Lue keskustelun säännöt.
Minä olen ihan paska
09.02.2014 |
Olen ihan surkea kaikessa ja jotenkin huijaamalla päässyt elämässä eteenpäin. En osaa mitään, haisen pahalle, lihon, en usko että osaan ajatella, puhun typeryyksiä. Häpeän itseäni ja olen pelkästään väsynyt, voisin nukkua koko ajan. En jaksa enää mitään, kaikki jää kesken. Haluaisin mieluiten vain olla vähän kännissä ja nukkua.
Kommentit (34)
miullakkii ollu jo 27 vuotta paha olla ku isäntä pakotti syömään parsaa viisvuotiiaana kolome kertaa. ja kännissä on hyvä nukkua. kivampi olla herreillä jos meinaa radalla olla ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 21:13"]
Minä olen ihan paska. Olen ihan surkea kaikessa ja jotenkin huijaamalla päässyt elämässä eteenpäin.
[/quote]
Hei! Sinä aloittaja kuulostat tosi masentuneelta, kakkosviestin kirjoittaja myös. Saisinko kysyä, että saatteko mitään tukea tai apua? Terveysasema, Psykiatrian poliklinikat, seurakuntien diakonit? Kuulostaa jotenkin siltä, että tarvitsisitte sekä konkreettista apua että myös henkistä tukea. Rohkaisen ilman muuta soittamaan esim. noihin mainittuihin paikkoihin! Ja omaa nykytilannettaan tai menneisyyttään EI tarvitse yhtään hävetä, koska kyseiset auttajat ovat koulutettuja ja nähneet monenlaisia tilanteita.
Lopuksi haluaisin rohkaista teitä itsetunnon alueella. Pystyisittekö ajattelemaan, että olette ihmisinä paljon, paljon enemmän kuin nykyinen, kurja tilanteenne?
Uskon, että olette arvokkaita, rakkaita ja ainutlaatuisia ihmisiä :) Vaikka siltä
ei tällä hetkellä tuntuisikaan. Olette arvokkaita ja ainutlaatuisia ihan vain siksi, koska olette ihmisiä ja olemassa - mutta myös siksi, että teitä rakastetaan vaikkette ehkä sitä tiedä. Olette arvokkaita ja rakkaita siksikin, että teidän tahdottiin syntyvän tähän maailmaan eli olitte toivottuja, vaikka jotkut ihmiset ehkä ovat saattaneet sanoa sinulle toisin.
Minut ja sinut nähdään, hyväksytään ja minua ja sinua rakastetaan tälläkin hetkellä niin ihmeellisesti, ettemme voi sitä ehkä täysin ymmärtää. Minä luotan ja uskon, että ihminen on tarkoitettu siihen Rakkauden yhteyteen, joka voi auttaa ja nostaa ihmisen ylös kurjimmastakin tilanteesta, häpeästä tai masennuksesta! Tällainen uusi vaihe elämässä voi aueta hyväksymällä tuon Rakkauden lähde omaan elämään: jotku ihmiset kutsuvat tätä Rakkautta nimellä Kristus. Kaikkea hyvää ihan jokaiselle, joka luki tämän viestin :)
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/C871691F974613C2C2257480003C5857?OpenDocument&lang=FI
http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
http://vod-2.tv7.fi/vod2/pelastusrukous/pelastusrukous-002-w.MP4
Minäkin olen ihan paska. Yksityisyrittäjä enkä saa mitään enää aikaan ja perheen talous kärsii. Menin mieheni luo ja pyysin että hei voitaisko yhdessä vähän katsoa näitä mun juttuja ja laittaa tavoitteita, mies sanoi ei kiitos ja loukkasi päälle. Olen ihan yksin vaikeuksieni kanssa enkä jaksa edes hakea apua, odotan vain että taivas putoaa niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hui vois olla mun kirjoittama aloitus. . voimia! meille molemmille ja kaikille muillekin.
Ette ole paskoja, yksikään. Ymmärtäkää se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus minullekkin tulee sellainen olo, että nyt en jaksa mitään eikä kukaan välitä minusta.
Toisaalta joskus ajattelen, että olen aika tärkeä esim. perheelleni ja ystävilleni,edes jonkin verran:) ja tämä asenne on juuri se oikea, meinaa jos olette aina masentuneita, ettehän te pääse elämässä eteen päin.:)
Tiedätte tämän, että ette ole paskoja!!
Miten Suomessa muka voisi päästä tänä päivänä 'eteenpäin'? Yhä suurempi joukko syrjäytyy eikä kukaan tule ottamaan siitä vastuuta. Kaiken maailman löpinöitä ja valheita suunnataan joka puolelta. Eriarvoisuus (räikeä) hyväksytään kuitenkin ja teot puhuvat puolestaan (ei se retorinen höpinä...).
Lopettakaa (myös itsenne) huijaus ja tunnustakaa tosiasiat viimeinkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ompa kerrankin kivoja kommentteja täällä!
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihan paska. Yksityisyrittäjä enkä saa mitään enää aikaan ja perheen talous kärsii. Menin mieheni luo ja pyysin että hei voitaisko yhdessä vähän katsoa näitä mun juttuja ja laittaa tavoitteita, mies sanoi ei kiitos ja loukkasi päälle. Olen ihan yksin vaikeuksieni kanssa enkä jaksa edes hakea apua, odotan vain että taivas putoaa niskaan.
No heitä nyt ainakin tuo paska ukko pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo paskan titteli on mulle varattu.
Mutta jos te muut haluatte sitä välttämättä olla niin olkaa sitten.
Ollaan paskoja sitten kaikki.
*piereskelyä tähän loppuun*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei
Kukaan ei voi ole niin paska kun mä. Olen täys paska. Paska äiti, paska vaimo, paska töissä. Täytän 50 ja suunnittelin juhlia. Mieheni sanoi mä en ainakaan tuu sun juhliin. Eli niin paska mä olen. Eli unohdin ne juhlat. Pitäiskö elää vaan yksin, kun mies rakastaa noin paljon mua?
Onneksi meitä paskoja on näinkin paljon.
Ihan täys turhake olen koko ukko, ei mitään tarkoitusta. Viettelenpähän sitten elämää ilman tarkoitusta ja keräilen paheksuvia katseita kun en saa mitään elämässäni aikaan. Kun vaan oppisi elämään sen oman paskuutensa kanssa, mutta aina normaalien ihmisten elämää seuratessa tulee se kaipuu, että olisipa töitä, nainen, perhettä, asuntoa jne. Vaan miltei kaikki on ihan täysin vituillaan, ja todennäköisesti tulee olemaankin lopun elämääni. Onneksi on edes rahaa säästössä sen verran, että henki säilyy.
Terveisin Naispelko26
Ap ja muut vastaajat kuulostavat masentuneilta. Masennukseen kuuluu alemmuuden ja huonommuuden tunteet. Ette ole oikeasti paskoja. Olen kyllä itse samoissa tunnelmissa. Uskon olevani huono ja riittämätön. Häpeä ja alemmuuden tunteet ovat jatkuvasti läsnä. Itsetuntoni on olematon ja töissäkin koen olevani vain muiden tiellä.
Eikä kun todellinen paska olen minä. Jos Naispelon nro 26 viittaa ikään, niin aikaa on vielä vaikka mihin. Eli pää pystyyn vaan.
Mä olen oikeasti surkea tapaus, mulla on tyhmä nimikin, kotiolot oli huonot, häpeän niitä. Häpeän sitä, miten mua kohdeltiin, vaikka tajuan nyt aikuisena, että ei se mun vika ollut. Syytän silti itseäni, kun en ollut rohkeampi ja uskaltanut uhmata.
Koen itseni rumaksi ja ikäväksi, en usko, että kukaan haluaa olla mun kanssa. Ne jutut, mitä mulla lapsena sanottiin, jäi vahvasti mieleen, enkä saa niitä pois. Mulla on kyllä ihan ok mies ja ihanat lapset, mutta ne ansaitsisi kyllä jotain parempaa kuin mut. En tiedä, miten mä oon huijannut niitä niin, että olen saanut ne. Mulla on huono työ, josta en tykkää. En saa haettua mitään parempaa, enkä usko, että saisinkaan. Ei mulla ole mitään verkostoja, enkä mä oikeasti osaakaan mitään. Turha ihminen.
Ilmoittaudun mukaan paskajoukkoon! Olen täysi pee! Ennen olin mukava ja kiltti niin minusta on tullut piikikäs ja epäilevä keski-ikäinen akka, se harmittaa kovasti. Olen rumentunut ja lihonut eikä ole sosiaalisia suhteita juuri muuta kuin kumppani joka joutuu kärsimään minusta. Mitään verkostoja ei ole ja jotenkin vaan yritän selviytyä päivästä toiseen kuin viivaa vetäisi. Yritän olla kiitollinen edes siitä mitä on mutta välillä sekin kiitollisuus katoaa ärtyisyyden alle. Eilen mietin kuka edes olen? Olenko narsisti vai mikä? Mistä tiedän mikä olen ja mistä tiedän kohteleeko joku kuten kumppani minua huonosti vai ei??
Mulla ihan samoja tuntemuksia, ollut kooko aikuisikäni. Mutta niin sitä vielä 39 vuoden iässäkin rämmitään eteenpäin, enkä jaksa enää edes juuri hävetä sitä mikä olen. Paska olen, mutta olkoon!