Lue keskustelun säännöt.
Te jotka pidätte itseänne ihanina ihmisinä ja muiden mielipiteet eivät juuri hetkauta...
14.11.2008 |
Mistä ammennatte itseluottamuksenne?
Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, vaikka tiedän olevani itsekin ihan ok, olen ajoittain hyvinkin epävarma ja lähes aina mietin mitä muut minusta ajattelevat :O
Onko siis kysymys geeneistä, se tunne tulee teille vaan luonnostaan? Kenties ympäristön palautteen ansiota? Vai itsensä kovettamista? Tai jotain ihan muuta..?
Kadehdin ihmisiä, joista huokuu itsevarmuus ja terve itserakkaus, vaikka jonkun mielestä siihen ei olisi aina edes syytä.
Kommentit (5)
Olen käynyt pari kertaa aivan pohjalla masennuksen takia ja noussut sieltä ylös. Pelkkä riemu siitä, että selvisin tappamatta itseäni, saa suhtautumaan elämään vähän vähemmän vakavasti ja sen takia en koe jonkun muun sanomisia tai tekemisiä uhkaksi itselleni.
Kun on oppinut tarpeeksi hyvin, millainen on ja miten toimii/tuntee, voi rakastaa itseään ja muita ehdoitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tuntee ja hyväksyy itsensä niin ei muiden puheet tai luulot paljoa hetkauta.
Tekee vaan itselleen selväksi että toiset saavat ajatella mitä haluavat, vaikka ajatukset eivät olisikaan todenmukaisia.
Saan osakseni kiukkua ja vihaakin tästä syystä, että olen armollinen itseäni ja muitakin kohtaan. Minua suututtaa todella harva asia. Ainoa oikeastaan mikä suututtaa muissa ihmisissä on se, että joillakin on tapana etsimällä etsiä muista pahoja asioita. Näitäkin ihmisiä yritän ymmärtää vaikka helppoa se ei olekaan. Oltaisiin kaikki toisillemme mukavampia, joustavampia ja leppoisampia niin ei asiatkaan näyttäisi niin pahoilta, koska suurimmaksi osaksi ihmiset valittavat vain tottumustaan.
itse olen elämäni ratkaisut tehnyt parhaaksi katsomallani tavalla ja elän niiden seurausten kanssa. Sinäänsä on aivan sama mitä mieltä ulkopuoliset ratkaisuistani ovat. Itse olen sinut niiden kanssa ja se riittää. Tosin kyllä minä siinä mielessä vähän välitän muiden puheista, että puoleni pidän enkä perätöntä p:tä kuuntele. En suostu muiden kynnysmatoksi enää.
tai "jota muiden mielipiteet ei hektauta".
Mutta voin vastata ihmisenä "josta huokuu itsevarmuus ja (terve) itserakkaus vaikka jonkun mielestä siihen ei olisi aina edes syytä". Että sen salaisuus on näytteleminen ja teeskentely.
En mä aina ole oikeassa ja vielä harvemmin olen ihana, mutta mun yli on kävelty tarpeeksi monta kertaa siloinkin kun OLEN oikeassa. Enää ei perkele kävellä.