Mua rasittaa mun appiukko!

Se jotenkin dissaa aivan tyystin mun ajatukset, älyn, en osaa selittää.



Sillä on joko kuulossa ja kuullunymmärtämisessä vikaa tai sit se ei vaan halua ymmärtää mua.



Esimerkki eiliseltä (nää on pikkujuttuja, mutta kuten tiedetään niin pikkupuroista syntyy isoja jokia):



Esittelin sille uutta erikoisrahaa, jonka olin tilannut Rahapajalta. Se on Suomen 90-vuotisen itsenäisyyden juhlakolikko, 2 euroa. Puhelin siinä, että mikähän mahtaa olla siinä toisella puolen se kuva kun en ole ehtinyt katsomaan oikein tarkkaan enkä ole lukenut siitä mitään tietoa. Näinköhän on joku kirkkovene tai kalaverkko tms...näin siis minä puhuin. Hän siinä aikansa katseli ja kuin hyvinkin fiksuna selostamaan, että " kuule, täähän on 90-vuotisjuhlaraha!" . No perskule, katos vaan, ihan kun en olis tiennyt, että kotimaamme vietti itsenäisyytensä 90-vuotispäivää viime kuussa! Sanoin jotain, että joo joo, mutta se kuva...No hän tuli päätökseen, että se on kirkkovene...



Aivan se ja sama mikä oli lopputulos ja kuva, mutta toi keskustelun kulku! Argghh!....Jos se olis ollut mun oma isä, edesmennyt, tai veljeni, mieheni, kaverini, niin olisin sanonut, että " JUSTHAN mä sanoin, että se on 90-vuotisjuhlaraha!!" . Joskus täytyis napauttaa sitä oikeen tosissaan.