Erityislasten kanssa työskentely on vienyt multa kaiken itseluottamuksen sen suhteen, että musta koskaan olisi äidiksi.

Onnea yritykseen!

koska pelkään niiden olevan autistisia tai vammaisia.

kävellä kadulla tai ajaa autoa? Elämässä voi sattua yhtä sun toista odottamatonta, mutta lapsia ei kannata jättää hankkimatta sen takia, että pelkää vammaisuutta. Huonoa tuuria on monenlaista - vaikka etukäteen kuvittelisi elämän vammaisen kanssa kauheaksi maailmanlopuksi niin ei se sitä oikeasti ole. Erilaista se kylläkin on. eikä niitä vammaisia niin kovin paljon synny ja toisekseen tervekin lapsi voi vammautua - kuten terveet aikuisetkin voivat. Rohkeasti vaan eteenpäin elämässä!



terveisin viiden lapsen äiti, jonka toinen lapsi on vammainen

hmm... mielenkiintoista, että sinulla työn kautta kokemusta omaavana on tuollainen käsitys.



ystäväni sai vammaisen lapsen, joka kuoli vauvana. oli tiedossa, että menee joko kesken tai sitten ei elä pitkään syntymän jälkeen. ystäväni sanoo, että hän olisi milloin vain valmis uudestaan saamaan vammaisen lapsen. ystäväni mielestä hänen lapsellaan oli täydellinen elämä. elämän arvoa ei määrää sen pituus tai ihmisyksilön vammattomuus.

EN minäkään välttämättä muiden lasten kanssa jaksaisi, mutta äitinä olo on kaikkea muuta.

jaksaa eteen päin.

esim. onnettomuudessa tai epätoivottavan vanhemmuuden seurauksena.

Erityislapset ovat ihania. En pelkää, että itse saisin erityislapsen tai että ylipäätään sillä, millainen lapsi on, olisi mitään merkitystä.



Mutta ITSETUNTONI ja usko omiin kykyihini on mennyttä. Lyön pääni joka päivä seinään näiden lasten kanssa ja tunnen, että jos jostakusta, niin minusta EI ole äidiksi. En osaa. Ymmärsittekö?



ap

siksi vaan parasta luottaa tulevaan.

Niiden mukana kasvaa itsekin, välillä kompastellen, mutta kuitenkin. Olenkin miettinyt, että on varmaan omalla tavallaan hyvin haastavaa, kun esim. adoptoi lapsen ja saakin heti leikki-ikäisen esim.

kerran päätä seinään kun tuntuu että kaikki hyvät yritykseni valuvat hiekkaan. Olen täysin epäonnistunut äitinä.



Seuraavassa hetkessä lapsi tulee viereen ja halaa. Olenkin taas maailman paras ja rakkain äiti.



Ei äitiys ole suorittamista. Se on sitä että rakastat lapsiasi ja teet parhaasi heidän kanssaan. Sinulla on oikeus väsyä ja epäonnistuakin. Tuskin kenelläkään äidillä menee kaikki putkeen. Kuitenkin rakkaus lasta kohtaan on jotain niin suurta ja käsittämätönsä että pyyhkii tietään kaiken muun.

ja mulla on lapsia. Ennen lapsia ajatukseni oli,että varmaan saan itsekin erityislapsen. On joku johdatus, että työskentelen siellä eli seurauksena saan erityislapsen. On niin pienestä kii, kenelle syntyy erityislapsi ja kelle ei.



Mutta jos sä et pelkää edes sitä, niin en ymmärrä pelkoasi.

Siis erityislasten kanssa tottuu selkeästi ilmaisemaan mitä tahtoo ja olemaan lepsuilematta. Se minkä sanoo, myös pidetään.

Ja näistä on hyötyä omien lasten kanssakin.

Jos valikoituu lastenhoitoalalle ja vielä erityislasten pariin, en usko etteikö omiensa kanssa pärjää.

Vaikka ainakaan mun pinna ei ole ihan yhtä pitkä kotona kun töissä...

Pikemminkin julmaa mielestäni. Synnyttää vammainen lapsi joka elää vain pienen hetken, se aika on varmasti lapselle todella tuskallista ja kaikki vain siksi että äiti saisi kirkkaimman kruunun..

Välillä yhdistelmä tuntuu raskaalta, mutta se on myös rikkaus.



Ap, äitiyteen kasvaa lapsen mukana, myös näihin erityisvaatimuksiin mahdollisen oman erityislapsen kohdalla. Mulla on erityislapsen lisäksi myös kaksi muuta lasta, joista toisella tuntuu olevan tulossa murkkuikä erittäin voimakkaana ja on tällä hetkellä paljon vaativampi tapaus kuin veljensä. (joka siis on e-lapsi.)

pitikö sinun näin kauniskin asia tuhota todistamalla vähäinen älykapasiteettisi?? Kukaan muu, kuin kliseinen av-mamma, ei käytä tuota kulunutta ja merkityksetöntä fraasia kruunun kiillotuksesta...



Ihanaa, että lapsi sai syntyä. Abortti on raskas päätös, eikä meitä ihmisiä ole luotu päättämään elämästä ja kuolemasta. Jokainen lapsi on arvokas, jokainen elämä on arvokas. Ihan jokainen:)

Kun autistisia lapsia on hyvin eritasoisia. Ymmärrän, että pelkää jos lapsi on vammainen, mutta kiinnostaa miksi nostit juuri autismin esille?



Ihan mielenkiinnosta kyselen. Itselläni on autistinen 5v. poika. Ja minun käsitys autismista on muuttunut. Ennen luulin, että autistinen ihminen vetäytyy omaan maailmaansa ja häneen ei saa kontaktia. Mutta tuo on vain yksi vaikean autismin muoto.

Vierailija:

Kun autistisia lapsia on hyvin eritasoisia. Ymmärrän, että pelkää jos lapsi on vammainen, mutta kiinnostaa miksi nostit juuri autismin esille?

Ihan mielenkiinnosta kyselen. Itselläni on autistinen 5v. poika. Ja minun käsitys autismista on muuttunut. Ennen luulin, että autistinen ihminen vetäytyy omaan maailmaansa ja häneen ei saa kontaktia. Mutta tuo on vain yksi vaikean autismin muoto.

minullakin on 10-vuotias hyvätasoinen autistilapsi. Älykäs ja MINÄ saan häneen kyllä helpostikin kontaktin - muut vaan eivät. Hän on kuitenkin pahasti väliinputoaja, sillä hänen kaltaisilleen ei ole olemassa kunnollista koulutusjärjestelmää. Normaaliluokkaan hän ei pysty kommunikaatiovaikeuksiensa ja jumittumistensa takia. Niinpä häntä työnnetään " valmentaville" ja " tukiluokille" kehitysvammaisten sekaan - mutta ei hän älykkääänä lapsena sinnekään kuulu. Mitä juttelen vanhempien autistilasten vanhempien kanssa, sama jatkuu helposti ammatillisessa koulutuksessa. Koulutus ei tähtää siihen, että lapsi saisi elättää itsensä, vaan siihen, että joku koulutuksen tapainen, ilman tutkintoa tai pätevyyttä, annetaan ja sitten sairaseläkkeelle. Vaikka ihminen pystyisi enempään!

juuri tämän takia toivoisin, että lapseni olisi ollut vammainen jollain muulla tavoin. Kehitysvammaisten asiat esimerkiksi on tässä maassa hyvin järjestetty, heille on polku valmiina.

12, olen niin terveen kuin vammaisenkin lapsen äitinä lyönyt useammankin

kerran päätä seinään kun tuntuu että kaikki hyvät yritykseni valuvat hiekkaan. Olen täysin epäonnistunut äitinä.



Seuraavassa hetkessä lapsi tulee viereen ja halaa. Olenkin taas maailman paras ja rakkain äiti.



Ei äitiys ole suorittamista. Se on sitä että rakastat lapsiasi ja teet parhaasi heidän kanssaan. Sinulla on oikeus väsyä ja epäonnistuakin. Tuskin kenelläkään äidillä menee kaikki putkeen. Kuitenkin rakkaus lasta kohtaan on jotain niin suurta ja käsittämätönsä että pyyhkii tietään kaiken muun.

Samaa mieltä...

niin siis minullakin on sekä terve, että " vammainen" lapsi

minulla on siis 9-vuotias autistinen poika enkä koskaan ole halunnut että hän olisi erilainen. Onneksi ei ole ns. syvästi autistinen vaan avoin ja älykäs jne. Avoimuus toteutuu tosin vain joittenkin tuttujen ihmisten kanssa.



" juuri tämän takia toivoisin, että lapseni olisi ollut vammainen jollain muulla tavoin. Kehitysvammaisten asiat esimerkiksi on tässä maassa hyvin järjestetty, heille on polku valmiina. "



samaa mieltä olen siitä että tulevaisuus huolettaa ja kun opettajalla ja terapeuteilla ja meillä kaikilla jotka pojan kanssa touhuamme on tieto, että taitoja ja älyä on vaikka muille jakaa kunhan vain löydämme keinot niiden ulos saamiseen. Jne.

Juuri tästä syystä meillä oli viime sairaalajaksolla onneksi lääkäri ajan hermolla ja kirjoitti pojalle autismin lisäksi kehitysvammadiagnoosin ja nimenomaan sanoi syyksi sen, että kaikki on helpompaa tukien ym. kanssa kun diagnoosissa on tuo lisänä.

Ja ei, kyse ei ole siitä että yrittäisin äitinä jotenkin kieltää lapseni vammaisuuden vaan ihan totta noin ihanasti se lääkäri teki.