Lue keskustelun säännöt.
Kaipuu perheen pariin
12.11.2008 |
Kunhan hieman puran. Erostani on noin kaksi ja puoli vuotta. Se tuli mulle täysin yllätyksenä, yhden tylsän riidan päätteeksi. Ja samalla ajolähtö yhteisestä vasta hankitusta ja remontoidusta unelmakodista. Kahdessa viikossa kiireessä sain hankittua asunnon mahdollisimman läheltä, kuten oli yhteinen sopimus. Menemättä eron syihin tai exäni menettelyyn sen enempää, olin pitkään katkeroitunut, ehkä vieläkin, mutta vain hitusen noihin aikoihin verrattuna. Meillä on yhteishuoltajuus ja aika hyvin ollaan saatukin sovittua kaikesta lapseemme liittyen. Arvostan exääni äitini ja olen ylpeä omasta vanhemmuudestani. Omasta rankasta lapsuudesta huolimatta pystyin pysäyttämään pahan ketjun itseeni, tosin siihen tarvittiin paljon ammattiapua ja mm. exäni ymmärrystä. Ehkäpä liikaakin, sillä se lienee suurin syy eroon, eli mun henkiset pahoinvoinnit.
Edelleen kaipaan exääni ja haluaisin todella paljon elää lapseni ja hänen kanssaan samassa kodissa. Mutta tiedän, että paluuta ei ole, näin hän on selkeästi viestittänyt. Eikä erosta tietty voi reklamoida... Kahden ja puolen vuoden aikana olen kerran seurustellut, naisen kanssa jolla oli myös ero takanaan ja liitosta kaksi lasta. Se päättyi jo aikoja sitten, ja täytyy tunnustaa, että ei ole aivan luontevaa omaksua roolia "isäpuolena", vaikka kuinka avoimin rinnoin asiaan koitan suhtautuakin. Kaipaan sitä oikeata perhettäni, sen tajusin entistä selvemmin tämän suhteen päätyttyä. Ja sitä omaa perhettäni en koskaan saa takaisin. Pelkäänpä, että loppuikä menee yksin elellessä, olkoonkin, että saan tavata lastani mahdollisimman usein. Hän on tietty elämäni keskipiste ja tulee aina olemaan. Mutta pikkuveljeä tahi -siskoa en lapselleni voi suoda. Ikääkin tulee, olen yli 40v.
Tällä hetkellä pahin pelkoni on kaiken lisäksi se, että joku toinen mies(tai nainen) pääsee elämään lapseni kanssa. Toki luotan paljolti exäni arvostelukykyyn, mutta koska itse olen saanut pahasti henkisesti ja fyysisesti turpaani koko lapsuuteni, niin miten voin olla aivan varma, että lapsellani on hyvä olla?
Tässäpä pahimmat purkaumat, löytyyköhän samoin tuntevia?
Kommentit (22)
Kun minulla ja miehellä vihdoin tuli ero siis riidoista huolimatta oltiin lasten takia yhdessä niin minunkin mies luuli että yhden tyhmän riidan vuoksi erottiin.
Tiedän että ex haluaisi takaisin ja on monet kerrat sen ilmaissut. Toisaalta luulen että hän vain kaipaa sitä huolenpitoa ja palvelua jonka kotioloissa sai. Maailma on kylmä paikka yksinään. Välit on nyt ihan hyvät, mutta pelkään että ex luulee luontevia ja avoimia välejä lähentymiseksi.
Mieti ap onko se exä todella se jota kaipaat vai onko pelkästään kotia ja huolenpitoa ikävä. Olisiko jo aika elää ja rakentaa omaa elämää eikä roikkua menneissä. Olet kuitenkin lähellä lastasi. Tee isyys hänen kanssaan mahdollisimman hyväksi.
Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...olen minä, mikäli tarkoitat alkuperäistä. Mies olen. Kenties väärällä palstalla tahi astunut joidenkin suurille varpaille, kun alkaa tulla vihamielistäkin postia. Toisaalta, enpä liikoja odottanut... Kaikki saanevat kiekaista mitä lystää, minä mukaalukien.