Putoatteko ajoittain " tunnekuoppaan" ?
Ootteko muut niin tasaisia ja itsevarmoja lähes koko ajan vai tuleeko teille sellaisia aikoja välillä, että koette itsenne suurin piirtein nollaksi: työ ei suju ja syyllistätte kaikesta itseänne, tunnette olevanne tosi epäonnistuneita surkimuksia sekä työssä että muutenkin ihmisinä? Itse olen tässä surkeustilassa just nyt. Miten tästä pääsis ylös? Ps. Millä alalla olette työn puolesta?
Kommentit (3)
Multa puuttuu kokonaan sellainen virallinen moodi, jolla ollaan kylmän virallisia ja asiallisia koko ajan. Välillä ahdistaa kovastikin. Mielestäni minulla ei ole heikko itsetunto mutta tuntuu ettei saa ollenkaan sellaista inhimillisyyttä osakseen. Kauankohan jaksaa olla sellaisessa paikassa, vaikka muuten tykkääkin työstään?
Useinkin ajattelen noin. Teen kotipalvelu työtä. Yleensä kunnon yö unet auttaa tohon tunteeseen ja SEKSI. Välillä tuntuu että vaikka kuinka paljon tekisi toisten eteen työtä niin ei saa mitään takas. Olisi ihanaa kun välillä mies huomioisi, tekisi aloitteen seksiin, kertoisi rakastavansa yms... ei aina jaksais olla se joka yrittää. Sama koskee asiakkaita, vaikka kuinka rehkisi heidän eteensä ja tekisi hyvää työtä niin kiitosta ei saa... jotkut jopa ääneen ihmettelevät miten jaksan heidän tavaroitaan nostella ja kannella, auttaisivat mieluiten jos niin vaivaa. Monetkaan asiakkaat ei oikeasti ymmärrä kuinka paljon joudumme nostelemaan ja kantelemaan kaikennäköistä rompetta jotka oikeasti painaa ihan järjettömästi ja vielä monessa eri paikkaa päivän aikana.
Olen esimiesasemassa ja syytän välillä ihan kaikesta itseäni ja surkeilen. Nytkin mietin miten saan kohta unen kun alaiseni inhoavat minua (mielestäni ainakin).