Mikä meidän 6 vuotiaalle on tullut? Itkee joka ilta sängyssä ja haluaisi tulla viereen

Oletko kysynyt lapselta mikä on?

en kyllä mitään masennusta ole ajattellut.

että jonain päivänä isä ja äiti kuolevat, mummo kuolee... Ole lapsesi tukena, koita puhua asiasta. Älä jätä lasta missään nimessä yksin. Itselläni tuli suunnilleen tuossa ikävaiheessa. On tosi traumaattinen kokemus jos ei käsitellä oikein.

Itselleni tuli mieleen, olisiko jokin muutos arjessa voinut aiheuttaa pientä pelkoa tai levottomutta, joka sitten ilmenee iltaisin? Onko rutiineissa tullut muutosta tai jokin paikka vaihtunut uuteen tai muuta vastaavaa. Vai onko esimerkiksi eskarissa tai koulussa tapahtunut jotain vaikka pientäkin mikä voi pienelle tuntua suurelta? Vai olisko jostain kirjasta tai elokuvasta tai ohjelmasta jäänyt joku vaivaamaan kovasti...

Eikä sänkyyn kyllä mahdukkaan kuin 2 just ja just. Toiminko oikein kun käyn vähän väliä sanomassa ettei ole mitään hätää eikä pelättävää? On kuitenkin niin kauan nukkunut jo omassa sängyssä ja haluaisin sen jatkuvankin niin. Kuopuskin siirtyy kohta omaan sänkyyn nukkumaan, nyt kannan hänet aina heti kun nukahtaa. Ei voi yhdessä antaa nukkua, menee riehumiseksi ja pelleilyksi

Miten voisin toimia ettei tuo muutos häntä pelota tai tee tuota levottomuutta? On vain kurjaa kun tämä on jokailtaista, jossain vaiheessa sitten kyllä nukahtaa. Vähän väliä käy kysymässä että pääseekö viereen sohvalle. Olen vain sanonut että ei pelättävää ja että on reipas ja iso poika jo. Keskustelut ollaan käyty mutten ole saanut selkoa miksi itkeskelee

kaikenlaisia " kriisejä" . Olen kuullut monen kiltin tytön käyttäytyvän yhtäkkiä kuin teini-ikäinen pahimmillaan. Menee onneksi nopeasti ohi.

Voipi olla vähän mustis. Meillä on myös 6v joka on aina ollt tod hyvä nukkuja ja tullut vasta ehkä joskus 6 aikoihin viereen, mutta nyt on tullut kuukauden verran joka yö jo puoliltaöin.



ahdasta on 4 henkeä parisängyssä.ja joululahjaksi saatu jättisuuri krokotiili joka vastaa viidettä minä menenkin usein lasten sänkyihin evakkoon. Onneksi tuli ostettua sellaiset mihin aikuinen mahtuu, kiitos kälylleni vinkistä.

Äsken kun vein pienemmän omaan sänkyyn niin sen jälkeen ei ole enää kuulunut mitään

Pelkää sänkyä koska ahdistelut ym. tapahtuneet sängyssä?

Jos kokee olevansa " kakkonen" pikkuiseen nähden

ja varmaan itsekin kävisin aina sanomassa, että ei mitään hätää ja lohduttelisin. Oleko siis tietoinen mikä lastasi nyt pelottaa ja aiheuttaa levottumuutta? Tämä muutos arjessako? Mitä jos lepäilisit lapsen vieressä hänen sängyssä, että nukahtaa? Tarkemmin en osaa nýt sanoa, kun en tiedä mistä muutoksesta on kyse, paitsi, että kannattaa vaan vakuutella että kaikki on hyvin ja hän on turvassa. Paitsi jos on jotain mitä itse pystyt konkreettisesti vielä tekemään asian hyväksi. Mutta kannattaa aina ottaa tosissaan pienen lapsen pelko.

Ei mahdu sänkyyn kuin 2 ihmistä ja jos molemmat on vieressäni ei nukkumisesta tule mitään, isäntä ei pääse nukkumaan, eikä sitten jaksa mennä aamulla töihin. Olen tehnyt myös niin että kuopuksen jätän isän hoiviin hetkeksi (yleensä mies kyllä jo nukkuu) ja menen hetkeksi pötköttämaan 6v viereen, auttaa sen ajan. Siellä se nyt jo näköjään nukkuu, eli kuopuksen vieminen omaan sänkyyn viereen auttoi

te jaksatte nukkua lasten kanssa samassa sängyssä? En voisi kuvitellakaan ottavani kumpaakaan lasta viereeni nukkumaan, sen verran kähjäävät öisin.

ja sit vähitellen totutat molemmat taas nukahtamaan itsekseen?

Itki illalla kun piti mennä nukkumaan, ei halunnut lähteä eskariin ja itki sielläkin päivän aikana ja yöllä tuli itkun kans meidän huoneeseen. Aloin olla jo ihan hermoraunio ja soitin perheneuvolaankin apua saadakseni. Sitten välähti että kuukausi- pari aikaisemmin ystäväperheemme isä kuoli työtapaturmassa. Asiasta oli kyllä paljon puhuttu kotona ja lastenkin kuullen, mutta ilmeisesti se silti vaivasi. Lapsi ei osannut nimetä itkunsa syytä, eikä myöntänyt että kyse olisi ollut tuostakaan kuolemasta. Perheneuvolan täti kuitenkin sanoi ettei lapsi välttämättä itsekkään sisäistä että paha olo liittyisi siihen tai sitten ei vain halua sitä kertoa. Sitä itkukautta kesti muutaman kuukauden ja oli kyllä todella rankkaa kaikille osapuolille. En sitten tiedä mikä siinä todellisuudessa oli syynä.

Nyt 6v. tyttö on alkanut myös iltaisin huudella sängystään että pelottaa, ei tule uni. Kuitenkin toistaiseksi on vielä nukahtanut kun vastaan ettei ole mitään pelättävää ja että äiti valvoo täällä vielä. Nyt illalla huusi vessasta, että en uskalla vetäistä pönttöä kun pelottaa. Ehkä nää liittyy ikäkauteen. =)

Olen monta kertaa yrittänyt mutta nukahtamiseen voi mennä monta tuntia,

Kuuluu tuohon ikään ihan selvästi, sen ikäiset jo pohtivat paljon esim. kuolemaa, kun tajuavat mitä se tarkoittaa, saattavat pelätä painajaisia, jotain tv-ohjelmaa, joka on ollut pelottava, pelkäävät pimeää, mörköjä, suussa heiluvan hampaan irtoamista ja juuttumista yöllä kurkkuun, mitä milloinkin. Saavat tulla aamuyöstä jalkopäähän (eivät molemmat yhtä aikaa, vaan kuka ensin ehtii...) tai sitten menen itse kyseessä olevan lapsen viereen patjalle heidän huoneeseensa.

Eskari-ikäinen itsenäistyy ja siihen kuuluu kaikki pelot. Tossa iässä paljon pelkoja. Ja pahoja unia.



Usein vielä lapsi saattaa nimetä jonkun tietyn jutun, mutta todellisuudessa pelon aihe on joku suurempi. Siksi ei edes auta vaikka siihen tiettyyn rauhotelisit. Keskustelu lapsen kanssa on paras tapa auttaa. Kysele mikä lasta pelottaa.



Meillä myös 6-v on ruvennut näkemään pahoja unia ja tulee toisinaan yöllä viereen, vaikkei ennen ole tullut.

Jotkut tv-ohjelmat ovat myös pelottaneet ja rosvot.

Kuuluu ikään, näkevät usein painajaisia tuossa iässä kun luulo ja tieto kohtaavat eivätkä osaa sitä vielä ymmärtää. Tuon ikäiset pelottelevat mielellään toisiaan kaikenlaisilla jutuilla, kysy eskarista onko ollut jotain juttua liikkeellä, vaikka eivät ne opet niistä aina tiedä.