Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä aamuäreän koululaisen kanssa?
13.11.2008 |
Aargh, taas tyttö venytti pinnaani piiiitkälle!
5-luokkalainen ei halua herätä, ei nousta ylös, ei pukea, ei syödä, eikä varsinkaan lähteä kouluun! Aamuisin on kaikki vaikeaa, koulu kamala, aina kiusataan, opettaja on ääliö ja äiti äärettömän epäreilu kun pakottaa tytön kouluun! Minun kuulemma pitäisi opettaa häntä kotona, koska eihän Suomessa ole koulu- vaan oppivelvollisuus! Huvittavaa kuulla tällaista tytön suusta.
Tässä eräänä päivänä täällä keskusteltiin siitä voiko äiti antaa lapselle luvan olla pois koulusta (tosin aivan eri syystä) ja ko. ketjussa useakin äiti tuntui olevan sitä mieltä, että jos vain on vaikeaa mennä kouluun (esim. kiusataan), täytyy lapsen antaa silloin tällöin olla pois koulusta. Itse olen täysin eri mieltä. Varsinkin oman lapseni kohdalla, jonsta TIEDÄN, että jos antaisin tässä asiassa kerran periksi, mankuminen ja valitus olisi aina vain pahempaa.
No niin, välillä, useinkin, tietysti mietityttää kuinka iso osa tytön kouluun lähdön vaikeudessa on sillä, että hänellä ei ole juuri ystäviä ja häntä omien sanojensa mukaan kiusataan. KUITENKIN hän päivittäin tulee iltapäivällä koulusta joko oikein hyväntuulisena tai ainakin lähes hyväntuulisena. Harvoin iltapäivällä on mitään purnaamista koulusta tai kavereista. Yleensä hän kertoo ihan tavallisia koululasiten juttuja, kuka mitäkin teki jne. Ja ne hänen kertomansa kiusaamiset voisi tulkita lähinnä härnäämiseksi, jotka tietysti jokainen kokee omalla tavallaan, mutta tiedän lapseni olevan äärettömän herkkä kaikenlaiselle sanalliselle härnäämiselle, suorastaan liian herkkä. Oikeasti. Alemmilla luokilla opettaja (eri kuin nyt) oli kanssani samaa mieltä.
Eli en oikein tiedä miten suhtautua. Oppimisessa tytöllä ei ole mitään ongelmia. Halutessaan hän useimmiten löytää vapaa-ajalla jonkun kaverin, mutta usein ei haluakaan. Opettajan tapaamisessa kuulin, että välitunneilla tyttö ei suinkaan ole yksin, vaan isossa joukossa, eikä häntä muutenkaan koulussa mitenkään syrjitä, ainakaan opettajan nähden. Kun kotona olen sanonut tytölle siitä kiusaamisesta ja kouluhaluttomuudesta,että jos se on niin iso asia, että aamulla ei voi lähteä kouluun, minun on otettava opettajaan yhteyttä, niin tyttö saaa hirveän hepulin ja ehdottomasti ei halua, että puhun opettajalle. Opettaja itse muutam viikko sitten on luvannut kyllä ottaa minuun yhteyttä, jos ongelmia näkyy. Sen perusteella, että yhteydenottoa ei ole tullut, kuvittelisin, että isoja ongelmia ei ole.
ELI voivatko nämä hankalat aamut johtua tytön (jo pienenä ilmenneestä) aamukiukkuisuudesta ja aamu-unisuudesta? Siis oikeasti, päiväkoti-iässä aamut olivat yhtä helvettiä! Muistan kuinka yksi lto jo silloin sanoi, että varaudu siihen, että kouluiässä aamut ovat samanlaisia, kuinka lapsen temperamentti ja esim. aamuinen olotila pysyy samanlaisena läpi elämän (hänellä oli omakohtaisia kokemuksia). Osansa tekee varmaan selvästi aluillaan oleva murrosikä. Ja lisäksi tytöllä on menossa nyt jonkinlainen isäkriisi (ei siitä tässä enempää kuin, että olemme eronneet jo vuosia sitten ja isä on liian vähän läsnä tytön elämässä). Auttakaahan nyt muut av-äidit, olisiko edellä luettelemisssani tarpeeksi syitä vai alanko oikeasti epäilemään isompia kouluongelmia?
Kommentit (7)
meinasinkin ehdottaa, että pidätte aamuisin kanssakäymisen minimissä. Itellä kun oli pahimmat aamut (marraskuussa, kyllä) niin olisin ollut valmis puremaan ensimmäisen vastaantulijan pään irti silkasta kiukusta saati että olisin jutellut mukavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itellä kun oli pahimmat aamut (marraskuussa, kyllä) niin olisin ollut valmis puremaan ensimmäisen vastaantulijan pään irti silkasta kiukusta saati että olisin jutellut mukavia.
Tuollaiselta se tyttö juuri vaikuttaa...=)
En myöskään ole enää jaksanut alkaa aamuisin painostamaan lasta mihinkään, esim. vaatteista ei keskustella (pukekoon mitä huvittaa), syömään en viitsi pakottaa (hyvähän se olisi, että söisi jotakin, mutta jos mielestään pärjää, niin en ala väkipakolla muutenkin pahantuulista 11-vuotiasta syöttämään). Sen vaadin, että harjaa hampaat ja laittaa lähtiessä pyöräilykypärän päähän.
Ja joskus hankalina kahdeksan aamuina nappaan tytön auton kyytiin, kun vien pk-ikäiset hoitoon. En joka kerta. Enkä erikseen lähde viemään tyttöä, jos itse en ole menossa mihinkään (teen kotona töitä, siksi se olisi mahdollista).
t.ap
Todellakin, kunnon yöunet ovat ehdottomat!
Tyttö on valitettavan illanvirkkua sorttia (kulkenee käsikädessä aamu-unisuuden kanssa) ja jaksaisi lukea sängyssä tuntikausia (kuten äitinsäkin...), mutta olemme pitäneet kiinni 21.30-21.45 rajasta, silloin sammuu valot ja lukeminen lopetetaan koulupäivää edeltävinä iltoina. Se useimmiten sujuu mukisematta.
t. ap
Pakkaatte repun ja laitatte ulkovaatteet pinoon. Sitten 5min ennen lähtöä ylös, pissalle ja vaatteet päälle. Sanaakaan ei kannata puhua kummankaan.
Tämä on ainut tapa, jolla itse pääsen sängystä. Ja sillä ei ole merkitystä olenko nukkunut 6h vai 16h, kokeiltu on 38vuoden aikana useampaan kertaan.
itse melkein kaikkiin esittämiisi kysymyksiin :-) Ja viimeiseen kysymykseen vastaus mutuna, minusta on luonnekysymys eikä koulukiusausasia. Lähinnä tuo aamu/iltapäiväristiriidan takia.
Siinä vaan on miettimistä miten lapsesta saisi paksunahkaisemman tuollaisia "sanailuja" kohtaan (ite olen ajanut muksuna joskus pyörällä jopa ojaan kun joku alkoi puhua mulle, että tiedän tunteen...) Ite en tiedä mikä ois auttanut.
avasin vain viestin, koska itse olen koko ikäni ollut se huonoaamuinen ja hyvin olen aikuisuuteen selvinnyt. (tunnistin itsestäni/pojastani paljon samaa kuin teillä...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taatusti tuo riittää aamuongelmien syyksi, eikä muuta tarvita.
Mutta tietenkään se ei estä sitä, etteikö muitakin ongelmia voisi olla.
Vasta omia lapsia saatuani olen oppinut hillitsemään itseni aamuisin. Herään ajoissa ennen muita, ja herättelen sitten oman aamuäreän lapseni hellästi ja lempeästi, välillä sataan laskien. Vähitellen arki alkaa sujua.
...taidan itse uskoa siihen, että pääsyynä aamuhankaluuksiin on lapsen luonne yhdistettynä murrosikään ja syysväsymykseen (joka taisi alkuperäisestä viestistä jäädä pois).
Olen pyrkinyt olemaan mahdollisimman vähän "mukana" näissä aamujutuissa, ja itse asiassa aikaiset aamut sujuvat siksi paremmin, että tytön täytyy hoitaa itse heräämisensä (kun minä vielä nukun päiväkotilaisten kanssa).
Nämä aamut ovat nyt selvästi hankaloituneet loppusyksyä kohti, johtunee väsymyksestä ja koulunkäynnin raskaudesta. Sillä sitä se totisesti on nyt, kun lapsi meni vitoselle, koulu vaihtui (koko luokka siirtyi eri kouluun, yhtenäisenä, vanhasta pikkukoulusta - vaikuttaa varmaan myös), ope vaihtui, uusia aineita on monta ja kokeita nyt ollut joka viikko!
Täytyy yrittää vain kasvattaa pinnaa...