Lue keskustelun säännöt.
Muistatteko minut? Kirjoitin viestin miehestäni, joka ei ollutkaan töissä? Syksyllä..
06.01.2008 |
No, mies selitti silloin jostakin kurssista, ja kaikki oli kai ihan selvää. VÄhän jäi mietityttämään.
No, nyt miehen käytös oli niin outoa, että vähän selvitin asioita. Tulos: syksyllä tutustunut vähän nuorempaan naiseen, kirjoitelleet paljon, rakastelleet... Mies oli joulun kotona, mutta poissaoleva.
Ja tämän siis selvitin lukemalla törkeästi sen naisen kirjoittaman kirjeen, jonka löysin miehen salkusta. Ihan muuten varmaan jotakin Susan Ruususen tyyliä; kuvaili, miten oli ihastunut mieheeni, miten soittaa vain kuullakseen hänen äänensä ja hengityksensä....
Mies ei vielä tiedä, että tiedän. Ja kaiken lisäksi aloimme joulun alla käydä perheneuvottelukeskuksessa, ja mies on sanonut minulle haluavansa yrittää kanssani. On vaan jättänyt tämän naisen kertomatta, ja pitää edelleen yhteyttä (mm. uudenvuodenaattona häippäisi pitkälle puhelulle ulos yöllä).
Olen täysin turta. Jos kerron miehelle lukeneeni kirjeen, hän saa raivarin. En jaksa sitä.
Lapsirassut. Kohta heillä taitaa todella olla kaksi kotia.
Kommentit (27)
Ja vielä niin että jos lähdette sieltä eri osoitteisiin niin oma osoitteesi on katsottu varalta valmiiksi.
Siellä se asia on pakko keskustella läpi, ei tule niin helposti käveltyä ulos eikä tule lapset tai muu keskeyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin tiedän miehen näyttäneen naiselle kirjoituksiani, koska luin sen naisen kirjoittaman kirjeen, jossa hän kertoo asiasta. Hän on myös näyttänyt miehelleni omia päiväkirjojaan ikäänkuin vastaavasti. Mutta minusta mies teki väärin näyttäessään minun kirjoituksiani. Toki minä tein väärin lukiessani sen kirjeen - en jaksanut enkä pystynyt sitä kokonaan lukemaan, oli niin pitkä. Siinä sitä lirkuttelua oli ihan tarpeeksi...
Ja siis minulle selvisi, että ovat tapailleet joitakin kuukausia. Ja katselin niitä minun ja miehen kirjeenvaihtoja, viimeksi 10.12. mies vakuutti varmana, ettei ketään toista naista ole.
En tiedä oikein jaksanko enää ottaa tätä esille perheneuvolassa. Ehkä vain luovutan, sanon miehelle, että ehkä hän ei pysty olemaan kanssani onnellinen.
Mietin sitä, että ehkä kuitenkin itse yritän nyt toimia oikein. Olen hakemassa uutta työpaikkaa mahdollisimman pian, yritän saada asiani nyt hyvään järjestykseen, jotta jaksaisin lasten kanssa sitten hyvin. Minusta alkaa tuntua, että olen jo kaikkeni tämän parisuhteen eteen todella tehnyt. Ymmärtänyt, tukenut, todella yrittänyt. Silti edustan ilmeisesti miehelleni kaikkea pahaa ja negatiivista, hän ainakin tuo sellaista niin paljon esille.
että olet selvillä hänen suhteestaan.
Asia saattaa alkaa vaivata sinua joskus. Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo ja miten miehesi tulee käyttäytymään.
Ei siitä tarvitse mitään spektaakkelia tehdä. Hyvin kuivasti ja asiallisesti voi vain kertoa että sinun on turha yrittää tehdä suhteellenne mitään, jos toisen osapuolen kiinnostus ei ole 100%. Katsot miestäsi silmiin siellä tapaamisessa ja kerrot asian ihan tyynesti.
Niin, toisaalta minusta tuntuu, että se suhde tulee muutenkin selville - todennäköisesti se nainen ottaa yhteyttä, tai sitten törmäämme jossakin. Olisiko viisaampaa odottaa sitä ja yrittää nyt vain järjestää omaa elämäänsä?
Jotenkin minusta tuntuu kovasti, että miehelleni se on joku laastarisuhde, pako vaikeasta tilanteesta - omasta kasvusta. Koska vaikeita asioita on vaikea kohdata, on helpompi paeta johonkin rakastumisen huumaan. Se nainen vaikutti nimittäin aika ongelmalliselta :( Mutta sille en voi mitään.
Eli antaisin miehelleni tilaisuuden yrittää olla rehellinen?
Ja muuten, tämä ei todellakaan ole provo. Toivoisin, että olisi.
Vierailija:
Niin, toisaalta minusta tuntuu, että se suhde tulee muutenkin selville - todennäköisesti se nainen ottaa yhteyttä, tai sitten törmäämme jossakin. Olisiko viisaampaa odottaa sitä ja yrittää nyt vain järjestää omaa elämäänsä?Jotenkin minusta tuntuu kovasti, että miehelleni se on joku laastarisuhde, pako vaikeasta tilanteesta - omasta kasvusta. Koska vaikeita asioita on vaikea kohdata, on helpompi paeta johonkin rakastumisen huumaan. Se nainen vaikutti nimittäin aika ongelmalliselta :( Mutta sille en voi mitään.
Eli antaisin miehelleni tilaisuuden yrittää olla rehellinen?
Ja muuten, tämä ei todellakaan ole provo. Toivoisin, että olisi.
Pakota miehesi ja teidät molemmat rehellisyyteen. Me olimme samanlaisessa tilanteessa, valitettavasti. Selvästi teidän elämässä ollaan umpikujassa, ja sieltä täytyy pakottautua ulos. Jotain täytyy muuttua ja paljon, meillä meni uusiksi ihan kaikki. Mutta ehkä kannattaa yrittää muutosta ensin yhdessä, ennen kuin alkaa ihan yksin. Jos itse löydät vielä jotain yrittämisen arvoista, kerro myös se miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta meidän olisi kannattanut yrittää vielä yhdessä, lasten takia, ja siksi, että kuitenkin aikoinaan paljon toisamme rakastimme. Ainakin minä rakastin häntä. Mutta mies ei ilmeisesti osannut olla suhteessa, ei kestänyt arkea, eikä ymmärtänyt, että minunkin kanssani olisi voinut olla hauskaa...
Nyt yritän tehdä itseni eteen enemmän. Mieheen en luota. Illalla menen jumppaan, yritän ehtiä nähdä ystäviäni useammin. Ja saada elämän järjestykseen työn ja asunnon yms. kannalta.
perheneuvolatapaaminen olisi erittäin turvallinen paikka ottaa asia esille.
Siellä on ammattilaiset mukana. Näin ollen harva alkaa sönköttämään mitään hätävalheita.
Ei tarvitse heti pamauttaa suoraan sitä mitä tietää. Voi esim. sanoa, että toivoisi rehellisyyttä puolin ja toisin, koska muutoin on mahdotonta jatkaa yhtään mihinkään. Tai ottaa puheeksi uskottomuuden rajan. Siis mitä kumpikin sillä käsittää. Ja kertoo, että itse tulisi loukatuksi esim. ns. viattomastakin salasuhteesta.
Jos terapeutti ei ymmärrä mitä ajaa takaa tai mies heittäytyy tietämättömäksi tai kertoo olleensa rehellinen sitten voi sanoa että tietää jotain mikä ei anna takuita miehen rehellisyydestä. Sitten katsoo mihin tilanne kehittyy.