Mitä lahjaksi kätilölle??

Sen sijaan historiaa:

Ennen vanhaan jopa 40-50-luvulla vielä ennen sairaalapakkoa ihmisillä oli tapana luottokätilöä lahjoa ja pitää varalla muutenkin vaikka ei olisi ollut tarvettakaan, ainakin mummoni mukaan maaseudulla.

Mummoni seudun luottokätilö oli lisäksi kummina varmaan kaikille seudun perheille ja sai joka joulu ja juhlapyhä " kätilönlisää" tutuilta ihan kuolemaansa asti. Mutta siihen aikaan ei kätilöt tainneet juuri palkkaa muuten saadakaan. :) Ja meni synnytys miten meni, kätilö oli silti lahjottava jos ei halunnut naapuripitäjään asti seuraavalla kerralla joutua menemään/sieltä kaukaa jollain hevoskärryillä kätilöä tuottamaan.

...Menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta täähän on ihan sama minkä tahansa lahjan antamisessa. Esim. häälahjat ovat nykyisin mielestäni joskus ihan törkeän hintaisia. Me veimme yksille kavereillemme häälahjalistalta kaatimen ja samalla saimme kuunnella vierestä kassalla, kuinka yksi pariskunta hämmästeli tosi paheksuen, että joku voi viedä VAIN kaatimen. He kun olisivat halunneet viedä sellaisen koko lasisetin lisäksi. Kyseessä siis ihan Iittalan tuotteet, jotka eivät mitään halpoja ole. Vähän korvat punaisina siinä kuunneltiin sivusta ja toivottiin, ettei kyse ollut samasta häälahjalistasta. Ei onneksi ollut. Ei taida kaikki ymmärtää, ettei rahaa ole kaikilla saman verran tuhlattavaksi. Itse lisäksi ajattelen, että kaunis ajatus on tärkeämpi kuin suuri määrä rahaa.



Ekassa synnytyksessä ei tullut osastoa mitenkään erityisesti muistettua, taidettiin olla sen verran tohotuksissamme uudesta ihmisestämme. Sairaalassa useamman kerran potilaana olleena olen yleensä antanut osaston hoitajille yhteiseksi esim. suklaarasian ja kiitoskortin. Tiedän, ettei hoitajilla ole aina aikaa taukojen pitämiseen, jolloin suklaapala poskessa nostaa verensokeria kivasti. Ei terveellistä, mutta todellakin tämän hetkinen tilanne monessa hoitoalan paikassa.

Vähän sama juttu juu, kuin opettajien lahjonta lukukauden päätteeksi. Lahjojen antamisesta tulee helposti kilpailu, ja se todellinen syy lahjan antamiseen ei pian olekaan halu vilpittömästi ilahduttaa lahjan saajaa vaan sosiaalinen paine tai halu pönkittää omaa mainettaan lahjan saajan silmissä. Toivoakseni hoitohenkilökunta ihan samoin kuin opettajatkin ymmärtävät tilanteen moraalisesti ja sosiaalisesti merkityksellisen puolen ja osaavat olla tekemättä lahjoista liian suurta numeroa omassa mielessään.



Itse mieluummin kiitän sanallisesti tai todella erikoisen tilanteen kyseessä ollessa kortilla tms. Kyllä kätilöt tuntenevat työnsä arvon ja potilaan kiitollisuuden ihan sanallisessa muodossa esitettynäkin tai ainakin heidän tulisi. Jokainen tosiaan valitsee itse työnsä ja on kurjaa, jos tuoreiden vanhempien kiitollisuuden suuruus mitattaisiin lahjan mielekkyydellä tai suuruudella. Todennäköisesti tosielämässä kätilön on ihan oikeasti kiva saada lahja tai muisto aina joskus, mutta jos ajatellaan tilannetta, että jokainen tai vielä pahempaa - joka toinen - alkaisi tuoda mukanaan lahjoja, muodostuisi tapa äärimmäisen kiusalliseksi. Tosiasia kuitenkin lienee, että lähestulkoon jokainen perhe tuntee suurta kiitollisuutta ainakin sille mukavimmalle synnytyksen aikana tapaamalleen kätilölle ja jotkut sitten ilmeisesti ostavat lahjoja ja toiset eivät ja lahjan ostamattomuus ei voi olla yhtään huonompi vaihtoehto.

Edelleen ajattelen sitä lämmöllä. Kukka ja kiitoskortti oli mielestäni sopiva lahja. Lämmin kiitos olisi varmasti myös riittänyt, mutta nyt koin kätilön panoksen niin merkittäväksi, että halusin muistaa häntä erityisesti.



Jokainen tyylillään. Vaikka ihminen tekeekin työtään, niin mielestäni on ihan ok kiittää pienellä lahjalla halutessaan. Se ei ole keneltäkään pois ja toisaalta tuo hyvän mielen työn tekijälle. Jokainen meistä kaipaa varmasti välillä tunnustusta hyvin tehdystä työstä, vaikka siitä palkkaa saammekin.

Tässä ketjussa on ollut puhetta rahalahjojen laillisuudesta. Valtion/kunnan virkamiehethän eivät voi ottaa minkäänlaisia lahjoja vastaan. Kätilöitä ei ehkä voi ihan virkamiehiin rinnastaa, mutta vähän samantapaisesta asiasta voisin kuvitella tässäkin olevan kyseessä. On siis eettisesti arveluttavaa " lahjoa" kätilöä. Karkki/pullalinja on varmaankin ihan OK, mutta yksittäisen henkilön palkitseminen ei mielestäni ole OK.



Kiitoksen ovat kaikki työnsä hyvin tehneet ansainneet.

.. muistaa kätilöä, minulle ei tullut mieleenkään olla muistamatta. Tämä rautainen ammattilainen piti minut järjissäni nopean ja rajun synnytyksen ajan. Vieläkin muistelen häntä lämmöllä. Työtään tietysti teki, mutta kukapa meistä ei työstään tunnustusta kaipaisi. Itse olen palvelualalla ja kyllä todella lämmittää pienikin muistaminen.

.. muistaa kätilöä, minulle ei tullut mieleenkään olla muistamatta. Tämä rautainen ammattilainen piti minut järjissäni nopean ja rajun synnytyksen ajan. Vieläkin muistelen häntä lämmöllä. Työtään tietysti teki, mutta kukapa meistä ei työstään tunnustusta kaipaisi. Itse olen palvelualalla ja kyllä todella lämmittää pienikin muistaminen.

Tämä liittyykin varmaan myös omaan ammattiin. Ihmiset jotka tekevät omaa työtään parhaan ammattitaitonsa mukaan ja suurella sydämellä, mutta eivät saa siitä muistamista kuin työnantajan maksaman palkan muodossa, saattavat suhtautua asiaan eri tavoin kuin sellainen, joka saa itsekin muistamisia asiakkailta työssään. Ei sillä, että ajatuksena olisi " tuokaan ei ole mitään ansainnut" vaan sillä, että ajatustapa vain on hieman erilainen kuin sillä, jolla on valmiina lahjanantamisten malli mielessä. Jos tekee suoraa asiakaspalvelutyötä, jossa asiakkaana ovat yksityishenkilöt, on varmaan tottunut sellaiseen kulttuuriin, että välillä joku tyytyväinen asiakas muistaa jollain yllätyksellä. Lähestulkoon kaikissa ammateissa kuitenkin ollaan välillisesti tekemisissä asiakkaiden kanssa, olivatpa ne yrityksiä tai yksityishenkilöitä, mutta muistamiset osuvat jollekin muulle taholle toimintaketjussa, tai niitä ei jaeta kun jouluna.

Nimimerkki asiakaspalvelutyössä minäkin, mutta eri alalla, ja luonnollisin ja paras (sekä ainoa) palkinto itselläni onnistuneesta työstä on ollut tyytyväiseltä vaikuttava asiakas ja onnistunut työsuoritus.

Itse sairaanhoitajana on sydäntä lämmittänyt joskus potilaiden, asiakkaiden, tai omaisten muistaminen jollain pienellä. Suurempien lahjojen johon 100 tai 50 euroa mielestäni kuuluvat isoihin lahjoihin. On kuitenkin eroa työskenteleekö esimerkiksi vanhusten, kehitysvammaisten vai nuorten terveiden aikuisten parissa joihin synnyttäjät kuuluvat. Kun lahjan antajat ovat täydessä ymmärryksessä olevia nuorehkoja aikuisia en näe lahjan vastaanottamisessa ainakaan suurta eettistä ongelmaa. Jos kotisairaanhoitaja ottaisi saman summan hoidettavalta vanhukselta näyttäisä se hyvinkin arveluttavalta. Kateus on kuitenkin niin syvästi Suomalaisessa työyheisössä asuva että en ole varma olisiko moisen lahjan saajan syytä pitää saatu raha omana tietonaan jollei sitä jaeta työyhteisön kesken, salaaminen taas jo tuntuu melkein luvattomalta. Lahjat tulevat aina iloisena yllätyksenä enkä koskaan työssäni odota tai toivo mitään saavani. Ei kai lahjoja ainakaan pitäisi antaa velvollisuuden tunteesta vaan ilosta, tyytyväisyydestä tai jopa kiitollisuudesta.



Jotenkin hassuilta tuntuvat vastaukset joissa korostetaan sitä ettei palkkaa saavia hoitajia tarvitse lahjoa. Ei kai lahjoja annetakkaan siksi että saaja niitä tarvitsisi tai odottaisi, vaan siksi että lahjan antaja haluaa muistaa tai ilahduttaa jotakuta. Viinipullon antaminen on kaunis ele ja jos vastaanottaja ei sitä jostai syystä halua itse käytää voi sen aina antaa eteenpäin, eiköhän ajatus ole se pääasia.

este viinipullon ottamiselle vastaan. Itse esim. kieltäytyisin vastaanottamasta, joten tulisi aika nolo tilanne, kun " lahja" ei kelpaisi.

Ymmärtäisin kyllä, että tarkoitus oli hyvä... mutta kuitenkin kannattaa antaa neutraalimpia lahjoja. Kenenkään vakaumus ei varmaan estä ottamasta vastaan/antamasta eteenpäin suklaata, tai kukkia, mutta alkoholi on eri asia.

pygmi:

Enkä edes muista heidän nimiään. Toki he ne sanoivat, mutta ei ne siinä tiimellyksessä jääneet mieleen.

Työtäänhän he tekevät. :)

Ei siinä mitään pahaa, jos muistaakin jollain PIENELLÄ tavalla hyvää kätilöä, mutta meillä vain ei tullut mieleen.Olimme niin jotenkin siinä omassa onnen kuplassamme kun saimme vauvan tähän maailmaan ja synnytys päätyi hieman yllätykselisesti.

Jos on ammattinsa valinnut ja palkkaa saa, niin ei tarvitse kiitosta antaa. Kyllä se kiitos kivalta tuntuu ammatissa kuin ammatissa ja lämmittää sydäntä. Se miten kiittää onkin sitten jokaisen oma asiansa.

Kyllä minä esim. hyvästä ruuasta ravintolassa kiitokset lähetän kokille keittiöön (joka siis itse ammattinasa valinnut ja varmasti palkkaakin saa) ja jos päälle tulee vielä hyvää, ystävällistä palvelua niin tulee jätettyä kyllä tippiäkin (henkilökunta varmasti palkkaa saa).

Uskoisin kätilön olevan ihan yhtä tyytyväinen sanalliseen kiitokseen kuin konkreettiseen lahjaankin. Itse ole leivotuttanut äidilläni (joka on kokki) niin s-slin kätilöille kuin lapsivuodeos:llekin kakut. Ihan vaan kiitoksena. Se että kätilöt ovat ammattinsa valinneet (ja ihan palkkaakin saava) ei se mielestäni vähennä heidän ammattitaitoansa. Tietystikään ainahan kaikkien kanssa ei kemiat kohtaa eikä kaikkien kanssa voi tulla toimeen eikä kaikilla ole positiivisiä synnytyskokemuksia ja sehän on asia erikseen.

niin minähän sanoin että jokainen on ammattinsa valinnut ja palkkaa siitä saa, mutta en tarkoittanut enkä ole edes kirjoittanut etteikö voisi muuten kiittää. ja toisessa viestissä vielä mainitsin siitä kiitoksesta ja kahvipullista, mutta minusta edelleenkin on pöyristyttävää että joku antaa 100e lahjakortin kätilölle?



eikö hoitohenkilökunnan ole lainvastaista ottaa " lahjuksia" vastaan? varsinkin rahaa.



ja vielä niistä viinipulloista, ei ihme että yhteiskunta on menossa tähän jamaan, kun alkoholia annetaan lahjaksi ja sitä muutenkin käytetään melko vapaasti.



ja suklaasta samoten, se lihottaa, lihavuus onkin yksi kansantaudeistamme.



*piti päästää höyryjä kun ottaa päästä*

Kiittaa voi ja pitää, kuuluu hyviin tapoihin. (Paitsi jos toinen ei ole työtään hyvin tehnyt, niin ihan hyvin voi jättää kiittämättä. Näitäkin tapauksia kuitenkin kätilöissäkin on, omalle kohdallenikin sattunut. Liekö sitten huono päivä hällä, mutta hädin tuskin työnsä teki, saatika kuunteli minua.)

On sitten ihan jokaisen oma asia, haluaako antaa lahjoja vai ei, siitä tuskin kannattaa täällä tapella. Samaa mieltä olen siitä, että rahalahjat ei viranhaltijoille sovi, antaja voi tahtomattaan aiheuttaa haittaa. Huono kannustinkin on, saattaa vääristää palvelua jatkossa.



Kukin tyylillään, vapaasti :)

Maaria 35+3

mutta miten mulla on sellainen olo, että ainakin Husin henkilökuntaa on kielletty ottamasta potilailta vastaan rahaa, tai siihen rinnastettavaa tavaraa? 100¿ lahjakortti on minustakin liikaa, mutta kakku taukohuoneeseen hyvä idea!

Hieman kalliimmatkin lahjat ovat kivoja, jos joku sellaisia on halunnut antaa. Tavaran muodossa se ei ole niin kiusallista vastaanottaa kuin jos lahja tulisi rahana. Ketjua lukiessani muistui mieleen, että kerran sain asiakkaalta Aalto-maljakon. Aika kiva!