Loukkaantuisitko, jos vanhemmillasi olisi paljon rahaa...

joten vanhemmillani ei ole elatusvelvollisuutta. kyllä ihan itse maksan oman kotini.

En ole koskaan vanhemmiltani saanut asuntoa, kallista uutta tavaraa -heillä ei ole tosin varaakaan.. :) Mutta eivät ostaisi jos olisi.



Itse en kehtaisi asua vanhempien ostamassa asunnossa. Musta se on jokasen oma hankinta. Jos vanhemmilla on talous kunnossa niin se on hyvä heille. Itse hankin omat omistukseni.

Ennemminkin loukkaantuisin jos ehdottaisivat että muuttaisin heidän omistamaansa kämppään, en tarvitse holhousta.

mutta kyllähän se joskus mietityttää, että miehen vanhemmat ovat lottovoittajia (päävoitto), mutta emme koskaan saa heiltä edes joululahjaa, rahasta puhumattakaan.



Mutta vastaukseni kysymykseen on ei, sillä vanhempien ei tietenkään tarvitse elättää aikuisia lapsia.

Isäni tienaa liki 300 000e vuodessa, en osota hänen käyttävän rahojaan minuun. Nauttikoon niistä itse, onhan hän ne ansainnut, enkä minä.

Opiskelijana ehkä olisin asunut mielelläni vuokralla vanhemmillani, mutta en nyt enää, johonkinhan nämä rahat pitää sijoittaa.

Minulla ja miehelläni on huimat 91 000 euroa asuntolainaa, mutta ei tulisi mieleenkään odottaa apua toisilta. Tämä on meidän elämämme, vanhemmillani on omansa.

Meillä on juuri tuollainen tilanne. Mutta olen jo nuoresta asti ajatellut et haluan säästää itse oman asuntoni enkä olla kiitollisuudenvelassa vanhemmilleni.

Mua pännii se, etten sitä saa vielä omaksi. Myisin sen ja ottaisin lainaa ja ostaisin isomman. Vaan menee se näinkin... ja kyllä olen kiitollinen.



YH:na en saisi vastaavaa lainaa ikinä pankista, että minulla olisi oikeasti varaa ostaa vastaavaa.

Vanhemmilla ei ole elatusvelvollisuutta aikuiseen lapseen.

Tuosta huolimatta fiksu vanhempi avustaa lastaan hätätapauksessa, mutta asuntolaina ei ole sellainen.

Niinpä hän on auttanut meitä taloudellisesti kun itse emme meinaa pärjätä - ja tämä on minusta kamala tilanne. Kai jokainen aikuinen ihminen haluaisi pärjätä omillaan?

muistan kuinka kadehdin kavereitani, joille vanhemmat ostivat hienoja asuntoja ja itse kituutin jossain luukussa... No joo, vanhemmillani ei edes ole rahaa, joten en voi odottaa mitään avustusta. Jos itselläni olisi paljon rahaa haluisin kyllä antaa niistä myös lapsilleni. Ja lopulta lapsethan ne vanhempien rahat ja asunnot perii kuitenkin.

Vanhempamme ovat varakkaita, joten he avustavat muuten meitä taloudellisesti, jotta meillä on varaa asua näin. Olen siitä kiitollinen, enkä koe taloudellista apua mitenkään nöyryyttäväksi. Joka tapauksessa saamme kaikki rahat ennemmin tai myöhemmin. Sitten myöhemmin pärjäämme jo paremmin omillamme, nyt pikkulapsiperheenä tuesta on paljon apua.

että lopulta ne tulee lapsille kuitenkin. Kyllä mielelläni myös ottaisin apua vastaan nyt kun on kaksi pientä lasta ja asuntolaina... Mutta eipä mun vanhemmilla ole mahdollisuuksia auttaa rahallisesti.

Minusta on epäreilua jos vanhemmat syytää meille rahaa muttei välttämättä tasan yhtä paljon jollekin toiselle sisarukselle.