Lue keskustelun säännöt.
30v. ja haaveena lääkärinura - hulluako?
13.11.2008 |
Olen aina tiennyt, että minä kuuluisin lääketieteen pariin. Olen nytkin "itseoppinut kotilääkäri" ;-) eli tiedän ihan hirveän paljon kaikesta ihmisen anatomiaan, fysiologiaan ja terveyteen liittyvästä, koska olen koko ikäni ollut aiheesta niin kiinnostunut.
Olen matemaattisesti lahjakas ja lukenut lukiossa pitkän matikan ja fyssan. Biologia oli aina lempiaineeni. Olen kuitenkin tällä hetkellä diplomi-insinööri, koska laiskuus lukion jälkeen voitti...
Nyt minua on kuitenkin entistä enemmän alkanut rassata se, että en ole kutsumusammatissani. Haaveilen lääkäriksi opiskelusta, mutta onko se ihan hullu ajatus näin myöhäisellä iällä? Olen varma, että pääsisin sisään ja opiskelut menisivät hyvin putkeen, mutta miten ajankäyttö ja raha-asiat - voisiko edes onnistua kolmen pienen lapsen äitinä ja asuntovelkaisena?
Kommentit (23)
haaveestaan totta.
Ei kuulu kyllä suoranaisesti tähän, mutta ihmettelen aina miten joku voi haluta lääkäriksi. Työn vastuullisuus on sitä luokkaa, että ajatuskin jo ahdistaa. Kun virheitä ei saisi koskaan tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja ajatuksia on minulla ollut. Olen vain jo vanhempi sinua 34 v. Ja "perus"insinööri. Mutta pelottaa miten opiskeluista voisi selvitä asuntovelkaisena ja yksinhuoltajana.
Tiedätkö missä ajassa koulun voisi suorittaa? Ja onko opiskelu täysipäiväistä? Vai pystyisikö tehdä töitä samalla selviytyäkseen?
On aina ollut myös oma haaveeni, mutta väärien valintojen takia pysyy kyllä omalta kohdaltani toteutumattomana haaveena. (Olen urallani täysin sivuraiteille joutunut huonopalkkainen 40 v. yh-KTM-äiti!)
Eli jos saat kotoa tukea ja varmuuden siitä että taloudellisesti homma toimii, niin totta ihmeessä pitää hakeutua unelmiensa alalle, muuten kadut varmaan loppuelämäsi. Vähän kateellisena täällä siis kannustan sinua täysin palkein! Go for it girl!
"laiskuuttani olen diplomi-insinööri" en tiedä mitä alaa olet sitten opiskellut ja missä, mutta en sanoisi kyllä DI -koulutusta yhtään sen helpommaksi tai vähemmäksi kuin jotain kuppaista terveyskeskuslääkärin koulutusta jonka päivät kuluu juoppojen paijjaamisessa..
T: DI (arvatenkin ;))
niin siitä vaan! Mulla yksi kaveri, jolla oli vastaava haave ja vatkasi asiaa eestaas just kolmenkympin kieppeillä, mutta jätti sikseen, kun selitti itselleen, että liian hankalaa perheellisenä.
Nyt on sitten ryytynyt sen päätöksen jälkeen 15 vuotta niissä samoissa toimistohommissa (sinänsä siis ok "asiantuntija"tehtävissä yhdessä ministeriössä), joita on alun alkaenkin inhonnut ja vielä pitäis liki 20 vuotta jatkaa. Nyt sitten miettii 46 v. taas sitä, että pitäskö sitten kuitenkin hakea sinne lääkikseen ja jaksaako päälle 50 vuotiaana sitä työn rankinta alkuvaihetta.
Työ on kuitenkin niin iso osa elämää - ja se lapsivaihe kuitenkin aika lyhyt, siis se intensiivinen - että jos mahdollisuuksia tehdä työtä, mistä tykkäis, niin ilman muuta kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet mielestäni parhaassa iässä aloittamaan vastuullisen ammatin opiskelut!!Omaat jo elämänkokemusta ja kykenet ottamaan opiskelusta sen kaiken järjellisen irti! Eli et ole ollenkaan "liian vanha" opiskelemaan! Siihen en kyllä osaa sanoa, miten jaksat pienten lasten äitinä opiskella. Paljolti varmasti riippuu teidän perheen tukiverkostosta miten saatte apua jne,
Tsemppiä opiskeluun!
Mä ajattelin että kyllä ne lääkärin hommatkin menisi kuin kerran inssinkin.
Ainakin on tottunut olemaan paineen alla koko ajan. Ja en yhtään aliarvioi koulua jonka kävin, ei se helppoa ollut, kaikki digitaaliset signaalinkäsittelyt ym.
- nelonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kurssilla oli muutama vanhempi opiskelija (sh/farmaseutti/hammasteknikko), jotka eivät muista erottuneet ainakaan negatiivisessa mielessä. Motivoituneita opiskelijoita ja tietysti kypsempiä kuin muut, järkevämpiä.
Kutonen, huh huh. Eurovaiheen tk-palvelun aikana tutustuin moniin tosi päteviin ja taitaviin tk-lääkäreihin, joten aina tekee pahaa kuulla heitä mollattavan :(
jolla samansuuntaisia haaveita.
Laiskuuttani olen myös DI. Opiskelu oli ainakin TKK:ssa tosi haastavaa, mutta sisään pääsi paljon helpommin kuin lääkikseen. Ei tarvinnut päntätä pääsykoekirjaa ulkoa, riitti, kun osasi matikan ja kemian. Itse en edes tehnyt fyssan koetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että DI-opinnot olisivat sen lyhyemmät/helpommat kuin lääkärinkään - erityisesti kun motivaation taso on "hieman" eri... Kyllä elektroniikan labroissa sun muissa oli ihan kylliksi tekemistä ja olen oikein ylpeä että opinnot niinkin nopeasti ja hyvin suoritin.
Se mitä tarkoitin tuolla "laiskuuttani"-jutulla oli se, että silloin 18v. abina olin liian laiska (ja bilettäminen liian tärkeää..) lukeakseni _mihinkään_ pääsykokeisiin ja polille hain juuri sen vuoksi, koska olen luonnostaan matemaattisesti lahjakas ja pääsin helposti sisään yhtään ylimääräistä lukematta. Tämä vaan selvennykseksi. Anteeksi jos pahoitin mielesi.
KIITOS KAIKILLE vastaajille ihanista, kannustavista iesteistä!!! Pitää nyt alkaa tosissaan selvittää raha-asioita ja muita käytännön asioita. Ensi kevään pääsykokeisiin voisi kirjan hankkia... :-)
"laiskuuttani olen diplomi-insinööri" en tiedä mitä alaa olet sitten opiskellut ja missä, mutta en sanoisi kyllä DI -koulutusta yhtään sen helpommaksi tai vähemmäksi kuin jotain kuppaista terveyskeskuslääkärin koulutusta jonka päivät kuluu juoppojen paijjaamisessa..
T: DI (arvatenkin ;))
Ei kyllä kaduta tippaakaan, valmistuin huippunopeasti kun motivaatio oli korkealla ja opiskelu helppoa. Pitkää päiväähän siitä seuraa, varaudu siihen, että yöt joudut käyttämään opiskeluun, jos päivisin haluat viettää aikaa perheesi parissa (tai iltaisin, päivät menevät usein luennoilla). Lääkiksessä nyt tosin lienee pakko seurata tiettyä putkea eli sieltä ei pysty kai tavallista nopeammin valmistumaan. Silti sinulla on sitten vielä n. 30 vuotta työaikaa jäljellä, joten suosittelen lämpimästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opinnot vähintään ja epäilenpä, että ainakaan alkuvaiheessa pystyy mitään työtä ohessa tekemään->vaatii paljon ja paljon lukemista. Joten kannattaa selvittää rahatilanne jo etukäteen ja se, että sulla tosiaan on opiskeluaikaa.
Lääkiksen pääsykokeetkaan eivät ole mikään läpihuutojuttu, vaikka kuinka "itseoppinut" oletkin. Tässä vähän realismia ajateltavaksi, mutta tsemppiä!
"laiskuuttani olen diplomi-insinööri" en tiedä mitä alaa olet sitten opiskellut ja missä, mutta en sanoisi kyllä DI -koulutusta yhtään sen helpommaksi tai vähemmäksi kuin jotain kuppaista terveyskeskuslääkärin koulutusta jonka päivät kuluu juoppojen paijjaamisessa..
T: DI (arvatenkin ;))
Monet tk-lääkäreistä ovat sitä paitsi ihan erikoislääkäreitä, joten enpä menisi sitäkään ammattia ja koulutusta kuppaiseksi haukkumaan. Tk-lääkärin vastuu on suuri ja töitä todella paljon ja lisäksi täytyy hallita todella laaja-alaisesti asioita, ja valitettavasti ihmisten arvostus on vielä tuota luokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... tämä DI:lle tyypillistä, mutta itsekin olen DI ja pitkään valmistumisen jälkeenkin haaveilin hakevani lääkikseen. Nyt olen todennut, että se ei todennäköisesti ole minua varten. Jos en jossakin vaiheessa muuta mieltäni. Ikää on nyt 32 v. Yhtenä pointtina se, että DI:nä saa tehdä päivätyötä, kun taas lääkäräreillä on aikamoiset päivystysvastuut.
Tunnen kuitenkin erään ihmisen, joka valmistui otaniemestä tuotantotalouden puolelta ja valmistumisen jälkeen haki ja pääsi tampereelle lääkikseen. Eli joku on tuon toteuttanutkin.
M
Minusta se olisi hyvä teko jo pelkästään senkin takia että Suomessa on huutava lääkäripula. Ehdit vielä olla lääkärinäkin kolmatta kymmenettä vuotta ja se on paljon se.
Tässä on hakuohje http://www.med.helsinki.fi/peruskoulutus/opiskelijavalinta/ennakkotieto…
Kovin vanhoja ei yleensä ole sisään päässyt...
Minusta se olisi hyvä teko jo pelkästään senkin takia että Suomessa on huutava lääkäripula. .
Ei Suomessa ole lääkäripulaa. Itseasiassa Suomessa on nyt eniten lääkäreitä kuin koskaan - oikeampi kysymys voisi olla miten saataisiin esim. tk-työ houkuttelevammaksi.
Lukekaapa lääkärin kommetti Vihreän langan blogiin
http://www.vihrealanka.fi/node/974
tuttu sairaanhoitaja haki 30 v iässä lääketieteelliseen
on nykyään kehuttu lääkäri
Hänelläpä olikin jo lääketieteestä jo opiskeluja takana. DI:llä ei
mutta ikää 36 eikä matemaattista lahjakkuutta. Joten se siitä :-(