+++ Ensikot viikoilla 2 ja 3+++

Kiva, että täällä on ollut palstailijoita!



Sannamary: Peukkuja maanantain ultraan, toivottavasti kaikki näyttää hyvältä!



Leijona: Voimia! Harmi, että lääkäri ei antanut toivoa enempää. Onneksi kuitenkin tutkimukset etenevät pian ja epävarmuus hellittää niiden edetessä. Peukkuja pidän, että pääsette hoitoihin omilla simpoilla!



Diina: Sielläkin alkaa hoidot edetä uutta kierrosta. Tämä odottavan aika on kyllä kovasti paradoksaalista: Välillä tuntuu, että nyt jo alkaa lääkkeet ja nyt jo on ultra ja samalla aika matelee uskomattoman hitaasti. Kai se on sitä, että on iloinen hoitojen edetessä ja samalla pelkää miten jaksaa hoidot ja miltä lopputulos näyttää.

Täällä piikitellään. Lupaavasti olo on pinkeä ja munasarjojen paikkeilla on alavatsalla lievää kipua. Mieletön jano oli 2 ensimmäistä piikkipäivää, nyt vähän helpompi sen suhteen. Turvotuksia esim. nilkkoihin ei kuitenkaan näytä kertyvä. Ilkeitä nuo gonal-f:n kertakäyttöpiikit, ohuita kyllä mutta tylsiä, ollakseen helppoja pistää. Vatsanahka on hellänä jo 4 päivän jälkeen. Seuraava uä keskiviikkona.



Tatjuska: Toivottavasti kivut hellittää pian!



Jessica: Tsemppiä töihin! Täällä sama juttu, ajatukset pyörii konkreettisesti omassa navassa ja töissä olisi kuitenkin keskityttävä 110% , jotta saisi edes jotakin tehtyä. Milloinkahan asiakkaat alkavat ihmetellä, kun mokailen niin sujuvasti joka julmetun tehtävässä?!



Voimia kaikille uuteen viikkoon!

nella

Ajattelin pikaisesti piipahtaa moikkaamassa teitä " vanhoja" ystäviä ja tsemppaajia (jotka meikäläisen vielä muistavat). Uskokaa tai älkää, mutta tämä on edelleenkin se ensimmäinen pino, jonka katsastan vauvasivuille tultuani ja toivon joka kerta niiiiiin kovasti, että olisi superhyviä uutisia luettavana.



Nellamaijalle oikein paljon tsemppiä lääkkeiden ihmeelliseen maailmaan ja tietysti meneillään olevaan hoitokierrokseen. Olet usein mielessäni!



Diinallekin oikein paljon vilkutuksia! Eiköhän niitä " luurankoja" löydy lähes jokaisen kaapista eikä niitä kannata jäädä sen enempää murehtimaan. Murehdittavaa riittää muutenkin, joten mitään ylimääräistä ei kannata siihen pinoon enää lisätä. Pidän peukkuja kovasti teidänkin perheelle ja kuten Nellallekin sanoin, olette usein mielessäni koko enskapoppoo.



Jessiksellekin huiskaus ja tsemppihalaus. Toivon kovasti, että pääsisin kuulemaan hyviä uutisia sieltäkin suunnalta. Jaksamista kaiken tarpomisen keskelle!



Missäs Naksu ja Killa nykyisin vaikuttavat? Muutamia viestejä olen bongaillut tuosta etusivulta, mutten ole ehtinyt muita pinoja läpi kahlailemaan. Olisi kiva kuulla, miten menee. Joten jos leidit olette maisemissa, niin vilkutukset sinnekin. Voitte uskoa, että peukutan teillekin ihan täysillä...



Vilkutukset tietysti kaikille muillekin enskoille ja jaksamista jokaiseen päivään. Ei ole helppoa taivaltaa näin raskasta polkua päivästä/viikosta/kuukaudesta ja jopa vuodesta toiseen. Toivon teille jokaiselle parempaa uutta vuotta ja voimia selvitä surullisistakin hetkistä!



~dese (joka kyllä muistaa olla päivittäin kiitollinen tästä elämän ihmeestä)

Hauska kuulla sinustakin! Toivottavasti sinulla on odotus mennyt hyvin. Olet kyllä mielessä ollut täälläkin. Sinullahan taisi tulla ihan luomuplussa, eikös niin..? Kerrohan ihmeessä kuulumisia jatkossakin!



Ja niistä " luurangoista" , tai juuri tästä yhdestä, en ole täällä enkä missään muuallakaan aikaisemmin puhunut. Sen verran kipeästä asiasta on kysymys. Toivottavasti kukaan ei minua asiasta " tuomitse" . Mutta nyt on sekin kerrottu, osa elävää elämää.



Nyt lenkille tuonne pimeyteen ja sitten iltasaunaan ja rakkaan viereen.



-Diina-

Ei tuomita täällä ketään, ole huoleti!

Jokaisella on oma elämänsä elettävänä ja ratkaisut tehtävänä. Minusta lapsettomuus ei ole meidän kenenkään itse aiheuttamaa, olipa takana mitkä tahansa tilanteet. Elämä vaan menee niin kuin on mennäkseen, eikä siinä ole jossittelun varaa.



Deselle vilkutuksia, kiva kun piipahdit! Voikaahan hyvin!



nella

Eli siis mulla piti olla ultraääni aika maanantaina.Siinä oltaisiin katsottu missä mallissa ne munarakkulat olisivat olleet. No tässä kävi sitten niin, että tein perjantaina ovistestin kun alavatsalla oli sellainen outo tunne ja muutenkin erikoinen olo.No sehän oli sitten jo heikko positiivinen. Mulla oli kiertopäivä sillon perjantaina 10.Yritin soittaa vielä viime tingassa sinne omalle klinikalle, mutta olivat taitaneet sulkea jo paikan. Lauantaina tein sitten ovistestin uudelleen ja se oli ihan kunnon positiivinen ja siis kp 11 vasta. Tää on ihan uskomatonta, että miten noin voi käydä.Yleensä mulla on ovis vasta kp 14-15. No yritin soitella sitten lauantaina naistenklinikan päivystykseen jos he olisivat osanneet auttaa tässä tilanteessa, että pistänkö nyt sitten pregnylin ja yritetään hoitaa kotikonstein tää kierto.Eipä ne siellä NKL:lla osanneet auttaa kun tämä inssi hoito on niin erikoisalaa:( Sanoivat, että olen itse tämän alan paras asiantuntija?! No kyselin vielä, että miten luotettavia ovulaatiotestit ovat, että uskallanko luottaa siihen, että siellä olisi rakkula siinä vaiheessa että irtoaisi ja ne sanoivat että kyllä ne testit luotettavia ovat. Eivätkä kuulemma uskoneet etä olis kovin suuri mahdollisuus että sieltä olisi monia kasvaneita rakkuloita jotka voisivat irrota jos ei aikaisemminkaan ole kasvanut kun yksi johtavaksi yksilöksi. Otin sitten omankäden oikeuden ja pistin sen pregnylin eilen ja nyt sitten soittelen huomenna sinne klinikalle ja sanon että näin kävi.Toivon vaan parasta että kaikki olisi ollut ihan normaalisti ettei mitään erikoista kävisi tässä " omatoimi-kierrossa" .



Että näin meillä menee. Olenkin tässä miettinyt, että taidan pitää taukoa näissä hoidoissa ja kerätä sitten rahaa siihen IVF-hoitoon mitä seuraavaksi oltiin ajateltu... Olen jotenkin vaan niin kyllästynyt tähän ainaiseen epäonnistumiseen ja siihen piikittelyyn ja tablettejen napsimiseen.No pitää nyt katsoa vielä miten mieli muuttuu...



mutta hyvät illan jatkot teille kaikille! :)



Terv.Sannamary

Taas alan tähän mielipuuhaani, eli palstan läpikahlaamiseen :)



SANNAMARY: Voihan hitsi... Mutta eihän tuosta " omatoimisuudesta" välttämättä vahinkoa ollut! Varmasti aiheuttaa epävarmuutta, kun joutuu itse tekemään päätöksiä asiassa, jota ei täysin ymmärrä. Ja vielä kun oli aikataulutkin lyöty lukkoon klinikan kanssa. Kerrohan huomenissa lisää ja yritä jaksella :)



Ei tosiaan ole tuo IVF yksityisellä halpa... Tuskin tuossa kuitenkaan " kiskontaa" on, varmastikin osaavat hinnoitella hoitonsa oikein? Monivaiheinen prosessi, jossa on monta ihmistä mukana, joille palkat maksettavana + lääkkeet yms.

Mut on se silti kallis! Mahdollista toivottua lopputulosta tosin ei voikaan rahalla mitata... :)

Onko muuten yksityisen ja kunnallisen puolen ns. laadussa eroa? Tai siis, kunnallisella puolella osaavat asiansa ilmeisesti yhtä hyvin kuin yksityiselläkin?



LEIJONA: Ikävää, että jäi huono mieli tuosta lääkärikäynnistä... Mutta yleensä, kun asiaa pääsee sulattelemaan & puhumaan halki puolison kanssa, niin mieli paranee. Olettehan ottaneet jo suuren askeleen sinne hoitojen suuntaan! Asiat alkavat varmasti pian jo rullaamaan eteenpäin, vaikka suuria henkisiä ponnisteluja se on teilläkin vaatinut.

Miten muuten töitten kannalta, tietääkö sun pomosi poissaolojesi syytä?



JESSICA: Tyhmänä nyt kyselen, että minne tuota Synarelaa suihkutellaan ja mitä vaikutuksia sillä on? Ekana tuli mieleen nenä... :D Vai onko juuri näin?

Tsemppailehan, naisen mieli on kenkkumainen kun keskittymiskyky menee näiden asioiden kanssa...



TATJUSKA: Miten sun masu, vieläkö kipuilee? Inhottavia kaikki ylimääräiset kivut, jotka vielä pistää mielen mykkyrälle...



DIINA: Sielläkin elellään jänniä aikoja... Jaksamisia :)

Ja tosiaan, ei noita nuoruuden valintoja kannata sen suuremmin pohtia, oikea asenne! Varmasti oli aikoinaan vaikeaa elää sen tiedon kanssa, mutta hienoa että keskityt nyt tähän päivään :)



NELLAMAIJA: Vaikuttaako tuo pinkeä olo ihan liikkeisiin asti? Tai siis tekeekö jotkin tietyt asennot vaikeeta?

Mutta, jotain siis sinunkin masussa tapahtuu, paljon tsemiä vaan jatkoon!



Heipat myöskin DESEJOlle, vaikken sinua tunnekaan :)



ON: Kp 25 ja eihän siltä voinut välttyä, että melkein hermorauniona ollaan... Ääk. Täytyy yrittää keksiä kehittävää tekemistä, että saisi edes hetken rentouduttua. Hölmöähän tämä on, mutta piinailu on teille muillekin tuttua!

Oireita ei suuntaan eikä toiseen, jos historia toistaa itseään niin menkat alkaa 2-3 pv:n päästä. Täytyy yrittää lopettaa tuo pöksyjen vahtaaminen, koko ajan odotan sitä että millon alkaa tuhruttaa.

Olen käynyt lukemassa tätä pinoa lähes päivittäin, mutta nyt on menossa vaihe, ettei jaksa kirjoittaa :o(



Sen verran ON, että kävin viime viikon ke yleislääketieteen erikoislääkärillä, joka on myös homeopaatti ja kiinalaien lääketieteen asiantuntija (antaa akupunktiota). Meillä no nyt siis hoitotauko ainakin tonne maaliskuun loppuun asti, että saadaan otettua veren hyytymistekijätestit. Päätin käyttää tämän tauon hyväksi ja tutkiskella, olisiko luonnonmukaisemmalla hoidolla mitään annettavaa.



Kokemus oli erittäin positiivinen. Sain siis ke akua ja yhtä toista luonnonterapiaa, sekä kukkatipat ja homeopaattisen lääkkeen (joka tosin tulee Suomeen vasta viikon kuluttua). Tämä lääkäri on kuulemma hoitanut paljon endoa ja lapsettomuutta. En uskaltanut, enkä oikeastaan edes halunnut, kysyä hoitotuloksista. Aion antaa nyt tälle hommalle mahdollisuuden avoimin mielin ilman skeptistä ajattelua.



Tuon akupunktion ja eurytmiahoidon jälkeen tapahtui jotain: kahtena seuraavana päivänä pyyhkiessä tuli paljon ruskeaita klimppejä!!



Minullahan todettiin siis tuulimunaraskaus 17.12. ja jälkitarkastuksessa kohdun limakalvo ei ollut ohentunut eikä poistunut. Lääkärin mukaan voin odottaa seuraavia kuukautisia, koska varsinainen raskausmateriaali oli jo poistunut ja näin ollen tulehdusriski minimaalinen.



No niin, takaisin tuohon luonnonlääketieteeseen. Siis uskon, että se keskiviikon kokemus jotenkin stimuloi kohdun limakalvoa tyhjenemään. Muutenkin toi kokemus oli mahtava: oli niin rauhallista, minut huomioitiin kokonaisvaltaisesti, eikä mikään sattunut! Ei edes akupunktio, tässä kun on " muutama" neula tullut pistettyä itseensä kolme IVF:ää läpikäynneenä.. Joka tapauksessa. Uskon, että tuolla kokonaisvaltaisella huomioinnilla on paljon merkitystä. Ainakin omaan jaksamiseen! Pitkästä, pitkästä aikaa mulla oli rauhallinen ja luottavainen olo.



En odota ihmettä tältäkään hoitomuodolta. Olen tosi kiitollinen, jos saisin apua endoon. Jos myös lapsettomuuteen, en osaa sanoin kuvata kuinka kiitollinen olisin. Lapsettomuuden kanssa varmasti oppii tarvittaessa elämään ajan kanssa, mutta nuo endokivut ovat erittäin invalidisoivia - minulla ainakin. Enkä haluaisi koskaan alkaa syödä e-pillereitä vain endon takia. Raskauden ehkäisyynhän minä en niitä tarvitse!



Kiitos, kun sain purkaa tänne tämänkin jutun. Onneksi täällä ei siis ketään tuomita ja jokainen purkakoon sydäntään ihan niin kun haluaa.



Vehnis

Heti alkuun anteeksi että tunkeudun näin teidän pinoon....vaikkakin tähän pinoon kuuluisin muutenkin ;) mutten ole aikaiseksi saanut kirjoitettua. Mutta asiaan.

Vehnis, mielenkiintoni heräsi tota sun saamaasi hoitoa kohtaan, asustelemme mitä ilmeisemmin samassa kaupungissa ja samanlaiset ovat nuo endo ongelmat minullakin, itse olen mietiskellyt vyöhyketerapiaa tämän pas:in jälkeen jos ja kun siitä taas nega paukahtaa, mutta tuo akupunktio jne. kuullostaa kans ok.lle. Olisiko sulla jokin sähköposti johon voisin ottaa yhteyttä ja tiedustella tarkemmin ks. hoidosta ja kenellä olet sitä käynyt hakemassa.



Pa-mi

Baulie: Kiitos ymmärryksestä. En mennyt sinne klinikalle tänään.Soitin sinne ja kerroin asiasta ja ne sano vaan, että perutaan aika ja toivotaan parasta, että tärppäis ilman inssiä.Pyysivät ottamaan yhteyttä kun haluamme taas jatkaa hoitoja.



Vehnis: Tuo sinun kertomus noista toisenlaisista hoidoista saikin mielenkiinnon heräämään.Ei ehkä tän lapsettomuuden takia kaikkein eniten vaan sen takia, että sais sen hyvän olon tunteen ja sais nämä kaikki ajatukset pois tästä hullunmyllystä.Eikä se pahitteeksi olis jos vaikka siitä olis apua lapsettomuuteenkin:) täytyypä etsiä paikkaa missä niitä täällä päin tehdään...:)



Mulla alkaa tosiaan tän tauko päätöksen takia mieli jotenkin keventymään. Se oli kai kuitenkin hyväks tehdä sellanen päätös että pidetään hieman taukoa vaikka sitä lasta kuinka toivoiskin. Kun sen päätösen eilen tein niin lähes saman tien tuntui kuin iso kivi olisi harteilta pudonnut... pitää antaa nyt ajan kulua ja katsoa että missä vaiheessa sitä taas olisi innostusta lähteä yrittämään seuraavaa hoitoa. Se seuraava taitaa ollakin sitten se " suuri-hoito" eli siis IVF-hoitoa tarkoitin.



No mutta hyvät illan jatkot kaikille!



Terv.Sannamary

pahoittelen tässä vaiheessa omanapaisuutta, lupaan palailla paremmalla ajalla ja paremmalla voinnilla myöhemmin...nyt purkausta vaan.....



eli huomenna meille selviää saadaanko miehen kiveksistä niitä veijareita vai joudutaanko miettimään luovutettujen siittiöiden käyttöä/ adoptiota.....pelottaa, jännittää, hirvittää, pyörryttää....voi vaan sanoa että on todella paha olo eikä tiedä miten tässä istuisi ja olisi. töissä sekä minulla että miehellä ovat ajatukset pyörineet pelkästään huomisessa...olen voinut pahoin, on heikottanut ja pyörryttänyt nyt monta päivää ja pelkään pyörtyväni huomenna matkalla tyksiin, ellei jo kotona, viimeistään lääkäriä kätellessäni....haluan olla tukemassa miestäni jolla paikat varmasti vielä jännemmät kun hänelle sitä toimenpidettä tehdään, en vaan tiedä miten tukea kun itsekin pelkää....haluaisin kerrankin olla vahva ja auttaa häntä siinä missä hän on aina tukenut ja auttanut minua, tuntuu vain etten siihen pysty ja epäonnistun vaimona =(



te jotka olette olleet ehkä samassa tilanteessa tai edes vastaavassa kertokaa miten te siitä selvisitte......



leijona

Vaikka en ole ollut samassa tilanteessa, niin haluan toivottaa jaksamista ja kärsivällisyyttä tilanteessanne. Uskon, että teitä jännittää ihan älyttömästi. Voitte kuitenkin toinen toisellenne muistuttaa, että tilanteessa olette yhdessä ja kaiken myös kestätte yhdessä. Ja voihan olla, että menee " hyvät jännitykset ihan hukkaan" ja lopputulos on onnellinen.



Olet mielessäni, koita jaksaa. Ja tule sitten kertomaan kuulumisia.



-Diina-

Tulinpa nyt piipahtamaan, kun huomasin että täällä yksi onnekas ensikkoinen oli kaipaillut!! :D Kiitos siitä, ihanainen ja toivottavasti jo hienosti pyöristynyt DESE!!! :)



Pitääpä nyt hiljaiseloani puolustella heti alkuun... :) Pinoja käyn kyllä lukemassa lähes päivittäin, mutta tänne pinoon palaaminen on näköjään vaan mahdotonta. Tai ei voi sanoa mahdotonta, mutta se ei tunnu oikealta... Kuten Killakin on sanonut, niin sitä ei vaan halua/pysty palaamaan entiseen sen jälkeen, kun on kerran raskauden jo kokenut - vaikkakin aivan liian lyhyen ajan! Mutta siis mielessäni olette kaikki ja teitä käyn kyllä täällä vakoilemassa!!! :) Joten tsemppiä toivotan teille kaikille tasapuolisesti, olette ihania!!!



Mitenkäs se Desen vauvan kasvatus sujuu? Voi että, välillä olen käynyt siellä teidän plussanneiden pinossakin vakoilemassa ja voih miten siellä jo niin monet vanhat enskatutut pyöristyvät! :) Se on ihanaa!!! Nyt tosin olen käynyt siellä vähemmän, ihan tietoisesti kun yritän pitää itseni mahdollisimman maan pinnalla, liikaa tunteita horjuttamatta suuntaan tai toiseen! ;)



Täällä on nimittäin 2. ivf nyt sitten käynnissä. Sumuja olen ottanut nyt reilun viikon. Torstaina on 0-ultra - ja voi miten kovasti toivonkaan että siellä olisi asiat kuten pitääkin!!!! Ja jos on, niin siitä lähtee sitten käyntiin stimulaatio eli Puregon-pistokset. Kyllä sitä on taas pää aivan sekaisin - niin hormoneista kuin tilanteestakin, kummasta enemmän, sitä on mahdoton sanoa! Pelottaa, jännittää, pelottaa!!! Eräs tuttava kysyikin, että olenko innoissani ja yllätyksekseni huomasin, että en varsinaisesti ole! Niin monta takapakkia on matkalla ollut, että en enää edes uskalla/osaa ajatella, että tämä on todellakin mahdollisuus tavoittaa jotain ihanaa ja hyvää. Lähinnä ajatus on vaan siinä, että varmasti jokin menee pieleen ja edessä on taas pettymystä ja surua... :( Surullista mutta totta ja voi miten kovasti toivonkaan, että se todistettaisiin mulle täysin vääräksi luuloksi!!! Mutta siis tällä hetkellä päällimmäisinä tunteina ovat pelko ja jännitys...



Mutta toivottavasti tämä alakuloinen fiilis ei nyt tartu teihin! ;) Rutkasti onnea ja voimia teidän matkallenne, ihan jokaiselle!!! Ja Dese; kerrohan terveisiä sinne plussanneisiinkin!!!! Toivottavasti vielä tavataan!!! :)



Naksu, iiiikivaaaanhaenska

tai ei kai se mikään oikea pakko ole, mutta tulin nyt kuitenkin. Kiitos enskakamuille tervehdyksistä ja kauniista sanoista. Vähän tietysti jännitin, millainen vastaanotto täällä on... En tietystikään halua aiheuttaa pahaa mieltä kenellekään tuppautumalla pinoonne ulkopuolisena. Mutta kaipaan teitä vanhoja tuttuja oikein kovasti turisemaan niitä näitä, vaikka hyvinhän tuo enskaporukka yhtä pitää tilanteesta toiseen. Vanha tuttu porukka meillä on kasassa tuolla toisaallakin ja sinne toivon teistä jokaista, niin uudempaa kuin ikivanhaakin enskaa.



Uskaltaudun nyt kertomaan omastakin navasta hieman kuulumisia, kun kerran sitä kysyitte. Omaehtoisesti en olisi siitä rohjennut puhua... Luomuplussa oli todellinen yllätys, se kuuluisa kirves oli viskattu kaivon pohjalle lopullisesti ja clomit haudattu jonnekin kaapin perukoille. Mutta niin se elämä vaan pääsi yllättämään. Olo on edelleenkin välillä hyvin epäuskoinen eli tuntuu siltä, ettei tämä voi olla totta eikä meille voida suoda tällaista onnea. Fyysinen olo on ollut koko ajan hyvä, en valita hetkestäkään, enkä valittaisi vaikka olisin oksentanutkin päivästä toiseen. Pelko on kuitenkin pe**eessä lähes tulkoon jatkuvasti, että voiko kaikki sujua loppuun asti mallikkaasta. Jotenkin sitä vaan ehti tottua siihen, ettei mikään suju toiveiden mukaan. Yritän nauttia jokaisesta päivästä ja olla murehtimatta, kun mitään murehdittavaa ei tällä hetkellä kerran ole.



Halauksia ja vilkutuksia kaikille! Olette mielessäni.



~dese ja Onni (joka eilisen ultran mukaan pysyy Onnina loppuun saakka, ei tarvitse Enniksi vaihtaa)

vaan ja mukavaa tiistai-iltaa. Tässä hetken turisen ennen kuin Pako alkaa :)



Luonnonlääketiede kuulostaa kyllä kieltämättä mielenkiintoiselta! Useinhan sillä on kokonaisvaltaisia vaikutuksia, kuten Vehnis tuossa jo mainitsi... Ja hoitajat ovat todella omistautuneita asialleen! Varmasti alalle hakeutuneet ovat luonteeltaan tietynlaisia, empaattisia ainakin, joka sitten välittää asiakkaalle sen kuvan, että hoitaja haluaa kokonaisvaltaisesti auttaa. Toivon tosi paljon, että saat Vehnis avun kivuliaaseen endoon juuri kyseistä kautta! Ilman muuta olisi ihanaa, jos sieltä löytyisi apu siihen tiettyyn toiseenkin asiaan :)



Miehen äiti on juurikin luontaishoitaja ja tekee mm. akupunktiota ja kuppausta. Mulla ei ole vielä omakohtaista kokemusta hänen antamista hoidoista, mutta viikon päästä olen menossa hänen vastaanotolleen (sain yhden hoidon joululahjaksi). Mielessä on käynyt, että pitäisikö hänelle kertoa tästä meidän yrityksestä, jos hänellä olisi vaikka jotain hoitokeinoja hedelmällisyyden maksimointiin tms...



Jatkan myöhemmin!!!

... jännittää!!!!

ON varoitus! Tänään tai siis eilen eli tiistaina oli ultra. Kp 11 ja isoin follikkeli oli 11mm !!!! Torstaina käydään uudestaan kattomassa miten munis kasvaa ja ehkä jo perjantaina päästäis ekaan inssiin. Nyt jännittää ja pelottaa ihan hirveesti. Ei oikein tiä miten päin olis ja mitä tekis, mitä poppakonsteja sitä kokeilis jotta kaikki menis hyvin.

hirmusesti toivo nostaa päätään, mutta ei kuitenkaan uskalla alkaa toivoon ja silti.... Voi mies parkaa; )



Mitenkäs siihen inssiin pitäis valmistautua(jos nyt sinne asti päästään)? Tarvitaanko saattajaa?



Niin ja joku, en enää muista kuka, sorry vaan, kyseli miten kisun kävi. Katti p...han selvis hyvin. Oli ku ei mitään. Meikäläinen on ihan hermoromahduksen partaalla ja suree josko mirri kuolee ja tämä hyväkäs kehtas olla loukkantunu parafiiniöljykuurista. Niin että siinä se taas nähtiin, oma napa lähin napa. Eipä silti, helpottunut ja kiitollinen olen kun kisuli on kunnossa.



piinailu näyttää tekevän musta tälläsen taustailijan. Eli käyn kyllä lukemassa pinoa tiuhaan, mutta kirjotettua ei vaan saa. Toisaalta en kyllä ole saanut muutenkaan mitään aikaseks. Työhakemuksia pitäis kirjotella, mutta siitäkään mitään tuu: \



No kuitenkin hyvää päivän jatkoa kaikille ja tsemppiä eteenpäin



T: mushu = yökyöpeli

sitten vasta tänään :)



ON heti alkuun, eli ei onnistanut meitä vieläkään. Eilen alkoi tuhruttaan, jatkuu vieläkin. Saa nähdä tuleeko täti tänään vai huomenna. Valmistauduin kyllä tähän, joten ei kirpaissut niin pahasti kuin aikaisemmin. Vaikkakin, ajoituksessa ei pitänyt olla ainakaan tällä kertaa mitään jossiteltavaa... Hmm, mutta vaikka ajoitus olikin oikea, niin eihän se yksin vielä mitään lupaa.

Silti, toissapäivänä oli vielä toiveikas olo, sillä tavalla oireeton ja lämmötkin koholla. Eilen aamulla kun heräilin, niin tiesin sen heti, että ei ole tärpännyt. En tiedä mistä sen sitten tiesin, kun kuitenkaan mitään oireita ei suuntaan eikä toiseen ollut. Lämmöt myös laski normaalille tasolle siinä jossain aamupäivällä.

Oon myös miettinyt r-testien tekoa kierron loppuvaiheessa, että saisin tietää, onko edes kemiallisia raskauksia ollut. Olisihan se itsensä piinaamista, jos siihen tikkuun jotain piirtyisi, mutta toisaalta kun piinailen jo ilman sitäkin.

Mutta katsellaan. Meinasin ensi viikolla mennä kouluterkkarille juttelemaan, jos hän laittaisi minut eteenpäin lääkärille ja mahd. verikokeisiin.



SANNAMARY: Tauko tekee varmasti hyvää, vaikka sen päätöksen tekeminen ajatuksen tasolla tuntuikin ehkä aluksi vaikealta. Eihän noita omia reaktioitaan oikein kukaan voi etukäteen ennustaa. Hyvä, että ei tullut millään tapaa " syyllinen" (vähän huono sanavalinta...) olo, vaan että päätös tuntuu oikealta & varmasti tuo lisävoimia.



LEIJONA: Miten teillä meni? Olet ollut mielessäni...



NAKSUlle tsemiä huomiseen! :)



DESEJO: Teillä on tosiaan osuva nimi tuolle pikkuiselle :) Jääkö hän Onniksi pysyvästi, jos saa kysyä nimisuunnitelmia? ;)



MUSHUllakin tuo huominen Naksun tapaan on jännä päivä! En osaa noihin valmistautumisasioihin juuri mitään sanoa... Yritä pitää vaan itsesi koossa, en osaa edes kuvitella tuota jännityksen määrää :)



-baulie-

kp vielä hetken 28

Kirjoittelen taas pitkästä aikaa.. Oon kyllä käyny lukemassa, mutta jostais syystä ei ole saanut kirjoitettua..



Nellamaija: miltäs ultrassa näytti?



Sannamary: Tauko tekee välillä hyvää, ja varsinkin ennen ivf-hoitoa onkin hyvä ladata akkuja. Nauttikaa kunnolla toistenne seurasta. ;)



Baulie: Pahoittelut. Meillä meni lähete kiireellisenä TK:sta, kun yritystä oli takana jo reilu pari vuotta. Kauanko te oottekaan yrittäny? Jos vuosi on täynnä, niin TK:n omalääkärin pitäis laittaa lähetettä eteenpäin. Se on tietääkseni teidän oikeus.



Naksu: Tsemppiä huomiseen ultraan, toivotaan että kaikki on ok ja pääset aloittamaan piikitykset.



Leijona: Miten jaksat? Minkä tuomion saitte? Olet ollut koko päivän ajatuksissani. haleja sinne päin..



Mushu: tsemppiä inssiin ja voimia piinailuun!



Vehnis: Hienoa että sait positiivisia kokemuksia, pitääpä laittaa korvan taakse. Vois kokeilla ittekin, kotipaikkakunnalla on yks tuttu joka tekee vyohyketerapiahoitoja.



ON: alakuloisuutta ilmassa, en tiedä miksi, mutta luulen että alitajuisesti mietin mikähän massunpohjassa on.. Ne joilla on endo, miten se todettiin teillä? Kaks vuotta sitten multa tutkittiin se ultralla vatsan päältä. Ajattelin vaan että onkohan se kovin luotettava tapa. Ja ymmärtääkseni se voi " puhjeta" milloin vaan, oonko oikeassa? Tälläisiä ajatuksia pyörii päässä, kaks vuotta sitten sanottiin reilun 5 min ultrauksen jälkeen ettei mitään endoon viittaavaakaan ole. Nyt oon alkanu hieman epäillä moista. Mulla kun on aina ollu järjettömän kivuliaan menkat, melkein joka kerta pitää käydä oksentamas, että helpottaa. No, onneks on lääkäriaika viikon päästä.



Mukavaa loppuviikkoa



-tatjuska-

eli kuten otsikosta arvaa, huonosti meni, TODELLA HUONOSTI!!!!



odotettiin todella kauan, lääkäri myöhässä ja sitten niitä paloja tutkittiin ja tutkittiin, mitään ei löytynyt =(



jättäydyn nyt joksikin aikaa pois näistä kuvioista että saan taas itseni kasaan ja saadaan miehen kanssa asiaa käsitellä.....toivon teille kaikille hyvää ja onnistumista hoidoissa!!!! meille ei hoitoja tulla koskaan siis tekemään.....aletaan varmaan miettii mahdollisuutta luovutetuista mutta pikku hiljaa...



kiitos teille kaikille,



leijona

Yritän nyt vähän kommentoida kun pahin jännitys on helpottanu ja jaksaa jo enempi aatella muutakin ku omaa napaa pelkästään ; )



Heti alkuun pahoittelut Leijonalle. Tosi kurjaa että tulokset oli huonoja. *Lohtuhali* ota vaan ihan rauhassa aikalisä, aatelkaa ja puhukaa asiat selviks ja sit kun päätätte miten jatkatte olet edelleen tervetullut palstalle. Teidän ensimmäisestähän se on silloinkin kyse, on se keino sitten mikä tahansa, niin että tänne vaan kun jaksaa.



Naksukin oli poikennut. Kiva kuulla kuulumisiasi ja että eteenpäin mennään. Voisin kuvitella että itselläkin olisi vaikeuksia palata tänne , jos olisi samanlaisia kokemuksia takana, niin että ihan rauhassa vaan. Äläkä ainakaan tunne syyllisyyttä jos et tänne halua/pysty palaamaan. Niin ja samat sanat myös Killalle : ) Olette kumpikin kyllä ajatuksissani usein. Joten eipä muuta kuin peukutuksia kummallekin että nyt kaikki menee hyvin.



Deselle onnitteluja. Hienoa että masussa kaikki on hyvin. Onnille vielä lisää tarrasukkia että jaksaa kyydissä loppuun asti!



Sannamary: Tauko päätös ei varmasti ollu helppo, mutta omasta jaksamisestaan on pidettävä huolta ja otettava välillä aikaa itselle ja kumppanille. Niin että kuuntele itseäsi ja ota niin paljon aikaa kuin tarvitset ja sitten ei muuta kuin uudella innolla eteenpäin : )



Tatjuska: Mulle noi endo jutut on ihan outoja kun itellä on selvä pco. Mutta olen kans siinä käsityksessä että se voi puhjeta millon vaan ja kuulosti tollanen pikaultraus vähän hepposelta poissulku perusteelta. Niin että ota ihmeessä asia puheeks kun meet tohtorin juttusille.



Baulie: Pahoittelut. En nyt muista miten teijän kohdalla oli, luomuiletteko vai miten, mutta kannattaa pyytää tutkimuksia. Saa niistä tavallaan mielenrauhaa itelleen.



Ja sitten OmaNapa: Maltoinpas tänne saakka pidätellä ; ) Tiistain ultrassa näky vasemmalla puolella 11mm ja oikeella 9mm munis, ja molemmilla puolilla paljon pienempiä. Tänään Vasemmalla puolella oleva oli edelleen 11mm, mut se oikeen puoleinen olikin jo 14mm!!!!! Jee! Nyt sit ruvetaan piinaileeen ja bongaileen ovista. Jos ovis plussa tulee viikonloppuna, niin heti maanantaina on inssi, ja jos ovisplussaa ei vielä tiistai aamuna ole löytyny ni sit ultrataan uusiks ja ehkäpä irrotuspiikki. Tää piinailu on ihan hirveetä! Jännittää ja pelottaa. Hirmunen toivo ja suunnitelmat vuorottelee kaiken maailman kauhukuvien kans. Miten herranen aika sitä oiken kestää sen varsinaisen kahen viikon piinailun? Saati sitten jos tärppää niin sen yheksän kuukautta? Hermot menee. Mulla kun on vielä taipumus jännittää mahallani ja päälläni eli vähän väliä on masu kipee ja särkee päätä. Migreeni tulee melki joka päivä. Apua!!! ja huomsin tos viikonloppuna, että kun olen hermostunut, leivon ja laitan ruokaa ihan älyttömiä määriä. Huh!



Nyt kuiteskin vetäydyn vähäks aikaa takavasemmalle piinaileen. Terkkuja ja peukutuksia kaikille enskoille!



T:mushu + kuorsaavat karvapallot, pitäisköhän laittaa lisää lämpöjä huusholliin kun kissat kaivautuu peiton alle; )

Leijona: Kurjia uutisia, voihan itku! Kovasti voimia ja ymmärrystä teille molemmille vaikean asian äärellä. Voimarutistuksia täältäkin sinne!



Tatjuska: Kiitos kysymästä, ultrassa oli 7 rakkulaa, suurin 17 ja pienimmät 10 millisiä. Lisää odotellaan ja huomenna tarkistellaan, kuinka on käynyt. Tarkemmin en osaa sanoa, kun lääkäri oli taas joku ihan uusi tapaus minulle ja 45 min myöhässä aikataulusta. Kiireellä olin taas liukuhihnakäynnillä¿

Kuulostaa hurjalta nuo sinun kivut. Endon diagnoosihan varmistuu vasta laparoskopiassa. Joskus ultrassa näkyy kuitenkin selkeitä endometrioomakystia munasarjoissa ja normaalissa sisätutkimuksessa voi näkyä endoa ihan silmällä, jos se kasvaa vaginaan tai se voi tuntua kipeinä kyhmyinä. Ilmeisesti myös kokenut lääkäri osaa paikantaa ultralla syvällä kudoksessa olevat pesäkkeet. Joskus endo on niin pieninä pesäkkeinä tai rihmamaisena kudoksena normaalin kudoksen lomassa, että se näkyy vain laparoskopiassa. Toivottavasti sinulla on kaikki kunnossa! Tätä tautia en kenellekään soisi!



Mushu: Samoissa fiiliksissä, hermostuttaa ja jännittää tosi paljon. Toisaalta on vielä ihan toiveikas olo, toisaalta tuntuu että kroppa voi lakata yhteistyönsä ihan millä sekunnilla tahansa. Jostain syystä tästä kaikesta vielä syyllistää itseään ihan hirveästi.



Naksu: Toivottavasti 0-ultrassa kaikki ok! Kiva kun piipahdit, minä vanhana teitä vanhoja aina välillä kaipailen, mutta ymmärrän kyllä, että nyt on mukavampi kirjoitella eri ympyröissä! Voimia kaikkeen tulevaan ja onnea ennen kaikkea. Toivottavasti tavataan kaikki pian Desen ja kumppanien keralla tuolla masunkasvatuspinossa.



Killalle kanssa rutistuksia ja onnen toivotuksia tuleviin hoitoihin, jos satut palstalle kurkistamaan!



Sannamary: Teit tosi rohkean päätöksen yllättävässä tilanteessa! Oikein ihailen, että osasit toimia niin fiksusti omin nokkinesi. Peukut ja varpaat pystyssä, että tämä ratkaisu tuottaisi iloisen yllätyksen!



Vehnis: Hyvältä kuulosti lääkärin toiminta, ihanaa, että joskus voi tulla huomioiduksi kokonaisuutena. Kerrohan kokoemuksiasi, kun niitä kertyy.



On: Huomenna onneksi uusi ultra ja heti aamusta, ajatkaan ei toivottavasti ole myöhässä!

Onnistuin tössimään tuon gonal-f piikittelyn viikonloppuna, sillä olin vahingossa kahtena aamuna vetänyt annoksen lataavaa mäntää liian vähän ulospäin ja pistänyt siis 37,5 yksikköä liian vähän! Noloa, olenhan itse hoitoalalla! No, ei siinä onneksi mitään maata kaatavaa tapahtunut. Harmittaa ihan vietävästi, miten vähin eväin saa yksin pärjätä lääkkeiden, hoitojen ja tunteidensa kanssa. Toivoisi jotenkin, että edes hoitajalla olisi enemmän aikaa opastaa potilaitaan, mutta ei sentään.



Pahinta on, että kantaa kaikesta tästä syyllisyyden tunnetta. Tuntuu, että pitäisi pyytää jo ovella hoitajalta anteeksi, että on niin huono, että tarvitsee hoitoja ja vielä epäonnistuu lääkkeiden annostelussa. Töissä tuntuu siltä, että pitäisi pyydellä anteeksi poissaolojaan ja tutkimusaikojen viivästymisiä ja sitä epävarmuutta, että ei tiedä, milloin munasolut ovat otollisen kokoisia ja sairasloma alkaa..

On tuntunut ahdistavalta järjestää itselle sijaisia, kun en ole halunnut heille kertoa, miksi tarvitsen tuuraajaa ja miksi en tiedä tarkkoja aikatauluja. Onneksi välillä toivo nostaa päätä ja hyviäkin hetkiä on.

Endokin on heränyt, yllättävän voimallisesti, vain viikko hoitojen aloituksesta. Tämä on aika huono merkki jatkoa ajatellen. Toivottavasti hoito onnistuisi nyt, sillä en tiedä jaksanko lopulta uutta kierrosta.. No aika näyttää ja piina jatkuu.



Voimia jokaiselle!

nella