***Maaliskuiset viimeiselle kolmannekselle***

Kuulostaa rauhalliselta tapaukselta tuo pieni poikanne. Meilläkin viimeksi vauva piti huolen ettei kukaan nukkunut kuukausiin, joten tuollainen syömään heräteltävä tapaus kuulostaa aika mukavalta. Jaksamista vain viivi-patrik -pandalle. ;-)



Vaikuttaa myös siltä, että kara pääset pian tositoimiin. Mulla alkoi viimeksi synnytyskivut juuri noin selän puolelta. Kuulosti niin tutulta... Eikä se veerankaan vauva enää kauaa voi masussa viipyä. :-)



Täällä ollaan vielä ihan kokonaisena, ei supistuksen supistusta... Ihmetellen odottelen, että pitäisikö tässä lähiviikkoina synnyttääkin, kun ei ole mitään merkkiä että vauva olisi tulossa ulos. Yöt on tosi katkonaisia kun paikat puutuu, mutta vessassa ei ole hirveästi tässäkään raskaudessa tarvinnut juosta, ja hyvä niin...



Lene rv 38+3

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Mulla oli tänä aamuna sairaalassa 10 päivän kontrolli. Kaikki näytti olevan ok, joten takaisin kotiin odottelemaan. Maanantaiaamuna takaisin, jos ei mitään ole sitä ennen tapahtunut. Sitten käynnistetään vasta.

Tulossa pitkät pyhät siis. Ei oikein jaksaisi enää odottaa, mutta kai se luonnollisesti käynnistyvä synnytys olisi kuitenkin parempi kuin käynnistetty, joten ehkä tässä on nyt vaan paras vielä venyä..

Alkaa oleilu vaan jo tympiä, eikä kuitenkaan saa oikein mitään tehdyksikään.



Veera

Mahtavaa, pienen pojan saitte perheeseenne!!!! Mukavaa vauva-arkea sinne, ihanaa varmasti päästä tutustumaan omaan lapseensa!!!



Ja tsemppiä kaikille muille, kohta se on teidänkin aika, ajatella!!!



Niin ja hyvää pääsiäistä kaikille!!!



Naksu 9+1

Tässä vähän meidän pojan syntymästä:



Jouduin siis keskiviikkona 12.3 sairaalaan korkean verenpaineen takia. Paineita tarkkailtiin koko päivä ja lääkityksestä huolimatta pysyivät korkealla. Lääkäri totesi, että loppuraskauden joudun viettämään sairaalassa. Sanoi kyllä, että todennäköisesti käynnistetään koska ollaan jo viikolla 38.



Torstaiaamuna paineet yhä koholla. Käynnistys tehtiin 10.30. Iltapäivän mittaan alkoi tuntua alaselässä ja mahassa menkkamaista kipuilua. Ei mitään pahaa. Illan mittaan voimistui. Klo 22.30 otettiin käyrää supistuksista ja olo rupesi olemaan jo melko tuskainen. Synnytyssaliin klo 23.30. Olo aivan karsea. Auki vaivaiset 2 cm. Itsellä oli jo olo, että kohtahan se vauva sieltä tulee, kätilö totesi, että useita tunteja tässä menee.



Seuraavat kaksi tuntia olivat tuskaiset. Supistukset olivat todella kivuliaat ja oksentelin. Klo 1.30 4 cm auki ja sain epiduraalin. Taivas aukeni! Ihana olo. Niin kuin olisi käynyt hierojalla=). Nukuttiin pari tuntia. Mieskin nukkui tuolissaan.



Puoli neljän maissa heräsin. Ei kipua. Mies luki supistuksia koneelta. Edes voimakkaat supistukset eivät tuntuneet. Neljältä kätilö katsoi tilanteen, 9 cm auki. Saa ruveta ponnistelemaan, kun siltä tuntuu. Olo oli hassu, kun en tuntenut supistuksia enkä ponnistuksen tarvetta. Rupesin kuitenkin varovasti ponnistelemaan aina kun mies sanoi, että supistus on päällä. 4.30 aloin itsekin tuntea supistukset ja ponistuksen tarpeen. Siis todellakin vain tunsin, ilman varsinaista kipua. Kätilö tuli avuksi. 45 min. kovan ponnistuksen jälkeen poika oli ulkona. 2870g, 51 cm.



Sain pojan heti rinnalle. Istukka tuli saman tien ulos. Tikkejä laitettiin 9 kpl. Saatiin olla synnytyssalissa pari tuntia. Sen jälkeen poika joutui vielä pariksi tunniksi hengityksen tarkkailuun, koska ei itkenyt kunnolla ja hengitys kuullosti oudolta. Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin. Kuulemma tyypillistä tapauksissa, joissa äidillä ollut korkea verenpaine.



Se tunne, kun poika nostettiin rinnalle, oli aivan uskomaton. Jotenkin epätodellinen. Olin kuvitellut, että itkisin ihan mielettömästi, mutta en itkenytkään. Tuijotin vain epäuskoisena pikkuista. Itku tuli sitten myöhemmin=) Vuosien odotus palkittiin terveellä, täydellisellä pikkuihmisellä.



Synnytys meni mielestäni loistavasti. Ennen epiduraalia ajattelin, etten enää ikinä ikinä lähde mukaan tähän hullun hommaan. Toivoin vain, että olisi vaikka taju lähtenyt. Mutta nyt en enää edes muista, miltä se kipu tuntui.



Tuo pieni poika on niin valloittava. Sitä voisi tuntitolkulla vain tuijottaa.



Tsemppiä teille, joilla koitos vielä edessä. Kara on tainnut lähteä jo synnyttämään. Veerallakin enää muutama hassu päivä.



Jään seuraamaan teidän kaikkien tilannetta=)



Luna. & Daniel (ensi yönä viikon vanha)

Synnytyskokemuksesi oli lähes identtinen esikoiseni syntymän kanssa. Minulla synnytys kesti vesien menosta 24 tuntia ja ponnistusvaihe tunnin. Pahin vaihe minulla oli ponnistusvaihe, vaikkei minullakaan siihen liittynyt juurikaan kipua. Se oli vain todella epämiellyttävää jatkuessaan noin pitkään. Vauva oli myös iso - neljä kiloa ja 53cm. Minulle leikattiin episiotomia (väliliha) ja se kesti useita kuukausia parantua. Silloin ponnistaessa ihan vakavissani mietin, että mahdollinen seuraava lapsi tulee sitten adoptiolla, sillä en halua kokea sitä enää uudestaan. No tässä sitä nyt ollaan. :-D Aika kultaa muistot.



Odottelen jo innoissani synnytystä. Äkkiä se kuitenkin on ohi ja uusi vaihe elämässä kahden lapsen äitinä voi alkaa. Nyt ei ole ihan niin paljon opeteltavaa kun on tuo esikoinen ollut jo harjoituskappaleena. :-)



Luulin muuten jo pe-la -yönä pääseväni synnyttämään, kun maha oli ihan sekaisin, mutta mulla olikin kaverilta saatu lievä vatsatauti. Juoksin vessassa yöllä ja odottelin supistuksia, joita ei sitten tullutkaan. Oli sellainen positiivinen jännitys päällä koko yön enkä saanut nukuttua senkään takia. Se jäi vähän päälle ja nyt olen jo kärsimätön, että milloin päästään sinne synnärille.



Lene rv 39+0

luna: onnea pikkusesta pojasta! sulla on jo kerennyt tässä tulla kokemusta äitinä olosta!! eikö ole ihanaa?! oon ihan kateellinen, kun saat nukkua öisin :)

v-p: tiedän tunteen, täällä myös valvottu ihan kiitettävästi...



elikkä siis... mä lähin sillon ma 17.3 sit sairaalaan. supistukset oli jo 2min välein, mut kun päästiin sairaalaan (n. klo 16), niin kohtu oli auki vaan 1cm. sain kuitenkin onnex jäädä sinne.

seuraavat 10h olikin sit yhtä tuskaa. epiduraali ei tehonnut, vaikka sitä laitettiin useampaan otteeseen ja eri asennoissa. vedin sit kaasulla nupin ihan sekasin ja oksensin. kahden aikaan yöllä ei vieläkään ollu tapahtunu kauheesti muutosta (viimeseen 6h); kohtu oli vaivaset 4cm auki.

kun mikään ei auttanu, niin lääkäri pääty sitten sektioon, joka sit olikin kiireellinen, kun vauvan pää oli jotenkin huonosti. leikkaussalissa sit taas yritettiin epiduraalia, mutta yllättäen se ei taaskaan tehonnut. sitten mulla alko niin kauheee horkka, et mua jouduttiin pitää kiinni, et ne sai pistettyä spinaalipuudutuksen. onnex se sit autto vihdoin viimein ja meni varmaan vartti, kun meidän pikku neiti syntyi (rv 40+1).

olin sekaisin kaikista mömmöistä ja kaikki tuntu tosi epätodelliselta. onnex mun mies oli kokoajan siinä vieressä. kun pikku tyttäremme nostettiin kapalossa mun rinnalle, niin tunne oli tosi outo; liikutuksen kyyneileitä (ihmeen vähän kuitenkin) ja pölly. sit mut kuskattiin heräämöön tunnix ja mies sai mennä vauvaa hoitamaan.

niin joo, vauvan mitat: 49cm/3620g/33cm.

vauva siis syntyi vajaa 3h lasketusta-ajasta klo 2:44. päästiin sit jo perjantaina aamupäivällä kotiin. mies meni tiistaina töihin.

eilen terkkari kävi kotikäynnillä ottamassa mun tikit pois ja punnitsemassa tytön (3820g). kaikki kunnossa!

meillä menee hyvin täällä, vaikka olenkin tosi väsynyt öisistä heräilyistä. oon nyt parina iltana pumpannu maitoa valmiix pulloon ja sit syöttäny siitä yöllä. menee paljon helpommin, kun meidän neiti on niin vaativa, kaikki pitäis saada heti ja sit hermostutaan, jos heti löydy kunnon imetysasentoa. että tällästä tänne :)



kara, väsynyt, mutta onnellinen äiti (omituista, et oon äiti...)

Onneksi kaikki meni loppujen lopuksi hyvin ja saitte terveen pikkuneidin.



Meillä menee täällä ihan hyvin. Poika on yhä erittäin helppo tapaus. En enää herättele öisin syömään. Nyt herää jo itsekseen 3-3,5 tunnin välein. Painokin on jo yli 3 kg. Tissillä viihtyy hyvin. Tavallisesti kerralla lähemmäs tunnin. Ja voi herran jestas sitä kakan määrää. Monta kakkaa päivässä ja pari kertaa on ollut ihan niskassa asti=D



Äitiys on ihanaa=)



Luna. ja Daniel (huomenna 2 viikkoa)

Karalle huimat onnittelut ihanasta pikkuprinsessasta!! Voi että tuota onnea!!!



Ja Lunan synnytyskertomusta lukiessa pääsi itku! :) Voi kun voi vaan haaveilla, miltä tuntuu saada se oma pieni kulta siihen rinnalle, ihan ikioma!!!!!



Paljon onnea vauva-arkeenne - ja tietysti edelleen tsemppiä kaikille vauvamasuille!! :)



Täällä käytiin eilen katsomassa meidän Pullaa ultrassa ja voih, mitään niin ihanaa en ole eläissäni nähnyt!!! Siis siellä se on, ihan vauvan näköisenä jo! Ja heilutteli jo kovasti, taitaakin olla vilkas pikkukaveri! Ensimmäistä kertaa tämä odotus oikeasti konkretisoitui, nyt kun toinen on jo ihan ihmisen näköinen!! Eli onnen huumassa täällä mennään, ei voi muuta sanoa!!!



Naksu 10+2

Paljon onnea pienen tyttären johdosta!



Täällä onkin ilmeisesti jo kaikki muut synnyttäneet paitsi minä? Supistuksia oli taas viime yönä, mutta ne loppuivat aamuun mennessä. Odotetaan, odotetaan...



Kertokaa lisää vauva-arjestanne. :-)



Lene rv 40+1

Olikos vielä muita, jotka ovat yhdessä koossa?



Meillä menee ihan hyvin. Poika on ruvennut olemaan enemmän hereillä ja koko ajan pitäisi saada tissiä. Muutama yö on mennyt valvoessa. Ei itke, mutta kitisee, kuten viime yönä. Klo 2-8 nukkui vain vartin pätkissä ja muuten kitisi ja heilui vieressä. Ei viihdy ollenkaan pinnasängyssä, jollei saa laitettua sinne niin, että nukuttaa vaikka sylissä ensin. Pinnikseen ei siis suostu nukahtamaan.

Koko tämän päivänkin on valvonut niin, että on nukkunut vain vajaa tunnin pätkiä. Toivottavasti ensi yönä uni maistuu.

Äsken käytiin kylvyssä ja syötiin. Nyt nukkuu siellä pinniksessä, mutta aina välillä kuuluu jotain ähinää.



Luna. ja Daniel (reilu 3 viikkoa)

Meille syntyi sunnuntaina tyttö, 3542g ja 48cm. Kaikki meni kivasti. Synnytys.oli pitkä, 17 tuntia, ja ehdin saada monenlaista kivunlievitystä. Ponnistusvaihe oli sitten nopea, vauva syntyi kahdella ponnistuksella. :-) Oli todellakin erilaista synnyttää keskikokoinen tyttö verrattuna isoon poikaan... Pääsimme kotiin sairaalasta jo eilen illalla.



Tyttö on suloinen ja kova imemään. Maitokin on noussut nyt toka kerralla nopeammin ja helpommin. Meillä on tissitelty kovasti nämä eka yöt. Luna, en minäkään ole koskaan saanut vastasyntynyttä viihtymään yksin omassa sängyssään. :-) Äidin vieressä on paras, lämpimin paikka ja maito lähellä.



Lene rv 0

Jouduitpas kauan kärvistelemään, huh. Kuinka isoveli on ottanut tulokkaan vastaan?





Luna.

lene: paljon onnea pikku tyttelistä!! :) sulla meni sit pikkusen yli lasketunajan... mutta nyt on arki alkanut uuden tulokkaan kanssa :) mites teidän poika on suhtautunut vauvaan?!

mä oon yllättynyt, kuinka paljon vauva vie aikaa. meidän tyttö viihtyy kans tissillä; usein ja pitkiä aikoja. niin ja äitin tissiä vasten on kiva nukkua :) meillä aamupäivät menee melkein nukkuessa ja välillä tyttö herää sit syömään (mä nukun kans aamut. niin kauan kuin vaan voin). sit puolen päivän jälkeen käydään yleensä ulkoilemassa ja sit taas syödään ja otetaan pikku tirsat.

en oo kerenny tehdä ruokaa päivisin, niin mies tekee yleensä, kun tulee töistä. aamusin on hyvä, jos saan banaanin tms. syötyä. paino onkin pudonnut nyt 15kg.

aika menee kyl nopeesti, tyttö on huomenna jo 1kk. ei pahemmin kerkee koneelle, eikä mitään muutakaan tekemään. onnex mies on iltasin vauvan kanssa, niin saa käytyä suhkussa tms. oon oppinu arvostamaan pieniä, ennen niin itsestään selviä asioita :)

mut nyt pitää taas mennä. tissibaariin ois asiakas tulossa :)



kara ja nasu (huomenna 1kk)