Lastenteko kannattaa, koska..
Uusimmassa Meidän Perhe lehdessä on lueteltu syitä, miksi lapsia kannattaa hankkia. Tässä muutama esimerkki:
- ei tarvitse riekkua missään kulttuuriviritelmissä, kun arki on niin hektistä lasten kanssa
- ei tarvitse osallistua työpaikkojen turhiin työajan ulkopuolisiin synenergiayritelmiin, kun voi vedota, että pitää olla lasten kanssa kotona illalla
- ei tarvitse enää tuskailla eksistentiaalisten kriisien kimpussa, koska elämällä on itsestäänselvästi tarkoitus: pienen ihmisen kasvattaminen kunnon aikuiseksi.
Kerro oma syysi ja jatka listaa siitä, miksi lastenteko kannattaa.
Kommentit (12)
Lapsi antaa iloa,taka-ajatuksetonta rakkautta ja hänelle voi osoittaa hellyyttä sekä rakkautta ilman kyseen alaistamista. Lapsen myötä oppii uusia asioita ja kehittyy ihmisenä itsekkin lisää.Voi jakaa itse omilta vanhemmilta opitut hyvät asiat,tavat ja tekemiset.Elämä ei tule olemaan koskaan tylsää koska joka päivä on uusi haaste ja seikkailu.
SurinaS
Saa lähteä juhlista rauhassa ajoissa - joko lapsen kanssa viemään lapsen nukkumaan tai aikuisten pirskeista, koska " on kumminkin varhainen herätys" . Kukaan ei kehtaa vängätä jäämään.
Kun on pieniä lapsia, ei tarvitse koskaan miettiä, että mitä tekisi vapaa-ajalla; ohjelmatoimistot kun on omasta takaa. Ei pääse aika käymään pitkäksi pienten lasten kanssa. ;0)
Vanhempana ei voi juuri liiaksi ylpistyä, koska palaute lapsilta on nopeaa ja suoraa. Varsinkin 5-vuotiaan palaute on varsin viiltävää ;)
ps. toivoisin, ettei Vauva puhuisi lapsenteosta. Lapsia kun ei tehdä, niitä saadaan.
Miten lapsi voikaan niin ehdoitta rakastaa vanhempaansa ja vanhempi tietysti lastaan!
On ihanaa kun joku tarvitsee ja kaipaa
Yöriennot on jääneet tyystin, eikä entistä rilluttelu-elämää edes kaipaa! Nyt on lasten aika ja on ihanaa kun saa seurata ja opastaa lasten kasvua ja kehitystä. Mielenkiinnolla odotan, minkälaisia vanhempia heistä joskus tulee.
Löydän itsestäni uusia puolia!
Nyt vasta huomaan, etten olekaan tiennyt niin paljon asioista kuin olen olettanut...lasten kysymykset osaavat välillä olla kiperiä =D
Lapsen saamisen myötä on mahdollisuus kohdata paljon uusia asioita ja tunteita: Se kasvattaa ihmisenä.
En tiedä voiko sanoa että lapsen saaminen ' kannattaa' , se on jotenkin rajallinen näkökulma, vaikka totta kai niinkin voi sanoa.
Lapsen myötä asioiden tärkeysjärjestykset muuttuvat, ja pieni ihminen menee edelle kaikessa. Maailmaa alkaa katsoa eri näkökulmasta, ja muidenkin lasten vointi kiinnostaa ja satuttaa yhä enemmän. En oikein enää pysty katsomaan esimerkiksi sellaisia ohjelmia joissa esitetään lasten kärsimystä. Ja tosielämän lasten kaltoinkohtelutapaukset todella kauhistuttavat.
Aikataulutkin menevät uusiksi, ja ' oma aika' ei enää ole samalla tavalla omaa, kun tietää että joku pieni odottaa kotona. Tulee karsituksi turhat menot. Ja siihen on tavallaan myös ' lupa' , kun tiedetään että on pieni kotona. Ei odoteta osallistuvan kaikenmaailman kotkotuksiin.
Sukulaisiin ja ystäviin tulee uudenlainen suhde, jossa lapsi on vahvasti mukana tai keskiössä.
Iloa tulee elämään todella paljon, ja merkitystä, kun on pieni josta saa nauttia ja josta on vastuussa. Saa keksiä kaikenmaailman hömpötyksiä ja kotkotuksia, hassutella vaikka aamusta iltaan, lukea kivoja satuja ja kuunnella hauskoja lauloja, leikkiä palikoilla ja nukeilla ja piirrellä ja askarrella sydämensä kyllyydestä..
Siinä muutamia asioita!
t. Sirita
Minäkään en puhuisi lasten tekemisestä. Niitä ei voi tehdä - lapsi on lahja.
Lasten myötä ainakin itselläni kaikenlainen vastuu elämästä, ympäristöstä, on noussut mieleen ihan uudella tavalla. Jopa iso huoli, millainen ympäristö lapsille jää.. Ja huoli yleensäkin, miten lasten turvallisuus elämässä. Esi. koulussa mahd. kiusaaminen?, huumeet?, liikenneturvallisuus? yms. yms. Silloin kun ei vielä ollut lapsia, elämä oli " huolettomampaa" , mutta mitään niin tärkeää ja rakasta ei ole minulle kuin omat lapseni. Se rakkauden määrä on ihan mieletön mitä heitä kohtaan tuntee, se on epäitsekästä rakkautta, sellaista, että toisen eteen olisi valmis " uhrautumaan" miten hyvänsä. Lapsi menee edelle kaikessa, lapsen tarpeet ja lapsen turvallisuus. Sitä pikkuista rakastaa niin että " sattuu" :) Ja se tuntuu ihanalle!
Minun elämän tarkoitus on nykyään lapset; opettaa niille elämästä kaiken mitä itse tietää ja antaa heille turvaa ja rakkautta.
Lisään vielä, että huoli omasta itsestä, omasta terveydestä lisääntyy. On tärkeää, että äiti pysyy kunnossa ja on lasten suojana ja turvana mahd. kauan. Lapset jäisivät aika tyhjän päälle jos vanhemmille kävisi jotenkin huonosti. Tämä on myös asia mikä minua askarruttaa nyt ihan eri tavalla kun on omia lapsia.
..en tienyt mitä rakkaus todella on. Mitään ei voi rakastaa niin kuin omaa lastaan!
..niin ja saa välillä tekosyyn jäädä pois tilaisuuksista, joihin ei ole kiinnostusta mennä, mutta olis melkein pakko. Ilmoittaa vaan, että lapsi on kipeä, helppoa!=O)
-Mimma
Lapsen " teko" ehkä lähtee itsekkäistä syistä, mutta kyllä viimeistään lapsen synnyttyä herää tajuamaan, että lapsen saaminen tekee meistä epäitsekkäitä. Se ihana pyyteettömän rakkauden saaminen omalta pieneltä lapselta asettaa elämän uuteen perspektiiviin.
Lapsi ei ole meitä varten, vaan me lasta varten. Aikuisen tehtävä on auttaa lasta kasvamaan turvallisessa ja virikkeellisessä ympäristössä. Aikuinen antaa eväitä elämää varten ja pikkuhiljaa lapsen kasvaessa pitää oppia luottamaan omaa lapsen arvostelukykyyn tehdä omia päätöksiä. Aikuinen kulkee ensin edellä, sitten rinnalla kädestä pitäen ja myöhemmin taka-alalla, mutta aina turvallisesti läsnä - tarvittaessa saatavilla.
Elämä on seikkailu jossa en voisi kuvitellakaan olevani onnellinen ilman lapsen kasvua seuraten. Minun elämäni sai merkityksen kun voin opettaa omaa maailmankatsomustani lapselleni. Minun elämäni sai merkityksen kun sain lasteni rakkauden. Sitä kunnioittamalla minun tehtävä on viitoittaa lasteni tietä onnelliseen aikuisuuteen.