onko järkeä odottaa 30-veeksi että yrittää lasta ? (OV)

Minä sain esikoiseni 28v, joka tuntui minutsa hyvältä iältä. Olin kerennyt opiskella, saada ammatin ja vakityön. Miehen kanssa oltiin oltu useampi vuosi ikihloissa ja parisuhde tuntui vakaalta. Oli ostettu asunto ja saatu se kaalustettua mieleiseksi. Oltiin matkusteltu mielestämmme riittävästi kaksin ja aika tuntui siis kypsältä.



Siskoni sai esikoisensa 20v, opinnot vielä kesken kesken. Nyt 6v myöhemmin hänellä on kaksi lasta lisää ja yhä jatkaa opintoja. Hänelle tuo on hyvä systeemi. Ei kaipaa sellaista taloudellista turvallisuutta mitä minä, nauttii opiskeluista ja kokee sitä kautta saavansa omaa aikaa lastenhoidon keskellä. Elävät perheineen juuri sellaista elämää mistä pitävät. Hänelle varmasti kauhistus ajatella ettei minulla vielä hänen iässään ollut sitä ensimmäistäkään lasta.

ja vielä löytänyt töitäkin päätellen siitä, että on oma asunto?

En ollut valmis tekemään lapsia ensimmäisten seurustelukumppanien kanssa.



Elämäni miehen kanssa haluttiin viettää kunnolla aikaa kahden, asua lähellä Helsingin keskustaa, matkustella jne



Tunnustan kyllä, ettei se heti sitten tärpännyt kun yrittämään ruvettiin. Mutta nyt ollaan onnellisia pikkulasten vanhempia molemmat. Ei vähääkään vipata menojalka ja isossa omakotitalossa lähiössä on ihanaa asua pienten kanssa.

Olisin halunnut jo nuorena lapsia, mutta mies suostui tekemään vasta, kun oltiin kolmekymppisiä. Nyt olen ollut tosi tyytyväinen, että näin meni. Lapsi muuttaa ja rajoittaa elämää, ja jos on vielä nuoruuden sekoilut sekoilematta, niin perhearki voi tuntua katkeralta. Tai minusta oli ainakin hyvä, että ehti jo vähän kyllästyä bilettämiseen ja reissaamiseen ennen kuin vauva tuli. Sitten jaksaakin hoitaa, kun ei tunnu, että on paljon kokematta.

Jos olet kerta saanut jo maisterin paperit ja muutenkin parisuhde ja raha-asiat mallilla niin miksi kysyt täällä? Miksi mainostat ikääsi vielä? Outoa.

Tässä syitä:

- Saada opinnot hoidettua alta pois, löytää vakityöpaikka ja sitä kautta saada talous kuntoon (niin ei tarvitse joka kuukausi odotella lapsilisiä ym. tukiaisia kun kuuta nousevaa)

- Saada matkustella, harrastaa, bilettää, luoda verkostoja ja kaverisuhteita rauhassa

- Saada kasvaa ihmisenä ja kehittää omaa persoonaansa, kolmekymppisen pinna ja henkinen jaksaminen on ihan eri luokkaa kun parikymppisellä. Vähän vanhempana se kotona oleminen je perhe-elämäkään ei tunnu läheskään niin ahdistavalta ja rajoittavalta kuin se olisi tuntunut nuorempana, kun halusi mennä, kokea ja nähdä maailmaa.



Nykyisin niin monet koulutetut naiset hankkivat lapsia yli kolmekymppisenä, ettei siinä ole yhtään mitään outoa. Päinvastoin: Jos esim. minä olisin hankkinut lapsia 25-vuotiaana, olisin ollut tuttavapiirissäni poikkeustapaus ja varmasti eräällä tavalla tuntenut itseni ulkopuoliseksi. Hedelmöityshoidotkin on niin kehittyneitä ja tehokkaita, että suurin osa saa niistä avun tarvittaessa.



t. 36-vuotias kolmen lapsen äiti (lapset saatu 32-, 34- ja nyt 36-vuotiaana)

Vierailija:

Iästäni olen kärsinyt aina ja joutunut selittelemään mm. yliopistolla ikääni.

Siis minkä ikäisenä oikein menit yliopistoon??? Eikö suurin osa yliopiston aloittavista kuitenkin ole juuri kirjoittaneita, siis n. 19-vuotiaita? Mitä siinä on selittelemistä?

Mekin ollaan omituisia tilastopoikkeuksia: olimme 23-vuotiaina jo molemmat suorittaneet ylemmät korkeakoulututkintomme valmiiksi, olleet kaksi vuotta naimisissa, saaneet vakituiset työpaikat ja ostaneet ensimmäisen oman (pientalo)asuntomme pk-seudulta. Silti päätimme odotella vielä pari vuotta ennen kuin jätin ehkäisyn pois. Kauemmin olisi voinut ihan huoletta odotella, kun harvalla se hedelmäällisyys nyt sentään romahtaa vielä alle 35-vuotiaanakaan. Mutta kun molemmille tuli tosi vahva toive yhteisestä lapsesta, niin emme tietenkään enää odotelleet :) Esikoisemme syntyi, kun olimme 25-vuotiaita.



Meillä oli tilaa ja aikaa uudelle perheenjäsenelle sekä sydämessä, ajatuksissa että kodissamme jo tuolloin. Jollekin toiselle tunne tulee vasta vanhempana, mitäpä sitä kiirehtimään. Ja jos joku kolmas taas tapaa Sen Oikean vasta kolmikymppisenä, niin minkäs teet... Toki biologisesti ajatellen on järkevää ryhtyä tuumasta toimeen ajoissa elämäntilanteen niin salliessa, mutta ei vanhemmuuteen kannata väkisin kiirehtiä, jos ei yhtään siltä vielä tunnu. Vastaavasti yhtä hölmöä minusta on pelkkien järkisyiden takia lykätä lastensaamista, jos sydän jo sanoo muuta.



Minusta on ihanaa hoitaa nyt ystävieni pienokaisia, kun ei tarvitse itse enää aloittaa kaikkea alusta ;) Meillä lapset ovat jo kouluiässä, enkä haaveile iltatähdestä. Elämä on seesteistä kahden ison lapsen kanssa, jo pitkään olemme ehtineet taas harrastaakin ja matkustella. Kaikella on aikansa, ja puolensa ja puolensa.



Terv. KTM & DI, molemmat nyt 36-vuotiaita

hyvä aika lapsen tulla :D. Mutta 30 vee on muuten oikein hyvä aika saada lapsia. Itse olin 34 ja mulle mitä parhain ajankohta.

Vierailija:

Vierailija:

Iästäni olen kärsinyt aina ja joutunut selittelemään mm. yliopistolla ikääni.

Siis minkä ikäisenä oikein menit yliopistoon??? Eikö suurin osa yliopiston aloittavista kuitenkin ole juuri kirjoittaneita, siis n. 19-vuotiaita? Mitä siinä on selittelemistä?

Mikäs siinä on niin vaikea ymmärtää? Ap:n lähipiirissäkö todella kaikki haluaa naimisiin ja lapsia niin pian kuin mahdollista. No, minä en ja tuskin olen ainut.