Mieheni haluaa erota, koska perhe-elämä ei olekaan sitä, mitä hän kuvitteli

Lähde pariksi viikoksi Thaimaahan yksin sulattelemaan tätä eroasiaa, jätä mies yksinhuoltajaksi ja sitten tullessasi sanot että erotaan vaan, ukko saa ottaa lapset.

sinä se vedät pidemmän korren, vaikka sulle tuleekin rankempaa. Lapset on suurempi ilo kuin vapaus.

miestä kaduttaa sitten kun se on yksin ja katkera ja tietää, että menetti mahdollisuuden onneen.

et kai halua jäädä roikkumaan mieheen, joka ei teitä halua. Jos vielä tukee hyvin taloudellisesti niin sulla on kuule kohta onnellinen elämä ja oikeastaan kaikki mitä nainen voi haluta. Perhe, muttei hankalaa miestä, joka vain pahoittaa mielen keskenkasvuisuudellaan. Mä en pysty ymmärtämään, että joku haluaa elää erossa lapsistaan, en sitten ollenkaan.



t. Iloinen yh, jolla on paljon tukiverkostoa: kavereita, ystäviä ja perhettä.

Vierailija:

et kai halua jäädä roikkumaan mieheen, joka ei teitä halua. Jos vielä tukee hyvin taloudellisesti niin sulla on kuule kohta onnellinen elämä ja oikeastaan kaikki mitä nainen voi haluta. Perhe, muttei hankalaa miestä, joka vain pahoittaa mielen keskenkasvuisuudellaan. Mä en pysty ymmärtämään, että joku haluaa elää erossa lapsistaan, en sitten ollenkaan.

t. Iloinen yh, jolla on paljon tukiverkostoa: kavereita, ystäviä ja perhettä.

Kyllähän ne iloa tuo, mutta kyllä mä oikeasti nauttisin elämästäni eniten joko yksin tai sitten niin, että mulla olisi toinen aikuinen tukena pyörittämässä sitä arkea. En halua asua erossa lapsistani, mutta en mä yksinäni niitä jaksa.

Kamala tilanne. Pelkään tulevani hulluksi, kun olen niin umpikujassa. Ja perkele, itse olisin voinut jäädä vaikka lapsettomaksi, mutta kun MIES HALUSI TULLA ISÄKSI. Kantaisi nyt vastuunsa ja ottaisi lapset itselleen.

ap

" kaikki" lasten eteen?



Ja ap. mä ymmärrän sun ajatuksesi täysin. En itsekään jäisi vapaaehtoisesti yksinhuoltajaksi, vaan kyllä se meillä olisi mies. Niin kauan kun ollaan yhdessä olen valmis kantamaan sen päävastuun lapsista, mutta jos ero tulisi, niin sitten en enää.



Ja kyllä, rakastan lapsiani, vaan niin rakastaa miehenikin. JA itse olen kasvanut nuoruuteni isäni hoivissa kun vanhempani erosivat.

uskoa, että joku rakastaa lapsiaan, mutta eron tullen tunkee ne isälle, koska itseään ei kiinnosta lapsia hoitaa ja toisaalta, eipä voi mieskään sitten vapaudesta nauttia. Ihmeellisiä motiiveja kerrassaan.

Jos me erottais miehen kanssa vaatisin että mies katsoisi vuoro viikoin lapsia.. Ajatus että mulla olisi vain joka 2. vloppu vapaata olis kaamea!



Rakastan lapsiani, mutta tarvitsen myös omaa aikaani, haluan lukea rauhassa, haluan vierailla ystävieni luona " rauhassa" jne..

moni yh joutuu taistelemaan molemmista.

Kokeilkaa. Hankkikaa yksiö.



Lapset pitää kotinsa, toinen teistä menee aina viikoksi yksiöön.

Itse jäin yh:ksi 23-vuotiaana, kun mies päätti, että hänpä jatkaa vielä poikamiespäiviä. Lapset olivat 2v1kk ja 3kk. Hyvin olemme pärjänneet, tästä on ehtinyt jo viisi vuotta vierähtää. Loppujen lopuksi se aika, kun lapset ovat pieniä, on erittäin lyhyt. On ollut koviakin aikoja, esim. ensimmäinen talvi yh:na, kun esikoinen oli joka toinen kuukausi sairaalassa astman takia jne. Rahat ovat olleet usein tiukilla. Mutta nyt olen valmistumassa korkeakoulusta. Ihan hyvin on mennyt. Ainoastaan luotto miehiin ei ole edelleenkään palannut, mutta siis yksinkin pärjää!

Vierailija:

Kokeilkaa. Hankkikaa yksiö.

Lapset pitää kotinsa, toinen teistä menee aina viikoksi yksiöön.

Meillä on muuten yksiö, tosin sillä on vuokralainen tällä hetkellä, mutta kyllähän siitä eroon pääsee.

Nyt laitan miehen selkä seinää vasten ja kantamaan vastuunsa. Kiitos vinkistä, enpä ois itse tajunnutkaan.

ap

Itse kadehdin joskus yh:ia siitä, että heillä on ainakin joka toinen viikko OMAA aikaa.

18

Tai että ne, jotka tappelevat lapsistaan kuin hyeenat oikeasti rakastaisivat niitä lapsia?

Mä en myöskään halua yksinhuoltajaksi, ja jos ero tulee, se ei tule minun aloitteestani. Silloin mieheni saa myös kantaa erosta sen suurimman vastuun, olla lasten lähivanhempi. Mulle kyllä kelpaa hyvät välit ja että asuttaisiin lähekkäin, ja lapset saisi siinä seilata myös mielensä mukaan. En siis olisi lapsiani hylkäämässä. Mutta en myöskään luopumassa kaikesta omastani lasten takia.

Vierailija:

uskoa, että joku rakastaa lapsiaan, mutta eron tullen tunkee ne isälle, koska itseään ei kiinnosta lapsia hoitaa ja toisaalta, eipä voi mieskään sitten vapaudesta nauttia. Ihmeellisiä motiiveja kerrassaan.

Kouluikäiset ovat enää hyvin vähän kotona, käyvät syömässä vain. Kyllä sitä " omaa aikaa" alkaa hyvin pian tulla.

Sitä en ymmärrä miksi aina ihmetellään miten äiti voi olla erossa lapsista, mutta isän kohdalla se tuntuu ihan normaalilta. Kai nyt isätkin yleensä rakastaa niitä lapsia ihan yhtä paljon, kai se yhtä vaikeaa on heille.

Mun ystäväni lähti kun miehellään oli toinen nainen, jätti lapset miehelle. Ei jostain syystä onni sitten roihahtanutkaan kun tämä uusi nainen tajusi että lapset jäikin isän kanssa asumaan. Ja miehellekin taisi aika nopeasti valjeta mitä kaikkea vaimon tehtäviin oli arjessa kuulunut...

kumpikaan vanhempi ei halua heitä. Huoltajuusriitaa pahempi tilanne voi varmaan olla se, ettei kumpikaan halua.



Karmeata luettavaa nykyihmisten itsekkyys. Tämäkin ap ajattelee vain ja ainoastaan itseään ja uhoaa, ettei yhteishuoltajuutta, vaikka tämä on yleensä parhain ratkaisu lapsille.



Mitähän tuonkin päässä liikkuu, joka ehdottaa että Thaimaahan. Minä en koskaan ikinä missään tilanteessa voisi jättää lapsiani johonkin epätietoisuuden tilaan ja häippästä ulkomaille kostaakseni miehelleni, vaikka hän kuinka minut pettäisi. Sääli, etteivät kaikki laita lapsiaan etusijalle.