea, ja toisessa nää jälkisupparit oli sitten tosi kauheita.



Kukahan olit, joka pelkäät ponnistusvaiheen kipua... Mä sain ekassa synnytyksessä epiduraalin ja ponnistuskivut kummitteli mun mielessä vielä monta kuukautta synnytyksen jälkeen. Toisella kertaa sain spinaalin, joka vei ponnistusvaiheen kivut kokonaan, eli en tuntenut mitään kipua ponnistusvaiheessa. Tosin en tuntenut supistuksiakaan, mutta kätilö piti kättä vatsalla ja sanoi aina, kun supistus tuli. Ponnistusvaihe oli ohi kolmessa minuutissa. Eli välttämättä et joudu kokemaan ponnistuskipuja tällä kertaa.



Ja tosiaan, mikäli kaikilla maaliskuisilla on vielä vauva matkassa, niin hyvin ollaan selvitty. Toivottavasti muutama viikko eteenpäin edelleen.



Mukavaa torstaita!



popz (rv 31 + 2)

Heippa!



Oho, tulipa eilen keskityttyä töihin, kun en muistanut edes neuvolakuulumisia laittaa! : ) No, neuvolassa siis tuli käytyä ja kaikki oli hyvin. Hemoglobiini 136 (ilman rautaa) ja kaikki muutkin arvot kohdallaan. Vauvan syke 135, joten neuvolantätikin heitti ilmaan ajatuksen poikasykkeestä. : ) No, mut yhtä hyvin voipi olla tyttökin. Tästä lähtien alankin käydä sit joka toinen viikko neuvolassa. Jännää, kun ollaan jo niin pitkällä! Monet teistä on jo äippälomallakin!



Tuntuu, että vauvan potkut on nyt taas parissa päivässä voimistunut tosi paljon. Vatsa tärisee välillä oikein kunnolla!



Nyt on iskenyt flunssa. Kunhan siitä selviää, niin kaikki on taas vallan mukavasti.



Nakero08, tasan 30

minä tein sairaala reissun kun sunnuntai aamuna alkoi säännölliset supistukset eivätkä loppuneet vaan pahenivat iltaa kohti. Ottivat osastolle ja antoivat estolääkitystä ja kortisonit vauvan keuhkoja varten. Tiistaina pääsin kotia kun tilanne oli jo aika rauhallinen mutta vuodelevossa olen ensi tiistain kontrolliin asti jolloin ehkä saan jo luvan liikkua hiukan. Vauvan koko arvio oli n.1.700g eli ihan hyvän kokoinen kuitenkin. Syyksi supistuksille löytyi piilevä pissatulehdus joka oli noussut jo selkään asti ja aiheutti myös hirveitä selkäkipuja :o( sekä se että vauva oli vääntänyt itsensä perätilasta raivotarjontaan joka ilmeisesti sitten pahensi tilannetta hiukan. Tänään ei ole tullut yhtään supistusta ja nyt kun tilanne on näinkin rauhallinen niin on tosi vaikea muistaa vaan maata. Mulla kun on jo viides tulossa niin synnytys voi sitten edetä todella vauhdilla niin pitää vain muistutella itseään koko ajan ettei ota riskejä. Haluaisin kuitenkin synnytyksen jälkeen vauvan kanssa kotia yhtä aikaa. Se on niin kurjaa jättää vauva sairaalaan kun itse lähtee kotia :o( Onneksi on kannettava kone että voi täällä sängyn pohjalla edes netissä surffailla ja onpahan kerrankin aikaa vahdata kaiken mailman turhat aamu sarjat :o)



Niiloakseli rv 32+3

Moikka



Kannatti kysellä kärsimättömästi tosta Kelan verkkopalvelusta. Nyt siellä näkyy kaikki kolme hakemusta ja vieläpä päivämäärät, jolloin ne on otettu vastaan. Ovat saapuneet jouluviikolla, mutta päätöksiä ei vielä ollut. Ei siis vieläkään sitä odotettua äitiyspakkausta. :)



Mutta postiin on laitettu jo tilaamani imetystyyny yms. pientä vauvatavaraa, ja paketti näyttäisi olleen jo aamulla Tampereella. Ehkä hyvinkin saan jo huomenna lisää vauvatavaroita hypisteltäväkseni. Enää ei millään viitsisi olla töissä kun tekis vaan mieli hommailla kaikkia vauvajuttuja kotona ja kaupungilla. Vielä olis kuitenkin 4 viikkoa äippäloman alkuun ja olo ihan liian hyvä saikkua varten (ts. ei oikeastaan mitään vikaa pientä närästystä ja pätkittäisiä yöunia lukuunottamatta). Töissä vaan tuntuu, että kun saa yhden pinollisen asioita tehtyä valmiiksi, niin joku koputtaa oveen ja kippaa kottikärryllisen uusia tehtäviä. Ajattelin, että tää alkuvuosi olisi ollut sellaista mukavan leppoisaa ja olisin saanut tehtyä itsekkäästi vähän omiakin työjuttujani eteenpäin, mutta elämä on yllätyksiä täynnä eikä tämänkään vuoden alkupuoli ole välttynyt jännittäviltä juonenkäänteiltä. No olen kuitenkin päättänyt, että teen sen mitä ehdin ja jaksan (ja mitä vauva antaa myöden) ja ettei tällainen valtion laitos kaadu yhden ihmisen poislähtemiseen (varsinkin kun olen tulossa vielä takaisin jossain vaiheessa virkavapaani jälkeen, jonka lopullisesta pituudesta en tosin ole luvannut kenellekään vielä juuta enkä jaata). :)

Ihanan positiivisesti kirjoitit! Onneksi vaavi ei nyt kuitenkaan vielä päättänyt ulos asti tulla, olishan se tosiaan rankkaa kun varmaan 8 viikkoa saisi sairaalassa ravata. Ja kun syy oli tuollainen, ei varmaan tulehduksen paranemisen jälkeen enää tarvi pelätä ennenaikaisuutta? Onko sulla muuten edelliset muksut n. 5- tai 2-vuotiaita, kun musta tuntuu että me ollaan ennenkin samaan aikaan palstailtu? Makailujaksamisia sinne!



POPLIZille vielä niistä jälkisuppareista, että mulla oli kanssa se eka pitkä 23h, ja toinen synnytys lyhyt 3h, ja silti oli ekasta voimakkaammat jälkisupparit... Ei kai näitä voi mitenkään päätellä että mistä mikäkin johtuu.



Mulla synnytykseen liittyvät " PELOT" koskee vain sitä, että tulee nopeasti, jolloin vaihtoehtoina on se, että istun autossa paskat housussa tai synnytän kotivessaan.... Ja toisekseen mua inhottaa se jälkivuoto kun kestää niin kauan ja on runsasta ja haisee yököttävälle... Tiedän, tyhmää.

Ponnistusvaiheen kipua en osaa pelätä, sitä en ole tuntenut kummastakaan. Ekassa epiduraali vei kaiken tunnon suppareita myöten ja tokassa spinaali helpotti niin paljon, että oli ihan siedettävää. Tunsin sentään milloin pitää ponnistaa. Eli ihan päinvastoin kuin popzilla tämäkin!



Nyt täytyis mennä imuroimaan. Mulla tuntuu loppuraskauden väsymys iskeneen oikein kunnolla, en muuta tekis kun nukkuis jos sais valita!



Maaria 32

Kyllä tämäkin lapsi onneksi liikkuu sen verran, ettei ihan vain hiljaa tuolla vatsassa makaile. Meillä tuo sähäkkä esikoinen nukkui kyllä yönsä, mutta siihen se helppous loppuikin. Oli sitä ärtyvää vauvaa kyllä helpompi jaksaa, kun sai sentään edes nukkua. Välillä tuntui, että ihan syyttä toista syytän hankalaksi, kun kerta nukkuu, mutta läheiset lohdutti, että on se aikas rankka lapsi oikeastikin. Sitä vain kummasti sen arkensa elää sen mukaan millainen luonne sillä vauvalla on. Edelleen on kyllä aika vääntöä tuon esikoisen kanssa, toukokuussa sillä aina alkaa uhmaikä ja se kestää tuohon joulukuuhun, puoli vuotta sitten on vähän tasaisempaa. ;) Nyt on onneksi se tasaisempi menossa, kun itse alkaa olla aika väsyksissä ja tekisi mieli nukkua jatkuvasti.



Koko illan oli kroppa kipeänä tuon eilisen työpäivän jäljiltä. Liitoskivut varsinkin. Luulen, että ensi viikolla en kaikkia neljää päivää pysty istumaan, saa nähdä.



Minulla ei tahdo motivaatio riittää tuohon sokeridieettiin... :( Arvot kun olisivat olleet ihan normaalit esim. Jorvin omalla mittapuulla. Paastoarvo se oli muutoinkin se mikä oli ainoastaan vähän koholla. Parin viikon päästä on kontrolli. Saa nähdä mitä ne arvot silloin näyttää. Dietissä pitäisi olla jatkuvasti syömässä ruisleipää, jotta saisi niitä hitaita hiilihydraatteja. Leipä ei ole vain koskaan minulle maistunut... Esikoinen oli huikea alle kolmikiloinen " sokerivauva" , että ilmeisesti minulla ei ne sokerit siirry muutoinkaan tuonne vauvalle, vähän isompi saisi tämä olla. Oli huvittava, kun painoarvio oli yli neljä kiloa ja lääkärit silloin moittivat ja valittivat, kun ei minua oltu lähetetty seurantaan Jorviin. Synnytyksen jälkeen ei kukaan maininnut sanaakaan sokereista. Eikä ne edes olleet koko raskauden aikana kuin yhdessä testissä hieman koholla... Mutta painoarvio voi siis heittää tuollaiset huikeat puolitoistakin kiloa.



Aatuska 31+6 Me aletaan olla oikeasti aika pitkällä näissä raskauksissamme.

Katosi tuo äskeinen viesti bittitaivaaseen, argh!!! Olisi pitänyt ottaa se talteen ennen lähetystä, mutta se sitten jäi, no pitää tähän kirjoittaa jotain sitten vähän pikaisemmin..



Eli sokerirasitustestissä kävin minäkin, arvot olivat 3.8, 8.0, 5.7. Ihan normaalit ja ok siis, siitä ei löytynyt syytä ajoittaiselle kovalle janotukselle. Olen karsinut kovalla kädellä kuitenkin sokereja, eli joulusuklaat on piilotettu :D



Ihailin tuossa teitä, jotka jaksatte liikkua! Itsellä jäänyt kokonaan, vaikka mitään esteitä ei olisi, paitsi oma laiskuus.. Kaipaan tunnetta, että on lihakset, ja muistelen kaiholla body pumppia.



Kiva lukea teidänkin vaate/vaippa/tavaramietteitä. Itse ajattelin odottaa, että äitiyspakkaus tulee, ja sitten vasta lähteä ostoksille. Helpompi jotenkin, kun näkee ne vaatteet, niin arvioida, että mitä vielä tarvii. Vaunuista kaipaisin kovasti vinkkejä!! Onko teillä yhdistelmärattaita, minkä merkkisiä jne?? Emmaljungat miellyttävät nyt eniten, ne on jotenkin kevyimmän oloiset. Ainut vaan, että niihin ei saa sitä maxi-cosin turvakaukaloa kiinni, kun se olisi testivoittaja! Mutta siis kertoilkaa omista vaunuistanne!!



Huomenna mennään Ikeaan pinnisostoksille, Gulliver malli on mielessä. Ensisängyksi aion ostaa Amazonas Koala riippumaton, ja laittaa se kiinni joko pinnikseen, tai omalle alustalle, riippuu sen korkeudesta yösyöttöjä ajatellen.. Koalaa oli tosi paljon kehuttu netissä!! Luovuin sitten Stokken pinniksestä, mitä pitkään harkitsin. Se näyttääkin ehkä vähän häkkimäiseltä livenä..



Joo eli pitkällä ollaan, jotkut oli jo aloittaneet äippäloman, hui :D

Ja tsemppiä vaivojen kanssa kamppaileville, varsinkin NiiloAkselille!!



_tuikku_ ja poika rv 31+3



Nyt uusintayritys lähettää, otan tämän kyllä ensin talteen, mur

Moi kaikille!



Jee, me olemme taas askeleen lähempänä vauvan tuloa! Saimme nimittäin eilen äitiyspakkauksen! Olihan niitä pikkusia vaatteita ihana hypistellä. Mitään tosi pientähän siellä ei ole, joten ainakin itse aion ostaa jotain myös kokoa 50 tai ainakin 56. Mut oli ne äitiyspakkauksen vaatteet ainakin mun mielestä ihan söpöjä ja kivan neutraaleja eli käy kyllä molemmille.



Me saatiin käytetyt yhdistelmävaunut ja meillä on Gracon turvakaukalo. Vaunuja aiotaan käyttää parvekkeella nukkumiseen ja lenkkeilyyn, mutta autolla liikkumiseen, ym. hankitaan Gracon matkarattaat, joihin saa sitten kaukalonkin kiinnitettyä. Olis kyllä aika homma aina sulloa yhdistelmävaunuja autoon. Ne kuitenkin painaakin vähän enemmän.



Töitä enää neljä viikkoa, joten nyt täytyy ahertaa!

Mukavaa viikonloppua kaikille!



Nakero08, 30+1

Olipas Niiloakselilla ollut jännät paikat, onneksi kuitenkin vauva vielä siellä missä kuuluukin vaikka kyllä tuo 1700g on jo oikein hyvän kokoinen vauva vaikka olisi nyt lähtenytkin syntymään! Koita muistaa ja pystyä lepäämään, ei ollenkaan helppoa.. tiedän :))



Mä olen ihan höpähtänyt kun näin tänään lehdessä mainoksen Brion Duo -yhdistelmävaunuista ja haluaisin sellaiset, olivat tarjouksessa. En tiedä miten perustelisin miehelle niiden tarvetta kun meillä kuitenkin on jo yhdistelmät (varsinkin kun silloin ku suunniteltiin tätä kolmatta vauvaa, niin sanoin että ajattele nyt kuitenkin kun mitään ei tarvitse edes ostaa enään ku kaikki on jo valmiina...). Mutta ne yhdistelmät mitkä meillä jo on, niin ovat vuodelta 2001 ja aikas kulahtaneen näköiset ja vanhanaikaiset ja tylsät ja ja.... Ihan hölmöä ku tiedän ettei meillä ole edes rahaa niihin nyt :( Onko täällä muita joille tulee näitä tämän suuntaisia mielitekoja?? Oikein masentaa ku tiedän etten niitä saa. Nuo esikoiselle ostetut vaunut olivat silloin 2001 sellaiset pakko-ottaa-nuo-vaunut kun oli rahat jo silloin ihan lopussa ja nämä Briot olis toooosi nätit!! Pöh.



Mulla kanssa iskenyt ihan hirveä väsymys uudestaan niinkuin Maaria2 kirjoitti myös. Ei mitään saisi aikaiseksi ja samalla yrittää nostaa päätään jo jonkinlainen pesänrakennusvietti ja ajatuksissa olis tuhat ja sata asiaa mitä haluaisi tehdä jos vain olisi tuota energiaa. Eilenkin ostin kaupasta pinnasänkyyn lakkaa ja sudin.. kun vain tietäisin missä ihmeen välissä saisin ja jaksaisin senkin työn tehdä?

Kumpa pian loppuisi tämä harmaus ja kurakeli ja pikku pakkanen paukkuisi ja se aurinko ilmestyisi vihdoin! Vali vali muuten tuli taas tätä valitusta... ;))



Josko sitä raahautuisi pyykkivuoren pariin. Lakananvaihtopäivä tänään. Jee..





Ansku78 rv32+0 (ohhoh muuten noita viikkoja :O )

Pitkästä aikaa suht hyvin nukutun ön jälkeen. Meillä esikoinen valvottanut ja meidän vanhempien oma sänky, joka on liian pehmeä raskaana olevalle. No nyt nukuin esikoisen huoneessa, jossa vierassänky ja niin paljon paremmin nukuin siinä. Tyttö myös yllätti ja nukkui 7.40 asti, yleensä pystyssä kl. 6.00.



Vaunuista: Meillä esikoisella 2006 vuoden Teutonia mistral s yhdistelmät, kirkkaanpunaiset ihanat! Ollaan niihin vaunuihin oltu todella tyytyväisiä, ne on kääntyvillä etupyörillä, jotka saa kyllä lukittuakin. Mä en itse enää suostuisi ostamaan muita kuin kääntyvillä etupyörillä, niin sulavasti niillä liikkuu kapeisskin tiloissa. Mutta makuasiahan tuo. Kyllä ovat toimineet karummassakin maastossa, jäällä ja lumessa jos nyt ei sitä lunta ihan hirveesti ole...muttei tänä päivänä ainakaan täällä. Istuinosan saa käännettyä joko työntäjään päin tai menosuuntaan. Kesällä saa tosiaan sen kuomun takakankaan pois niin ei ole niin kuuma, mitäs muuta, juu kovalla kantokopalla varustettu ja teitty hienon näköset ovat. Harmittaa ihan, sillä me varmaan myydään ne pois nyt pikkusen ennen kakkosen syntymää on ne vaan niin hyvät ollu! Tulipas kehuttua:). Nyt ollaan jo hankittu tuplavaunut merkkiä OTH urban jungle, ne on täällä ruotsissa ihan kaikkein suosituimmat tuplavaunut, niissä kanssa kääntyvät, lukittavissa olevat etupyörät ja leveys vain 74cm eli 5cm leveemmät kuin meidän Teutoniat. Ihan ehdoton täällä cityssä, muuten ei pääse hisseissä eikä rullaportaissa niiden kanssa. Niissä pienemmän vauva ajalle asennetaan istumaosan tilalle vauvakoppa ja sitten sen voi vaihtaa istuinosaan kun on sen aika. Toisena mietittiin Phil&Teds vaunuja, mutta ne oli meidän makuun niin avoinmet ja suojattomat, että päädyttiin näihin. Maaliskuussa vasta sitten käytännössä nähdään miten pelittää, olivat vaan niin kalliit ettei kyllä voida oikeen kaksia kunnon vaunuja pitää. Täytyy sitten ostaa vielä yksösmatkarattaat lisäksi, tilanteisiin kun ei jaksa/tarvi tuplia mukana raahata.



Mahan vointi hyvä, paitsi tiellä on ja henkeä ahdistaa. Tätä tää nyt on sitten laskettuun aikaan asti, vaivaista oloa ja se senkun lisääntyy kunnes vauvan saapi maailmaan, niin se vaan on ja sen kanssa jaksettava. Hauskaa perjantaita!





Tähtinova 33+5

Heippa!



Enää ei ole paljoa aikaa äippäloman alkuun. Ja vielä olis paljon paljon tehtävää ennen sitä. Ajatukset on jo kovasti tulevassa vauvassa. Ihanaa laittaa paikkoja valmiiksi uudelle tulokkaalle. Hankintojakin olis vielä tehtävänä, kuten vaunut. Vaatteita olen saanut lainaan ja käytettyinä niin paljon, että en taida ainakaan tässä vaiheessa paljoa uusia ostella.



Vointi on ollut hyvä. Maha alkaa olla hieman tiellä ja iltaisin tuntuu painavalta, mutta sekin helpottaa kun kerkiää välillä levätä. Päikkärit olis muutenkin ihan tarpeen, kun yöllä nukkuminen on mitä on :]



Yhteisöstä vielä, jätin hakemuksen sinne, mutten keksinyt minne kirjoittaa esittelyä. Pystynköhän lisäämään sen jotenkin jälkikäteen?



Hilla- 31+jotain