Lue keskustelun säännöt.
Onko muita n. 30-vuotiaita, joiden kummatkin vanhemmat jo kuolleet?
12.11.2008 |
Välilä iskee haikea olo, kun olisi niin mukava jakaa asioita vanhempien kanssa vielä näin aikuisenakin :-( Tuntuu että ihan kaikilla muilla itseni ikäisillä on vanhemmat tai ainakin toinen heistä elossa . Miten on? Onko teitä "orpoja" muita?
Kommentit (7)
Mun vanhemmat on kuolleet jo kun olin lukioikäinen, ja nyt varsinkin kun on omia lapsia, olisi ihana jakaa asioita myös omien vanhempien kanssa ja joskus kuulla niitä kommentteja, että "sä olit myös juuri tuolllainen pienenä", tai "tuo on peritty sinulta/meidän suvulta". Olen joskus niiiin kateellinen miehelle, jolla on vanhempien lisäksi elossa myös isovanhemmat. Toisaalta toki nautin siitä, kun saan osallistua heidän sukunsa juttuihin. Etenkin jouluisin on kuitenkin erityisen orpo olo, vähän juureton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30-vuotis syntymäpäivää vietin isäni kuolinvuoteen äärellä, 31-vuotis syntymäpäivää vietin äidin kuolinvuoteella.
kaksi tyttöä, joiden vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa, kun tytöt olivat noin kymmenvuotiaita. Surullinen juttu. Asuivat sitten isovanhempiensa luona aikuiseksi tuloon saakka, kunnes muuttivat opiskelemaan.
Nämä olivat jo eläkkeellä, mutta muuten reippaita ja hyväkuntoisia, niin tytöt asuivat siellä mummolassa kerrostalossa. Ja taitavat nämä isovanhemmat olla vieläkin elossa, vaikka tytöilläkin on ikää jo hyvän matkaa yli 30 vuotta.
kaksi tyttöä, joiden vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa, kun tytöt olivat noin kymmenvuotiaita. Surullinen juttu. Asuivat sitten isovanhempiensa luona aikuiseksi tuloon saakka, kunnes muuttivat opiskelemaan.
Nämä olivat jo eläkkeellä, mutta muuten reippaita ja hyväkuntoisia, niin tytöt asuivat siellä mummolassa kerrostalossa. Ja taitavat nämä isovanhemmat olla vieläkin elossa, vaikka tytöilläkin on ikää jo hyvän matkaa yli 30 vuotta.
Mietin vain tunnenko samat...
eli taisi nämä kaksi tyttöä olla siinä perheessä, joskus 70-luvun lopulla tämä tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitini kuoli viime syksynä olin itse 32 vuotias (äitini alle 60), isäni elää mutta tuntuu kuin hän olisi ollut kuoleena siitä asti kun olin alle yksi. Äitini ja isäni erosivat silloin , tämän jälkeen isäni ei juurikaan ole pitänyt minuun yhteyttä!
Isäni kuoli kun olin 18-vuotias, äiti kuoli reilu kolme vuotta myöhemmin (molemmat syöpään). Haikeaa on vierestä seurata kavereiden elämää, kun saavat jakaa ilonsa ja surunsa omien vanhempien kanssa. Eipä ole mulla olleet vanhemmat näkemässä mun häitä, lasten syntymää...en voi soittaa äidille ja kysyä neuvoa, kukaan ei ole kertomassa millainen minä olin pienenä...