30v. ja haaveena lääkärinura - hulluako?
Olen aina tiennyt, että minä kuuluisin lääketieteen pariin. Olen nytkin "itseoppinut kotilääkäri" ;-) eli tiedän ihan hirveän paljon kaikesta ihmisen anatomiaan, fysiologiaan ja terveyteen liittyvästä, koska olen koko ikäni ollut aiheesta niin kiinnostunut.
Olen matemaattisesti lahjakas ja lukenut lukiossa pitkän matikan ja fyssan. Biologia oli aina lempiaineeni. Olen kuitenkin tällä hetkellä diplomi-insinööri, koska laiskuus lukion jälkeen voitti...
Nyt minua on kuitenkin entistä enemmän alkanut rassata se, että en ole kutsumusammatissani. Haaveilen lääkäriksi opiskelusta, mutta onko se ihan hullu ajatus näin myöhäisellä iällä? Olen varma, että pääsisin sisään ja opiskelut menisivät hyvin putkeen, mutta miten ajankäyttö ja raha-asiat - voisiko edes onnistua kolmen pienen lapsen äitinä ja asuntovelkaisena?
Kommentit (23)
Luulisin, että etu koulutuksessa tai pääsykokeissa on käytännössä nolla. Käytännön työssä on varmasti hyötyä, jos on hoitajan tausta.
Minä olen ap vähän samassa tilanteessa: ikää 32, takana hyvä matemaattinen menestys, DI "helposti sisään johonkin" -tyylillä ja lääketiede kiinnostaisi. Eniten vaan pelottaa, miten sitä jaksaisi uudestaan alkaa pänttäämään lukion fysiikkaa yms. Lisäksi 6 vuoden opinnot (tai no, jotkut valmistuu 5,5 vuodessa ja niin varmaan tehokas aikuisopiskelijakin) taloudellisesti menisi. Nykyään kandien töitäkin on rajoitettu, joten siltäkään puolelta ei helpotusta tiedossa.
En epäile etteivätkö lääkärit joudu "hyysäämään juoppoja" niin terveyskeskuksissa kuin sairaaloissakin, mutta miten se heidän koulutuksensa tai ammattitaitonsa arvoaan alentaa?
Meidän omalääkäri terveyskeskuksessa ainakin on todella hyvä hommassaan.
eli yli 30-vuotias saa miinuspisteitä?