mieheni ei sano minulle, että rakastaisi minua.

Mieheni on kyllä ihana mies, halii, pussaa ja hellii. Ostelee lahjoja ja pitää hyvänä. Tajusin siltikin yksi päivä, että en edes muista milloin mihenei olisi sanonut minulle, että rakastaa minua. Jos minä sanon hänelle, että " rakastan sua" niin sanoo hän takaisin " niin mäkin sua" , mutta ei koskaan sano oma-aloitteisesti tuota lausetta minulle. En usko, että on sanonut vuosiin.



Minä huomautin tästä miehellni yksi ilta ja hän sanoi, että aamulla kun herää niin sanoo sen minulle ensimmäisenä. Eipä sanonut. Huomautin sitten parin viikon päästä uudestaan ja totesi vain, että " enkö muka muistanut aamulla sitä sanoa?"



Mikä helvetti sitä vaivaa? Ei voi olla NOIN vaikeeta sanoa omalle naisellensa, että rakastaa tätä. Eihän? Pitäisikö asian antaa vain olla, kun muuten on kaikki kuitenkin hyvin vai tyydynkö nyt liian vähään? Eikös tuo lause pitäisi olla parisuhteessa ihan normaali asia?



t. surullinen avovaimo