Tee diagnoosi lapsestani!
Syntymästään asti ollut vaikeampi tapaus.
Itki vauvana paljon, ilmeisesti koliikki.
Muutaman kuukauden ikäisestä ei suostunut makaamaan vaunuissa. Huusi kuin syötävä makuuasennossa, kun nosti syliin huuto loppui. Kun otin kopan pois ja laitoin puoli-istuvaan asentoon tuettuna, alkoi vaunuissa viihtymään.
Ensimmäisen kokonaisen yön nukkui vasta 3-vuotiaana.
Vauvana ei _ikinä_ laittanut mitään suuhunsa.
Muut vauvat kun kokeilivat suullaan kaikki, poika rapsutteli sormillaan erilaisia pintoja ym.
Puheenoppiminen oli vaikeaa. Kävimme puheterapiassa mistä ei ollut apua. Oppi puuttuvat kirjaimet itsekseen.
Vieraiden ihmisten puheet ja käskyt menivät usein ohi.
Jos joku sanoi pojalle jotain ei tähän kiinnittänyt huomiota vaan äidin tarvi sanoa: hei kuulitko, teeppä nyt..
Kynää piti nyrkissä ja vasta eskari/ekaluokkalaisena oppi oikean kynäotteen.
Kaunokirjoitus isompana oli todella työn ja tuskan takana.
Ja raivokohtaukset. Niitä ollut pienestä pitäen.
Vielä nyt 12vuotiaanakin saattaa maata maassa, itkeä ja huutaa.
Aivan älyttömistä asioista saattaa suuttua.
Ja raiviksiin ei auta oikein mikään. Ainakaan puhuminen tai neuvottelu.
Kovistelu ja " uhkailu" saattaa auttaa. Useimmiten kiukku laantuu ajan kanssa ja sitten lapsi on kuin ei mitään olisi ollutkaan.
Poika on ikäisiään lapsellisempi. Viihtyy hyvin kotona nuorempien sisarusten kanssa.
Joskus tulee tilanne että poika juttelee puolitutuille pelikavereille ilmeisesti hieman omituisia kun kaverit katsovat pitkään.
Kavereita hänellä kuitenkin on ja urheilussa on lahjakas.
Minulla on ollut aina tunne että poika " ei ole ihan normaali" .
Kun asiasta juttelin aikanaan neuvolantädin, puheterapeutin ym. eivät he ottaneet asiaa tutkiakseen. Sanoivat esim. että on paljon pahempiakin puhevikoja ym.
Nyt 12 vuotiaana on keskinkertainen koulussa.
Usein unohtaa kertoa tulevista kokeista.
Itse ei kokeiden lukemiseen pysty keskittymään niin että saisi hyvää numeroa. Jos yhdessä luemme ja tankkaamme asioita, saa todella hyviä numeroita.
Koulussa on kuulemma hieman levoton, ei meinaa jaksaa istua paikoillaan.
Mutta kuitenkin suht hyvin menee koulussa, käytös oli 8.
Eli nyt diagnooseja kehiin :)
Olenko turhaan pojasta huolissani. Onko muilla tälläisiä lapsia?
Kommentit (11)
Hänella diagnostoitiin jotain sensomotoorista häiriötä ja määrättiin ergoterapiaa hoidoksi. Ei tosin asuta Suomessa.
Jotenkin poika ei osaa tunnistaa omia kehonsa ja tunteidensa rajoja tms...
mutta muuten ei, sillä poikamme on mm. sosiaalisesti ja kielellisesti lahjakas. Mutta nuo oireet eivät välttämättä siis liity noihin vaikeuksiin.
Kranowitz, Carol Stock
Tahatonta tohellusta : sensorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä
Mikään kertomistasi ei viittaa merkittävästi mihinkään erityiseen sairauteen. Puoli-istuva nukkuma-asento voi johtua ihan vaan ilmavaivojen helpottumisesta. Keskittymiskykyisyys on yksilöllistä ja kehitettävissä oleva asia. Dysfasia voi olla taustalla, mutta se varmastikin olisi jo huomattu. Olet tehnyt oikein, kun olet opastanut keskittymiskyvyn oppimiseen. Taustalla voi olla myös lievää masennusta eli lapsi ei itse koe olevansa rakastettu, vaikka muiden mielestä olisikin. Toivottavasti perusasiat ovat kunnossa: riittävästi unta, ruokaa, huomioita ilman suoritusvaatimuksia, kavereita, ei alaikäsiltä kiellettyjä tv- ohjelmia tai pelejä, ei arvostelua lapsen kuullen.
jotka todella hankaloittavat lapsen elämää..Onko teillä sellaista?
Tiedän pojan, joka käyttäytyy samoin, mutta on lisäksi itsetuhoinen. Hänellä oli oppimishäiriö, jonka nimeä en nyt saa mieleen..Ei adhd..joku muu.
Pojan kanssa on välillä aika vaikeaa.
Silloin tulee mieleen että jos joku voisi auttaa.
En vaan ole keksinyt kenelle asiasta alkaa puhumaan.
Ja välillä on helpompaa ja asia jää sikseen.
Mietin että onko kohtalotovereita?
Muita joilla haastava lapsi?
Miten olette toimineet vaikeissa tilanteissa?
Ap
Mene kunnolliselle yksityiselle lastenlääkärille. Sieltä saat hoidon tuen sekä sen diaknoosin.
Ei ihan normaalille 12- vuotiaalle kuulosta. Vie poika yksityiselle lääkäriin, alkaa ongelmiinkin tulla selkoa.
Paljon helpompaa ymmärtää lasta kun saadaan selville mistä ongelmat johtuu. Pojankin elämä helpottuu.
Sun kuvauksesta löytyy lähes kaikki piirteet mun kahdesta lapsesta yhdistettynä. Etsi pojan vahvuudet, ja kannusta häntä niissä asioissa missä on hyvä. Anna kahdenkeskistä aikaa. Se että saadaan jokin diagnoosi ei auta sitä lasta oikeasti mitenkään, muuta kun että on leima että sussa on vikaa. Murrosikä teillä saattaa olla rankempi, ja yleensä kannattaa katsoa lähisuku läpi mistä mikäkin luonteenpiirre on peräsin.