miksi lapsen " täytyy" oppia luistelemaan tai hiihtämään?

Ei luisteleminen tai hiihtäminen ole sen kummoisempaa kuin esim. polkupyörällä ajamisen, korvapuustien leipomisen, perunan kuorimisen, kengännauhan sitomisen jne. opettelu.



Sattuvat kaikki vain kuulumaan perustaitoihin jotka eivät ole täysin 100% välttämättömiä, mutta kuitenkin hauskoja ja usein erittäin hyödyllisiä elämässä. Liikunta ja ulkoilma etenkin on erittäin tarpeellista lapsille.

Joka tapauksessa olen ollut vuosia ja taas vuosia koululiikuntakammoinen ja erityisesti luistelu oli ihan helvettiä.

En tiedä enkä muista missä vaiheessa näin kävi, koska ennen kouluikää ja vielä ekaluokkalaisena luistelin ihan mielelläni.



Minusta luistelu ja hiihtäminen eivät ole mitään pakkotaitoja. Koululiikunta on todella perseestä juuri siksi, että siellä on näitä pakkotaitoja. Koululiikunta on taatusti yksi syy nuorten liikkumattomuuteen ja sitä myöden myös paino-ongelmiin.

Koululiikuntaa pitäisi kehittää yksilöllisempään suuntaan. Miten? Siihen minulla ei ole vastausta, mutta ainainen luistelu, pesäpallo, hiihtäminen, aerobic ja sähly ottivat aivoon.

Kaikkein eniten nautin niistä tunneista, kun ope pystyi jakamaan salia useaan eri toimintaan; tässä sulkista, tässä käsipainotreeniä, tässä korispallotreeniä jne.

Ja puolitoistavuotias matkii perässä aivan menestyksekkäästi. Eipä noita raaski kiellelläkään, kun ovat niin innoissaan. Enkä näe kyllä mitään syytä jarrutellakaan hyvää liikuntaintoa.

Totta kai on hyvä osata erilaisia urheilulajeja. Totuus kuitenkin on se, että täällä Etelä-Suomessa talvet ovat aika lyhyitä ja esimerkiksi viime talvena todella oli helmikuu ainoa kuukausi, jolloin saattoi hiihtää muuta kuin erikseen lumetetuilla laduilla. Ja muuten sinä yhtenä viikonloppuna noista neljästä oli myöskin kunnon pakkaset, Oittaalla oli -25 ja kova tuuli. Oltiin hiihtämässä ;-)



Mä en siis nostaisi hiihtotaitoa 4-vuotiaalla miksikään kynnyskysymykseksi elämässä selviämiseen.



Olen etelä-suomalaisella maalaispaikkakunnalla käynyt kouluni. Yläasteella ja lukiossa oli 1980-luvulla 2 viikkoa luistelua ja hiihtoa vuodessa. Hiihtämässä oltiin siis vuodessa neljä kertaa.



Jos pitäisi valita, niin mun mielestä tärkeämpiä taitoja on uimataito ja pyörälläajo. Puutteellisen uimataidon vuoksi hukkuu joka vuosi ihmisiä. Pyörälläajo mahdollistaa jo lapsellekin enemmän liikkumavapautta ja se on toki myös ekologista.

Ja keväästä itketään kun ne ei sula pois. " Nykyään ei ole talvisin lunta" on todistetusti väärä väite. Eikö vain lapsena ollut enemmän lunta, ei liian kovia pakkasia, kesäisin aurinko paistoi enemmän ja telkkaristakin tuli kunnon lastenohjelmia? Niin, lapset kiinnittää niin eri asioihin huomiota ja muistaa eri asiat kuin aikuiset. Ei niistä kultaisista 70- ja 80- luvuista nyt niin kauan ole, että koko Suomen ilmasto olisi muuttunut :-D Ei varmaan luistelu tai hiihto varsinaisesti pakkoja ole, mutta näyttäkää mulle (terve!) lapsi joka ei niistä innostuisi!

Vierailija:

Jos pitäisi valita, niin mun mielestä tärkeämpiä taitoja on uimataito ja pyörälläajo. Puutteellisen uimataidon vuoksi hukkuu joka vuosi ihmisiä. Pyörälläajo mahdollistaa jo lapsellekin enemmän liikkumavapautta ja se on toki myös ekologista.

Nämä ei sulje toisiaan pois. Ei sulkenut silloin 80-luvulla, eikä sulje nyt!

Miksi jättää käyttämättä niin loistava liikuntamuoto ja kieltää se lapsiltaan koko iäksi? Aikuisena hiihtämään opetteleminen on vaikeaa ja koulussa muiden jo osatessa tai varsinkin armeijassa opetteleminen varmasti vie hommasta ilon.

onko mitään haittaa jos lapsen vanhemmat opettaa lapsen hiihtämään ja luistelemaan? Ei.



Voiko taidoista olla jotain hyötyä? Ei tiedä vielä.



Onko liikunta hyväksi? Joo.



Hävettääkö jos ei osaa? Senhän näkee tästä keskustelustakin, että monella on jopa traumoja siitä ettei osannut.

täällä pk-seudulla talvi on monena vuonna ollut muutama hassu viikko. Pyöräilyä ja uimista ehtii harjoitella kuukausitolkulla, hiihtoa ja luistelua kuukauden tai pari.

Koulussa ei ainakaan Helsingissä ole pakko hiihtää.

Sinänsä hiihto ja luistelu ovat ok vaihtoehtoja, mutta mitään pakkojuttuja ne eivät ole kaikkialla Suomessa, koettakaa nyt vaan elää tämän karun faktan kanssa.

Vierailija:

Vierailija:

Jos pitäisi valita, niin mun mielestä tärkeämpiä taitoja on uimataito ja pyörälläajo. Puutteellisen uimataidon vuoksi hukkuu joka vuosi ihmisiä. Pyörälläajo mahdollistaa jo lapsellekin enemmän liikkumavapautta ja se on toki myös ekologista.

Nämä ei sulje toisiaan pois. Ei sulkenut silloin 80-luvulla, eikä sulje nyt!

Minä opin uimaan vasta 9-vuotiaana, mutta ei minulla mitään traumoja sen osaamattomuudesta ole ollut. Sain rauhassa ja omaan tahtiini opetella ja nykyään uinti on yksi suosikkilajeistani :)

Siksi uimme, pyöräilemme, luistelemme ja hiihdämme. Heitämme myös palloa ja kiviä. Käymme jumpassakin.



Kaikkia traumoja ei voi eikä saa estää, mutta mitä haittaa siitä on jos käy viikonloppuisin ulkona liikkumassa ja opettelee samalla perustaitoja?

Ei kai kukaan kritisoi sitä, jos joku tahtoo luistella ja hiihtää.

Kyllä mäkin vihasin montaa lajia, mutta elämä on kurjaa. Pitää maksaa laskuja ja veroja ja mennä töihin ja tehdä tyhmiä rutiinitöitä.

Kyllä meidän oli aikanaan kaikkien pakko opetella hyppämään pituuttakin. Ja äidinkielen tunneilla piti kirjoittaa kynällä, vaikka ei olisi yhtään napannut ja opetella sanaluokat ja kirjoittaa referaatteja. Matematiikassa piti laskea prosenttilaskuja, vaikka moni ei niistä pitänyt ja saksassa opetella datiivi, vaikka kaikki sitä inhosivat. Hiihto ja luistelu kuuluvat koulujen opetussuunnitelmiin siinä kuin jalkapallo, kuulantyöntö tai telinevoimistelu. Etkö sinä ollut opettaja? Kyseletkö lapsilta, haluavatko he opiskella opettamasi aineen oppimäärän vai ei? Jos et kysele, niin ihan samanlaiseen pakottamiseen syyllistyt.

Ja jos nyt puhut alle kouluikäisistä, niin paljon on " pakollisia" juttuja, joita moni pitää itsestäänselvyytenä, että lapsille opetetaan. Minä esimerkiksi pakotan lapseni piirtämään ja käyttämään saksia, vaikka yhtään ei haluaisi ja ihan vain siksi, että molemmat on tapana opettaa ennen kouluikää.

Morre:

Ei kai kukaan kritisoi sitä, jos joku tahtoo luistella ja hiihtää.

Kirjottaminen on todennäköisesti tarpeellisempi taito kuin luistelu.



Pointti on siinä, että nimenomaan nämä kaksi lajia nostetaan jalustalle usein. Välineet niihin on OLTAVA ja niitä on osattava. Kukaan täälläkään ei ihmettele, jos et osaa telinevoimistelua, mutta jos et osaa hiihtää, niin johan olet sivistymätön moukka.



Ymmärrän liikunnan pakollisuuden koulussa. Ja senkin, että joihinkin lajeihin on vain tutustuttava. Mutta miksi nämä kaksi nostetaan niin ylitse muiden, että niitä joka talvi jankataan vuodesta toiseen ja painoarvo on suunnaton verrattuna vaikkapa siihen kuulantyöntöön?

Mutta kukaan ei päivittele, että " Eikö teidän Pekka osaa ratsastusta / pituushyppyä / koripalloa / aitajuoksua / sauvakävelyä?"

aivan turhaa (okei, jonkun mielestä on esim. luentomuistiinpanoja tehdessä nopeampaa, mutta lueskeltuani kymmenien ihmisten muistiinpanoja olen muistaakseni yhden ihmisen kaunokirjoituksella kirjoitetut muistiinpanot nähnyt, muut tekstaavat.)

Morre:

Kirjottaminen on todennäköisesti tarpeellisempi taito kuin luistelu.

vähän tietysti riippuu koulustakin. Me emme yläasteella päässeet hiihtämään kuin pari kertaa ja luistelemaan myös harvoin, vaikka sääoloista ei ollut kiinni. Sen sijaan lentopalloa pelattiin kaksi kuukautta putkeen syksyllä ja alkutalvesta ja toiset kaksi kuukautta kevättalvesta. Mitään muuta sitten oikein ehittykään. Nykyisin toivottavasti meno on toinen ja ulkoliikuntaankin panostetaan.

Kaunokirjoitusta opetellaan lähinnä siksi, että siinä nähdään kirjainten sidosteisuus toisiinsa ja näin paljastuu esim. yhdyssanavirheet.



Joskin minusta kaunokirjoitus (so. käsialakirjoitus) alkaa olla vanhentunut formaatti ja tekstaus riittäisi hyvin. Tekstaus hyväksytään esim. yo-kokeissa (myös äidinkieli).

Itse en nyt opiskeluita lopetellessani kirjoita kynällä kuin ihan lyhyitä merkintöjä ja muistiinpanoja. Siis kauppalistoja, kalenterimerkintöjä (ja niitäkin vähän, käytän enemmän sähköisiä kalentereita) jne. Kaiken merkittävän kirjoitan koneella, vaikka sitä ei koulussa opetettu ollenkaan. Tai valinnaisaineeksi olisi voinut valita, mutta hölmö silloin otin kotitaloutta ja käsitöitä. Jopa yliopistolla yhä useammalla on luennoilla läppärit mukana ja muutenkin muistiinpanot ovat usein lähinnä tarkennuksia prujuun. Olisin tarvitsemani kynänkäyttötaidot oppinut paljon vähemmälläkin, silti sillä kynällä oli pakko kirjoittaa sinne yo-kokeisiin asti.

Väitän, että hiihto on huomattavasti isommassa roolissa elämässäni kuin kynällä kirjoittaminen saati sitten kaunokirjoitus (koska edes nimikirjoitukseni ei enää ole kaunoa, vaan lähinnä suttu, en edes muista, koska olisin viimeeksi kirjoittanut kaunokirjoitusta. Yo-kokeissa?) Hiihto sentään on äärettömän tehokasta ja terveyttä parantavaa liikuntaa pienillä loukkaantumisriskeillä.

Morre:

Kaunokirjoitusta opetellaan lähinnä siksi, että siinä nähdään kirjainten sidosteisuus toisiinsa ja näin paljastuu esim. yhdyssanavirheet.

Joskin minusta kaunokirjoitus (so. käsialakirjoitus) alkaa olla vanhentunut formaatti ja tekstaus riittäisi hyvin. Tekstaus hyväksytään esim. yo-kokeissa (myös äidinkieli).