En jaksa 6-v:n jatkuvia mielenmuutoksia!!!! :((
Hän saattaa esim. hartaasti pyytää päästä jonkun kaverinsa luo kylään illalla. Meille ei juuri se ilta sovi, ja lupaan järjestää asian toiselle päivälle, mistä tyttö on innoissaan. Kun toinen päivä ja tuttavaperheen kanssa sumplittu vierailuajankohta koittaa, tyttö onkin muuttanut mielensä ja vääntää lähes itkua, ettei halua kylään.
Tai sitten olen laittanut jotain ruokaa, vaikka kalakeittoa, ja tyttö kehuu sitä lempiruoakseen ja pyytää laittamaan uudestaan. Kun laitan sitä taas viikon päästä, tyttö huutaa ettei tykkää siitä, kiukuttelee ja ronklaa pöydässä ja sanoo minua typeräksi äidiksi kun laitan niin pahaa ruokaa.
Tyttö on lapsi ja minä aikuinen, tiedetään tiedetään, mutta KYLLÄ, pahoitan välillä ihan mieleni hänen oikuistaan. :(
Kyllä minuakin silloin tllöin moinen harmittaa (ja joskus nauramme yhdessä pikku " oikuttelulle" .)