Olisiko kenties kyse aspergerista?

Tosi tarkka lelujen järjestyksestä. Illalla saattaa mennä tuntikin kun lajittelee kaikki omiin laatikoihinsa.

Tarkka myös siitä millä lusikalla syö, ja mistä lautaselta, tuolikin pitää olla oikeassa asennossa jne.



Pienestä asti hermostunut tosi herkästi, jos joku lelu ei toimi niin ku pitäis, palikka torni kaatuu, piirrustus menee pieleen..



Tai kaveri leikkii väärällä tavalla. Esim. " ei traktori sano brömbröm, se sanoo brummmm"



Saa hirveitä hepuleita ja huuto kohtauksia.



Mutta nyt lähenee 5 v, ja luonne tasoittuu.. Piirtää monta piirrustusta samaa aihetta ennen ku kelpaa, mutta ei hermostu.



Välillä voi syödä " väärällä" lusikalla. jne.



Ajattelin itsekkin aspergeriä monta kertaa. Mutta nyt näyttää että hermoilin turhaan.

Tosi paljon reipastunut ja huuto hepulit vähentyneet.



Ollan käyty kerhoissa, ja siellä on huomannut että muutkin lapset piirtää vähän hassusti. Tai muutkin kaatuilee luistellessaan. Olen yrittänyt kehua onnistumisissa, mutta en liioitellen.



Koville ottaa välillä äidilläkin..

KARKASI...... Siis olisiko kuitenkin uhmaa?? Tai muuten tarkka luonteeltaan? AP

Tosin ethän tuossa paljoakaan kerro lapsesi käytöksestä.



t. as-lapsen äiti.

Muistaakseni n. 10-vuotiaaksi asti monenlaiset pakko-oireet ovat " sallittuja" terveellekin lapselle.



Omallakin lapsellani (4v) moisia on, mutta toisaalta isommalla lapsellani ei ole koskaan mitään vastaavia ollut. Yksilöllistä siis tuokin.



meidän poika on myös tarkka monissa äidin mielestä hassuissakin jutuissa. Unilelut pitää olla aina tietyssä järjestyksessä kun mennään nukkumaan, vessanpöntölle pitää mennä aina alasti (vaatteet häiritsee), pöntön muovinen rengas pitää olla ylös nostettu kun menee istumaan pöntölle jne. Myös muita " pakko-oireita" pojalta löytyy ja tietyllä tavalla käytös/luonne muistuttaa joskus muiltakin osin esim. asperger-piirteitä.



Kehitys pojalla on kuitenkin ollut normaalia, esim. puhumaan oppi tosi aikaisin ja nyt jo osaa vähän lukea. Päiväkodissa on suosittu leikkikaveri eli on ihan taitava myös sosiaalisissa taidoissa, joskin on tietyissä ryhmätilanteissa arka, tuntuu pelkäävän esiintymistä. Olen päätellyt, että on pieni perfektionisti, joka ei kestä epäonnistumista ja siksi ei tee asioita joissa ei ihan varmasti tiedä pärjäävänsä niin hyvin kuin itse haluaisi tai kuinka muut odottavat. Tätä pidän kyllä vähän huolestuttavana ja totisesti toivon, että itsevarmuus ja itseluottamus kehittyy ajan mittaan. Positiivista palautetta pyrin antamaan jatkuvasti, jotta ei se ainakaan siitä pitäisi oleman kiinni, että lapselle olisi naurettu tai hänen osaamistaan vähätelty tms. Olen itsekin vähän samanlainen luonne, joten kaipa lapsi on sen minulta perinyt. :/



Mutta alkuperäiseen kysymykseesi vielä. Opinnoissani käsiteltiin juuri lasten psyykkisiä häiriöitä ja nimenomaan opettaja painotti, että pikkulapsilla saa olla pakko-oireita ilman että se on välttämättä oire mistään ongelmasta / sairaudesta.

taidan murehtia turhia.. ihan hiljattain ovat nämä " pakko-oireet" lisääntyneet ja pahentuneet. Taidan vain vielä tarkkailla ja olla murehtimatta. AP

mutta nimenomaan kyse on useimmiten vain piirteistä. Jos piirteitä on paljon, toki silloin on syytä hakeutua tutkimuksiin.



Piirteitä voi olla vaikka vain jollain tietyllä osa-alueella ja monesti ne ovat sen verran lieviä ettei niistä ole haittaa arkipäiväisessä elämässä.



Sehän on vaan rikkautta, että meitä on monelaisia. :)



5