Vuotta aikaisemmin kouluun alkuvuonna syntynyt? Mielipiteitä!

lapsen on saatava olla jotona niin kauan kuin mahdollista ja osa on taas sitä mieltä, että riippuu lapsesta jne...Kaipaisin siis perusteluita.



Lapsi on todella toiminnallinen ja kaipaa paljon virikkeitä ja tekemistä ja tekee kaikenlaista mielellään. Pelkään vähän, että turhautuu, jos joutuu odottamaan liian kauan kouluunmenoa.

Ensiksikin toivon sinun ymmärtävän, että kouluun ei suinkaan kannata " hakeutua" vuotta aiemmin virikkeiden eikä turhautumisen vuoksi. Ensimmäisen luokan tavoitteet ovat kuitenkin aika kovat: kevääseen mennessä kaikkien tulisi osata laskea, lukea ja kirjoittaa. Luokat ovat usein isoja, joten lapsen on omattava sellaisessa tarvittavat työskentelytaidot. On osattava ottaa vastaan ohjeita, sekä kyettävä keskittymään omiin tehtäviinsä.

Mutta jos sinusta tuntuu, että lapsesi selkeästi on vuotta aiemmin valmis kouluun, niin voit kysellä esim. päiväkotisi eskarista ( en nyt muista onko lapsesi päiväkodissa ), kouluvalmiustutkimuksista ( ne tehdään yleensä eskareille ). Näillä mitataan koulussa tarvittavia; luki- ja matemaattisia valmiuksia ( eli ei siis tarvitse osata lukea eikä laskea etukäteen, mutta valmiudet on oltava ), keskittymistä, tehtävien tekemistä, ryhmässä oloa ja ohjeiden vastaanottamista.

Jos testit osoittavat lapsellasi olevan kaikki tarvittavat taidot, voit alkaa pohtia kannattaako lapsi laittaa aiemmin kouluun.

Mutta edelleen suosittelen harkitsemaan tarkkaan, sillä vaikka testit osoittaisivat tarvittavaa kypsyyttä, se ei automaattisesti tarkoita sitä että lapsesi menestyy koulussa. Ongelmia voi silti tulla ja kestääkö lapsesi itsetunto silloin. Mutta nämä asiat eivät ole mustavalkoisia ja niihin vaikuttavat useat tekijät. Voi kun me vanhemmat aina osaisimmekin tehdä lastemme puolesta ne oikeat ratkaisut...Onnea kuitenkin päätöksellenne, olipahan se kumpi tahansa. =)

Minusta on lähdettävä liikkeelle ajatuksesta, onko lapselle hyväksi odottaa hänen venyvän jatkuvasti vuotta vanhempien tasolle altavastaajan roolissa ? Toinen vaihtoehto on, että hän saa näyttää oman osaamisensa ja vahvuutensa ikätoverien parissa ja päästä tuosta pinnistelystä.



Vaikka äitinä kerrotkin lapsesi osaavan monia vaadittavia asioita niin kokonaisuudessaan koulumaailma on niin kokonaisvaltainen, ettei ilman koulukypsyyttä mittaavia testejä ainakaan kannata lähteä ajattelemaan aikaisempaa kouluunmenoa.



Ja miksi ottaa tosiaankin tuo ylimääräinen jännitys, miten lapsi pärjää, kun käsittääkseni mitään pakkoa sinne ei ole mennä. Lapsella on vielä 2½ vuotta aikaa löytää sidosryhmänsä ja kavereita, jotka tulevat samalle luokalle aikanaan, joten tuo ei ole pätevä syy laittaa lasta ison haasteen eteen.



Virikkeetkään eivät voi olla syy. Jos lapsi kaipaa aktiviteettia ja nauttii " virikkeistä" , ne yleensä tarkoittavat 4-vuotiaalle eri asiaa kuin 6- saati 7-vuotiaalle. Tarkoitan, että jos 5-vuotiaalle halutana tarjota virikkeitä niin niiden ei tarvitse olla 7-vuotiaalle paremmin sopivia vaan joka ikätasolle.



Olet varmaan kuullut lapsesi sanovan toisesta että " se on vasta 4" tai " se on mua pienempi" . Lapsesi olisi aina se pieni, sen sijaan että saisi olla " ihan oikean ikäinen" . Omalla luokallani oli lukiossa 3 tyttöä, jotka olivat meitä muita vuotta nuorempia (olivat aloittaneet koulun ulkomailla) ja tuossa iässä oli myös kova paikka odottaa kavereiden saavuttamia etuja.

Lapsuus on tosi lyhyt aika. Miksi sitä haluaisi tieten tahtoen vielä lyhentää? Kouluun ehtii vielä omana vuotenaankin. Anna lapsesi olla vielä leikkimaailmassa ja nauttia siitä. Virikkeitä saa muualtakin. Esim. harrastustoiminta antaa niitä minusta paljon enemmän kuin koulu. Koulu on jotain aivan muuta. Lapsellasi olisi kuitenkin vuosi ikäeroa maahdollisesti osaa koulutovereihin, jos menee vuotta aikaisemmin, että tosiaan kehityksestä huolimatta voisi tuntea olonsa vaan muita huonommaksi ja loistavasti alkanut kehitys voi katketakin, kun vaatimukset kerralla kasvavat. Koulu ei ole enää leikkiä. Itselläni on kohta 4-vuotias poika, joka varsinkin pojaksi kehittynyt todella suunnattoman nopeasti muihin verrattuna, itse en kuitenkaan suin surminkaan haluaisi häntä kouluun ennen aikojaan. nauttikoon kultaisesta lapsuudestaan ja loistakoon sitten omassa ikärtyhmässään!

ainakaan ennen kouluvalmiustestejä. Lapsi saa olla niin vähän aikaa lapsi - koulu on vaativa paikka ja sitä kyllä riittä tulevaisuuteen riittämiin. Jos mitenkään ajattelet, että lapsesi viihtyy vielä kotona / hoidossa ja hänellä on kavereita ja virikkeitä, niin en laittaisi kouluun. Eskari-ikäisenä moni oppii jo lukemaan, kirjoittamaan kyllä, mutta kaikki koulutaidot vaativat aikansa. Aika moni 6v. koulunsa aloittanut on sanonut, että olisi kyllä riittänyt aloittaa myöhemmin ja olisi ollut kiva olla samalla viivalla oman ikäisten kanssa. Tuo peräkkäisinä vuosina kouluun meno kuulostaa myös hyvältä - sisaruksilla on vielä seuraa ja turvaa toisistaan, jotkut kaverit voi olla jopa yhteisiä, asiat on vielä enemmän yhteisiä kuin kahden vuoden erolla koulumaailmaa ajatellen. Mielipidettä kysyit ja tämä on minun mielipiteeni, jokainen toki tekee itse omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan käsin.

aikanaan, ja koulukypsyystestien perusteella olin silloin noin 8-vuotiaan tasolla. Osasin valmiiksi lukea ja kirjoittaa. Vaikka olinkin jonkun verran nuorempi kuin monet luokkatoverini, pärjäsin silti alakoulun ensimmäiset luokat huimasti keskivertoa paremmin. Itse asiassa koulussa oli minulle pitkään liian helppoa ja kyllästyin helposti esim. toisten tankkaavaan lukemiseen. Olisin varmasti tylsistynyt vielä enemmän, jos kouluun menoa olisi pitänyt odottaa vielä vuosi. Kyllä se on siis lapsen henkilökohtaisista valmiuksista kiinni paljon enemmän kuin iästä, milloin kouluun on hyvä mennä.



Hyvä luokkakaverini oli syntynyt marraskuussa ja meillä oli siis alle kaksi kuukautta ikäeroa, vaikka hän oli aloittanut " oikeaan aikaan" . Mikään maaginen juttu se vuodenvaihde ei siis sikäli ole, että se olisi jotenkin hänen edukseen vaikuttanut koulumenestyksessä. Hän pärjäsi kaikissa aineissa heikommin ja oli pienempikokoinenkin.



Toinen juttu oli sitten se, että olin luokan viimeinen, jolla alkoi kuukautiset, en päässyt rippikouluun samana kesänä kuin luokkakaverit ja kun kaikki muut menivät lukioiässä baariin ja saivat ajokortin, minulla siihen oli vielä pitkä odotus. Silloin aikanaan nämä tuntuivat merkityksellisiltä asioilta.

Itselläni loppu vuodesta syntynyt lapsi ja mielelläni SIIRTÄISIN koulun aloitusta, sillä murehdin sitä, että lapselleni tulee lyhyempi lapsuus kuin alkuvuodesta syntyneillä! Kyllä sitä koulussa kerkiää istua!

Virikkeitähän lapselle voi keksiä ilman kouluakin!!

Hei,

Meillä vanhimmainen on syntynyt 18 joulukuuta ja meni kouluun 6v:na.

En olisi halunnut poikaa laittaa kouluun vielä tuolloin,mutta eskarissa testattiin ja olivat sitä mieltä että poika tylsistyy tarhassa jos ei mene 6:na kouluun. Eskarit vasta olivat lapsen kengissä tuolloin(poitsu nyt 13v). Joo olihan poika viisas ja osasi vaikka mitä,mutta henkisesti ihan ei ollut kuypsä vielä kouluun.Tänäpäivänäkin huomaa, että olisi kannattanut luottaa omaan vaistoonsa ja laittaa poika vasta 7v:na kouluun. No näin meillä. Nuorimaisemme on syntynyt uudenvuoden aattona ja hänen kohdallaan tulen visusti pitämään kiinni siitä, että menee kouluun vasta 7v:na.

Tytön kohdalla tuo kehityshän on tietysti erilaista kuin pojan,mutta itse olen sitä mieltä, että lapsuus on kovin lyhyt, ja sinne kouluun kyllä kerkiää.



Nurse

Oma poikani on myös 2003 alkuvuodesta syntynyt. On erittäin älykäs: lukee, laskee, kirjoittaa. En aio laittaa häntä vuotta aikaisemmin kouluun. On se käynyt mielessä, mutta en halua häntä liian aikaisin " isojen" maailmaan. Toisaalta omalla pojallani on kyllä vielä paljon kehittymisen varaa ns. käytännön asioissa (itsestään huolehtiminen, esim. riittäävän lämpöisesti pukeminen), joten kehittyköön rauhassa oman ikäryhmänsä kanssa.

Itse ehkä laittaisin kouluun vastaavassa tilanteessa. Miten ne neuvolan viisivuotistestit? Muistaakseni terkka sanoi, että niissä joutuu ottamaan jo kantaa koulukypsyyteenkin. Poikani on lokakuussa syntynyt ja menee siksi kuusivuotiaana kouluun. En usko, että siitä kuitenkaan tulee ongelmia, koska hän on aika kypsä ikäisekseen. Esim. naapurin tammikuussa syntyneen pojan ja meidän pojan taidoissa ja valmiuksissa ei kyllä päällisin puolin ainakaan huomaa mitään eroja. Pienempinä eroja löytyi mutta ne ovat nyt kyllä tasoittuneet.



Minusta sinun kannattaa ihan luottaa vaistoosi äitinä ja ehkä keskustella vaikka neuvolan terveydenhoitajan kanssa. Itse olen keväällä syntynyt, ja odotin kovasti kouluun pääsyä, paras kaverini kun oli vuotta vanhempi. Veljeni piti minulle sitten eräänlaista kotikoulua, jos hänellä ei ollut muuta tekemistä. Opin häneltä lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Minusta terveellä lapsella on kyllä halu oppia, eikä lasta pidä sääliä, kun hän nyt joutuu koulussa opettelemaan asioita. Tärkeää on, että vanhemmat suhtautuvat koulunkäyntiin positiivisesti. Uuden oppiminenhan on kivaa, ja ainakin itse viihdyin koulussa erinomaisesti ehkä yläasteen vikoja aikoja lukuunottamatta.

Tiedän, ettet halunut näitä kommentteja, mutta kysynpä siltikin, että miksi ihmeessä at halua antaa lapsesi olla " vapaa" vielä vuoden verran??! Tuttavapiirissäni on muitakin alkuvuodesta syntyneitä, jotka " haluavat kouluun, kun muutkin menevät" ja sitten tehdään kypsyystestejä sun muita - joista pahimmassa tapauksessa ei edes pääse läpi = pahimmassa tapauksessa kaamea kolaus lapsen itsetunnolle... :-/ Henk.koht. en ymmärrä, miksi tästä(kin) asiasta on tullut jokin muoti-ilmiö.



Itselläni on myös jonkun muun tavoin loppuvuodesta syntynyt poika, joka saattaa oikeasti ollakin alkuvuodesta syntyneitä vuosiluokkalaisiaan esim. hienomotorisissa taidoissa jäljessä, mutta vaikka ei olisikaan (ja sosiaaliset sun muut tärkeät taidot tulevat varmasti riittämään), niin itsekin toivoisin, että voisin päin vastoi n *siirtää myöhemmäksi* koulunaloitusta... Nyt KOLMANNELLA luokalla oleva ja akateemisesti ihan hyvin menestyvä sekä sosiaalinen keskimmäiseni vieläkin valittaa sitä, ettei koulussa saa " ikinä edes leikkiä" !! Ja viime vuonna (2. luokka) sitä valitusta vasta kuuluikin... MIKSI kukaan haluaa lapsensa koulumaailmaan ennen aikojaan -sitä en tule koskaan ymmärtämään... Ellei kyse ole lähinnä sellaisesta pikkumarakatti-ilmiöstä, että on hienoa, kun oma lapsi on älykäs ja osaava. Ei se lapsi siitä miksikään muutu, vaikka saa vuoden vielä olla vapaammin - on edelleen älykäs ja osaava!!!

Overpowered:

Tuttavapiirissäni on muitakin alkuvuodesta syntyneitä, jotka " haluavat kouluun, kun muutkin menevät" ja sitten tehdään kypsyystestejä sun muita - joista pahimmassa tapauksessa ei edes pääse läpi = pahimmassa tapauksessa kaamea kolaus lapsen itsetunnolle... :-/ Henk.koht. en ymmärrä, miksi tästä(kin) asiasta on tullut jokin muoti-ilmiö.

Oikeasti jos lapsi on kerran syntynyt tammikuun alussa, niin mitään eroa joulukuussa edellisen vuoden puolella syntyneisiin ei ole. Suositus on, että kaikki lapset menisivät kouluun sinä vuonna, kun täyttävät 7, mutta alku/loppuvuodesta syntyneiden kohdalla voidaan tehdä poikkeuksia.



Ymmärrän kyllä, että lapsi hinkuaa kouluun, jos kaveritkin sinne jo pääsevät.

Meillä on maaliskuussa syntynyt poika joka laski sataan kolmevuotiaana ja oppi lukemaan neljävuotiaana. Muutenkin fiksu ja ajattelevainen poika.' '



Poika oli koulupsykologin testissä (joka muuten pitää useimmissa kunnissa teettää yksityisellä ja maksaa ite) JOssa tuloksena oli matemaattiset ja kielelliset taidot yli 7,5v mutta ajattelu 6v tasolla. Poika testauksen aikoihin noin 6v 2kk.



Sitä sitten mietittiin ja pohdittiin ja tultiin siihen tulokseen että menee eskariin ja on oltu ihan tyytyväisiä ratkaisuun vaikka poika ei oikein iltapäivisin viihdy päikkärissä. Eskari on kuulemma ihan ok. On aamupäivän siis eri ryhmässä kuin iltapäivän. Pojalle tuli syksyn ja pimeän tullen sellainen vaihe ettei halunnut jäädä hetkeksikään yksin . Ei edes autoon siksi aikaa kun käyn postissa tms. JOten näin jälkikäteen huokaisen. Vaikka meillä onkin 2v vanhempi isoveli olisi meidän ekaluokkalainen joutunut olemaan aamulla välillä yksin.



Itsellä tärkeimpiä kriteereitä päätökseen oli tuo ajattelun kypsyysaste eli isokokoinen poika jolla hyvät akateemiset taidot mutta sydän kuitenkin pienen pojan samoin ajatukset. JA muistuttaisin etteivät suinkaan kaikki joulukuussa syntyneetkään olisi vielä kypsiä kouluun. TOinen tärkeä asia oli että ajattelin että on tärkeä pysyä oman ikäluokan mukana. Käydä ripari ja saada mopo ja ajokortti samana vuonna kuin muutkin. Iällä on ihan oikeesti väliä lastenmaailmassa.



Itse opiskelin viimetalvena erityislastentarhanopeksi ja perehdyin myös tähän koulukypsyys juttuun ihan siis sydämmellä. Lapseni osaa kouluun mennessä paljon ekan ja tokan juttuja ja on siis haasteellinen oppilas opettajalle joka toivon mukaan osaa ottaa hänet huomioon opetusta suunnitellessaan. JA voi sitten myöhemmin hypätä luokan yli jos siltä tuntuu.





En ole varma kävikö kirjoituksestasi selville osaako lapsesi jo lukea ja mitkä ovat hänen matemaattiset taitonsa? Mutta jos ei lue eikä laske kertolaskuja vielä niin anna mennä eskariin. (MEillä teki niin ja meni silti eskariin) Eskari vuosi on vuosi täynnä elämyksiä ja tutkimista kivojen kavereiden kanssa. Koulussa pääosin istutaan pulpetissa jopa 26 lapsen ryhmässä ja kuunnellaan opettajaa.

Ainakaan siellä, missä minä olen töissä, lapset eivät voi mennä esikouluun vuotta aiemmin, koska kunta ei ole velvollinen järjestämään ilmaista esiopetusta muille kuin ko. vuonna 6 vuotta täyttäville.



Joissakin päiväkodeissa saatetaan kai tehdä poikkeuksia niin, että päivähoidossa oleva 5-vuotias voi osallistua eskarituokioille.



Sitten hajanaisia ajatuksia aiheesta:



Kyllähän lapset hinkuvat sinne minne muutkin, meillä jo alle kaksivuotias olisi halunnut " eksaliin" , kun tuttu tyttö sinne meni.



Joillekin voi olla ihan hyväkin ratkaisu mennä aiemmin kouluun, mutta tällöin täytyy olla kyllä vakuuttunut siitä, että lapsi on ajattelukyvyltään huomattavasti edellä ikäisiään.



Itse olen aikoinani myös tylsistynyt koulussa, kun ei ole ollut haastetta, mutta en silti olisi kovin valmis laittamaan lastani aiemmin kouluun, koska en usko siitä olevan todellista hyötyä. Nykykoulun vaatimukset ovat huomattavasti kovemmat kuin meidän aikanamme ja mahdollisuudet eriyttämiseenkin ovat paremmat.



Toisekseen haastetta voi etsiä myös hyvistä harrastuksista, joille jää paremmin aikaa, kun koulunkäynti ei työllistä.



Oma käsitykseni on, että koulun tulisi olla niin joustava, ettei ole mitään merkitystä sillä, millaisin taidoin koulun aloittaa. Tähän on vielä pitkä matka, mutta ehkä joskus siihen pääsemme. Siihen asti joutuu punnitsemaan näitä vaihtoehtoja.



Lopuksi: suosittelen tiivistä yhteistyötä ammatti-ihmisten kanssa, jotka pystyvät näkemään kokonaisvaltaisesti lapsen kehitystason ja suhteuttamaan sen koulun vaatimuksiin.

Kalenteriin tuijottaminen ei ihan kaikissa tapauksissa ole lapsen etu, vaikka suuntaa siitä aina saa.

Hän on nyt siis ekaluokkalainen ja kielellisesti noin 2 vuotta muita edellä ja matemaattisesti hieman vähemmän. En voisi kuitenkaan kuvitellakaan, että hän olisi mennyt aiemmin kouluun tai hyppäisi luokan yli, jota syksyllä opettajan kanssa pohdittiinkin. Hän on kuitenkin aivan lapsi ja lapsellinen ja sosiaalisilta taidoiltaan aivan ikätasoisensa. En voisi kuvitella, että hän kovinkaan hyvin sopeutuisi vuotta vanhempien ryhmään, jossa olisi nuorin. Itse olen aina kärsinyt siitä, että olin joulukuussa syntyneenä luokan nuorin.



Vielä lisäkommenttina, että onhan se vanhemmista hienoa, että lapsi on hyvin kehittynyt ja siitä saa olla ylpeä. Mutta se täytyy tarkkaan miettiä, että haluaako sitä lasta vuotta aiemmin kouluun juuri lapsen parasta ajatellen vai siksi, että se on niin hienoa, että oma lapsi on niin hyvä, että voi mennä kouluun muita aiemmin.

maravillas:

aikanaan, ja koulukypsyystestien perusteella olin silloin noin 8-vuotiaan tasolla. Osasin valmiiksi lukea ja kirjoittaa. Vaikka olinkin jonkun verran nuorempi kuin monet luokkatoverini, pärjäsin silti alakoulun ensimmäiset luokat huimasti keskivertoa paremmin. Itse asiassa koulussa oli minulle pitkään liian helppoa ja kyllästyin helposti esim. toisten tankkaavaan lukemiseen. Olisin varmasti tylsistynyt vielä enemmän, jos kouluun menoa olisi pitänyt odottaa vielä vuosi. Kyllä se on siis lapsen henkilökohtaisista valmiuksista kiinni paljon enemmän kuin iästä, milloin kouluun on hyvä mennä.

Hyvä luokkakaverini oli syntynyt marraskuussa ja meillä oli siis alle kaksi kuukautta ikäeroa, vaikka hän oli aloittanut " oikeaan aikaan" . Mikään maaginen juttu se vuodenvaihde ei siis sikäli ole, että se olisi jotenkin hänen edukseen vaikuttanut koulumenestyksessä. Hän pärjäsi kaikissa aineissa heikommin ja oli pienempikokoinenkin.

Toinen juttu oli sitten se, että olin luokan viimeinen, jolla alkoi kuukautiset, en päässyt rippikouluun samana kesänä kuin luokkakaverit ja kun kaikki muut menivät lukioiässä baariin ja saivat ajokortin, minulla siihen oli vielä pitkä odotus. Silloin aikanaan nämä tuntuivat merkityksellisiltä asioilta.

Mulla oli hyvin samanlainen kokemus. Olin siis vuotta myöhempää vuosikertaa kuin luokkatoverini.

Koulun alkaessa osasin sujuvasti lukea ja laskea. Eka luokka tuntui lähinnä pitkäveteiselle, kun muut harjoittelivat kirjaimia ja numeroita ja tavaamista.

Ainoa asia, mikä koko kouluaikana harmitti, oli se kun kaverit alkoivat täyttää 18 ja pääsivät baariin, mutta minun täytyi odotella. Paras luokkakaverini oli vielä syntynyt helmikuussa, joten meillä oli lähes vuosi ikäeroa. Silloin tuo vuoden odottelu baariin pääsemiseksi tuntui aivan loputtomalta.

Muita " ongelmia" ei ollut. Eikä tuokaan näin jälkikäteen ajateltuna ollut oikeasti mikään ongelma. Lapsuuden loppumista vuoden aikaisemmin en ole osannut murehtia, en ole kokenut sitä koskaan ongelmana.

Lukion jälkeisessä ajassa yhden vuoden etumatkasta sen sijaan on ollut pelkästään hyötyä: valmistuin yliopistosta nuorena. Nyky-yhteiskunnassa kun pitää olla alle kolmikymppisenä akateemisesti koulutettu, työkokemusta omaava ja mieluusti lapsetkin hankittuna. Kaikki tämä toteutui :)

Itselläni on myös tammikuussa syntynyt lapsi. Hän tosin täyttää vasta 1 vuotta, joten kouluunlähtö ei vielä ole ajankohtainen. Vaikka oma kokemukseni varhaisesta koulun aloituksesta on ollut vain hyvä, en ole hetkeäkään ajatellut laittaa lastani vuotta aiemmin kouluun. Nykyaikana lapsuus on muutenkin niin paljon lyhyempi kuin minun ollessani pieni 70-80-luvun vaihteessa.

Oma lapseni on vielä niin pieni (s. 2005), etteivät kouluasiat ole ajankohtaisia, enkä osaa suoraan ottaa asiaasi kantaa. Tiedän, että maailma on muuttunut, mutta tässä joitain mietteitä omasta lapsuudestani:



Itse olen tammikuussa syntynyt ja äitini mietti minun laittamistani kouluun vuotta aikaisemmin, koska olin kielellisessä kehityksessä ym. ikäistäni edellä. Testien mukaan olin nelivuotiaana noin kuusivuotiaan tasolla. Loppujen lopuksi menin kuitenkin normaaliin aikaan.



Koin ensimmäiset luokat todella turhauttavina. Vaikka luokkakavereista esimerkiksi melkein kaikki osasivatkin lukea, tahti oli kaikkein hitaampien mukaan. Käytin aikaani muun muassa opettajalle näsäviisasteluun.



Toisaalta sitten olin taas liikunnallisesti kömpelö ja pienikokoinen ikäisekseni. Näissä asioissa olisi ollut hullua, jos muut olisivat olleet vielä vuoden edellä. Olen jälkikäteen miettinyt, että etenkin murrosikään tultaessa olisi ollut hankalaa, jos olisin ollut vielä lapsen näköinen kaikkien niiden teinityttöjen keskellä. Samoin lukiossa oli tärkeää, kun tuli täysi-ikäiseksi, ja kaikki keskustelu pyöri ajokorttien, ravintoloissa käymisen ym. ympärillä.

Itselläni on nyt jo huoli joulukuun loppupuolella syntyneistä keskoskaksosistani, vaikka ovat vasta 1-vuotiaita. Mietin, että joutuvat menemään vuotta aiemmin kouluun, kuin olisivat joutuneet, jos olisivat syntyneet täysiaikaisina. Omalta kouluajaltani muistan, että pärjäsin kyllä ihan hyvin, mutta olin kamalan kiltti ja täydellisyyden tavoittelija, joten otin hirveää stressiä siitä, etten vain myöhästy ja että kaikki tulisi tehtyä aivan oikein. Tuollaista huolehtimisen taakkaa en lapsilleni haluaisi niin pieninä. Itse siis olen syntynyt kesällä ja menin normaalisti kouluun 7-vuotiaana.