Odotan yksin lastani ja raskaus on hyvin alussa, viikkoja 10 vasta.
Ystäviltäni saan vaan negatiivista palautetta ja he jaksavat jauhaa kuinka minulla tulee olemaan vaikeaa jne. Tuntuu tosi pahalta. En ole itse valinnut kohtaloani odottaa yksin, mutta jonkunlainen positiivinen tuki olisi kivaa.
Kommentit (11)
Pitääkö niitä joka ukolle väsätä...uskomatonta :/
on täältä av:lta vaikea löytää. täällä on vain elämäänsä kyllästyneitä ihmisiä.. varsinkin näin iltaisin :(
ollut kasvattaa lastani yksin. Kun ei koskaan totukaan siihen, että vastuuta on toisellakin ei edes osaa odottaa sellaista.
Toivottavasti kaikki menee teillä hyvin. Onnea raskaudesta.
Olet ehkä jo lukenut Eve Mantun kirjoittaman kirjan " Musta tulee perhe" . Kirjoittaa myös saman nimistä blogia ja ihan kuin olisin lukenut jostain keskustelupiiristäkin.
Odotin itsekin nuorimmaistani yksin, lapsen isä tosin käväisi kuvioissa muutaman kerran ristiäisten jälkeen. Oma asenteeni auttoi jaksamaan, ja tietenkin se, että minulla oli mahtavia ystäviä ja heiltä sain tukea ja apua. Neuvolakin pyrki tukemaan parhaansa mukaan, tarjosi kodinhoito apua alkuun jne. Koska lapseni syntyi talvella, he ajattelivat minun tarvitsevan hoitoapua kun käyn asioilla.
En kuitenkaan tuntenut tarvitsevani sitä, ystävät auttoivat tarpeen vaatiessa.
päivääkään en ole katunut, vuodet ovat menneet vauhdilla, ja nykyään lapseni on jo koululainen. Tottakai välillä olisi kaivannut sitä toista aikuista rinnalle, mutta ehkä sinä kohtaat jonkun erityisen.
Toivon lämpimästi sinulle jaksamista tulevaan ja muista, että elämä kantaa aina.
Itse asiassa yhden lapsen kanssa olisi tosi helppoa verrattuna kahteen villiin ;)
Tsemppiä! Kaverisi taitavat vain olla kateellisia vauvasta..
Olen itsekin ollut tuossa tilanteessa, nyt lapsi on jo 5v ja nykyinen mies ollut kuvioissa 4v :)
Hyvin se menee!
Olin itse samassa tilanteessa 8 vuotta sitten- en jaksanut käsittää miten ystävinäni pitämäni ihmiset voisivatkin mollata, kommentoida negatiivisesti, ja suorastaan vihjailla abortin tekoon ( jota en kertaakaan ajatellut tekeväni vaikka positiivinen raskaustesti sai 5 v yhteiselon jälkeen miehen häipymään).
Mutta selvisi kyllä ketkä oli todellisia ystäviä, muutama siis jäi pitämään yhteyttä ! Kummallista oli myös neuvolan, päiväkodin ja eskaritädin suhtautuminen ( " onhan näitä tapauksia " ollut, kommentoi ja tarkoitti isätöntä lasta - kumma juttu, oisko pitänyt haalia jotain pika-avomiehiä jotka ois vaihtunu viikon välein..).
Hyvin - itse asiassa erinomaisesti- ollaan pärjätty kaksistaan kohta 8 vuotta! Ainoastaan toista aikuista keksustelukumppaniksi on joskus ikävä !
Mutta sulle ap oikein paljon onnea vielä kerran ! Hyvin ja äkkiä se raskausaika menee ! Älä stressaa turhia vaan nauti tästä elämästä!
samaa kommenttia tuli ja kukaan ei oikeen ollut raskaudestani innoissaan.
oli siinä kiva kuulla kun veljen vaimo tuli raskaaksi hieman minun jälkeen ja kuinka kaikki sukulaiset olivat innoissaan heidän vauvastaan mutta ei minun.
kaksin ollaan vauvan kanssa pärjätty hyvin, 7kk tuli vaavilla täyteen ja oikeastaan mitään ongelmia ei ole ollut.
TSEMPPIÄ ja HALIT! kykkä kaksinkin pärjää, ei ole vaikeeta ellei sitä siksi tee.
Lähdin eilen nukkumaan aikaisin, et en nähnyt enää viestejänne.
Tilannehan on se, että itse uskon pärjääväni loistavasti, enkä epäile jaksamistani (yksi lapsi ennestään), sillä tiedän mitä tuleman pitää; välillä rankkaa, välillä tosi rankkaa, mut paljon iloa:) Kyl mä tästä selviän, ois kiva et muutkin jaksaisivat olla positiivisia..ap