Auttakaa! Oon niin väsynyt että pelkään että lyön lasta.

Yksinhuoltajana kun erehdyin vielä ajattelemaan, et vietetäänpäs vikaa kertaa pitkä kesä loma vuosiin, niin johan meinas mun lanttu hajota. Tiedän siis mitä tarkoitat.



Mä välillä karjuin kuin raivopää ja myös pelkäsin, että lyön lastani. Suvussa kun tuota kulkee...



Jos meinas keittää yli, mä pistin vaan silmät kiinni ja olin hetken aikaa omissa oloissani. En välittänyt, vaikka lapsi olisi kipannut sokerit lattialle tai mitä muutakaan... En vastannut sen kiljumiseen, en tehnyt mitään. Kerran vaan istuin sohvalla ja kuuntelin luureilla kokonaisen sinfonian ja pistin lapselle muumit. Ignoorasin lapsen ihan totaalisesti.



Toi ei ehkä pitkällä tähtäimellä ole toimivaa, mutta tollein mä pääsin sen rajuimman raivon yli, eikä mun tarvinnut lyödä.



Yhä käytän sellaista taktiikkaa, et jos meinaa savu nousta korvista, olen ennemmin hiljaa ja jotenkin passiivinen, kuin räyhään ihan hulluna. Anna itselleni aikaa miettiä ja rauhottua.



Tsemppiä sinne. Pidä huolta siitä, että syöt ja nukut tarpeeksi. Mulla meni viime kesä pipariksi siksikin, kun lapsi keksi, että sepäs ei nukukaan päiväunia ja nukahtaakin joka ilta vasta 22-23 ja herää joka aamu 6-7... Kyllä olin kiitollinen kun loma loppui. Ja jos sulla on siellä mies, niin iske se muksu sille joskus vaan ja sanot et nyt hermotauko. Itse harrastaisin " hermolenkkejä" jos en ois yh. Eli kun alkaa keittää, niin vaikka edes vartiksi juoksemaa pihalle. Multa se suurin kiukku purkautuu siihen.

En tiedä, onko tohon mitään hyviä neuvoja. Melkein kaikilla meinaa joskus keittää yli. Yritä laskea kymmeneen. Yritä kertoa lapselle, että nyt en enää jaksa ja kohta pimahdan. Ainakin lapsi oppii, että hänelle viestitään. Pyydä anteeksi jälkikäteen, jos räyhäät. Huutaminen on kuitenkin aina parempi vaihtoehto kuin satuttaminen ja sitä voi sitten hetken päästä pyytää anteeksi ja selittää. Vaikka lapsi on pieni, hän ymmärtää siitä jotain. TIEDÄN, että ikinä ei auta, vaikka muut sanoo, että " toi on vaan ohimenevä vaihe" . Juttele neuvolassa tai yritä purkaa jollekin hyvälle ystävälle, miltä tarkasti ottaen tuntuu, kun alkaa tulla mieleen lyöminen. Voimia sinne.

älä satuta lasta vaikka mikä olisi.



LAPSI ON LAPSI.

sinä olet aikuinen.



ja lapsesi on vielä niin pienikin.





itsellä sama homma oli, ja lapsi vain pelästyi minun huutamistani ja raivoa.. kamala olo molemilla.

takertuvainen on edelleen, joskus kulkee koko ajan minusta kiinni pitäen, on nyt 2, 5v...



mihin lapsi voi luottaa jollei omaan äitiinsä.?



yritä kestää.

Ei vastaa lapsen tarpeisiin lainkaan. Mielestäni muutenkin kakkonen saisi katsoa peiliin noissa lapsen unirytmeissä..

Syyksi riittää väsymyksesi ja pelkosi että satutat lasta väsymyksessäsi.



Toinen vaihtoehto on ottaa vaikkapa MLL hoitaja kotiin, mutta vaatii aina tilaamisen ja hoitaja voi olle aina eri henkilö.



Ketään (ei edes äitejä) ei saa laittaa liian tiukoille. Tai oikeastaa sen pitäisi olla, että varsinkaan äitejä ei saa laittaa liian tiukoille. Silloin on seuraavan sukupolven terveys vaarassa.

lapsi ei vahingoitu, jos hänet sulkee 15min pois, hän on fyysisesti läsnä silti.

Eli sillon kesällä minä yritin laittaa lapsen joka ilta nukkumaan klo 20. Mutta sitä sängystä juoksemista jatku aina sen 2-3 tuntia. Ja todella ihmettelen, miksi se lapsi heräsi niin aikaisin. Ja aina odotin, että olis jo se lounasaika, et sais sen lapsen päiväunille sen jälkeen. Mutta aina sama juttu. Pari tuntia sitä huutoa ja juoksemista, minkä jälkeen yleensä luovutin.



Ja siis, jos on kaksi vaihtoehtoa. Raivota ja ehkä satuttaa lasta tai antaa lapsen olla hetki huomiotta, vaikka sitten ignoorata kunnolla, niin kyllä se eka on pahempi. Ja jos on väsynyt, niin usko pois, ei niitä vaihtoehtoja ole muita. Ja kun monta viikkoa oli jo kulunut niin, että olin itsekin aivan uupunut kun en vaan saanut nukkua.



Tilanne laukesi niin, että lähdin äitini luokse toiselle puolelle Suomea ja sain nukkua ja olla yksin, kun lapsi oli mummunsa kanssa. Mutta täällä kotona mä olen yksin.



Enkä toki tarkoita, että mun tapana on täällä aina istua luurit korvilla ja antaa lapsen tehä mitä lystää. Mutta sillä romahtamishetkellä musta se 45 minuuttia Brucknerin parissa ja lapselle muumien parissa oli parempi, kuin että olisin lämäyttänyt lasta korville ja huutanut että ole hiljaa, äiti ei jaksa. Parempi on sanoa vaan lapselle rauhassa, että nyt äitin pitää saada olla rauhassa. Ei ole mitään hätää, mutta nyt ei saa äitiä häiritä.



T: Numero 2, jonka lapsi nukkuu kiltisti klo 20-7 ja päiväunetkin vielä joskus, joka saa itsekin levättyä, joka ei enää ärise lapselleen vaikka pahin uhmaikä vasta on tuloillaan.



P. S. Tää joululoman 2 viikkoa on näemmä ehdoton maksimi mitä kestän olla lapsen kanssa kahdestaan 24/7. Kyllä minä ainakin tarvitsen välillä olla rauhassa. Mun lapsi on sellainen, joka koko ajan höpöttää, kyselee, pyytää... Ja se alkaa kai kostautua, että lapsi on elänytr äitinsä kanssa kahden koko elämänsä. Ei ole koskaan joutunut jakamaan huomiota minkään kanssa. Siksi mua on kehoitettu sanomaan lapselle välillä julmasti, että " ei nyt, nyt äiti lukee rauhassa" .