Miksi mulla aina menee sukset ristiin kaikkien tahojen kanssa kun en mielistele ketään?

Sääli on sairautta.



en ole lainkaan huolissani siitä että minut ymmärretään aina "väärin" jos sanon asiat suoraan. Tiedän kyllä itsekin miten tulisi ihmisille puhua, mutta en halua. Haluan olla ilkeä ja hankala.



En kerro ihmisille mitään itsestäni ja juttelen, jos juttelen, yleensä vain pinnallista puuta heinää.



Minä en tarvitse ketään tässä maailmassa, paitsi lapseni, kuten jo kerroinkin

vaan narsistisesti häiriintynyt. Ne on eri asioita.

Kiinnostaisi tietää mikä se on. Ja ihan omasta kokemuksesta sanon, että liikut vaarallisella vesillä lapsesi kanssa, ihan oikeasti. Tiedän, koska tuo problematiikka on mulle itselleni tuttua omasta lapsuudesta. Lasta EI SAA laittaa siihen asemaan, että äiti elää vain lapsen varassa. Se on lapselle todella haitallista, vaikka lapsi vaikuttaisi varsinaiselta ideaalilapselta - ja erityisesti juuri silloin pitäisi herätyskellojen soida!

Minä en tarvitse ketään tässä maailmassa, paitsi lapseni, kuten jo kerroinkin

ihan vaan tavallinen häiriintynyt, ihminen ilman sosiaalisia taitoja. No eipä siinä mitä, itse on linjansa valinnut.

kaikesta muusta tänne kirjoittamastasi paistaa läpi että sulla menee huonosti. Ei ihmisellä, jolla on asiat hyvin, ole mitäänt arvetta olla ilkeä tai hankala! Päinvastoin. Sulla on oikeasti paha olo, uskottelet itsellesikin ettet tarvitse ketään etkä mitään, jostain syystä. Olet tainnut kokea joskus kovia?

kaikesta muusta tänne kirjoittamastasi paistaa läpi että sulla menee huonosti. Ei ihmisellä, jolla on asiat hyvin, ole mitäänt arvetta olla ilkeä tai hankala! Päinvastoin. Sulla on oikeasti paha olo, uskottelet itsellesikin ettet tarvitse ketään etkä mitään, jostain syystä. Olet tainnut kokea joskus kovia?

Ap elää kuplassa jossa maailma on tietyllä tavalla vääristynyt. Tiedän koska been there, done that, got the t-shirt.

jos raaskisin, niin laittaisin parivuotiaani vielä päivähoitopäivänkin jälkeen hoitoon jotta saisin omaa aikaa.

Mutta pienelle se on liian raskasta. Ja lapseni saa raivota ja uhmata minulle, silti rakastan häntä.

Ja yritän koko ajan irtauttaa lasta itsestäni, minua ärsyttää välillä se että lapseni roikkuu minussa ja yritän rohkaista häntä tekemään asioita ilman äitiä tai äidin hyväksyntää.



Arvostan itsenäisiä lapsia, mutta annan kyllä omalle lapselleni luvan olla kiinni äidissä vaikka toivon hänestä reipasta ja itsenäistä.



Ja lapseni saa olla myös se toiseksi paras

Ukonkin kanssa alan riidellä heti jos on ollut liian pitkään tasaista ja tylsää. Tykkään siitä että elämäni on täynnä negatiivisia tunnekuohuja. Positiivista en niinkään välitä. ap

Luulen, että ap on provo

tuli mummoon vähän vauhtia, kjäh,kjäh;-) ap

eli mummojen pitää juosta liukuportaissa että ap pääsee?



Joko tää on perjantai provo tai sit ap:n kytkin luistaa pahemman kerran

ehkä annat vaikutelman, että vain sinä olet oikeassa

niin niihin pitääkin pistää vähän vauhtia. Ja jos joku täti tulee valittamaan sairauksiaan, niin sanon että kyllä se ruumiinavauksessa selviää mikä suakin vaivaa

Ja eilen yksi ämmä totesi kaupassa että kala on terveellistä, sanoin että niinkö luulet?

Veikkaan edellistä.

En ymmärrä ihmisiä, jotka kokevat tarpeekseen sanoa kaikki tietämänsä totuudet ääneen ja sitten kutsua tätä suorapuheisuudeksi, rehellisyydeksi ja aitoudeksi. Jos ystävä lihoo ja kysyy, että huomaako sitä, on suorapuheista ja rehellistä vastata, että kyllä huomaa. Jos saman asian kertoo, vaikkei toinen kysyisikään, se on jo ilkeyttä!

ajattelisin että aha, avohoitopotilas. t. toinen avohoitopotilas.

ap joka ei taaskaan muistanut ottaa lääkkeitään

siis liukuportaat ja ruumiinavaukset on esimerkkejä ap:n "ilkeydestä" niin huuh, kylläpä pelottaa... (not)



Oikeasti ilkeä ihminen iskee arkoihin paikkoihin, ei vittuile voimattomasti sinne sun tänne.

Ajautuu riitoihin ihmisten kanssa, vaikka omasta mielestään on vain rehellinen. Rehellisyys sisältää sen, että toisille voi sanoa mitä vaan, eikä osaa yhtään lukea toisia ja mukailla toisten asioita.